Miten naimisissa oleva voi unohtaa ihastuksen
Mulla tilanne, jossa miehen kanssa hankalaa jo useampi vuosi. Viime vuonna tapasin miehen, joka on todella ihana ja ihastuin häneen. Mitään ei ole tapahtunut, mutta olen kyllä vahvasti aistinut, että kiinnostan myös häntä - toisaalta voin olla väärässäkin. Tämä mies on mua kuitenkin huomattavasti nuorempi, eli en edes haluaisi mitään juttua hänen kanssaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan todennäköisesti erota miehestäni. Ei tästä enää mitään tule, kun luottamus on mun puoleltani kuollut täysin. Valitettavasti mulla kuitenkin menee sekaisin tää ihastuksen ja oman avioliiton miettiminen, ja olen huomannut, että ihastuksen pohtiminen saa mut varmemmin ajattelemaan eroa. Kuitenkin haluaisin jotenkin "selvin päin" tehdä sen eropäätöksen ja haluaisin todellakin unohtaa ton ihastuksen, jota en missään tapauksessa koskaan kuitenkaan tule saamaan, erosin tai en.
Auttakaa, jos osaatte! Ajattelen tätä asiaa kaiket päivät, joka päivä.
Kommentit (27)
Mitä ihmettä? En todellakaan ole ansainnut tuollaista vuodatusta.
1. Minä en ole pettänyt miestäni.
2. Olemme kyllä puhuneet kriisimme aikana mieheni kanssa paljon ja käyneet terapiassakin.
3. En halua pettää miestäni. Koska sellaiset ajatukset kuitenkin pyörivät päässäni entistä voimakkaampina, katson että ero näyttää todennäköiseltä ja jopa houkuttelevalta vaihtoehdolta.
4. Mieheni ehkä ansaitsee parempaa, mutta niin minäkin.
ap
Minä olen se, joka tuon yhden vaahtoajan mukaan on pettäjä ja törkimys, koska olen heavy petannut sen ihanan nuoren miehen kanssa, vaikka kotonakin on seksiä tarjolla enemmänkin kuin kiinnostaisi. Mutta yllätys vaan, ettei itsestäni tunnu tuo 'pettäminen' yhtään pahalta, eikä tuntuisi vaikka mieskin olisi 'pettänyt'. Minulle seksi ei sinänsä merkitse hirveän paljon, vaan saan tyydytyksen pitkälti tunne-elämän kautta, ja siinä tökkii avioliitto todella pahasti. Ei ole ehkä täysin miehen syy, koska kyllähän minä olen vapaa lähtemään. Valitettavasti tosiaan elämän realiteetit ja lastenkin hyvinvointi pitää ottaa huomioon. Mies ei suostu terapiaan kun hänen mielestään siihen ei ole mitään tarvetta (ja minun ja lasten tarpeet nyt muutenkin ovat ihan keksittyjä ja liioiteltuja). Lapset ovat kyllä oireilleet, mutta miehen mielestä se on ihan normaalia. On aika kurjaa kun huomaa 20 vuoden jälkeen, että tuli valittua puoliso väärin perustein. Toisekseen ei kai kukaan pettäisi ellei olisi tavallaan valmis hyväksymään kiinnijäämisenkin. Itseäni ainakaan ei puristaisi lainkaan, vaikka jäisin kiinni. Enkä oikein usko, että miehenikään paljon loukkaantuisi. Meillä ei oikein muuta yhteistä olekaan kuin seksi ja lapset.
Heh, aika hassua, koska meillä aika pitkälti toisin päin. Meillä on hyvä ja tiivis henkinen yhteys mieheni kanssa, mutta seksin puolella on hankalampaa. Itselleni seksi on todella tärkeää, mutta valitettavasti mieheni kanssa siinä on aina jotain kitkaa. Kuitenkin mun mielestäni seksi kuuluu saumattomasti parisuhteeseen, enkä halua elää seksitöntä elämää. Mieleni on tehnyt todella paljon pettää tuon ihastuksen kanssa, mutta onneksi olen onnistunut välttymään siltä. Nyt mulla on todella vahva tunne siitä, etten halua pilata mieheni ja mun suhdetta pettämisellä, vaikka ero tulisikin. Arvostan miestäni kuitenkin todella paljon ja rakastan myös.
ap
Ihastus sekoittaa pään siinä määrin että eroaminen on lopulta väistämätöntä. Jos tosissasi haluat ja tahdot rakastaa miestäsi ja lastesi isää vastoinkäymisissä kuten avioliittolupauksessa olet luvannut, etkä halua rikkoa lastenne perhettä, unohdat ihastuksen ja hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa. Ja kyllä, kyse on todellakin siitä tahdotko. Ei mistään kommervenkeistä. Joko hoidat tai sitten et. Ja tee se selväksi miehellesikin. Jos hän ei tahdo, sittenhän se ero tulee.
