Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Tavattiin baarista lähtiessä minuutin ajan, kun yhteinen ystävämme kävi tervehtimässä miestä. Oltiin menossa kaverin kanssa isommille jatkoille ja jostain syystä tuli tunne, että tuo tuntematon mies pitäisi pyytää mukaan.

Lopulta päädyimme keskustelemaan koko jatkojen ajan. Ei siis mitään kevyttä juttelua, vaan tosi syvällisiä keskusteluja. En ollut enkä ole koskaan tavannut tuollaista miestä, joka on yhtä aikaa sellainen roteva alfa, hauska, herkkä taitelijasielu, uskomattoman fiksu ja täysin estoton keskustelemaan mistä tahansa.

Ja mikä vei multa illan aikana jalat alta oli se, että hän kuunteli mua aidosti koko ajan, ei keskeyttänyt tai kertonut omia juttujaan päälle, vaan oli aidosti läsnä. Mulle tuli välittömästi miehen seurassa niin turvallinen olo, että ihan kuin olisi jutellut parhaan kaverin kanssa - ja todellakin mistä tahansa pystyi juttelemaan.

Mies ei ollut ulkonäöltä mikään malli, mutta hänest huokui sellainen terve itsevarmuus ja hän oli itsensä kanssa täysin sinut. Päädyimme harrastamaan seksiä samana iltana ja kun sekin oli ekalla kerralla yksi parhaista seksikokemuksistani ikinä, niin olin aivan myyty. Nyt seurustellaan ja mun jokainen frendi on mulle kateellinen, että mistä hekin löytäisivät miehen joka katsoo heitä yhtä rakastuen kuin omani mua.

Jos ton miehen laittaisi muiden kun mun silmissä ulkonäön puolesta jollekin tasolle, niin olisi ehkä jossain keskiluokassa, mutta nuo kaikki muut ominaisuudet ovat hyvässä mielessä niin ääripäässä, että en usko elämässäni koskaan tulevan samanlaista pakettia vastaan. Menee välillä omia menojaan, ei takerru tai kontrolloi, saan mennä ja tulla miten haluan, näyttää mulle, että olen sille joka päivä kuningatar ja seksiä saan vaikka viisi kertaa joka päivä jos haluan.

Ei sillä paljoa rahaa ole eikä taskusta löydy kirurgin papereita, mutta en niitä kaipaakaan. Miten voikin olla samassa paketissa sekä määrätietoinen ja omansa ottava alfauros, että tunteensa näyttävä ja keskustelutaitoinen beta 😍

Jonkinlaiset tasot on olemassa vaikka ei kuitenkaan niin mustavalkoiset kuin annetaan yleisesti puheissa ymmärtää ja poikkeuksia löytyy aina.

MIes oli kiinnostunut siitä, mitä päässäni ja sydämessäni liikkuu. Kohteli minua kuin kiinnostavaa ihmistä, ei mitään iskettävää geneeristä "naista".

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?

Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.

En ymmärtänyt viestistäsi mitään. Ehkä se kertoo kuinka paljon elät netissä ja treffi/keskustelupalstoilla. Ehkä et pysty normaaliin kommunikointiin ja siksi naiset ei kiinnostu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?

Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.

Jos miehestä ei ole muuta tietoa kuin kuva, niin eihän siitä näy ilmi mitään, mikä voisi kiinnostaa.

Sehän deittipalveluissa tilanne on eli muuta tietoa ei ole saatavissa kuin näitä "speksejä", mitkä täällä koetaan ärsyttäviksi osiksi tasoteoriaa. Mutta kun se on deittipalvelujen maailma ja tekee tasoteorian huomattavasti ymmärrettävämmäksi. Se on niin paljon riisutumpaa ja rankempaa touhua kuin ennen ja hylkäämisen kokemuksia tulee kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?

Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.

Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

No tavalliselle naiselle sopii parhaiten tavallinen mies :) En minä ainakaan pidä mitään Brad Pittiä houkuttelevana vaihtoehtona, lika barn leka bäst.

Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin oma miesystäväni ei näytä miesmallilta, mutta on omaan silmääni kivannäköinen ja seksikäs. Tasapainoinen, fiksu, luotettava, kaikin puolin hyvä mies. On hänellä huonojakin puolia (kuten minullakin), mutta sovimme hyvin yhteen.

brad pitten juna meni jo. Ei hän ole enää ainakaan nuorten naisten silmissä viehättävä. Nykyään on jotkut damionot sitten nuorille naisille

No minä olenkin nelikymppinen nainen, terv. edellinen kommentoija ;)

 

Silti olet Brad Pittiä huomattavasti nuorempi. Etkö saa ikäisiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Tavattiin baarista lähtiessä minuutin ajan, kun yhteinen ystävämme kävi tervehtimässä miestä. Oltiin menossa kaverin kanssa isommille jatkoille ja jostain syystä tuli tunne, että tuo tuntematon mies pitäisi pyytää mukaan.

Lopulta päädyimme keskustelemaan koko jatkojen ajan. Ei siis mitään kevyttä juttelua, vaan tosi syvällisiä keskusteluja. En ollut enkä ole koskaan tavannut tuollaista miestä, joka on yhtä aikaa sellainen roteva alfa, hauska, herkkä taitelijasielu, uskomattoman fiksu ja täysin estoton keskustelemaan mistä tahansa.

Ja mikä vei multa illan aikana jalat alta oli se, että hän kuunteli mua aidosti koko ajan, ei keskeyttänyt tai kertonut omia juttujaan päälle, vaan oli aidosti läsnä. Mulle tuli välittömästi miehen seurassa niin turvallinen olo, että ihan kuin olisi jutellut parhaan kaverin kanssa - ja todellakin mistä tahansa pystyi juttelemaan.

Mies ei ollut ulkonäöltä mikään malli, mutta hänest huokui sellainen terve itsevarmuus ja hän oli itsensä kanssa täysin sinut. Päädyimme harrastamaan seksiä samana iltana ja kun sekin oli ekalla kerralla yksi parhaista seksikokemuksistani ikinä, niin olin aivan myyty. Nyt seurustellaan ja mun jokainen frendi on mulle kateellinen, että mistä hekin löytäisivät miehen joka katsoo heitä yhtä rakastuen kuin omani mua.

Jos ton miehen laittaisi muiden kun mun silmissä ulkonäön puolesta jollekin tasolle, niin olisi ehkä jossain keskiluokassa, mutta nuo kaikki muut ominaisuudet ovat hyvässä mielessä niin ääripäässä, että en usko elämässäni koskaan tulevan samanlaista pakettia vastaan. Menee välillä omia menojaan, ei takerru tai kontrolloi, saan mennä ja tulla miten haluan, näyttää mulle, että olen sille joka päivä kuningatar ja seksiä saan vaikka viisi kertaa joka päivä jos haluan.

Ei sillä paljoa rahaa ole eikä taskusta löydy kirurgin papereita, mutta en niitä kaipaakaan. Miten voikin olla samassa paketissa sekä määrätietoinen ja omansa ottava alfauros, että tunteensa näyttävä ja keskustelutaitoinen beta 😍

Ja yhdessä ootte olleet nyt 6kk-1v?

Mieheni on korkeakoulutettu kuten minäkin, mutta eri alalta. Hän on fiksu ja lahjakas vaikka palkka keskiluokkaa. Hän on reilu vuoden vanhempi, yli 180 cm pitkä, eli suurinpiirtein yleinen "ihannepituus" miehelle. Ulkonäöltään kuitenkaan ei erityinen, noin objektiivisesti. Kroppa on ensitapaamisemme jälkeen muuttunut, tullut lisää painoa: selvästi iso kaveri, vaikka painoa on aika tasaisesti jakautunut, eikä mikään roikkuva kaljamaha. (Mies ei muutenkaan juo kaljaa tai muuta alkoholia, tai polta tupakkaa, mistä jälkimmäinen on minusta iso plussa.)

Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta. Meillä on monta yhteistä kiinnostuksenkohdetta ja tapasimmekin yliopistoaikana harrastusporukassa. Itse arvostan huumorintajua, ja minusta hänellä sitä on.

