Lue keskustelun säännöt.
En jaksa reissata pienten lasten kanssa!
26.06.2021 |
Saako olla ihan vaan kotona? Meillä 1v, hyvin tarmokas ja pippurinen tyttö ja 3,5v poika. Tuntuu että jo yhden päivän reissu vie kaikki voimat. 1veen päikkärit menee ihan pieleen jos edes koittaa nukuttaa autoon. Lopun päivää on kiukkuinen ja kotona nukkumaanmeno on 100x vaikeampaa. Koko reissu menee siihen että vahdit näitä, ettei kukaan purista pillimehuja päälle, jää auton alle, onko aurunkorasvaa, hyttyset syö, on kuuma, pissahätä, sitä tätä ja tota. Ja se pakkaaminen, kun tarvii olla vaihtovaatetta ja vaippaa ja syömistä, juomista ja kaikkea. Missään ei voi rauhassa istua edes hetkeä kun pienin viipottaa joka paikkaan. Vaunuissa alkaa heti narina, että on tylsää...
Tuntuu että olisi kiva tarjota lapsille jotain ohjelmaa kun täällä maalla asutaan ja eletään aika yksinertaista elämää. Mitä jos vaan ei jaksa reissata. Koska tämä helpottaa? Isompien lasten kanssa näyttää olevan niin paljon helpompaa, kun eivät ole koko ajan tohottamassa jotakin...
Kommentit (32)
Meillä 2v 8kk ikäero, ja 2 lasta. Ollaan matkustettu ulkomaille kaupunki ja rantalomille ( 3-5 krt vuodessa) siitä lähtien kun esikoinen oli 6kk, toinen oli 4kk ensimmäisellä kaupunkilomalla (vanhempi siis 3v2kk). Helpompaa kuin suomessa matkustaminen. Rantalomakohteessa huoneisto rannanvierestä. Aamulla heräävät aikaisin, aamiasta parvekkeella, siitä rannalla jossa 2 vanhempaa vahtii kun pienet jaksaa leikkiä vedessä loputtomasta (kaikilla pitkähihaiset uv-suojavaatteet), pahin kuumuus kun alkaa lähenemään 11 jälkeen, siirrytään hotellille suihkuun (siis vieressä olevaan huoneistohotelliin), 12 jälkeen rattaisiin ja etsimään lounaspaikkaa, jossa vierähtää tunti ja sen jälkeen päiväunet maittaa hotellin ilmastoinnissa. Herättyä pientä välipalaa ja rannalle- kun aurinko alkaa laskemaan 19- taas suihkuun, ja kun lapset oli ihan pieniä tässä vaiheessa niille illallinen huoneistolla, rattaisiin ja lempeän merituulen puhaltaessa kuljetaan katuja kunnes nukahtaa ja silloin me vanhemmat päästiin istumaan illalliselle. Hieman vanhempana eivät nukahtaneet ja olivat mukana illallisella. Ravintoloissa ja ohi kulkijoissa paljon katseltavaa ja viihtyivät pitkään pöydässä, siitä hotellille jossa uni taas maittaa iltauintien ja syömisen jälkeen. Kaupunki lomilla aluksi toinen reppuun, toinen rattaisiin, sen jälkeen toinen rattaisiin ja toinen seisomalaudalle, Paljon pysähdyksiä leikkipuistoihin. Kaksi vanhempaa ja kaksi lasta niin en ole koskaan kokenut vahtimista vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo pakko reissata! Vaippaikäisten kanssa en lähtenyt paikallista kotieläinpuistoa pidemmälle. Nyt 6 ja 7 v kanssa ja onnistuu hyvin päiväreissut ja parin yön kylpylälomat. Ensi talvena olisi tarkoitus lähteä ekaa kertaa etelänmatkalle, jos korona vain sallii, aiemmin en olisi lähtenyt vaikka olisi saanut ilmaisen matkan.
