Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni on aina se viimeinen vaihtoehto kaveriksi.
26.06.2014 |
Kun kukaan muu ei voi tulla ulos, niin silloin soitetaan mun pojalle. Jos ei tuolloin sovi, niin eipä kuulu piiiiiiitkään aikaan mitään. Jos poika itse soittaa ja kaipaa kaveria, niin kukaan ei voi tulla ulos.
Kouluajat menee suht ok kun ei hirveesti jää vapaa-aikaa, mutta koulun loma-ajat todella vaikeita.
Kävi viikon päiväleirillä eikä ystävystynyt kehenkään.
Yksin istuu päivät kotona ja odottaa jos joku soittaisi.
Kommentit (26)
Ehdottomasti ainakin kannattaa luopua noiden tympeiden "kavereiden" perään odottelu. Jos tekevät tuollaisia temppuja niin tuskin siitä nopeasti muuttuvat ja alkavatkin kunnon kavereiksi pojallesi.
Harrastusten kautta varmaan helpoiten saa uusia tuttuja ja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti osa ihmisistä, minä itsekin, ollaan vaan jotenkin sillä tapaa "erilaisia", ettei muut ihmiset yleensä tunne oloaan mukavaksi seurassamme. Se on lapsuudessa vähän kovaa, kun sitä toki haluaisi muiden seuraan, ja ei oikein huolita. Itse tein kaikenlaista hullua saadakseni kaverieta, epätovioissani jopa yritin ostaa heitä ja teininä päästä suosioon juomalla, polttamalla ja olemalla ihailtu kovis... Mutta aina tiesin, että aitona itsenäni en ihmisille kelpaa, eikä näyttelemällä saavuteltu suosio vastannut sitä mitä kaipasin.
Mutta niin, minusta tuli omilla jaloillani seisova, itsenäinen ihminen. Ja myöhemmin olen huomannut sen työelämässä hyvin hyödylliseksi taidoksi. Olen johtavassa asemassa ja minun on huomattavan helppoa siinä olla, kun en kaipaa sitä että ihmiset pitävät minusta. Nyt aikuisena viihdyn hyvin yksin enkä mitenkään kaipaa toisten ihmisten seuraa.
En ole ap, mutta itse olen partiolainen :)
Koulukuraattori, perheneuvola tai psykologi ovat tahoja, joilta apua voi hakea. Parempi aikaisin kuin myöhään, jolloin tietyt toimintatavat ovat jo muodostuneet.
minäkin ehdottaisin jotain joukkueurheilua, partiota, orkesteria tms. missä lapset tiiviisti viettävät useamman tunnin viikossa yhdessä ja puhaltavat yhteen hiileen yhteisen tavoitteen eteen, uskoisin sieltä syntyvän ystävyyssuhteita. itse olen pelannut jalkapalloa koko ikäni ja juuri teiniaikojen joukkuekavereista on jäänyt aikuisiälle asti ystäviä :) kummasti se vaan yhdistää erilaisiakin ihmisiä, kun yhdessä tehdään ja sun on pakko tuntea ne kaverit hyvin, jotta koko porukan suoritus olisi hyvä. Lisäksi on tietysti viikonlopun yli tehtävät turnaukset, leirit tms, jossa ei ole vanhempia mukana vaan nuoret löytää oman paikkansa ryhmässä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:59"]
No jaa ei se niin helppoa ole hommata kavereita naapurikunnasta.
[/quote]
Ja mikä estää? Paitsi jos sinne naapurikuntaan on 100 km.