Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19930)
Vierailija kirjoitti:
Ihme kiukuttelua. Jos nykynuorilla on taloudellista ahdinkoa, niin ottaa vain "loparit" ja marssii naapurifirmaan, siellä on viisi markkaa parempi tuntipalkka. Niin minäkin tein!
nykyään on eurot t.m 67v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti johtuu siitä, että ennen ei ollut tilaa tekosyille ja selittelyille eikä työvieroksunnalle ja silloiset ikäluokat ovat oppineet näin korkean moraalin.
Meneehän se myös niin, että nykyään ei ymmärretä lainkaan suurten ikäluokkien elämää. Kun ei ollut tukia, oli pakko tehdä töitä. Ei voinut jäädä kotiin makaamaan ja katselemaan Netflixiä vuosiksi. Palkat olivat matalammat, joten kaikille riitti töitä, vaikka ei olisi ollut alussa kummoista osaamista.
En itse ole suuria ikäluokkia, mutta katsonut kavereiden meininkiä nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
>> Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin... lapsettomuuttani ihmeteltiin... vuokralla asumista ihmeteltiin... <<
Kyllä vain! Aidon suomalaisenhan tunnistaa stressimahahaavasta, joka hankitaan vastenmielisen eli minkä tahansa työn tekemisestä, jota nyrpeänä suoritetaan mielellään eläkeikään asti. Ja pakollisesta kahdesta lapsesta, joita ei sitten kuitenkaan pystytä tai jakseta kaita, vaan joita isovanhemmat säännönmukaisesti hoitavat. Kuin myös yli-isosta asuntovelasta, minkä takia eletään ruuhkavuodet köyhyysrajalla, koska "oma" talo ja piha se olla pitää.
Minulla on vain vähäinen osa-aikaduuni. Työnantajani jaksaa huomauttaa minulle vähän väliä siitä, kuinka hänen toisella osa-aikatyöntekijällään on kaksi muutakin duunia ja kuinka hän itsekin on aina tehnyt paljon töitä. Juuri hiljattain hän kertoi myös, kuinka nuorempana sai mahahaavan stressin takia, mikä tuli lapsiarjen ja työelämän yhdistämisestä. Minulla lastenhankinta jäi vain yhteen, koska huomasin, että yksi riittää hyvin. Asunto-osakkeesta ja lainastakin hankkiuduin lopulta eroon, myymällä osakkeen ja maksamalla lainan pois ja muuttamalla vuokralle.
Kuolinvuoteella on sitten kiva miettiä, että koko elämä meni sen mahahaavan hankkimiseen, ja mitä kaikkea tuli sivuutettua ja laiminlyötyä sen takia. Kai siitä saa arkulle seppeleen jossa lukee "oravaa lämmöllä muistaen, pyörä". Tai jotain koska se on olevinaan niin hienoa ja tärkeää. Vähemmälläkin materialla täällä saatettaisiin pärjätä, ja olla jopa onnellisempiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että terve ihminen joka ei itse määrittele esteitä omalle työllistymiselleen, löytää työtä kysymällä.
Jos ei löydä, voi kouluttaua alalle joka työllistää.
Ne esteet, miksi terve ihminen ei voi työhön lähteä - ihminen keksii ne itse, omassa päässään. Kynnys lähteä, tuntuu liian korkealta. Siksi sitä alkaa keksiä tekosyitä ja syyttää muita/yhteiskuntaa omasta tilanteestaan kun ei saa työtä.
Ilmeisesti tarkoitat terveillä fyysisesti terveitä. Yhä useaammalla on kuitenkin psyykkisiä ongelmia, jotka haittaavat työnhakua ja -tekoa. Siitä siis tulee se korkea kynnys. Ja näihin sisäisiin ongelmiinhan ei saa mistään apua niin, että se kynnys väistyisi. Ihmisiä, joilla on se kynnys "pääsn sisällä", ei auta se, että tulee karenssi tai muita seurauksia, jos ei mene töihin. Sitten ollaan sossun asiakkaita. Joten apu on riittämätöntä, että ihmisestä saadaan työkuntoinen myös psyykkisesti.
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.