Ei muksut tartte matkoja. Aivan mahtavaa voi olla vaikka eväsretki. Tai onkiminen. Meillä 3-v. tykkää hulluna eläimistä yms.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2v 8kk ikäero, ja 2 lasta. Ollaan matkustettu ulkomaille kaupunki ja rantalomille ( 3-5 krt vuodessa) siitä lähtien kun esikoinen oli 6kk, toinen oli 4kk ensimmäisellä kaupunkilomalla (vanhempi siis 3v2kk). Helpompaa kuin suomessa matkustaminen. Rantalomakohteessa huoneisto rannanvierestä. Aamulla heräävät aikaisin, aamiasta parvekkeella, siitä rannalla jossa 2 vanhempaa vahtii kun pienet jaksaa leikkiä vedessä loputtomasta (kaikilla pitkähihaiset uv-suojavaatteet), pahin kuumuus kun alkaa lähenemään 11 jälkeen, siirrytään hotellille suihkuun (siis vieressä olevaan huoneistohotelliin), 12 jälkeen rattaisiin ja etsimään lounaspaikkaa, jossa vierähtää tunti ja sen jälkeen päiväunet maittaa hotellin ilmastoinnissa. Herättyä pientä välipalaa ja rannalle- kun aurinko alkaa laskemaan 19- taas suihkuun, ja kun lapset oli ihan pieniä tässä vaiheessa niille illallinen huoneistolla, rattaisiin ja lempeän merituulen puhaltaessa kuljetaan katuja kunnes nukahtaa ja silloin me vanhemmat päästiin istumaan illalliselle. Hieman vanhempana eivät nukahtaneet ja olivat mukana illallisella. Ravintoloissa ja ohi kulkijoissa paljon katseltavaa ja viihtyivät pitkään pöydässä, siitä hotellille jossa uni taas maittaa iltauintien ja syömisen jälkeen. Kaupunki lomilla aluksi toinen reppuun, toinen rattaisiin, sen jälkeen toinen rattaisiin ja toinen seisomalaudalle, Paljon pysähdyksiä leikkipuistoihin. Kaksi vanhempaa ja kaksi lasta niin en ole koskaan kokenut vahtimista vaikeaksi.
Juuri näin. Matkustelua tehdään lasten ehdoilla ja rennolla otteella. Näin kasvaa reippaita ja itsevarmoja lapsia, jotka osaavat käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. Lapset oppivat kokemalla ja matkimalla. Jos kerran parissa vuodessa lähtee isolla tohinalla reissuun tiukan aikataulun ja rytmin kanssa, niin taatusti on luvassa kiukuttelua, väsymystä ja levottomuutta.
Kannattaa pyrkiä eroon täydellisyyden tavoittelusta mitä vanhemmuuteen tulee. Reissussa ei haittaa vaikka olisikin ruoat rinnuksilla tai nukkumaan mennään vasta myöhäisen illallisen jälkeen. Jos lapsi huutaa tai kitisee niin sekin on vain elämää ja arvokasta kokemusta, jonka pohjalle oppiminen rakentuu.
Ap.
Voi olla ettei helpotu kun lapset kasvaa nimittäin voi alkaa riitely ja nahistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2v 8kk ikäero, ja 2 lasta. Ollaan matkustettu ulkomaille kaupunki ja rantalomille ( 3-5 krt vuodessa) siitä lähtien kun esikoinen oli 6kk, toinen oli 4kk ensimmäisellä kaupunkilomalla (vanhempi siis 3v2kk). Helpompaa kuin suomessa matkustaminen. Rantalomakohteessa huoneisto rannanvierestä. Aamulla heräävät aikaisin, aamiasta parvekkeella, siitä rannalla jossa 2 vanhempaa vahtii kun pienet jaksaa leikkiä vedessä loputtomasta (kaikilla pitkähihaiset uv-suojavaatteet), pahin kuumuus kun alkaa lähenemään 11 jälkeen, siirrytään hotellille suihkuun (siis vieressä olevaan huoneistohotelliin), 12 jälkeen rattaisiin ja etsimään lounaspaikkaa, jossa vierähtää tunti ja sen jälkeen päiväunet maittaa hotellin ilmastoinnissa. Herättyä pientä välipalaa ja rannalle- kun aurinko alkaa laskemaan 19- taas suihkuun, ja kun lapset oli ihan pieniä tässä vaiheessa niille illallinen huoneistolla, rattaisiin ja lempeän merituulen puhaltaessa kuljetaan katuja kunnes nukahtaa ja silloin me vanhemmat päästiin istumaan illalliselle. Hieman vanhempana eivät nukahtaneet ja olivat mukana illallisella. Ravintoloissa ja ohi kulkijoissa paljon katseltavaa ja viihtyivät pitkään pöydässä, siitä hotellille jossa uni taas maittaa iltauintien ja syömisen jälkeen. Kaupunki lomilla aluksi toinen reppuun, toinen rattaisiin, sen jälkeen toinen rattaisiin ja toinen seisomalaudalle, Paljon pysähdyksiä leikkipuistoihin. Kaksi vanhempaa ja kaksi lasta niin en ole koskaan kokenut vahtimista vaikeaksi.
