Lue keskustelun säännöt.
Että pitikin mennä tekemään lapsia!
26.06.2014 |
Yhtä huutoa, kiukuttelua ja kotitöitä koko elämä. Ei hetken rauhaa. Ei omaa elämää. Mun ei olisi koskaan pitänyt mennä tekemään lapsia. Ei musta ole äidiksi. Pitäisi lopettaa turha haaveilu omasta ja kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa ja alistua tähän kohtaloon olla kokonaan vain toisten tarpeiden täyttäjä niin jaksaisi paremmin. Välillä on niin tuskaista, että itkettää. On vaikea nauttia lapsista kun koskaan ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, mutta ei se riitä mihinkään. Haaveilen vain ajasta ilman noita huutavia, kiukuttelevia, jatkuvasti jotakin vaativia lapsia. Ei musta pitänyt tulla näin pahantuulinen, väsynyt ja iloton äiti.
Kommentit (39)
AI oikea syyttää itseäni:) haha , et olet tyhmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:24"]
Vaihdetaan perheitä päikseen. Mulla on kroonisesti sairas mies joka ei kotona tee mitään. 3 alle kouluikäistä lasta, josta yksi erittäin haastava, kongnitiivinen viivästymä. Olen perheen elättäjä, äiti, hoitaja, puoliso..... Omaa aikaa tunti viikossa harrastukselle ja sosiaalinen verkosto mitätön. Suku kaukana eikä hoitoapua ole. olisin vallan tyytyväinen 3 treeniin viikossa! Mutta näillä mennään. Ei tiennyt tahtoessa montako alamäkeä matkaan mahtuu. Silti vaan mennään päivä kerrallaan.
[/quote]
Kuulostaa todella raskaalta. Itsellänikin on siis tosiaan kolme alle kouluikäistä lasta. Tiedän olevani siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mieheni tekee kotitöitä ja on lasten kanssa. Se harmittaakin, kun siitä huolimatta tunnen itseni väsyneeksi, vaikka monilla, kuten sinulla, on paljon raskaampaakin.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:41"]
Yhtä huutoa, kiukuttelua ja kotitöitä koko elämä. Ei hetken rauhaa. Ei omaa elämää. Mun ei olisi koskaan pitänyt mennä tekemään lapsia. Ei musta ole äidiksi. Pitäisi lopettaa turha haaveilu omasta ja kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa ja alistua tähän kohtaloon olla kokonaan vain toisten tarpeiden täyttäjä niin jaksaisi paremmin. Välillä on niin tuskaista, että itkettää. On vaikea nauttia lapsista kun koskaan ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, mutta ei se riitä mihinkään. Haaveilen vain ajasta ilman noita huutavia, kiukuttelevia, jatkuvasti jotakin vaativia lapsia. Ei musta pitänyt tulla näin pahantuulinen, väsynyt ja iloton äiti.
[/quote]
Miten niin ei omaa elämää - kenen ellämää elät ellet omaasi ?
Miten jotkut saakin elämän tehtyä niin vaikeaksi...
[/quote]
Omalla elämälläni tarkoitan niitä asioita, joista nautin suuresti ennen lapsia ja joista haluaisin päästä nauttimaan edelleen lasten saamisen jälkeenkin. Kotityöt, nukuttaminen, lasten kasvattaminen, lasten ulkoiluttaminen ja muu sellainen on tietenkin osa elämääni, mutta ei sitä kaikista ominta minua.
[/quote]Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Onhan se nyt päivänselvää, että elämä muuttuu täysin kun perheeseen tulee jälkikasvua. Osa entisestä elämästä on menetetty iäksi, osa voi palata takaisin 10 vuoden kuluttua. Mutta sinun elämäsi on nyt. Lasten kanssa. Se ei enää ole sitä mitä se joskus on ollut eikä tulevaisuudesta tiedä kukaan.
Nyt on aika etsiä uudet "omimmat jutut". Turha piehtaroida menneessä.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:09"]
yhden lapsen äidin on tosi helppo ymmärtää, kun joku yrittää selviytyä esim. kolmen alle 3 v kanssa.
[/quote]
Yleensä kolme alle 3-vuotiasta on oma valinta - miinus lestat.
Tässä syy miksi lapset kannattaa tehdä vanhemmalla iällä - omaa elämää tuli elettyä ja sitä omaa aikaa vietettyä tylsistymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että rankkaa jos ei olisi OLLENKAAN omaa aikaa mut jos salille pääset jopa 3 kertaa viikossa. Sinun olisi kannattanut miettiä kaikki nuo asiat tarkkaan ennen kuin lapsen hankit sillä niitä ei voi vaan palauttaa. Voit toki adoptoida pois jos et välitä. Oletko miettinyt että jos itse olet onneton ja kiukkuinen että lapset seuraa perässä kiukuttelemalla. Yritä istua hetkeksi alas ja sen sijaan että miettisit mitä puuttuu, miettisit että mitä kaikkea sinulla jo on. Tuskin lapsesi kokonaan kauheita ovat.