Ei se ainakaan siitä ole kiinni, etteikö suuret ikäluokat olisivat kertoneet sankarillisesta elämästään. Suurten ikäluokkien sankarieepokset ovat kyllä kaikkille tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tulisi sota (jonkalaista ei enää voi tulla) niin löisikö nämä lökäpöksyt, sushin syöjät vihollista lesesäkillä?
Lyijyä ne vihulaiset tottelee kuten ennenkin
Älyäiskö nuo edes, miten päin pyssyä pidetään kädessä? Vellihousujen äidit ovat huolissaan, että paleleeko kullannuppua metsäkeikalla ja saako se armeijassa kunnon ruokaa. 😂
-
Nykyvarusmiehet saavat oleellisesti parempaa koulusta kuin itse sain suurten ikäluokkien häntäpäässä 1970-luvulla 11 kuukauden ajan. On simulaattorit ja harjoituslaitteet eikä aikaa haaskata viikkotolkulla päiväpeiton viikkaamisen millilleen suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan niin on että terve ihminen joka ei itse määrittele esteitä omalle työllistymiselleen, löytää työtä kysymällä.
Jos ei löydä, voi kouluttaua alalle joka työllistää.
Ne esteet, miksi terve ihminen ei voi työhön lähteä - ihminen keksii ne itse, omassa päässään. Kynnys lähteä, tuntuu liian korkealta. Siksi sitä alkaa keksiä tekosyitä ja syyttää muita/yhteiskuntaa omasta tilanteestaan kun ei saa työtä.
Mulle kävi juuri noin. Ujona en ollut ihminen jonka kukaan olisi halunnut palkata työhön. En päässyt edes tiskariksi. Valitsin sitten ammatin jossa työllistyminen oli varmaa. Silläkin alalla olin se joka pääsi niihin paikkoihin jonne ei ollut muita hakijoita, siis suolakaivoksiin. Rankkaa oli, mutta sainpahan itseni elätetyksi ja paikkani täytin. Nyt on työelämä jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.Ei se ainakaan siitä ole kiinni, etteikö suuret ikäluokat olisivat kertoneet sankarillisesta elämästään. Suurten ikäluokkien sankarieepokset ovat kyllä kaikkille tuttuja.
Haha! Lapsellista uskotella itselleen, että ihmisten elämä olisi joskus ollut pumpulissa makoilemista. Vaivannäköä se oli ennen on nyt ja tulee luultavasti vielä jonkin aikaa olemaan. Tosin tekniikan kehittyessä helpompaan suuntaan koko ajan mennään ja uudet sukupolvethan saavat rakentaa maailmasta niin pumpuliden kuin itse haluavat ja kykenevät. Täysin vapaat kädet siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin... lapsettomuuttani ihmeteltiin... vuokralla asumista ihmeteltiin... <<
Kyllä vain! Aidon suomalaisenhan tunnistaa stressimahahaavasta, joka hankitaan vastenmielisen eli minkä tahansa työn tekemisestä, jota nyrpeänä suoritetaan mielellään eläkeikään asti. Ja pakollisesta kahdesta lapsesta, joita ei sitten kuitenkaan pystytä tai jakseta kaita, vaan joita isovanhemmat säännönmukaisesti hoitavat. Kuin myös yli-isosta asuntovelasta, minkä takia eletään ruuhkavuodet köyhyysrajalla, koska "oma" talo ja piha se olla pitää.
Minulla on vain vähäinen osa-aikaduuni. Työnantajani jaksaa huomauttaa minulle vähän väliä siitä, kuinka hänen toisella osa-aikatyöntekijällään on kaksi muutakin duunia ja kuinka hän itsekin on aina tehnyt paljon töitä. Juuri hiljattain hän kertoi myös, kuinka nuorempana sai mahahaavan stressin takia, mikä tuli lapsiarjen ja työelämän yhdistämisestä. Minulla lastenhankinta jäi vain yhteen, koska huomasin, että yksi riittää hyvin. Asunto-osakkeesta ja lainastakin hankkiuduin lopulta eroon, myymällä osakkeen ja maksamalla lainan pois ja muuttamalla vuokralle.
