Muita, joilta on hävinnyt kyky nauraa?

Sama täällä. En tosin ole koskaan ollut mitenkään kovin herkkä nauramaan, mutta tarpeeksi hauskat jutut, tilannekomiikka ja vitsit ovat kyllä saaneet minut nauramaan. Pari vuotta sitten kärsin työuupumuksesta, ja vaikka tilanne on parantunut - vaihdoin työpaikkaa - ja siitä on aikaa nyt kulunut, tuntuu se jättäneen jälkensä niin, etten oikein saa enää innostuttua mistään. Nykyisessäkään työpaikassani en enää naura aidosti työkavereiden jutuille, olen vain nauravinani mukana jos muutkin niin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanjabis auttaa tuohon(kin) vaivaan.

Sitäkin olen kokeillut, mutta ei toiminut minulla :(

Eri lajikkeita on mielin määrin ja ne eivät toimi samalla tavalla kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että saisin kykyni nauraa takaisin, jos joku mies ihastuisi ja hyväksyisi minut tällaisena kuin olen. Jos tulisi turvallinen olo, että hän ei hylkää. Mutta mistä sellaisen miehen löytäisi, joka voisi ihastua tällaiseen nauramattomaan ja ilmeettömään naiseen...?

Sanos muuta! Minä tapasin miehen, joka aluksi vaikutti tosi ihastuneelta. Sanoi, että olen deittiprofiilini perusteella kaikkea, mitä hän on toivonut. Vähän aikaa tapailtuamme hän sanoi, että se jokin vain puuttuu. Häntä häiritsi, että olin niin ilmeetön.

Minä nauran nykyään kun olen yliväsynyt.

En kyllä pysty itkemään vaikka tuntuu että itkettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanjabis auttaa tuohon(kin) vaivaan.

Sitäkin olen kokeillut, mutta ei toiminut minulla :(

Eri lajikkeita on mielin määrin ja ne eivät toimi samalla tavalla kaikille.

Olen kokeillut useita kertoja hasaa ja maria, myös ulkomailla. Ei toiminut mikään :(

Ei kai siulla vaan ole masennusta? Nainen on hymyillessään kauneimmillaan, ei siihen nauramista tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut naurujoogaa?

Olen. Muut alkoivat lopulta oikeasti nauramaan, minulla oli lähellä, etten purskahtanut itkuun. Juuri silloin tunnen oloni kaikkein yksinäisimmäksi ja ulkopuolisimmaksi, kun kaikki muut ympärillä nauraa.

Kiva nähdä, että teitä on muitakin enkä ole ainoa. 

Ap

Ehkä sinun sitten pitäisi itkeä? Jotain purkamatonta surua, joka pitää käsitellä ennen kuin löytää taas naurun. Enpä ole itsekään hirveästi korona-aikana nauranut. Kyllä sellainen kepeys on kadonnut johonkin horisonttiin, vaikka jollekin satunnaiselle meemille tai jutulle nauraisinkin ihan ääneen. Huomaa myös ilo, jos sitä tunnet, se voi olla ihan pieni hetki keskellä arkea. Ei aina tarvi nauraa vedet silmissä.

M45 kirjoitti:

Ei kai siulla vaan ole masennusta? Nainen on hymyillessään kauneimmillaan, ei siihen nauramista tarvita.

Kyllä olen masentunut, koska olen niin yksinäinen. Kiva, jos hymyily riittää. En kyllä melkein koskaan hymyile niin, että hampaat näkyy. Riittääkö sellainen leveä hymy ilman hampaita?

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Minulta myös. Pystyn hymähtelemään, jos katson jotain hauskaa ohjelmaa, mutta en ole sieluni kyllyydestä nauranut kuin viimeksi nuoruudessa. Johtuu varmaan tästä masennuksesta, jota olen sairastanut 20 vuotta. 

Miehet eivät kiinnostu, vaikka olen kaunis, empaattinen ja korkeastikoulutettu. Ottavat mieluummin jonkun tavallisen naisen, joka nauraa heidän vitseille...

Tai sitten he eivät valitse sinua koska olet mielestäsi jotain parempaa ja muiden yläpuolella? Et itse ole tavallinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut naurujoogaa?

Olen. Muut alkoivat lopulta oikeasti nauramaan, minulla oli lähellä, etten purskahtanut itkuun. Juuri silloin tunnen oloni kaikkein yksinäisimmäksi ja ulkopuolisimmaksi, kun kaikki muut ympärillä nauraa.

Kiva nähdä, että teitä on muitakin enkä ole ainoa. 

