Tukehdun miesystävän sairauteen ja tarvitsevuuteen, saanko erota vaikka toinen onkin sairas?

Saat, niin ne miehetkin tekee kun vaimo sairastuu

Vierailija kirjoitti:

M-m-mutku naisten sairaudet on eri asia!

Sairastin 15 v sitten rintasyövän, mutta en kyllä paljon mieheltäni tukea saanut enkä oikeasti paljon tarvinnutkaan. Nyt kesällä mies oli pienessä tapaturmassa, joka rajoitti hänen aktiviteettejaan. Olen koko kesän tehnyt kotona ja mökillä naisten ja miesten työt.

Mies totesi, että miten hän tarviikin koko ajan apua, kun muisteli, että minä selvisin lähes kuolemasta suureksi osaksi omin voimin. Tämä vain naisten ja miesten sairauksista.

Ap, olette olleet niin vähän aikaa yhdessä, että sinuna lähtisin.😨

Jätä vaan se. Johan sen tulot tippuu sairastumisen takia niin paljon, että ei ne sulle riitä.

Vierailija kirjoitti:

Olette seurustelleet vasta vuoden. Eroa, et saa suhteesta sitä mitä haluaisit. Eri asia jos olisi 10v suhde takana.

Miksi se olisi eri asia? Vuosien määrä ei kerro mitään suhteen laadusta. Tämä nyt vain on huono suhde, koska mies muuttui riippuvaiseksi ja ihan samalla tavalla se olisi huonontunut, vaikka he olisivat olleet 10 vuotta yhdessä. 

 

Ette ole naimisissa, ja yhdessäoloaika noin lyhyt, niin mielestäni on ymmärrettävää, että eroatte.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtisin noin nuorena ja noin lyhyen suhteen jälkeen. Mies tarvitsee ammattiapua.

Olen itse eroamassa myös. Meillä minä olen se vakavasti sairastunut. En halua että mieheni jää tähän loukkuun enää yhdeksikään lisävuodeksi. Minulla ei ole mitään annettavaa.

Entä jos mies ei koe sitä loukuksi? 

Eroa itsesi takia. On täysin hyväksyttävää olla terveellä tavalla itsekäs tässä asiassa.

"I love you but I love me more" 

Jos olisi pitkä parisuhde niin asia olisi eri moraalisestikin,mutta ei tällaisessa tapauksessa, kehotan muitakin miettimään että kannattaako uhrata itseään ja tulevaisuuttaan sairaan ihmisen kanssa jos suhd on tuore. Siinä moni sairastuu itsekin.

Vierailija kirjoitti:

" Eroa pois, sama neuvo miehille, jos puoliso saa esim. rintasyövän"

- - -

Yllättävän moni mies haluaa erota kun nainen sairastuu rintasyöpään.

Onneksi oma mies jäi viereen vaikkei takuulla ole ollut herkkua.

Mä tiedän miehen joka pysyi rinnalla kun vaimolla rintasyöpä kaksi kertaa. Toisella kertaa vaimo valitettavasti kuoli. 

Mun isoäidille oli Parkinsonin tauti. Isoisä toimi omaishoitajana niin pitkään kuin pystyi. Ei jättänyt vaan yhdessä olivat isoäidin kuolemaan asti. 

Näissä kahdessa tapauksessa kuitenkin kyse vuosikymmenien parisuhteesta eikä vuoden seurustelusta. 

Vierailija kirjoitti:

M-m-mutku naisten sairaudet on eri asia!

Haloo, noi olivat seurustelleet vasta pari kuukautta kun mies sairastui. Ei tuota tilannetta voi mitenkään verrata oikeaan suhteeseen. Ihme, että nainen on roikkunut miehessä kiinni noinkin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kertoo, että olet jo jättänyt hänet.

Niin monet tekevät, kun kumppani sairastuu: hyödyke meni rikki, nyt se pyörii täällä nurkissani, heitetään pois.

Tulee mieleeni pari joka oli kuin paita ja peppu. Sitten nainen sairastui ms-tautiin.

Tauti eteni, se alkoi vaikeuttaa naisen elämää. Parin kuukauden kuluttua mies oli lähtenyt, eikä puhunut enää mitään entisestä puolisostaan.

Nykymenoa. Hyytävää.

Olet kyllä ihan metsässä juttuinesi, kun kenenkään ei tarvitse kantaa mitään toisesta aiheutuvaa ylimääräistä taakkaa, vain marttyyrit tekevät niin ja kannattaa tulla jo pois sieltä keskiajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa voi tulla vastaan mitä tahansa, kummalle osapuolelle tahansa. Hyvän parisuhteen pitäisi kestää kriisejä. 

Minusta tässä aloituksessa varsinainen ongelma ei ole miehen sairaus. Ongelma on molempien toiminta tässä tilanteessa. Ap ei ole saanut suutaan auki aikaisemmin, vaan on kestänyt tilannetta uupumiseen asti. Omat rajat on opittava vetämään ja kerrottava suoraan, jos tilanne on omasta mielestä epäreilu. Sekään ei ole reilua toisen kannalta, että alkaa inhota kumppaniaan, koska ei osaa suojella itseään.

Sairastuneen taas pitäisi muistaa, että vaikka on oikeus odottaa toiselta tukea, kenenkään ei tarvitse vastaanottaa jatkuvasti toisen valittamista tai olla jokin äitihahmo tai terapeutti toisen huomionkipeyden takia. Ulkopuolinen terapia tai jokin muu vertaisapu olisi siinä kohtaa paikallaan. Kumppanin kuuluu tukea, mutta ei olla kaatopaikka sairastumisissa tai traumoissa. Monet ihmiset taantuvat sairastuessaan lapsik

Tässä on mielestäni viisas kommentti.

En itse jäisi toimimattomaan suhteeseen jos pohjalla ei olisi useamman vuoden jaksoa jonka aikana suhde on toiminut ja kriiseistäkin selvitty yhdessä - joka siis toimisi osoituksena siitä että tämän ihmisen kanssa homma on mahdollista saada toimimaan. Silloin laittaisin kyllä kaikki voimavarani tilanteen korjaamiseen, mutta toki jos ne voimavarat loppuvat ennen kuin tilanne saadaan korjattua, siinäkin tapauksessa ero olisi ainoa vaihtoehto. Tilanteen korjaamisella en siis tarkoita että sairastavan osapuolen pitäisi maagisesti parantua, vaan että pari oppii elämään keskenään tavalla, joka on molempien kannalta mielekäs eikä syö kummankaan voimavaroja kohtuuttomasti.

Tapailin kerran vakavasti mielenterveysongelmaista miestä, jonka ongelmat tulivat esille noin puolen vuoden tapailun kohdalla. Olin siinä kohtaa jo syvästi rakastunut ja halusin tehdä kaikkeni sen eteen että voisimme elää loppuelämämme yhdessä. Puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen tilanne oli entistä pahempi ja aloin pelätä oman turvallisuuteni puolesta, joten löysin jostain voimat eroamiseen. Erottuani suomut putosivat silmiltä ja tajusin kuinka huonoon tilaan olin itsekin tuon suhteen aikana mennyt. Jouduin puolen vuoden sairauslomalle koska olin vakavasti masentunut ja työkyvytön. 

Jos vielä joskus olen vastaavassa tilanteessa jonkun toisen kanssa, pidän paremman huolen omasta jaksamisesta enkä jää noin pitkäksi aikaa taistelemaan. Mikään rakkaus ei ole sen arvoista että kahden ihmisen elämä tuhoutuu.