Kuolinvuoteella on sitten kiva miettiä, että koko elämä meni sen mahahaavan hankkimiseen, ja mitä kaikkea tuli sivuutettua ja laiminlyötyä sen takia. Kai siitä saa arkulle seppeleen jossa lukee "oravaa lämmöllä muistaen, pyörä". Tai jotain koska se on olevinaan niin hienoa ja tärkeää. Vähemmälläkin materialla täällä saatettaisiin pärjätä, ja olla jopa onnellisempiakin.
Tämä ketju elää ja voi hyvin, koska noudattelee varmasti S Marinin tyyliä halveksia boomereita. Eihän se mennyt edes isänsä hautaisiin.
En ole tätä lueskellut, mutta ihmettelen miksi te nuoret keräätte roinaa koteihinne, kun kaikissa sisustusohjelmissa tarvitaan aina vaan uutta säilytystilaa.
Miksi ostatte uusia kuteita, ettekö tiedä että pallo tuhoutuu. Sanna Marin kaivaa UFF:n rekista kuteet jopa Emma-gaalaan.
Olette halveksineet meitä kun kuljemme vanha homeelta haiseva paltto niskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.Ei se ainakaan siitä ole kiinni, etteikö suuret ikäluokat olisivat kertoneet sankarillisesta elämästään. Suurten ikäluokkien sankarieepokset ovat kyllä kaikkille tuttuja.
Minulle ei ole. En ole kuullut yhtäkään.
Onko joku sankarikirja olemassa, en ole nähnyt?
Sotasankareita olen kyllä kuullut ja nähnyt riittämiin, suvussa montakin. Vai onko ne sankareita, ainakin niin ajatellaan.
Lasse Viren oli kyllä urheilusankari, suurten ikäluokkien edustaja.
Joillakin on nyt vaan kauhea tarve haukkua omat vanhempansa. Joidenkin kohdalla ne on jo isovanhempia.
Eivät ole päivääkään eläneet heidän nuoruutensa aikaa, mutta katsovat asiakseen esiintyä, niin kuin tietäisivät siitä kaiken. Eivät tiedä mitään
Ja itse elävät samaa maailmaa samojen lainalaisuuksien alla, pystymättä antamaan minkäänlaista esimerkkiä siitä, miten heidän mielestään heidän vanhempiensa olisi pitänyt tätä maailmaa rakentaa ja siinä elää.
Täällä kysyttiin, onko antaa joku toisenlainen kaava siihen, miten heidän olisi pitänyt toimia, mutta yhtäkään vastausta ei ole ilmestynyt.
Niin kuin nämä heidän haukkumansa vanhempansa olisivat pystyneet vaikuttamaan koko maailmanlaajuiseen kehityskulkuun... missä tajunnan tilassa oikein elätte?
Mitä itse teette juuri nyt, että maailma EI menisi siihen suuntaan, mihin se nyt menee? Voitteko te, nykyinen suomalainen työikäisten sukupolvi, siihen vaikuttaa ja miten? Ja tiedättekö, miten toimia ja millainen tuleva maailma on? Ei se ongelmaton tule olemaan ja ketä siitä syytetään?
Vanhemmiltanne kyllä vaaditte, että heidän olisi pitänyt tietää. Millä oikeudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin... lapsettomuuttani ihmeteltiin... vuokralla asumista ihmeteltiin... <<
Kyllä vain! Aidon suomalaisenhan tunnistaa stressimahahaavasta, joka hankitaan vastenmielisen eli minkä tahansa työn tekemisestä, jota nyrpeänä suoritetaan mielellään eläkeikään asti. Ja pakollisesta kahdesta lapsesta, joita ei sitten kuitenkaan pystytä tai jakseta kaita, vaan joita isovanhemmat säännönmukaisesti hoitavat. Kuin myös yli-isosta asuntovelasta, minkä takia eletään ruuhkavuodet köyhyysrajalla, koska "oma" talo ja piha se olla pitää.
Minulla on vain vähäinen osa-aikaduuni. Työnantajani jaksaa huomauttaa minulle vähän väliä siitä, kuinka hänen toisella osa-aikatyöntekijällään on kaksi muutakin duunia ja kuinka hän itsekin on aina tehnyt paljon töitä. Juuri hiljattain hän kertoi myös, kuinka nuorempana sai mahahaavan stressin takia, mikä tuli lapsiarjen ja työelämän yhdistämisestä. Minulla lastenhankinta jäi vain yhteen, koska huomasin, että yksi riittää hyvin. Asunto-osakkeesta ja lainastakin hankkiuduin lopulta eroon, myymällä osakkeen ja maksamalla lainan pois ja muuttamalla vuokralle.