Googlaa limerenssi. Lue ja mieti. Ihmisen henkinen puolikin on kuten fyysinen, sitä voi treenata ja hallita. Ei pettämään vaan satu tai ajaudu, se on sun valinta.
Viisaan naisen neuvo
Älä eroa ollessasi ihastunut toiseen.Realiteettitaju ei pelaa täysillä em. tilanteessa
Mitä hittoa? Olet pari vuotta sitten kokenut jonkun kriisin ja koko tämän ajan olet sitten ajatellut vaan eroa muttet ole tullut tehneeksi?! Et sinä ole puhunutkaan tai sinää et sitten kuuntele kumppaniasi (tarkoitan sitä vanhempaa miestä).
Minusta kuulostat siltäkin että sinulla on itseluottamuksesta puutetta. Ja saat sitä joltain jannulta. Alussa puhuit kovin hienosti miten et tahdo mitään sellaista sen kanssa ja sitten alatkin avautumaan että olet sinä jotain tehnytki asian eteen.
Ihan vaan: jos oma ukkoni nuolisi jonkun lyylin kanssa niin se on kuule melkoista paskapuhetta häneltä jos selvittäisi ettei HÄNELLÄ ole minuun luottamusta!! Kuule, petät miestäsi. Ja sinulla on siihen joku "oikeutus" mies ei ole vuosiin sinun ja lapsien tarpeisiin vastannut eikä kuuntele teidän ongelmia (vaikka olet sitä inttänyt), sinä istut siinä ja perustelet meille miten sinulla olisi joku oikeus nuolla jotain toista (ihan sama onko nuorempi vai muslimi) sinä olet pettänyt miestäsi ja haet toimintaasi perusteluita ja oikeutat sitä! Entä jos miehesi tekisi niin? Vai tekikö noin? Tosin, sinun kokema vääryys se on oikein koska miehelläsi ei ole ilmeisesti tunteita eikä hän voisi tuntea teidän suhteessa oloaan huonoksi -ehkä se oli hänelllä syynä miksi hän pani jotain toista silloin pari vuotta jonka jälkeen teille tuli "kriisi".
Kannattaa mennä perheneuvolan pariterapiaan. Joo. OLET VÄSYNYT! Muttei se oikeuta sinun pettämistä -sanon suoraan mitä tuo käytös on: vastuunpakoilua. Sinä olet tehnyt miehellesi väärin ja hupsis menit tekemään mitä mies teki sinulle. Sinä olet pari vuotta syyllistänyt miestä ja teidän parisuhde on ollut kiinni enää siksi että joutuisit ottamaan itsestäsi ja lapsistasi ihan erilaisen vastuun mitä nyt -koska uskon että imet mieheltäsi lähinnä rahaa (sille on olemassa sanakin miksikä se sinut tekee). Eli ainoa syy miksi olet miehesi kanssa -jota syyllistät hänen pettämisestään vuosia takaperin- on ettet usko pärjääväsi ilman miestäsi.
Nyt kun sinulla on tähtäimessä mies niin näet ulostuloaukon: uusi mies joka voisi elättää sinua (ja lapsiasi) mutta samalla näet tässä dilemman: olet solvannut miestäsi jo vuosia ja pitänyt hänet kiinni häpeällä. Uskottelet varmaan ettei kukaan muu miestäsi tahtoisi sellaista pettäjää? ;)
MUTTA nyt huomaat että olet itse siinä samassa tilanteessa. JOS menisitte terapiaan niin sinun ajatuksesi heittää meba-asteeltakin ihan perustunteen: häpeän, sen saman jolla miestäsi olet ruokkinut. Et voi tunnustaa miehelle mitä on tapahtunut ja olet asian kanssa yksin.
LUOTTAMUS, MITÄ SE ON? Ei ainakaan sinun toiminnan vertauskuva. Mutta pois se sinulta: sinun pitää ilmeisesti vittuilla miehesi käytöstä, se oli sinusta KRIISI silloin kun mies jotain teki muttei samaa voi sanoa SINUN toiminnastasi.
Kyllä mä säälin miestäsi. Ansaitsisi parempaa -ja lapsiasi ajatellen: erotkaa! Näin heillä olisi edes pieni säkä saada nähdä joskus toinen vanhemmistaan hyvässä liitossa. Teidän liitto ei vaan ole terve, eikä sinun toiminta sitä kuin sairastuta lisää. YKSI SANA: TERAPIAAN.