Tukehdun miesystävän sairauteen ja tarvitsevuuteen, saanko erota vaikka toinen onkin sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa pois, sama neuvo miehille, jos puoliso saa esim. rintasyövän.

"Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut, tällä hetkellä lähes 90 prosenttia rintasyöpäpotilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta. Heistä valtaosa parantuu kokonaan."

https://www.tays.fi/fi-fi/Palvelut/Syovanhoito/Rintasyopa

Kirjoitin loppuelämää koskevasta haitasta ja siitä, että tukehdun tähän tukena olemiseen. Naisilla on yleensä ystäviä, joille omia asioitaan purkavat. Mies purkaa kaiken pahan olonsa minuun.

Ap

"Parantuu kokonaan" tarkoittaa tässä että parantuu syövästä kokonaan. Hoidoista jää monelle vaikeatkin loppuelämän haitat.

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kertoo, että olet jo jättänyt hänet.

Niin monet tekevät, kun kumppani sairastuu: hyödyke meni rikki, nyt se pyörii täällä nurkissani, heitetään pois.

Tulee mieleeni pari joka oli kuin paita ja peppu. Sitten nainen sairastui ms-tautiin.

Tauti eteni, se alkoi vaikeuttaa naisen elämää. Parin kuukauden kuluttua mies oli lähtenyt, eikä puhunut enää mitään entisestä puolisostaan.

Nykymenoa. Hyytävää.

Joo kyllä ennen oli paremmin. Kun erota ei saanut, niin se oli sitten sellaista ihanaa ja rakastavaa perhehelvettiä, jossa sairastunutta pahoinpidellään sen vuoksi, ettei kykene samoihin asioihin kuin aikaisemmin, ja se ärsyttää sitä pahoinpitelijää. Tottakai sellaisen jatkuvan pinnan katkeamisen valitsisi mielummin kuin puolisosta eroamisen.

Kyllä saa erota, ja pitääkin erota, jos ei kertakaikkiaan jaksa tilannetta enää yhtään. Ihan sama onko sairautena alkoholismi, syöpä, skitsofrenia, masennus, amputoitu käsi tai vaikka tikku sormessa. Yhdessä jatkaminen ja toisesta jatkuvasti huolehtiminen ei ole mikään velvoite. Täällä on viime kädessä jokainen vastuussa itsestään, tai yhteiskunta huolehtii, jos ei itse kykene siihen. 

"Olemme seurustelleet vuoden":   mikset lähde noin lyhyestä suhteesta kävelemään? Itse en olisi katsonut kuukauttakaan. Mitä pidempään olet niin sitä vaikeampaa lähteä. Mitä päässä liikkuu, että yleensä jäit tuohon3  kuukauden sairastamisen (2 normi-kk + 1 sairas-kk) jälkeen?

"Sairauslomalla 10 kk":   käytännössä koko ajan ja vielä olet vierellä. Mitä saat tuosta? Muuta kuin itsesikin sairaaksi!

Itse kyllä ensin keskustelin ja katsoisin näkisikö mies sen toisen puolen asiasta. Ja jos ei näe eikä asia muutu, niin vasta sit lähtisin suhteesta. Tai jos suhde ei ole enää hyvä, niin miksi siinä roikkuu? Ero voi tulla milloin mistäkin. Mutta ensin voi yrittää muuttaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Eroa pois, sama neuvo miehille, jos puoliso saa esim. rintasyövän.

He ovat seurustelleet vuoden. Tuskin ovat puolisoita.

Jokainen tuntee omat voimansa ja kestokykynsä. Mieluummin tekee päätöksen kun se on itselle selvä, kuin että toisen takia sitä pitkittää. Vasten omaa tahtoaan ei missään suhteessa kai ole pakko olla. Mitä se ympäristöön vaikuttaa, jos eroatte? Toivottavasti ei mitään, mutta vaikka jotakin tuomitsemista tai muuta ymmärtämättömyyttä ympäristöstä tulisikin, se on sitten heidän häpeänsä jotka niin teitä/sinua kohtaan  käyttäytyvät. Tilanteenne ei ole helppo. Voimia.