Kuolinvuoteella on sitten kiva miettiä, että koko elämä meni sen mahahaavan hankkimiseen, ja mitä kaikkea tuli sivuutettua ja laiminlyötyä sen takia. Kai siitä saa arkulle seppeleen jossa lukee "oravaa lämmöllä muistaen, pyörä". Tai jotain koska se on olevinaan niin hienoa ja tärkeää. Vähemmälläkin materialla täällä saatettaisiin pärjätä, ja olla jopa onnellisempiakin.
Kyllä, se on totta.
On vain muistettava, että valittaa ei pidä eikä syytellä ketään toisia. Eli ei pidä katkeroitua. Toiset saa yhtä lailla elää omalla tavallaan. Vaikka sen mahahaavansa kanssa. Meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.Ei se ainakaan siitä ole kiinni, etteikö suuret ikäluokat olisivat kertoneet sankarillisesta elämästään. Suurten ikäluokkien sankarieepokset ovat kyllä kaikkille tuttuja.
Jos te olette kuulleet tai lukeneet vain sankaritarinoita, niin nehän eivät kerro todellisuudesta. Kai nyt älykkään ihmisen tuo pitää ymmärtää.
Mekin kuulimme sankaritarinoita aina sisällissodan ajoista asti, saati myöhemmistä.
Ei mitkään sankaruudet kerro todellisuudesta. Todellinen elämä on aina tavallista ja useimmiten raskasta. Sankarimyyttejä luodaan, että saadaan jotain iloakin mieleen.
Elämä on yleisestikin aika rankkaa. Teidän sankaritarinoitanne luodaan räppiartistien ja rokkareiden ja youtube-vaikuttajien elämästä, mutta samaa tavallista elämää ne elää nekin. Lapset ja lapsenlapset aikanaan luulee, että ne on eläneet hohdokasta ja helppoa elämää ja syyttää niitä siitä.
En ole tähän päivään mennessä kuullut yhdenkään ihmisen missään ikäluokassa kehuneen itseään sankariksi. Ei pidä laittaa sanoja toisten suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat maksavat eläkkeistään niin h****n korkeaa veroa (korkea veroprosentti), että rahoittavat kaikki kotonamakaavat nuoremmat sukupolvet. Saas nähdä mistä verotuloja kaivetaan kun suuret ikäluokat kuolevat ja verotulot loppuvat, ja kotonamakaavien elämä pitäisi jollain yhteiskunnan rahoittaa.
Ei talouselämä kovin viuhaan pyöriä lattea litkimällä ja pilveä pössyttämällä.
Eläkeläiset maksavat veroja eläkkeestä jotka nuoremmat sukupolvet heille on kustantaneet, kiitos eläkekusetuksen.
Tällaisia kirjoituksia näkee kun eläkeläisyysestä on tehty itseisarvo ja elinkeino. Eläkkeellä ei kuitenkaan tuoteta vain kulututetaan. Työelämässä tehdään kumpaakin. Eläkeläiset vaikka veroja maksaisivatkin ovat pohjaton menoerä. Ei enää riitä edes 33miljardia vuodessa. Kohtuuton rasite. Palkasta menee 8% eläkeläisille ja itse he aikanaan eivät juuri eläkkeitä maksaneet
Eläkeläiset ovat maksaneet veroja ja tehneet jopa vuosikymmeniä töitä.Paljonko sinä maksat veroja ja montako vuotta olet ollut töissä?
Vierailija kirjoitti:
Ne on rakentaneet itselleen niin hienon yhteiskunnan. Narsistisen tunkion, jota eivät kykene myöntämään omien kättensä jäljeksi.
Kyllä, nykyinen 20-50 -vuotiaiden yhteiskunta on narsistinen. Koskaan aiemmin ei ihmiset ole olleet niin itsekeskeisiä kuin nyt tämä sukupolvi. Se tulee näkyviin kaikessa. Julkisuuteen halutaan hinnalla millä hyvänsä, itsensä ihannointi on huipussaan.