Oletko kysynyt mieheltäsi voisiko vahtia lasta jos haluat tehdä omia juttuja ? Tai mites lasten isovanhemmat eikö he voi ottaa lapsia että saat olla miehesi kanssa vähän aikaa.
Ehkä tuo tilanne ajan kanssa helpottaa ja huomaat kuinka tärkeä se äidinkin rooli on ja opit rakastamaan elämääsi. Tsemppiä !
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:09"]
yhden lapsen äidin on tosi helppo ymmärtää, kun joku yrittää selviytyä esim. kolmen alle 3 v kanssa.
[/quote]
Yleensä kolme alle 3-vuotiasta on oma valinta - miinus lestat.
[/quote]
Kyllä se niillä lestoillaki oma valinta vai Väitätkö et heidät raiskataan joka kerta ? Heidän ei ole pakko olla lentoja jos ei lapsia halua ja kyllä ite tiedän lestoja jotka ehkäisee kun ei halua lapsia enään. Muutenkin heillä vain 3 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua tosi hyvin. Mulla on 5 tervettä lasta, mutta itse sairastan kroonista, vaikeaa sairautta. Miehellänikin on sairaus, mutta se on niin hyvällä mallilla, että hän pystyy käymään töissä. Olemme kumpikin tosi väsyneitä arjenpyörittämiseen. Lastenhoitoapu on kortilla. Mutta valoa on tunnelin päässä: nuorin lapsi täyttää pian 7 vuotta ja nyt helpottaa. Nyt jo pystyy tekemään omia juttuja ja lapset touhuaa aika kivasti välillä omiaan. Lapset ovat myös aika omatoimisia, varmaankin sairaudestani johtuen. Osaavat itsenäisesti tehdä monia juttuja, kun vain sanon heille. Tämä ei varmaan sinua kauheasti lohduta, jos omat lapsesi ovat vielä kovin pieniä ja sulla on erityislapsikin. Mutta kyllä sunkin tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat. Voimia!
Mä tein yhden. Hänet saa silloin tällöin hoitoon isovanhemmille, jos on tarvetta ja valitsin myös itselleni lapsikeskeisen puolison. Sen takia tämä yksi lapsi tuli hankttuakin, itse olisin pärjännyt ihan hyvin lapsettomana. Tietenkin elämään on tullut erilaista sisältöä ja olen todella tyytyväinen, että lapsi tuli tehtyä, mutta elämäni lapsettomanakin olisi varmasti ollut hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta ja iät on 10 ja 12v. Saan olla ihan rauhassa ja ihan yksin. Kummallakin lapppu ovessa ettei niiden huoneisiin saa tulla, kun ne pelaa. Sullakin koittaa tämä aika ja musta olisi kiva jos ne viettäisi enemmän aikaa mun kanssa. Muistan vielä tuon saman ajan, kunnlapset oli pueniä ja ei se kivaa aikaa ollut, mutta lapset kasvaa ja se kannattaa muistaa.
Ymmärtäisin että yhden lapsen tekee kun ei osaa kuvitella mitä siitä seuraa, mutta miksi ihmeessä teit 3? Jotain hyväähän niiden ekan ja tokan hoidossa on ollut, kun olet kolmannenkin vielä halunnut. Yritä muistella sitä, ja nyt ehdottomasti jatkossa tarkka ehkäisy. Sterilisaationkin saat jo lapsiluvun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä kolmea, jos ei jaksa.
ihmisellä täytyy olla mielikuvitusta, kykyä unelmoida ja tulevaisuuden uskoa. Nyt on näin, mutta osaan nähdä tämän yli...
Sen lisäksi mitään kasvatusneuvoja ei pidä ottaa kirjaimellisesti, koska se tappaa vanhemmuudesta ja myös lapsuudesta kaiken ilon. Kaiken maailman supernannyt voi heittää romukoppaan koska niissä ohjelmissa ei pointti ole lapsista nauttiminen vaan paplovin koirakoulu, jolla lapsista saadaan tahdottomia ja mahdollisimman vähän vanhempien kahdenkeskistä aikaa/seksiaikaa häiritseviä otuksia (ja seksiaikaa pitää olla, koska mieskin on koira, joka elää vain seksivietillään). Ei lapsen tarvitse joka pv mennä nukkumaan tasan 20, ei tarvitse palkita tarratauluilla potalla istumisesta, eikä tarvitse syödä tasan 500g vihanneksia ja juoda tasan 3 mukia maitoa ja oppia tunnistamaan kirjaimet tasan 5-v... jne. loputon lista kaikkea paskaa. TÄllainen ahdistaa suunnattomasti lasta ja vanhempaa, koska se on täysin luonnotonta ja elämälle vierasta touhua. Lapselle paljon tärkeämpää on että vanhempi voi aidosti nauttia hänen kanssaan puuhailuista ja olemisesta. hermot kireän mamman tarrataulu tai joku pakkoaskartelu on ihan pöhköä...