Ihan baarissa tavattiin. Mies vaikuttu heti alusta lähtien tosi mukavalta ja turvalliselta tavalla jota on hankala selittää. Tuli vain fiilis että hän haluaa minulle pelkkää hyvää ja on valmis ottamaan minut sellaisena kuin olen. Pystyin rentoutumaan ja heittäytymään hetkeen hänen kanssaan ihan eri tavalla kuin kenenkään muun miehen kanssa ennen häntä.

Monille muille hän olisi varmaan vain yksi "ihan mukava mies" muiden joukosta mutta minulle hän oli se oikea.

Tapasimme yhteisen ystävän parittamina eli hän oli kutsunut meidät molemmat eräänlaisiin talkoisiin mutta vinkannut jo etukäteen, että meidän kannattaisi tutustua toisiimme. Niinpä soittelimme jo ennen tapaamista. Minä olin tehnyt aloitteen sikäli, että olin puhunut kyseiselle ystävälleni, että olisi kiva vihdoinkin tavata joku mukava mies ja kun hän kertoi tuntevansa tällaisen miehen ja arveli, että hänkin voisi olla haku päällä, sanoin että hänelle saa antaa fb-profiilini ja puhelinnumeroni. Itse en ollut nähnyt miehestä edes kuvaa ennen tapaamistamme.

Tapaamiseen mies tuli kaverilta lainatulla riisikupilla eli jollain pienellä japsiautolla ja oli tilaisuuden teeman mukaisesti työvaatteissa. Eli se siitä vaikutuksen tekemisestä autolla, statuksella, tyylillä tms. Tapasimme pihalla, mistä lähdimme yhtä matkaa niihin talkoisiin. Näin hurjan hyvännäköisen, tummatukkaisen, sinisilmäisen, pitkän, lempeän näköisen miehen ja kysyin, saako halata. Sai.

Talkoiden jälkeen lähdimme kävelylle läheiseen metsään. Molemmat etsimme tilaisuuksia kosketaa toistamme; minä "tarvitsin apua" hankalassa kivikkoisessa paikassa ja mies "tarjosi apua" toisessa jne. Tapahtui episodi, jossa piti selvittää, onko joku ihminen kenties hengenvaarassa. Useimmat olisivat ehkä menneet ohi ja ajatelleet, että joku muu hoitaa tilanteen, mutta tämä mies lähti välittömästi ensin itse selvittämään asiaa ja sitten vielä soitti asianmukaiselle taholle ja ilmoitti huolestaan. Kävelyn jälkeen kutsuin kotiini teelle.

Eli minä näen edelleen todella hyvännäköisen miehen, jolla on iloinen pilke silmäkulmassa, maailman seksikkäin kroppa (luonnostaan leveät hartiat ja kapea lantio), joka on handyman mutta myös korkeasti koulutettu, paljon matkustellut, sosiaalinen, älykäs, hauska, esiintymistaitoinen, huomaavainen, huolehtivainen, tasa-arvoinen ja eläinrakas.

Muut todennäköisesti näkevät vatsakkaan miehen, jolla on hiukset ohentuneet ohimoilta, ihossa aknearpia ja jolla ei ole erityisemmin kiinnostusta muotiin ja pukeutumiseen. Tältä palstalta olen oppinut myös, ettei 178 cm pitkä mies olekaan pitkä, vaikka minulle (160 cm) hän sitä on. Mutta väitän, että ne jotka hänet tuntevat, kuvaavat häntä ensisijaisesti huolehtivaisena, välittävänä, luotettavana ihmisenä eikä noiden ominaisuuksien kautta.

Miten niin aviosiippani olisi automaattisesti kympin mies? Ei sellaista satuolentoa olekaan, itse ainakaan en ajattele niin =) Enkä minäkään ole miehelleni kympin nainen, kaukana siitä. Kaikki ollaan epätäydellisiä, ja se pitää ihan ekana hyväksyä jos meinaa syvällistä suhdetta rakentaa.

Vuosikymmenien liittoon kuuluu paljon ihan vain toisen sietämistäkin. Kaikenlaisia vaiheita tulee, toinen ärsyttää ja kyllästyttää, mut sitten taas hetken päästä ne rakkaudenkin tunteet taas tulee pintaan, häipyäkseen taas tovin päästä. Aaltoliikettä.

