Tukehdun miesystävän sairauteen ja tarvitsevuuteen, saanko erota vaikka toinen onkin sairas?

Vierailija kirjoitti:

Eroa pois, sama neuvo miehille, jos puoliso saa esim. rintasyövän.

He tekevät jo niin, jättävät vakavasti sairastuneen vaimon ja yhteiset pienet lapset vaimon hoidettavaksi.

Sellaisia sankareita.

.

Tutkimusten mukaan miehet eroavat herkemmin naisen sairastuessa, nainen jää useammin auttamaan. 

Elämäsi on sinun ja sinä päätät mitä sillä teet. Lähde, jos niin haluat. Ei parisuhteessa ole mikään pakko olla.

Te seurustelette, ette ole vielä luvanneet rakastaa myötä- ja vastamäessä. Tietysti voit lähteä jos haluat. 

Ap, et voi uhrata elämääsi hänen sairauden vuoksi. Heti nyt ero. Jos alat häntä HOITAMAAN, siinä käy helposti niin ,että rakastuu johonkin naiseen 1-2 v päästä ja sinä olet ulkona.Vuosia on mennyt sit hukkaan.

Jos seurustelu on vasta alkuvaiheessa niin kannattaa erota kun aika vaikea on nauttia elämästä sairaan kanssa. Se syö sinut sisältä ja elämänhalu menee. Luulisi aikuisen miehen ymmärtävän jos tällaiseen ratkaisuun päädyt. Voit vaikka sanoa että soittelee sitten kun on paremmassa kunnossa.

Vuosi on todella lyhyt aika olla yhdessä, ette tunne toisianne vielä. Miksi ryhtyisit omaishoitajaksi tuntemattomalle sen sijaan, että tapaisit jonkin henkilön, jonka kanssa sinulla voisi olla tasavertainen suhde? Esim. 10 vuoden avioliittotilanne olisi jo vähän eri asia, tosin kaikkien tilanteet ovat tietysti yksilöllisiä. 

Miksei mies hanki apua? Terapiaa, vertaistukiryhmiä ja palveluja on saatavilla, etenkin jos on diagnoosi. 

Olin 15 vuoden parisuhteessa miehen kanssa, joka sairasti siitä ajasta puolet. Kaikki yrittäminen parisuhteen ja toimeentulon eteen loppui. Tilalle tuli kipulääkekoukku ja miehen mielenterveys kärsi pahasti. Hän ei suostunut leikkaukseen, joka olisi voinut auttaa kipuihin, vaan pyrki eläkkeelle. Tätä prosessia olisi hänen mukaansa haitannut mikä tahansa työkokeilu, uudelleen kouluttautuminen tai oma aktiivisuus. Minusta siis tuli taloutemme ainoa työssäkäyvä ja mies pelasi pleikkaria pökkyrässä.

En ollut kolmekymppisenä valmis tuollaiseen. Pariterapiakaan ei auttanut, joten lähdin. Löysin uuden kumppanin, jolla todettiin pian vakava sairaus. Se ei ole suhdettamme haitannut millään tavalla. On aika lailla ihmisestä kiinni, kuinka paljon sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. Jos jo vuodessa tiedät, ettei homma toimi, miksi jäisit.

Parisuhteessa voi tulla vastaan mitä tahansa, kummalle osapuolelle tahansa. Hyvän parisuhteen pitäisi kestää kriisejä. 

Minusta tässä aloituksessa varsinainen ongelma ei ole miehen sairaus. Ongelma on molempien toiminta tässä tilanteessa. Ap ei ole saanut suutaan auki aikaisemmin, vaan on kestänyt tilannetta uupumiseen asti. Omat rajat on opittava vetämään ja kerrottava suoraan, jos tilanne on omasta mielestä epäreilu. Sekään ei ole reilua toisen kannalta, että alkaa inhota kumppaniaan, koska ei osaa suojella itseään.

Sairastuneen taas pitäisi muistaa, että vaikka on oikeus odottaa toiselta tukea, kenenkään ei tarvitse vastaanottaa jatkuvasti toisen valittamista tai olla jokin äitihahmo tai terapeutti toisen huomionkipeyden takia. Ulkopuolinen terapia tai jokin muu vertaisapu olisi siinä kohtaa paikallaan. Kumppanin kuuluu tukea, mutta ei olla kaatopaikka sairastumisissa tai traumoissa. Monet ihmiset taantuvat sairastuessaan lapsiksi, eivätkä huomaa, että se toinen ei ole mikään vanhempi.

Eroa. Teillä ei ole takana normaalia seurustelusuhdetta juuri mitään. Ei miehesi kumppania tarvitse vaan hoitajan. Ei sairaus välttämättä tee yhdessäolosta rasittavaa, vaan se, että sairautta käytetään hyväksi kumppanin sitomiseen suhteeseen.  Ero voi olla molemmille reilumpaa.

Menin treffeille muutaman kerran naisen kanssa, joka oli avioliitossa, mutta asumuserossa ja avioero vireillä. Hänen miehensä kärsi etenevästä näön menetyksestä. Kun mies sokeutui, niin nainen muutti pois. Häntä ahdisti valtavasti miehen suru, ahdistus ja tuen tarve.

Toisilla treffeillä jo hyppäsimme sänkyyn. Minulle tuli olo, että olen lähinnä henkinen laastari ja nainen halusi mitä tahansa elämäänsä kuin vammautuneen läheisen. Vihelsin pelin poikki, kun koko tilanne oli niin omituinen. Tämä kuvaus on aika yksityiskohtainen, niin jos kyseinen nainen lukee tätä viestiä ja tunnistat itsesi, niin toivon, että kaikki meni parhain päin.