Tottakai lähtisin noin nuorena ja noin lyhyen suhteen jälkeen. Mies tarvitsee ammattiapua.

Olen itse eroamassa myös. Meillä minä olen se vakavasti sairastunut. En halua että mieheni jää tähän loukkuun enää yhdeksikään lisävuodeksi. Minulla ei ole mitään annettavaa.

Kohta teitä on kaksi sairastunutta.

Voit erota ilman syyllisyyttä. Et auta ketään olemalla siinä suhteessa koska mies tarvitsee hoitajaa ja terapeuttia.

Seurustelusuhde on eri kuin hoitosuhde.

Tulee mieleeni vanha juttu jossa haastateltiin vanhaa pariskuntaa, olivat olleet pitkään yhdessä.

Haastattelija kysyi naiselta onko koskaan tullut mieleen erota. Nainen sanoi, ei ole, mutta tappaa olen meinannut monta kertaa.

Minusta tässä ei pidä lähteä ollenkaan miettimään sellaista, eroaako naisen sairastuminen miehen sairastumisesta, vaikka jotkut vääräleuat tässäkin yrittävät jotain länkyttää. Ensinnäkin, onko miehellä mitään harrastusta, muuta sosiaalista elämää tai kontakteja, kuin ap? Jos ei, niin tilanteen jatkuminen takuulla uuvuttaa molemmat. Mies on ehkä käpertynyt itsesääliin ja katkeruuteen, kun kaikki suunnitelmat tulevaisuuden suhteen menevät uusiksi, ja kun olet siinä sopivasti saapuvilla, niin on kätevää kiukutella sinulle.

Mies pitää saada heräämään siihen, että hän ei voi takertua yhteen ihmiseen ja kaataa hänen niskaansa kaikkea pahaa oloaan. Pitää aktiivisesti itse hakea vertaistukea, keskusteluapua ja muutakin tukea arjen avuksi, eikä jäädä avuttomana makaamaan, ja odottaa toisten olevan koko ajan palvelemassa.

Ap, sinun on kerrottava miehelle, mitä ajattelet tilanteesta. Voi olla, että hän heittäytyy syyllistäväksi marttyyriksi, mutta sinun on sivuutettava sellaiset puheet kokonaan. Itse päätät, mikä suhteenne jatko on.

Siis jos menee naimisiin tai muuten sopii, että yhdessä ollaan niin sairaudessa kuin terveydessä, hyvinä ja huonoina aikoina, niin eroa täytyy harkita kunnolla antamansa lupauksen takia. Jos suhde on tuore eikä sitoutumisen halu itsessä herää, niin siinä ei luultavasti tee kenellekään palvelusta väkisin jäämällä. Miehellä on vaikea tilanne ja hän tarttuu paniikissa naisystävään kuin viimeiseen oljenkorteen. Tietysti ero vetää mielialaa uudestaan huonommaksi, mutta tässä tilanteessa nyt ei ole sellaisia ratkaisuja jotka paikkaisi sen tilanteen entisenlaiseksi, kun ongelma on se sairaus. Tosin voi olla, että sairaudesta huolimatta saattaisitte helposti erota ennen pitkää: jos kyseessä olisi salamarakastuminen ja sielujen yhteys, niin vaikea tilanne ei välttämättä olisi este.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos menee naimisiin tai muuten sopii, että yhdessä ollaan niin sairaudessa kuin terveydessä, hyvinä ja huonoina aikoina, niin eroa täytyy harkita kunnolla antamansa lupauksen takia. Jos suhde on tuore eikä sitoutumisen halu itsessä herää, niin siinä ei luultavasti tee kenellekään palvelusta väkisin jäämällä. Miehellä on vaikea tilanne ja hän tarttuu paniikissa naisystävään kuin viimeiseen oljenkorteen. Tietysti ero vetää mielialaa uudestaan huonommaksi, mutta tässä tilanteessa nyt ei ole sellaisia ratkaisuja jotka paikkaisi sen tilanteen entisenlaiseksi, kun ongelma on se sairaus. Tosin voi olla, että sairaudesta huolimatta saattaisitte helposti erota ennen pitkää: jos kyseessä olisi salamarakastuminen ja sielujen yhteys, niin vaikea tilanne ei välttämättä olisi este.