Mutta joo, ihastuin mieheeni aikoinaan näistä syistä: pitkälti samat arvot ja elämänkatsomus, kivan näköinen tavis, älykäs, kiltti, ja hyvä keskustelija <3

Naimisissa kohta 27v

Vierailija kirjoitti:

Ja yhdessä ootte olleet nyt 6kk-1v?

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin mieheni opiskelijariennoissa. Oltiin molemmat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Mieheni oli neitsyt kun tapasimme, minulla taas muutama seurustelusuhde takana. Mieheni on aika nörttimäinen ja aivan ihana persoona (luotettava, älykäs, hauska) ja olen vielä nyt 15 v yhdessäolon jälkeen rakastunut häneen.

Kuin me, paitsi että mieheni oli pari vuotta ylemmällä vuosikurssilla. Hän oli hulvattoman hauska ja todella fiksu. Ollaan oltu yksissä 39 vuotta. 3 lasta ja lapsenlapsiakin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se tieto sinua hyödyttää?

Olen naimisissa vägemmän koulutetun ja huomattavasti köyhemmän miehen kanssa, mutta hän oli silmääni hyvännäköinen ja pidin varsinkin hänen silmäkulman naururypyistään. Menin tekemään aloitteen baarissa eli juttelemaan ja ehdottamaan treffejä. Mies on vastuullinen, mukava ja huomioi muita ihmisiä ja hoitaa lapsia ihailtavan hyvin.

Jos olet lukenut tai tietoinen "tasoteorioista". Monet miehet ovat katkeria kun eivät ole laatikkoleukoja sekä lentäjiä/kirurgeja ja kaikki naiset ovat niiden perään. Joten ideana on vähän avartaa näiden miesten/poikien näkemystä. Toivon mukaan minulle tästä on se hyöty että ei tarvitsisi lukea joka päivä itkemistä tasoteorioista.

-ap

Tiedätkö, lohdutan sanomalla, että harvat naiset pitävät podarityyppisistä lihaskimpuista. Jos podarit kasvattaa lihasta saadakseen naisia, se ei ole vetoavaa useimpienkaan mielestä. Ehkä he tekevät sitä erottuakseen muista miehistä, kenelle? Ehkä he tekevät sitä vain itsensä vuoksi, hyvä niin. Silti käytän tätä esimerkkiä, koska kyllä heilläkin tuntuu usein naisystävä olevan :) Jokaiselle jotakin, sehän riittänee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sanoisin, että parinvalinnassa on paljon myös tuurista kiinni. Sinkkuna tuntuu aina, että "ei kelpaa kenellekään", mutta totuus on et moni todella ällö ja epämielyttäväkin "kelpaa" jollekin, joten ei kannata ajatella asiaa siitä näkökulmasta. Ja toisaalta moni varattu kaipaa pois suhteesta. Kannattaa keskittyä mukaviin asioihin elämässään, eikä anna itsetunnon olla siitä kiinni kelpaako jollekin vai ei. Ei kannata olla se kelvattu vaihtoehto muutenkaan.

Muuten samaa mieltä, mutta vikasta lauseesta en. Ei ole mikään häpeä olla "kelpuutettu" vaihtoehto, vaan se on oikein hyvä asia, jos "kelpaa" jollekin mukavalle ihmiselle=)

Olen huomannut, että vannoutuneilla vanhoilla pojilla (nyk. ikisinkuilla) se asenne naisia kohtaan on jollain tavalla alistava ja esineellistävä. Puheista huokuu, että nainen on vähän tyhmempi osapuoli, ei osaa ajaa autoa, ei voi toimia johtotehtävissä, kelpaa viihdyttämään miestä makuukammariin, sekä siivoamaan kodin ja laittamaan ruokaa. Muutaman vanhanpojan tunnen ja kaikilla asenne on järjestäen tällainen sovinistinen.

Lähinnä mietin, että miksi he luulevat, että kukaan haluaisi omassa kodissaan tulla haukutuksi ja alistetuksi hellan ja nyrkin väliin?!? Varsinkin kun naiset tänä päivänä ovat entistä koulutetumpia ja hyvätuloisempia. Olisiko aika vaan ottaa hattu kauniiseen käteen ja tunnustaa, että naiset ovat älykkäitä ja kyvykkäitä siinä missä miehetkin.