Teit lapset ja olet oikeasti paska jos hylkäät ne. Sen sijaan olet ok ja enemmänkin, jos edelleen nautit elämästä ja opetat lapsetkin nauttimaan. Elämä on ihmisen parasta aikaa... Tsemppiä sen ymmärtämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tälläisen turhautumisen tullessa listaatkin päässäni ne hyvät asiat mitä siitä lapsien hankkimisesta on seurannut? :)
Ap olisiko sinulla mahdollisuus laittaa lapsiasi välillä yökylään esim. isovanhemmille tai tutuille? Entäs kesäleirit ja vastaavat?
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:41"]
Yhtä huutoa, kiukuttelua ja kotitöitä koko elämä. Ei hetken rauhaa. Ei omaa elämää. Mun ei olisi koskaan pitänyt mennä tekemään lapsia. Ei musta ole äidiksi. Pitäisi lopettaa turha haaveilu omasta ja kahdenkeskisestä elämästä miehen kanssa ja alistua tähän kohtaloon olla kokonaan vain toisten tarpeiden täyttäjä niin jaksaisi paremmin. Välillä on niin tuskaista, että itkettää. On vaikea nauttia lapsista kun koskaan ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, mutta ei se riitä mihinkään. Haaveilen vain ajasta ilman noita huutavia, kiukuttelevia, jatkuvasti jotakin vaativia lapsia. Ei musta pitänyt tulla näin pahantuulinen, väsynyt ja iloton äiti.
[/quote]
Miten niin ei omaa elämää - kenen ellämää elät ellet omaasi ?
Miten jotkut saakin elämän tehtyä niin vaikeaksi...
[/quote]
Omalla elämälläni tarkoitan niitä asioita, joista nautin suuresti ennen lapsia ja joista haluaisin päästä nauttimaan edelleen lasten saamisen jälkeenkin. Kotityöt, nukuttaminen, lasten kasvattaminen, lasten ulkoiluttaminen ja muu sellainen on tietenkin osa elämääni, mutta ei sitä kaikista ominta minua.
[/quote]Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Onhan se nyt päivänselvää, että elämä muuttuu täysin kun perheeseen tulee jälkikasvua. Osa entisestä elämästä on menetetty iäksi, osa voi palata takaisin 10 vuoden kuluttua. Mutta sinun elämäsi on nyt. Lasten kanssa. Se ei enää ole sitä mitä se joskus on ollut eikä tulevaisuudesta tiedä kukaan.
Nyt on aika etsiä uudet "omimmat jutut". Turha piehtaroida menneessä.
[/quote]
Komppaan tätä. Minulla myös menossa tämä vaihe, eikä tämä aina kivaa ole. Ilottomuus on tuttua enkä aina tunnu tietävän kuka oikeastaan edes olen tätä nykyä, mistä olen kiinnostunut ym. Olen kuitenkin päättänyt tehdä parhaani löytääkseni ne ilostuttavat hetket/asiat tässä suhteelllisen uudessa elämänvaiheessa. Tsemppiä meille!
Minä minä minä.
Taatusti sinulla ei ollut ennen lapsia koskaan mitään vastuuta mistään, ja nyt tajuat että äh, lapset meinas muutankin kun söpöjen lastenvaatteiden ostamista, en haluu, mihin nää voi viedä.
Nykyajan ihmiset ovat niin nautintokeskeisiä, etteivät osaa olla onnellisia muutoin kuin trendikahviloissa, sängyssä ja kuntosalilla.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:35"]
Tässä syy miksi lapset kannattaa tehdä vanhemmalla iällä - omaa elämää tuli elettyä ja sitä omaa aikaa vietettyä tylsistymiseen asti.
[/quote]
Missäs se sanottiin, minkä ikäisenä ap on lapsensa hankkinnut?
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:19"]
Niin mäkin olisin onnellinen .en ole käynyt kertaakaan kahvilla 2 vuodessa kavereiden kaa
[/quote]
Miksi et? Ihan itseäsi saat syyttää. Sellainen kahvillakäynti kestäisi 1-2 h. Eikö missään ole ketään joka voisi vaikka kerran vuodessa sen verran hoitaa lapsia.
[/quote] ei ole ketään ! Yksin olen lapsen kaa kaikki päivät .