Nykyaikana ei kannata usko minkään lupauksen pysyvyyteen. Tilanteet muuttuu luapukset sen mukana. Aina kannattaa varautua siihen että tulee toimeen omillaan myös ilman puolsoa. Ripustautua ei kehenkään kannata. Joskus se kuolemakin (myös puolison) tulee ennen kuin sitä osaa edes odottaa.

" Eroa pois, sama neuvo miehille, jos puoliso saa esim. rintasyövän"

- - -

Yllättävän moni mies haluaa erota kun nainen sairastuu rintasyöpään.

Onneksi oma mies jäi viereen vaikkei takuulla ole ollut herkkua.

Vierailija kirjoitti:

M-m-mutku naisten sairaudet on eri asia!

Et vieläkään ole päässyt eroon tuosta änkytyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kertoo, että olet jo jättänyt hänet.

Niin monet tekevät, kun kumppani sairastuu: hyödyke meni rikki, nyt se pyörii täällä nurkissani, heitetään pois.

Tulee mieleeni pari joka oli kuin paita ja peppu. Sitten nainen sairastui ms-tautiin.

Tauti eteni, se alkoi vaikeuttaa naisen elämää. Parin kuukauden kuluttua mies oli lähtenyt, eikä puhunut enää mitään entisestä puolisostaan.

Nykymenoa. Hyytävää.

Jep. Vihkikaavakin on nykyään että : niin myötä- kuin myötämäessäkin. Vastamäessä:  bye-bye, emmäjaksa!

Vuoden seurustelu on todella lyhyt aika. Kannattaa lähteä nyt, et tule jaksamaan koko loppuelämääsi. Nyt on helpompi panna poikki, kuin sitten vuosien jälkeen. Voi myös olla, ettei sulla ole myöhemmin enää voimaa lähteä. Hän ei ole enää se henkilö, jonka alunperin valitsit seurustelukumppaniksesi.

Suhteenne on vasta alussa, eihän tuo ole vielä mikään loppuelämän liitto muutenkaan. Ei voi mitenkään verrata tilanteeseen, missä on jo sitouduttu toisiinsa ja eletty yhdessä ja rakennettu yhteinen elämä ja sitten toinen sairastuu. Silloin odottaisin toiselta vastuun kantamista. Nyt ihmettelen, että olet ylipäänsä antanut tilanteen jatkua näinkin pitkälle.

En halua kuulostaa turhan epäluuloiselta, mutta sanoisin, että mies oli sairas jo ennen sinun tapaamista ja peitteli tilannettaan alun pari kk, kunnes ei enää pystynyt. Mies haki hoitajaa ja seuraa, inhinmillistä, mutta sun ei tarvitse elämääsi uhrata tähän.

Oli syy mikä tahansa, tai tilanne.

Jos ei pysty oleen , niin ei nykyaikana kukaan pakota.

Ymmärrän sinua. Vaikea tilanne molemmille osapuolille, sairauden kanssa eläminen ja hyväksyminen on vaikee.

Minulla oli näin että minä olin se joka sairastuin fyysisesti rajoittavaan sairauteen, joka näkyi arjessa kipuna ja masennuksena. Silloinen mieheni ei voinut rakastaa minua sairauteni vuoksi ja suhde oli muutenkin kaaottinen (mies pahoinpiteli kaiken ohessa kun kyllästyi siihen että minua sattui eli se ero tässä on), niin päätimme erota.

