Että pitikin mennä tekemään lapsia!

Itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Anna muksut adoptioon ja käy kuntosalilla päivittäin. Helppoa eikö totta.

Asennevamma on paha paranemaan ja siksipä adoptiota suosittelen.

Kotitöitä olisi vaikkei olisi yhtään lasta.

Jaatteko puolison kanssa kotityöt?

Oletko kuullut että metsä vastaa miten sinne huutaa. Tarkista omat kasvatustavoitteesi ja toimintapasi. Voit yllättyä että lasten käytös muuttuu jos itse muutut.

Tuli tunne että olet sotajalalla koko ajan ja ei lasten ole hyvä olla kanssasi ja siksi kiukuttelevat.

Lempeyttä ja rakkautta lisää ja jämäkkää ohjausta ja kasvatusta.

Voimia vanhemmuuteen kasvamisessa!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:44"]

Itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Anna muksut adoptioon ja käy kuntosalilla päivittäin. Helppoa eikö totta.

Asennevamma on paha paranemaan ja siksipä adoptiota suosittelen.

[/quote

Tämä juuri. Olen liian itsekäs nauttiakseni tästä ajasta. Tai toisaalta voihan sen niinkin ajatella, että en ole sen itsekkäämpi sitä, joka nauttii pikkulapsiajasta, vaan nautin ja tarvitsen erilaisia asioita ollakseni iloinen. Olen kyllä onnellinen, mutta aika iloton. 

Myöhäistä, myöhäistä...!!!!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:47"]

Kotitöitä olisi vaikkei olisi yhtään lasta.

Jaatteko puolison kanssa kotityöt?

Oletko kuullut että metsä vastaa miten sinne huutaa. Tarkista omat kasvatustavoitteesi ja toimintapasi. Voit yllättyä että lasten käytös muuttuu jos itse muutut.

Tuli tunne että olet sotajalalla koko ajan ja ei lasten ole hyvä olla kanssasi ja siksi kiukuttelevat.

Lempeyttä ja rakkautta lisää ja jämäkkää ohjausta ja kasvatusta.

Voimia vanhemmuuteen kasvamisessa!

[/quote]

Kotitöitä ei missään nimessä olisi näin paljon jos ei olisi lapsia. Toisekseen niitä saisi tehdä rauhassa eikä jatkuvasti joku keskeyttäisi, kaataisi pyykkitelinettä tai kaataisi maitolasia juuri pestylle lattialle. Mieheni osallistuu kotitöiden tekemiseen tosi hyvin.

Niin, metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli tiedän, että ongelma on nimenomaan minussa eikä lapsissa. Olen vain niin väsynyt, etten osaa muuttaa käyttäytymistäni. Ajattelen vain niitä asioita, jotka jää lasten takia tekemättä. Kävin kirjastossa kaksi päivää sitten enkä millään pysty keskittymään mihinkään kun haluaisin vain päästä lukemaan. En osaa tällä hetkellä tempaista itseäni irti kirjoista nauttiakseni lasten seurasta ja arkisista rutiineista.

Yritän tarkistaa kasvatustavoitteita. Tällä hetkellä lähin tavoitteeni on saada laskettua tätä melunmäärää. Voi luoja, se käy hermoilleni. Varsinkin kun kuopuksen krooninen sairaus taas oireilee, on jatkuvasti minussa kiinni yötä päivää, kiehnaa, kiukuttelee, huutaa, uhmaa minkä ehtii eikä mikään ole koskaan hyvin alkaen hammastahnan väristä. 

Kiitos viestistäsi!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:41"]

Yhtä huutoa, kiukuttelua ja kotitöitä koko elämä. Ei hetken rauhaa. Ei omaa elämää. Mun ei olisi koskaan pitänyt mennä tekemään lapsia. Ei musta ole äidiksi. Pitäisi lopettaa turha haaveilu omasta ja kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa ja alistua tähän kohtaloon olla kokonaan vain toisten tarpeiden täyttäjä niin jaksaisi paremmin. Välillä on niin tuskaista, että itkettää. On vaikea nauttia lapsista kun koskaan ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, mutta ei se riitä mihinkään. Haaveilen vain ajasta ilman noita huutavia, kiukuttelevia, jatkuvasti jotakin vaativia lapsia. Ei musta pitänyt tulla näin pahantuulinen, väsynyt ja iloton äiti. 

[/quote]

Miten niin ei omaa elämää -  kenen ellämää elät ellet omaasi ?

Miten jotkut saakin elämän tehtyä niin vaikeaksi...

Olisin onnellinen jos pääsisin edes kolme kertaa salille viikossa. Se helpottaa ajan kanssa, lapset kasvavat ja silloin sinulla on taas omaa aikaa.