Eroa! Ette ole tunteneet tai olleet yhdessä kovin kauaa. Ei parisuhde ole sitä, että toinen on toisen huolehtija ja terapeutti saamatta mitään. Tilanne on raskas sinullekin. Tuon ymmärtää, jos ollaan oltu elinikä yhdessä ja vanhuuden viimeisinä aikoina hoitaa toista. Siinä on se pitkä rakkaus ja historia takana. Teillä ei.

Onhan sinullakin vielä oikeus omaan elämään. Ohjaa häntä muun tuen piiriin ja voittehan jäädä kavereiksi. On ihan oikeutettua todeta, että omat voimavarat ei riitä. Varsinkin kun on noin tuore tuttavuus

Vierailija kirjoitti:

Tarinasi kertoo, että olet jo jättänyt hänet.

Niin monet tekevät, kun kumppani sairastuu: hyödyke meni rikki, nyt se pyörii täällä nurkissani, heitetään pois.

Tulee mieleeni pari joka oli kuin paita ja peppu. Sitten nainen sairastui ms-tautiin.

Tauti eteni, se alkoi vaikeuttaa naisen elämää. Parin kuukauden kuluttua mies oli lähtenyt, eikä puhunut enää mitään entisestä puolisostaan.

Nykymenoa. Hyytävää.

Paitsi ettei ole nykymenoa, tätä on tapahtunut ihan aina. Etenkin miehet jättävät puolisonsa noin 90% varmuudella (tutkimuksen mukaan), jos tämä saa syöpädiagnoosin. Monissa maissa lääkäri tai hoitaja pyytää sairastuneen naisen  jäämään huoneeseen yksin vielä varsinaisen käynnin jälkeen; potilaalle kerrotaan miesten taipumuksesta lähteä sekä kuinka varautua siihen. 

Naapurissani oli eläkeläispariskunta, yhdessä kymmeniä vuosia. Nainen kuoli alkuvuodesta syöpään. Miehensä suri selkeästi, mutta ihastui jo suruaikana uuteen naiseen. Tämän kesän he ovat reissanneet pitkin Eurooppaa yhdessä. Olin aivan sanaton, kun asiasta kuulin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei mies hanki apua? Terapiaa, vertaistukiryhmiä ja palveluja on saatavilla, etenkin jos on diagnoosi. 

Tää. Itselläni on useampi krooninen sairaus, etenkin mielenterveyspuolella. Yhdessä vaiheessa koitin uskoutua niistä enemmän miehelleni ja olla avoimempi, mutta huomasin aika pian, ettei suhteemme "kestä" sitä. Mies stressaantui, oli huolissaan puolestani, mutta myös kuormittui kertomastani. Yksi pieni riita saatiin aikaiseksi, sitten päätin että riittää tämä kokeilu. 

Ihannemaailmassa puolisot tukevat toisiaan muutenkin kuin paperilla, ja suhtautuvat rakentavasti ikäviinkin uutisiin, silloinkin kun omassa elämässä on työstressiä ym. Oikeassa elämässä on parempi etsiä apua ulkopuolelta itsekseen. 

Sen verran tuore suhde, että varmaankin eroaisin.

Miettikää yhdessä, keneltä muulta mies voi saada seuraa, ettet ole hänen ainoa tukikeppinsä ja että sinulla olisi muutakin elämää kun miehen sairaus. Viettääkö mies ollenkaan aikaa yksin esim. kirjojen parissa?

Ap on ollut miehen kanssa vuoden. Yhden vuoden. Eihän hän edes tunne miestä vielä kunnolla. Yleensä tuossa vaiheessa ei asuta yhdessä. Pitäisi olla alkuhuuma, nyt on omaishoitajuus. 

Kyllä, ap:lla on oikeus jättää mies. Mistä tahansa syystä. Et ole hänelle mitään velkaa. 

Kukaan ei kestä määränsä enempää. 

Ärsytti aina kun juoppo ex oli aina rehvakkaana lähdössä juomaan ja seuraavana päivänä vinkui kun joka paikkaan sattui. Sama tyyppi valitti kun oli mt-ongelmaa, hänelle olisi pitänyt toteuttaa sähköshokkiterapiaa ja minun olisi pitänyt pitää kädestä kiinni. Itse kun linkutin jalkani loukanneena häntä ei edes kiinnostanut. Lopulta en tehnyt enää muuta kuin totesin, että mene lääkäriin/sairaalaan kun alkoi se kitinä.

Aloitus ei sinänsä liity tähän, mutta vähän mietitytti tämän vuosia vanhan aloituksen suhteen, että etsiikö tyyppi jotain hoivaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ollut miehen kanssa vuoden. Yhden vuoden. Eihän hän edes tunne miestä vielä kunnolla. Yleensä tuossa vaiheessa ei asuta yhdessä. Pitäisi olla alkuhuuma, nyt on omaishoitajuus. 

Kyllä, ap:lla on oikeus jättää mies. Mistä tahansa syystä. Et ole hänelle mitään velkaa. 

Tehostaisin tätä vielä sanomalla että älä hyvä nainen kahlitse itseäsi liki tuntemattoman henkilön hoitsuksi. Ehkä mies jopa paranee kun jatkatte eri suuntiin.