Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
No tavalliselle naiselle sopii parhaiten tavallinen mies :) En minä ainakaan pidä mitään Brad Pittiä houkuttelevana vaihtoehtona, lika barn leka bäst.
Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin oma miesystäväni ei näytä miesmallilta, mutta on omaan silmääni kivannäköinen ja seksikäs. Tasapainoinen, fiksu, luotettava, kaikin puolin hyvä mies. On hänellä huonojakin puolia (kuten minullakin), mutta sovimme hyvin yhteen.
brad pitten juna meni jo. Ei hän ole enää ainakaan nuorten naisten silmissä viehättävä. Nykyään on jotkut damionot sitten nuorille naisille
No minä olenkin nelikymppinen nainen, terv. edellinen kommentoija ;)
Silti olet Brad Pittiä huomattavasti nuorempi. Etkö saa ikäisiäsi?
No, seurustelen itseäni nuoremman miehen kanssa. Oliko vielä muita kysymyksiä? :)
Ketjun kommentit paljastivat ap:lle totuuden heti. Naisten kumppanit ovat olleet erittäin hyvännäköisiä, koska naiset ovat olleet valmiina tekemään aloitteen.
Jokainen tavismies tietää tämän asian totuudeksi, koska tavismies tietää, että naiset eivät tee aloitteita vain kuin hyvännäköisille miehille. Itse olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että seuraa löytyy, mutta aloitteet joudun aina tekemään itse. Enkä siis nyt ala katkerasti tässä voivottelemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Mieheni on pitkä ja minusta myös komea. Hoikka ja hyväkuntoinen, kestävyyslajeja harrastava. Minua vähemmän koulutettu ja vähemmän tienaava. Fiksu ja huomaavainen. Meitä yhdistää saman arvomaailman lisäksi urheilullisuus (vaikka itse olenkin enemmän salilla viihtyvää tyyppiä) ja olemme muutenkin kiinnostuneita samoista asioista. Meillä on hauskaa yhdessä ja sovimme yhteen myös seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Ja mukavuutta palvelemisena pitävä ö-luokan mies ei saa yhtään millään. Ja hoomailasena ihmettelet mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun kommentit paljastivat ap:lle totuuden heti. Naisten kumppanit ovat olleet erittäin hyvännäköisiä, koska naiset ovat olleet valmiina tekemään aloitteen.
Jokainen tavismies tietää tämän asian totuudeksi, koska tavismies tietää, että naiset eivät tee aloitteita vain kuin hyvännäköisille miehille. Itse olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että seuraa löytyy, mutta aloitteet joudun aina tekemään itse. Enkä siis nyt ala katkerasti tässä voivottelemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Nämä miehet ovat todennäköisesti kaikki ns. tavismiehiä, jos on jaksanut lukea viestit niin aika hyvin se on käynyt ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.
Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.
Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii,
Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Olen huomannut omalla kohdallani sekä tuttujen kohdalla, että ulkoisista ominaisuuksista ihastumiseen saattaa riittää yksi ainoa asia. Se voi olla hymy, silmät tai melkein mikä tahansa. Mies voi olla muuten melkein mikä mörökölli tahansa, kunhan hänellä on se yksi ominaisuus, joka tekee miehestä puoleensavetävän näköisen. Mulle tuo tekijä on hymy.
Noin muuten sitten parisuhteeseen tarvitaan muutakin. Suunnilleen samanlainen arvomaailma. Suunnilleen samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat (esim missä asutaan..Suomessa vai ulkomailla, maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai kerrostalossa, halutaanko lapsia vai ei ja jos halutaan, kuinka monta, jne jne) . Mulle on ollut tärkeää, että perheen elintasoon liittyvät toiveet kohtaavat. En haluaisi miestä, joka olisi aina töissä. Arvostan vapaa-aikaa ja perheen yhteisiä juttuja, mutta jos puoliso olisi työmyyrä, sellaisen kanssa jäisi liian vähän yhteistä aikaa. Ikäväkseni voin sanoa, että vaikka vuorotyötä tekeviä ihmisiä arvostankin, en haluaisi puolisokseni vuorotyötä tekevää. Liikaa säätämistä yhteisen ajan löytämiseen. Mulla on jonkin verran suuremmat tulot kuin miehelläni, mutta tulojemme välisen erotuksen laitan joka kuukausi lasten säästötileille.