Juuri näin. Matkustelua tehdään lasten ehdoilla ja rennolla otteella. Näin kasvaa reippaita ja itsevarmoja lapsia, jotka osaavat käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. Lapset oppivat kokemalla ja matkimalla. Jos kerran parissa vuodessa lähtee isolla tohinalla reissuun tiukan aikataulun ja rytmin kanssa, niin taatusti on luvassa kiukuttelua, väsymystä ja levottomuutta.
Kannattaa pyrkiä eroon täydellisyyden tavoittelusta mitä vanhemmuuteen tulee. Reissussa ei haittaa vaikka olisikin ruoat rinnuksilla tai nukkumaan mennään vasta myöhäisen illallisen jälkeen. Jos lapsi huutaa tai kitisee niin sekin on vain elämää ja arvokasta kokemusta, jonka pohjalle oppiminen rakentuu.
Just joo …
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki tajuaisi saman mitä ap! Kauan odotettu ensimmäinen lento sitten koronan alkamisen muuttui painajaiseksi kun viereisille penkeille istui pariskunta lapsi sylissään. Konsertti alkoi melkein heti ja kesti lähes koko lennon ajan!!
Niin rasittavaa!
Lapsiperheille pitäisi olla omat lennot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki tajuaisi saman mitä ap! Kauan odotettu ensimmäinen lento sitten koronan alkamisen muuttui painajaiseksi kun viereisille penkeille istui pariskunta lapsi sylissään. Konsertti alkoi melkein heti ja kesti lähes koko lennon ajan!!
Niin rasittavaa!
Lapsiperheille pitäisi olla omat lennot.
Lapsivihaajat voivat lentää kuin kuninkaalliset, yksityiskoneilla.
Vierailija kirjoitti:
Eivät noin pienet lapset edes muista matkoista oikein mitään. Lähtekää sitten, kun lapset ovat jo vähän isompia. Lapselle on iso matka jo reissu mummolaan tai serkkuja tapaamaan. Kuten joku jo vinkkasi, hommaa pihalle vaikka kahluuallas. Siinä sitä on lapsille riemua ilman matkustamisen stressiä.
Kuinka pitkään pitää odottaa, että lapsen kanssa voi lähteä mummolareissulle? Mummolaan on matkaa 600 kilometriä, se on jo munkin mittapuulla ihan kunnon matka ja kunnon reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jostain syystä niin päin, että 1 v ja 2 v lapset tuntuvat viihtyvän paremmin retkillä kuin kotona. Kotona koko ajan kinastelua, oma hiekkalaatikko ei kelpaa, kahluuallas kiinnostaa ehkä 5 min ja sitten halutaan jo tehdä jotain kiellettyä. Retkillä lapset eivät kiukuttele, tosin käytännön säätöä siihen aina liittyy: eväät, vaipat, miten ajoitetaan päiväunet jne, mutta ollaan nyt tehty lähes joka päivä joku retki. Ollaan käyty eläinpuistoissa, eri uimarannoilla, lähipaikkakunnilla vaan ihmettelemässä ja syömässä ulkona jne. Kaksi isoa reissua myös tulossa nyt kesällä. Kaipaan myös itse hurjasti matkustamista ja uusia maisemia. Tuntuu että kotona tulen vain hulluksi enkä jaksa sitä samaa kaavaa koko ajan.
Eihän sitä ole pakko reissata.
Lasten ollessa pieniä me reissattiin lähinnä sellaisia reissuja joille itse halusin tai tarvitsi mennä. Tuon ikäisille riittää ihmeteltävää ja tekemistä ihan lähiympäristössä ja jos itse kaipaa jotain niin valitsee kohteen joka löytyy läheltä. Että itse matkustamisen vaiva jää pois. Meillä jo päiväkoti toi lapsille tekemistä ja kavereita ihan kivasti. Vapaa-ajalla voitiin tavata muita lähipiirin lapsiperheitä jonkun kotona tai puistossa, metsäretkien parissa ym.
Mun lapsien kanssa reissaaminen muuttui helpommaksi kun olivat jotain 4v ja 5v ikäisiä, ovat siis vuoden ikäerolla minkä takia pyrin tarkoituksellisesti ottamaan ensimmäiset vuodet rennosti. Kouluikään tultaessa reissut alkoi olla jo tosi mahtavia kokemuksia kaikille kun pystyttiin suuntaamaan kohteisiin jotka antoi aikuisellekin jotain.
Niin rasittavaa!