Ihan ymmärettäviä tunteita. Lapsettomatko alkavat täällä mollaamaan? Omaa tilaa tarvitseville vanhemmuus on vaikeampaa kuin perheihmisille. Jos kuitenkin jaksat saat myöhemmin nauttia hyvistäkin puolista.

Meillä on nyt ensimmäistä kertaa sellaista, että voimme lapsen kanssa tehdä yhdessä jotain sellaista joka minustakin on mukavaa. Aiemmin tosiaan se oli sitä ainaista vahtimista ja aika iloton olin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:41"]

Yhtä huutoa, kiukuttelua ja kotitöitä koko elämä. Ei hetken rauhaa. Ei omaa elämää. Mun ei olisi koskaan pitänyt mennä tekemään lapsia. Ei musta ole äidiksi. Pitäisi lopettaa turha haaveilu omasta ja kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa ja alistua tähän kohtaloon olla kokonaan vain toisten tarpeiden täyttäjä niin jaksaisi paremmin. Välillä on niin tuskaista, että itkettää. On vaikea nauttia lapsista kun koskaan ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, mutta ei se riitä mihinkään. Haaveilen vain ajasta ilman noita huutavia, kiukuttelevia, jatkuvasti jotakin vaativia lapsia. Ei musta pitänyt tulla näin pahantuulinen, väsynyt ja iloton äiti. 

[/quote]

Miten niin ei omaa elämää -  kenen ellämää elät ellet omaasi ?

Miten jotkut saakin elämän tehtyä niin vaikeaksi...

[/quote]

Omalla elämälläni tarkoitan niitä asioita, joista nautin suuresti ennen lapsia ja joista haluaisin päästä nauttimaan edelleen lasten saamisen jälkeenkin. Kotityöt, nukuttaminen, lasten kasvattaminen, lasten ulkoiluttaminen ja muu sellainen on tietenkin osa elämääni, mutta ei sitä kaikista ominta minua. 

yhden lapsen äidin on tosi helppo ymmärtää, kun joku yrittää selviytyä esim. kolmen alle 3 v kanssa.

Vanhemmuus tarkoittaa sitä että osaa laittaa toisten tarpeet omiensa edelle.

Pitää olla joustava. Oma aika otetaan silloin kun lapset nukkuu päivä- tai yöunia.

Tiedän miten voimia vievää on kahden lapsen varsinkin kun on sairauskierteet päällä ja pysyvä krooninen sairaus. Yksinhuoltaja olen.

Tämä yhteiskunta on muttunut yksilökeskeiseksi, kehonpalvonnaksi. Media täyttyy uutisista jossa turhanpäiväiset julkkikset esittelevät selfieitään kuntosalilta. Käyvät fitness-kisoissa ja muuta vastaavaa. Proteiinipitoiset ruokavaliot, rahkoineen ja smoothiet, ne ovat in.

Ihmiset suorittaa kehoaan. Uususkonto on tullut suorastaan tästä.

Niin mäkin olisin onnellinen .en ole käynyt kertaakaan kahvilla 2 vuodessa kavereiden kaa

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:00"]

Kotitöitä ei missään nimessä olisi näin paljon jos ei olisi lapsia. Toisekseen niitä saisi tehdä rauhassa eikä jatkuvasti joku keskeyttäisi, kaataisi pyykkitelinettä tai kaataisi maitolasia juuri pestylle lattialle. Mieheni osallistuu kotitöiden tekemiseen tosi hyvin.

Niin, metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli tiedän, että ongelma on nimenomaan minussa eikä lapsissa. Olen vain niin väsynyt, etten osaa muuttaa käyttäytymistäni. Ajattelen vain niitä asioita, jotka jää lasten takia tekemättä. Kävin kirjastossa kaksi päivää sitten enkä millään pysty keskittymään mihinkään kun haluaisin vain päästä lukemaan. En osaa tällä hetkellä tempaista itseäni irti kirjoista nauttiakseni lasten seurasta ja arkisista rutiineista.

Yritän tarkistaa kasvatustavoitteita. Tällä hetkellä lähin tavoitteeni on saada laskettua tätä melunmäärää. Voi luoja, se käy hermoilleni. Varsinkin kun kuopuksen krooninen sairaus taas oireilee, on jatkuvasti minussa kiinni yötä päivää, kiehnaa, kiukuttelee, huutaa, uhmaa minkä ehtii eikä mikään ole koskaan hyvin alkaen hammastahnan väristä. 

Kiitos viestistäsi!

[/quote]

Mä ainakin ymmärrän sua täysin. Mutta mullakin on kroonisesti sairas lapsi, joka on todella suuritöinen ja riippuvainen ja takertuva jne. Mua itseäni ei oikeasti enää ole olemassa. Mä olen vain sitä varten, että täytän lapsen tarpeet, olen häntä varten. Surullista. Oletko jossain face-ryhmässä? Itse olen muutamassa lapsen sairautta koskevassa vertaistukiryhmässä ja saan paljon voimia ja käytännön vinkkejä sieltä. Sinne jos tekee tälläisen aloituspurkauksen, niin saa oikeasti tukea ja vastauksia ihmisiltä, jotka ymmärtävät, miltä sinusta tuntuu ja miksi.