Ja kaupallisuus on tämän tietenkin huomioinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät..."
Eikä nykyiset tunnu myöskään ymmärtävät mitään entisaikojen todellisuudesta.Ei se ainakaan siitä ole kiinni, etteikö suuret ikäluokat olisivat kertoneet sankarillisesta elämästään. Suurten ikäluokkien sankarieepokset ovat kyllä kaikkille tuttuja.
Jos te olette kuulleet tai lukeneet vain sankaritarinoita, niin nehän eivät kerro todellisuudesta. Kai nyt älykkään ihmisen tuo pitää ymmärtää.
Mekin kuulimme sankaritarinoita aina sisällissodan ajoista asti, saati myöhemmistä.
Ei mitkään sankaruudet kerro todellisuudesta. Todellinen elämä on aina tavallista ja useimmiten raskasta. Sankarimyyttejä luodaan, että saadaan jotain iloakin mieleen.
Elämä on yleisestikin aika rankkaa. Teidän sankaritarinoitanne luodaan räppiartistien ja rokkareiden ja youtube-vaikuttajien elämästä, mutta samaa tavallista elämää ne elää nekin. Lapset ja lapsenlapset aikanaan luulee, että ne on eläneet hohdokasta ja helppoa elämää ja syyttää niitä siitä.
En ole tähän päivään mennessä kuullut yhdenkään ihmisen missään ikäluokassa kehuneen itseään sankariksi. Ei pidä laittaa sanoja toisten suuhun.
No ei tietenkään kerro totuutta. Etkö sen vertaa sarkasmia ymmärrä. Se vain että suuret ikäluokat ovat itseään kehuneet niin, että niistä kliseistä saa ihan hyvän esseen kirjoitetuksi. Makupaloja mainitakseni, kouluun hiihtäminen, jouluomena, itsenäisyyden puolesta taistelu, jälleenrakentaminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat maksavat eläkkeistään niin h****n korkeaa veroa (korkea veroprosentti), että rahoittavat kaikki kotonamakaavat nuoremmat sukupolvet. Saas nähdä mistä verotuloja kaivetaan kun suuret ikäluokat kuolevat ja verotulot loppuvat, ja kotonamakaavien elämä pitäisi jollain yhteiskunnan rahoittaa.
Ei talouselämä kovin viuhaan pyöriä lattea litkimällä ja pilveä pössyttämällä.
Eläkeläiset maksavat veroja eläkkeestä jotka nuoremmat sukupolvet heille on kustantaneet, kiitos eläkekusetuksen.
Tällaisia kirjoituksia näkee kun eläkeläisyysestä on tehty itseisarvo ja elinkeino. Eläkkeellä ei kuitenkaan tuoteta vain kulututetaan. Työelämässä tehdään kumpaakin. Eläkeläiset vaikka veroja maksaisivatkin ovat pohjaton menoerä. Ei enää riitä edes 33miljardia vuodessa. Kohtuuton rasite. Palkasta menee 8% eläkeläisille ja itse he aikanaan eivät juuri eläkkeitä maksaneet
Eläkeläiset ovat maksaneet veroja ja tehneet jopa vuosikymmeniä töitä.Paljonko sinä maksat veroja ja montako vuotta olet ollut töissä?
Kaikki työssäkäyvät maksavat veroja. Suuret ikäluokat maksoivat vain veroja ja vasta vuodesta 1997 ihan vähän eläkettä. Nyt työssäkäyvät maksavat veroja ja isoja eläkemaksuja eikä niistä hyödytä lähellekään niin paljon kuin eläkekusettaja sukupolvi , eli suuret ikäluokat.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se vaan niin on että terve ihminen joka ei itse määrittele esteitä omalle työllistymiselleen, löytää työtä kysymällä.
Jos ei löydä, voi kouluttaua alalle joka työllistää.
Ne esteet, miksi terve ihminen ei voi työhön lähteä - ihminen keksii ne itse, omassa päässään. Kynnys lähteä, tuntuu liian korkealta. Siksi sitä alkaa keksiä tekosyitä ja syyttää muita/yhteiskuntaa omasta tilanteestaan kun ei saa työtä.