Tapasin mieheni 11 vuotta sitten ihan perinteisesti baarissa. Ja kuten arvata saattaa, ihastuin hänen hymyynsä. Oli kavereidensa kanssa juhlimassa muistaakseni yhden kaverinsa synttäreitä ja kun näin baaritiskin luona mieheni hymyilevän kaverilleen, päätin mennä just siitä kohtaa baaritiskiä tilaamaan juotavaa. Moikkasin ja jäin juttelemaan. Myöhemmin illalla hän tuli meidän pöytään vähäksi aikaa istumaan, vaihdettiin puhelinnumeroita ja pari päivää myöhemmin mentiin treffeille. Sen jälkeen en sitten enää nähnytkään ketään yhtä puoleensavetävää miestä kuin hän. Kaikenlaisia komistuksia tuli nähtyä, mutta kukaan heistä ei saanut mua tuntemaan samoin eikä ollut tarvettakaan saada, koska olin jo löytänyt puolison.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun kommentit paljastivat ap:lle totuuden heti. Naisten kumppanit ovat olleet erittäin hyvännäköisiä, koska naiset ovat olleet valmiina tekemään aloitteen.
Jokainen tavismies tietää tämän asian totuudeksi, koska tavismies tietää, että naiset eivät tee aloitteita vain kuin hyvännäköisille miehille. Itse olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että seuraa löytyy, mutta aloitteet joudun aina tekemään itse. Enkä siis nyt ala katkerasti tässä voivottelemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinderit ja muut vastaavat voivat vääristää ihmisen mielikuvaa siitä, mistä toinen sukupuoli tykkää. Siellä kun deittikumppanin valinta perustuu niin korostuneesti ulkonäköön - ei toki pelkästään siihen, ainakaan kaikilla.
Kun tapaa ihmisiä esim. opiskeluympyröissä, töissä, harrastuksissa, baarissakin, niin vaikutelma toisesta ihmisestä perustuu moneen asiaan, ja näkyy myös paremmin se, mitä naiset tarkoittavat "kemialla" - eli miten hyvin ihmisillä synkkaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
?? Nyt kyllä keksit ihan omasta päästäsi näitä alfa-juttuja :D Kukaan vastanneista ei antanut pienellä sanallakaan ymmärtää, et ennen omaa kultaansa olisi tullut tehtyä huonoja valintoja ;)
Itse ainakaan en ole "antautunut" kenellekään n.s alfalle, vain mukavat miehet ovat kelvanneet, aina!
Ja miten tässä nyt on sinusta kyse "housuihin pääsemisestä"? Me muuta kyllä puhuttiin ihan rakkaudesta ja pitkistä suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun kommentit paljastivat ap:lle totuuden heti. Naisten kumppanit ovat olleet erittäin hyvännäköisiä, koska naiset ovat olleet valmiina tekemään aloitteen.
Jokainen tavismies tietää tämän asian totuudeksi, koska tavismies tietää, että naiset eivät tee aloitteita vain kuin hyvännäköisille miehille. Itse olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että seuraa löytyy, mutta aloitteet joudun aina tekemään itse. Enkä siis nyt ala katkerasti tässä voivottelemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Nämä miehet ovat todennäköisesti kaikki ns. tavismiehiä, jos on jaksanut lukea viestit niin aika hyvin se on käynyt ilmi.
Anna hänen pitää uskomuksensa. Minusta se on aika hupaisaa, että kaikilla meillä mammoilla on kotonamme komeat miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
En ymmärtänyt viestistäsi mitään. Ehkä se kertoo kuinka paljon elät netissä ja treffi/keskustelupalstoilla. Ehkä et pysty normaaliin kommunikointiin ja siksi naiset ei kiinnostu.