Ap

Ehkä sinun sitten pitäisi itkeä? Jotain purkamatonta surua, joka pitää käsitellä ennen kuin löytää taas naurun. Enpä ole itsekään hirveästi korona-aikana nauranut. Kyllä sellainen kepeys on kadonnut johonkin horisonttiin, vaikka jollekin satunnaiselle meemille tai jutulle nauraisinkin ihan ääneen. Huomaa myös ilo, jos sitä tunnet, se voi olla ihan pieni hetki keskellä arkea. Ei aina tarvi nauraa vedet silmissä.

Itkenyt ja parkunut olen ihan ääneen, joten ei ole siitä kiinni. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta myös. Pystyn hymähtelemään, jos katson jotain hauskaa ohjelmaa, mutta en ole sieluni kyllyydestä nauranut kuin viimeksi nuoruudessa. Johtuu varmaan tästä masennuksesta, jota olen sairastanut 20 vuotta. 

Miehet eivät kiinnostu, vaikka olen kaunis, empaattinen ja korkeastikoulutettu. Ottavat mieluummin jonkun tavallisen naisen, joka nauraa heidän vitseille...

Tai sitten he eivät valitse sinua koska olet mielestäsi jotain parempaa ja muiden yläpuolella? Et itse ole tavallinen nainen?

En ole muiden yläpuolella, tavallinen kuolevainen minäkin olen. Masentunut yleensä kokee itsensä arvottomaksi ja olevansa muiden alapuolella. 

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Ei kai siulla vaan ole masennusta? Nainen on hymyillessään kauneimmillaan, ei siihen nauramista tarvita.

Kyllä olen masentunut, koska olen niin yksinäinen. Kiva, jos hymyily riittää. En kyllä melkein koskaan hymyile niin, että hampaat näkyy. Riittääkö sellainen leveä hymy ilman hampaita?

Ap 

Vai oisko se niin, että koska olet masentunut, niin olet yksinäinen? Ei voi mistää riittämisestä puhua, kun jokainen hymyilee omalla tavallaan.

Lasten jutut yleensä naurattaa. Kamalaa, jos tämä nauramattomuuden takia jään sinkuksi, enkä ikinä pääse perustamaan perhettä. Tulee yksinäinen ja surullinen loppuelämä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanjabis auttaa tuohon(kin) vaivaan.

Sitäkin olen kokeillut, mutta ei toiminut minulla :(

Eri lajikkeita on mielin määrin ja ne eivät toimi samalla tavalla kaikille.

Olen kokeillut useita kertoja hasaa ja maria, myös ulkomailla. Ei toiminut mikään :(

No kokeile sitten taikasieniä. Kyllä naurat niin, ettet ole koskaan aiemmin nauranut. Ehkäisee myös masennusta pitkään tripin jälkeenkin.

Eikö teitä naurata edes Jarkko Tammisen loistavat imitoinnit?

M45 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M45 kirjoitti:

Ei kai siulla vaan ole masennusta? Nainen on hymyillessään kauneimmillaan, ei siihen nauramista tarvita.

Kyllä olen masentunut, koska olen niin yksinäinen. Kiva, jos hymyily riittää. En kyllä melkein koskaan hymyile niin, että hampaat näkyy. Riittääkö sellainen leveä hymy ilman hampaita?

Ap 

Vai oisko se niin, että koska olet masentunut, niin olet yksinäinen? Ei voi mistää riittämisestä puhua, kun jokainen hymyilee omalla tavallaan.

Masennuin alun perin siksi, että minut syrjäytettiin lapsena kaveriporukasta ja alettiin kiusaamaan. Tämä on noidankehä - en ole haluttua seuraa, koska olen masentunut - mutta en pysty parantumaan masennuksesta, koska olen ihan yksin :(

Netin eläinvideot voivat nostaa vähän suupieliä ihan yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanjabis auttaa tuohon(kin) vaivaan.

Sitäkin olen kokeillut, mutta ei toiminut minulla :(

Eri lajikkeita on mielin määrin ja ne eivät toimi samalla tavalla kaikille.

Olen kokeillut useita kertoja hasaa ja maria, myös ulkomailla. Ei toiminut mikään :(

No kokeile sitten taikasieniä. Kyllä naurat niin, ettet ole koskaan aiemmin nauranut. Ehkäisee myös masennusta pitkään tripin jälkeenkin.

Odotan, että ne tulevat laillisiksi masennuksenhoitokeinoiksi. Tutkimusta sienistä on, mutta ennakkoluulojen vuoksi tutkimuksen on vaikea saada Suomessa rahoitusta. 

Auttaisiko sähköhoito? Kellään kokemusta? Lääkkeistä ei ole mihinkään, vaikka mitä kokeiltu vuosien varrella.

Jos sanoo asiat ihan niin kuin ne ovat ja ovat tapahtuneet ja mitä tunsi ja ajatteli. Mitään salaamatta ja hyväksyen, että näin sen koin. Kiusaajat oireilevat omaa elämäänsä, ei liity sinuun.