Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheenä eronneet, miten olette hoitaneet lasten asumisen yms.?
24.06.2014 |
Olen jotenkin aina suhtautunut eroon ihan normaalina asiana kunnes nyt alkaa näyttää siltä, että se osuu omalle kohdalle. Miten olette hoitaneet pienten lasten asumisen? En haluaisi, että lapset eivät enää näkisi isää kuin joka toinen viikonloppua, vaan musta joku vuoroasumissysteemi olisi paras. Ihmettelen vaan, miten se käytännössä järjestyy? Pitää tietysti asua todella lähekkäin, että koulut ja päivähoidot säilyy järkevän matkan päässä. Miten olette hoitaneet noi? Onko joku kokeillut sellaista, että vanhemmat eikä lapset kulkee kahden asunnon väliä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen jo johonkin omaa tarinaani kerroin, mutta tässä uudestaan.
Lapsi oli viisi kun erottiin. Minä löysin uuden asunnon tien toiselta puolelta, joten kaikki kaverit ja hoitopaikka pysyivät tuttuina. Alkuun ex-miehen työvuorojen takia jouduttiin vähän venkslaamaan miten lapsi on kummankin luona, mutta pyrittiin tekemään lista vähintään pariksi viikoksi kerrallaan. Miehen siirtyessä päivätöihin siirryttiin vuoroviikkosysteemiin.
Lapsella oli perustarvikkeet molemmissa paikoissa, jotain sadevaatteita tai muita satunnaisesti tarvittavia tavaroita sitten tarpeen mukaan siirreltiin.
Olisikohan lapsi ollut kolmannella tai neljännellä luokalla, kun lapsen isä muutti hieman kauemmas, lapsi jäi kuitenkin minulle kirjoille, että koulu pysyy samana. Välimatka ei nyt kuitenkaan kasvanut kuin pari kilometriä. Fillarilla kulki kouluun. Nyt yläasteikäisenä kun koulu vaihtui muutenkin, niin koulumatka on aika sama molemmista kodeista.
Itse olen vahvasti siinä käsityksessä, että lapsi ei itse koe asiaa mitenkään ongelmallisena. Ja asiasta ollaan kyllä juteltukin ihan avoimesti. Jonkin aikaa tietysti kului, että molemmissa kodeissa oli kaikki "tarvittava", mutta mihinkään suunnattomaan tavarankuljetusrumbaan ei ole missään vaiheessa tarvinut lähteä. Lapsi viihtyy molempien vanhempien luona eikä siis näin lähes kymmenen vuoden kokemuksen jälkeen ole tällaisesta järjestelystä moitittavaa juuri löytynyt.
Se on ollut meille vanhemmille selvää, että päävastuu asioiden hoitumisesta on sillä, kumman luona lapsi on. Joustoa olisi toki tarvittaessa löytynyt. Joskus on vaihtopäivä saattanut siirtyä jonkun matkan takia, mutta eipä niistä ole koskaan sen enempiä lukua pidetty.
Silloin kuin eroaminen oli selvää olimme molemmat sitä mieltä, että erotaan toisistamme, ei lapsesta. Ja lapsen asioista ei riidellä. Tällä tavoin ollaan voitu omalta osaltamme kuitenkin vaikuttaa siihen, että lapsi ei vieraannu kummastakaan vanhemmasta. Lapsi on isin lellikki, minä olen se joka "hannaa" :) Ja nyt näyttää siltä, että meillä molemmilla on edelleen läheiset välit lapseen.