Koko elämäni olen viettänyt muutamassa pitkässä parisuhteessa. Nyt viimeisestä erosta toivuttuani päätin kokeilla ensimmäistä deittisovellusta ensimmäisen kerran. En ole todellakaan mikään päsmäri puhemoottori mutta en myöskään sulkeutunut. Voihan olla etten ole vielä kärryillä tästä nykyisestä deittitouhusta. Tämän suhteellisen lyhyen ajan kokemusten perusteella en ole enää varma haluanko edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällähän ei itse asiassa naiset vastaile kysymykseen "millaisen kanssa seurustelet"vaan "millaisen kanssa olet ollut viimeiset 30 vuotta naimisissa"
Ok, minä kerron: Olen aika nuori, mieheni on aika nuori, tapasimme kadulla ja minä aloitin juttelun koska halusin ruokkia itsetuntoani epäviisaalla kännipanolla. Mies on valjun värinen ja pyöreä keskimittainen, mutta kävi ilmi että olemme molemmat hyvin koulutettuja ja luvalla sanoen aika fiksuja. Siksi tunsin intohimoa tähän mieheen vielä seuraavanakin päivänä. Mies on vähän hulttio käytännön asioissa mutta ei läträä päihteiden kanssa ja malttaa olla katselematta muita naisia minun seurassani, on myös kohtelias ja suorastaan ritalrillinen minulle. Uskon että osaa olla sitä myös muille, ja saattaapa pannakin muita, joten en tässä vaiheessa laske mitään tämän hemmon varaan. Homma luultavasti lässähtää siihen että hän jää kiinni, tai että suhde ei etene. Jos hän nostaa kissan pöydälle niin olen valmis myös avoimeen liittoon, mutta säännöt ei voi olla erilaiset eri puolisoille.
Kylläpä tämä kaikki tuntuu olevan niin vaikeaa naisille tai sitten vaan tekevät siitä vaikean...
Tasoteoria liittyy evoluutiobiologiaan ja siihen, kuinka haluttava henkilö on toisen sukupuolen edustajien silmissä. Tasoteoria ainakin käsittääkseni liittyy pariutumiseen, eli siihen mihin ihminen kiinnostuu toisessa ja miksi ihminen haluaa lisääntyä juuri tämän toisen henkilön kanssa.
Se, että joku päätyy syystä x toisen kanssa yhteen ja on vielä 20 vuoden päästä yhdessä tämän kanssa, ei millään tavalla poissulje tasoteoriaa. Myöskään se, että ei ole jotain vertaisarvioituja tutkimuksia, ei ole osoitus että tasoteoria olisi epätosi. Eihän yliopistoissa muutenkaan tutkita kovin paljoa evoluutiobiologiaan liittyviä asioita kuten rotuja tai miehen ja naisen välisiä eroja. On näitä toki tehty ja tuloksiakin on vaikka kuinka mutta ne ovat soo soo.
On täysin eri asia haluta jotain tiettyä ja päätyä jonkun tietyn kanssa yhteen (syistä x). Aina kun puhutaan tästä tasoteoria-asiasta, minulle tulee mieleen erään kaupungin missi. Hän heilasteli pelimiesten kanssa ja varmaan sitten kun alkoi kyllästyttää niin otti todella alempitasoisen miehen itselleen. Se epäsymmetria tämän parin sisällä oli silmiinpistävä. Nainen oli saanut tarpeeksi hyvännäköisten urhojen luonteesta ja valitsi kiltin vätyksen. Joku voisi kuvitella että win-win. Mutta loppujen lopuksi nainen ei olisi alunperin halunnut tätä miestä. Ja en tiedä miten mies jaksaa elää sen asian kanssa, että hänet on valittu ainoastaan 2 tai 3. vaihtoehtoina siitä syystä, että pelimiesten kanssa heilastelu vituttaa pidemmän päälle...Nainen varmaan pitää tätä ihan normaalina eikä ymmärrä mikä ongelma tässä on miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Kyllä minäkin pyrin parhaani mukaan tuomaan hänen elämäänsä iloa ja sisältöä, hyötyäkin, aivan kuten hän tuottaa minun elämääni. Haittaako ihmisen pitäisi elämänkumppanilleen tuottaa?