Myöhemmin löysin ihanan miehen jolla on omat rajoitteensa, yhdessä saamme arjen toimimaan ja ymmärrämme toinen toistamme hyvin koska molemmilla omat vaivansa vaikka olemme nuoria, reilusti alle 40v. 

Eli rohkaisen sinua jos et enään jaksa lähtemään, etsimään ihmisen jonka kanssa on hyvä olla eikä polta sinua loppuun. Sekä oikeus tälle miehelle löytää se nainen joka pystyy elämään näiden rajoitteiden kanssa. <3 

Mikäli haluaisit jäädä, ja takana olisi monet onnelliset vuodet niin kehoittaisin taistelemaan suhteen puolesta, mutta selvästi olet palanut jo loppuun niin siksi tämä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos menee naimisiin tai muuten sopii, että yhdessä ollaan niin sairaudessa kuin terveydessä, hyvinä ja huonoina aikoina, niin eroa täytyy harkita kunnolla antamansa lupauksen takia. Jos suhde on tuore eikä sitoutumisen halu itsessä herää, niin siinä ei luultavasti tee kenellekään palvelusta väkisin jäämällä. Miehellä on vaikea tilanne ja hän tarttuu paniikissa naisystävään kuin viimeiseen oljenkorteen. Tietysti ero vetää mielialaa uudestaan huonommaksi, mutta tässä tilanteessa nyt ei ole sellaisia ratkaisuja jotka paikkaisi sen tilanteen entisenlaiseksi, kun ongelma on se sairaus. Tosin voi olla, että sairaudesta huolimatta saattaisitte helposti erota ennen pitkää: jos kyseessä olisi salamarakastuminen ja sielujen yhteys, niin vaikea tilanne ei välttämättä olisi este.

 

Nykyaikana ei kannata usko minkään lupauksen pysyvyyteen. Tilanteet muuttuu luapukset sen muk

Vanha ketju, joo mutta pisti silmään. Juurikin näin. Avioliitolla ei ole tässä merkitystä vaan enemmin suhteen kestolla ja suhteen laadulla. Esim minä olen jäänyt työelämästä pois reilu 10v sitten vakavan uupumuksen takia poikamme ollessa noin1v. Oltiin oltu sairastumiseni aikaan yhdessä 3v. Oltiin kuin luodut toisillemme. Mies ei ole minua jättänyt vaikka olen monesti sanonut hänelle, että lähtee jos haluaa muunlaisen elämän. Mutta tässä ollaan, olen hänelle yhtä tärkeä kuin aiemminkin. Elän lähinnä kotona, käyn terapiassa ym hoidoissa, mies töissä, poika koulussa. Meillä on sairaudesta huolimatta ihana perhe ja koti. Toki sairaus on tuonut suhteeseen paljon haasteita, mutta niiden myötä myös vahvistanut sitä ja molempien on pitänyt miettiä elämää uudesta näkökulmasta. Haluamattaan. Olen monesti ollut menossa, siis eroamassa, koska kuvittelen etten ole tarpeeksi hyvä miehelleni. Koska en jaksa tavallista arkea. Mutta ap:n tilanteessa ette ole tunteneet pitkään ja vaikka tunteita on, on kumpikin päätös mielestäni oikein. Kun elää toisen ihmisen kanssa tai jos on perhettä ja toinen sairastuu, ei ole oikeita vastauksia. Mutta on myös fakta että monet sairastuvat nuorena vakavasti eivätkä kykene välttämättä ikinä työhön. He tuovat yhteiskuntaan paljon elämänoppia ja näkökulmaa ympärilleen siitä, miten elämästä voi rakentaa kivan ja hauskan vaikka ei kykene kaikkeen. Mutta se edellyttää kykyä selvitä haasteista, hyväksyä toisen sairastuminen,  hakea ulkopuolista apua. Sairaudesta huolimatta ihmiset voivat viettää täyttä ja upeaa elämää ja voivat luoda ihanan perheen ym. Kaikki ei ole nustavalkousta.