Noin mustakin joskus tuntuu, mutta sitten pitää tarttua härkää sarvista ja ottaa sitä omaa aikaa tai mitä ikinä on vailla! Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta (en oo töissä), mutta käyn kaksi kertaa viikossa käsityökurssilla, kolme kertaa viikossa lenkillä/pyöräilemässä, viime viikonloppuna olin yhden päivän kaverin luona eri kaupungissa jne. Kotityöt on usein retuperällä ja inhoan niitä, mutta tärkeintä on että on voimavaroja ja että jaksaa olla äitinä hyvä. Eli isä enemmän hoitamaan lapsia, tai sitten muita apujoukkoja säännöllisesti auttamaan lasten kanssa!

Onneksi tuli mietittyä tuo ennekuin tuli tehtyä yhtään lasta!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:19"]

Niin mäkin olisin onnellinen .en ole käynyt kertaakaan kahvilla 2 vuodessa kavereiden kaa

[/quote]

Miksi et? Ihan itseäsi saat syyttää. Sellainen kahvillakäynti kestäisi 1-2 h. Eikö missään ole ketään joka voisi vaikka kerran vuodessa sen verran hoitaa lapsia.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:47"]

Kotitöitä olisi vaikkei olisi yhtään lasta.

[/quote]Olipas typerästi sanottu. Kyllähän niiden kotitöiden määrä moninkertaistuu lapsen myötä. Yksilapsisella perheellä on varmasti 3-kertainen määrä kotitöitä verrattuna kahden aikuisen perheeseen. Lapselle on pakko tehdä ruokaa (aikuinen pärjää työpaikan lounaalla + välipaloilla), ruoan teon oheistoiminnat (siivous, ostaminen) lisää hommaa entisestään, lapsi sotkee ihan eri tavalla kuin aikuinen, siivota pitää siis useammin ja siisteystasonkin pitää olla ihan eri (aikuiset ei syö roskia lattialta), pyykkiä tulee huomattavasti enemmän kun lapsi sotkee itseään ja vanhempia ja sohvia jne... 

Ihan naurettavaa siis edes muistuttaa, että lapsettomillakin on kotitöitä. 

Minä lapseton teen kotitöitä ehkä 15 minuuttia päivässä. Riittäisikö lapsiperheessä, no EI IHAN VARMASTI!

Otan osaa ap. Oliko teillä varaa palkata esim. siivoojaa, jotta arki hieman helpottuisi?

Vaihdetaan perheitä päikseen. Mulla on kroonisesti sairas mies joka ei kotona tee mitään. 3 alle kouluikäistä lasta, josta yksi erittäin haastava, kongnitiivinen viivästymä. Olen perheen elättäjä, äiti, hoitaja, puoliso..... Omaa aikaa tunti viikossa harrastukselle ja sosiaalinen verkosto mitätön. Suku kaukana eikä hoitoapua ole. olisin vallan tyytyväinen 3 treeniin viikossa! Mutta näillä mennään. Ei tiennyt tahtoessa montako alamäkeä matkaan mahtuu. Silti vaan mennään päivä kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:17"]

Vanhemmuus tarkoittaa sitä että osaa laittaa toisten tarpeet omiensa edelle.

Pitää olla joustava. Oma aika otetaan silloin kun lapset nukkuu päivä- tai yöunia.

Tiedän miten voimia vievää on kahden lapsen varsinkin kun on sairauskierteet päällä ja pysyvä krooninen sairaus. Yksinhuoltaja olen.

Tämä yhteiskunta on muttunut yksilökeskeiseksi, kehonpalvonnaksi. Media täyttyy uutisista jossa turhanpäiväiset julkkikset esittelevät selfieitään kuntosalilta. Käyvät fitness-kisoissa ja muuta vastaavaa. Proteiinipitoiset ruokavaliot, rahkoineen ja smoothiet, ne ovat in.

Ihmiset suorittaa kehoaan. Uususkonto on tullut suorastaan tästä.

[/quote]

Sepä siinä onkin raskasta kun laittaa muut jatkuvasti päivästä toiseen itsensä edelle. Yritän ottaa omaa aikaa, mutta se jää aika vähäiseksi. Tosiaan käyn salilla kolme kertaa viikossa. Käyn siellä koska nautin sen tyyppisestä liikunnasta. Tässä välissä oli lähes neljä vuotta, etten harrastanut mitään kodin ulkopuolella. Nyt kun on omaa aikaa pitkästä aikaa, tuntuu ettei mikään oikein riitä. Minulla on kolme lasta. 

Ei ole ketään !