Se jota kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.
Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.
Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii,
Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Olen huomannut omalla kohdallani sekä tuttujen kohdalla, että ulkoisista ominaisuuksista ihastumiseen saattaa riittää yksi ainoa asia. Se voi olla hymy, silmät tai melkein mikä tahansa. Mies voi olla muuten melkein mikä mörökölli tahansa, kunhan hänellä on se yksi ominaisuus, joka tekee miehestä puoleensavetävän näköisen. Mulle tuo tekijä on hymy.
Noin muuten sitten parisuhteeseen tarvitaan muutakin. Suunnilleen samanlainen arvomaailma. Suunnilleen samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat (esim missä asutaan..Suomessa vai ulkomailla, maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai kerrostalossa, halutaanko lapsia vai ei ja jos halutaan, kuinka monta, jne jne) . Mulle on ollut tärkeää, että perheen elintasoon liittyvät toiveet kohtaavat. En haluaisi miestä, joka olisi aina töissä. Arvostan vapaa-aikaa ja perheen yhteisiä juttuja, mutta jos puoliso olisi työmyyrä, sellaisen kanssa jäisi liian vähän yhteistä aikaa. Ikäväkseni voin sanoa, että vaikka vuorotyötä tekeviä ihmisiä arvostankin, en haluaisi puolisokseni vuorotyötä tekevää. Liikaa säätämistä yhteisen ajan löytämiseen. Mulla on jonkin verran suuremmat tulot kuin miehelläni, mutta tulojemme välisen erotuksen laitan joka kuukausi lasten säästötileille.
Tapasin mieheni 11 vuotta sitten ihan perinteisesti baarissa. Ja kuten arvata saattaa, ihastuin hänen hymyynsä. Oli kavereidensa kanssa juhlimassa muistaakseni yhden kaverinsa synttäreitä ja kun näin baaritiskin luona mieheni hymyilevän kaverilleen, päätin mennä just siitä kohtaa baaritiskiä tilaamaan juotavaa. Moikkasin ja jäin juttelemaan. Myöhemmin illalla hän tuli meidän pöytään vähäksi aikaa istumaan, vaihdettiin puhelinnumeroita ja pari päivää myöhemmin mentiin treffeille. Sen jälkeen en sitten enää nähnytkään ketään yhtä puoleensavetävää miestä kuin hän. Kaikenlaisia komistuksia tuli nähtyä, mutta kukaan heistä ei saanut mua tuntemaan samoin eikä ollut tarvettakaan saada, koska olin jo löytänyt puolison.
Lisään vielä, että jos komeiksi lasketaan valokuvamalleiksi kelpaavat miehet, oma mieheni on ulkonäöltään kaukana sellaisesta. Lisäksi mieheni on lyhyt (166 cm), mutta se on vain plussaa, koska olen itse 152 cm. Mielestäni 14 cm pituusero on just passeli, ei ainakaan tunne miehen vierellä kävellessään itseään lapseksi, joka on isänsä kanssa liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Ettekö te ole lukeneet viimeisimpiä tutkimuksia? Älykkyys ja anteliaisuus on se yhdistelmä, josta alfamiehen tunnistaa. Se vetoaa sekä naisiin että toisiin miehiin.
No itsesäälissä rypevät kyynikot eivät sitten saa koskaan tai keltään.
Mutta voin kyllä kertoa että en ole antautunut itsekkäille alfoille. Ärsyttivät minua jo pelkällä olemuksellaan. Mutta sille mukavalle miehelle antauduin heti ensimmäisenä iltana kun oli oikeasti niin ihastunut häneen hienoon luonteeseensa ja empaattiseen keskustelutaitoonsa. Ja vielä ollaan yhdessä 10 vuotta myöhemmin.