Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa muka näin matala elintaso?
26.06.2021 |
Olen yliopistosta pian valmistuva 26-vuotias. Työllistävälle alalle, mutta kaikki hyvät työmahdollisuudet ovat pk-seudulla. Olen tässä viimeisen vuoden aikana alkanut todella ynnäilemään taloudellisia realiteetteja ja tämä tuntuu aika masentavalta.
Valmistuttuani palkkatasoni tulee olemaan bruttona jotain 3 500e kuukaudessa. Nettona käteen jäisi siis jotain 2 500e/kk. Asuntolainaa minulle myönnettäisiin ehkä 200 000 euron verran säästettyäni pari vuotta. Sillä saa Helsingin-Espoon-Vantaan seudulta kaksion rupuisesta lähiöstä. Tällöin asumismenot olisivat sen reilu tonnin kuussa. Vaihtoehtoisesti voisin muuttaa kauemmas ja ostaa vanhan rivitalonpätkän, mutta silloin tarvitsisin auton, mikä tietää monia satoja euroja lisää menoja kuussa.
Kysymys kuuluu, että miten ihmisillä on varaa hankkia lapsia, käydä lomalla tai asua omakotitalossa tai ylipäätään asunnossa, mikä ei ole 70-luvun luukku? Tapahtuuko tämä kaikki rikkaiden vanhempien avustuksella? Mediaanipalkka on kuitenkin Suomessa siellä 3 000€/kk tuntumassa.
Onko nuorten korkeakoulutettujen aikuisten elintaso parempi jossain muualla? Minne kannattaisi muuttaa?
Kommentit (139)
Tottakai se on sinkulle kallista. Yleensä omistusasunto ja perhe hankitaam jonkun kanssa. Parisuhde tulee halvemmaksi, ellei ota kumppanikseen jotain 200-kiloista shoppailuhullua salimakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun 2019 rakennetussa vuokrakerrostalossa Helsingissä. Mulla on lapsi tulossa. Palkka 2500 bruttona. Kyllä pärjätään kaksistaan. Riippuu vaan, millaista elintasoa havittelee.
släpp kirjoitti:
Koska joudutaan ottamaan järkyttävän paljon velkaa, jotta saadaan EU- miljardit maksettua, tulee tällä menolla Suomesta kehitysmaa. Siis, kurjuutta kohti, mars!
Milloinka olette viimeksi tarkistaneet Suomen velkakellon summaa? Ettei totuus unohtuisi ...
Vasemmisto tulee häviämään seuraavat ek-vaalit, ja sitten alkaa sellainen säästökuuri että heippa. Ihan aiheesta. Olen sikäli pettynyt kuntavaalitulokseen, että persuja pelkäävät epätietoiset äänestäjät antoi äänen kokkareille mutta eivät ymmärrä, että kokkarit on ihan yhtä maanpettureita nykyään kuin vasemmistokin. Joskus vuonna miekka ja kivi olisin ehkä ottanut kokkarit vakavasti, mutta nykyään heiltä on kadonnut sielusta kaikki kansallinen tunto ja nälkä EU-virkoihin ja muuhun pskaan on ihan yhtä suuri kuin demareillakin. Valtaosa poliitikoista ja toimittajista menee ihan maailmankiimassa jossa ei enää ole mitään valtioiden rajoja eikä tarviikaan olla, kun asiat jotenkin ihmeellisesti muka järjestyy ilman selkeitä vastuurajoja. Lyökää 100 satunnaista ihmistä johonkin paikkaan ja sanokaa niille että pitää siitä huolta, niin mitään järkevää ei kyllä tapahdu ilman että joku ensinnäkään nimitetään vastaamaan koko hommasta.
3500 brutto on 2300 käteen Helsingissä..
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on, pk-seudulla on todella kallista. Me ratkaistiin asia niin, että rakennettiin talo sellaiseen ympäryskuntaan, josta on hyvät yhteydet Helsinkiin julkisilla. Ei tarvita kuin yksi auto miehen työmatkoihin ja mökille ajamiseen, ja työmatka on julkisilla ajallisesti sama kuin monella Helsingissä asuvalla työkaverilla.
Olen itse kotoisin Helsingistä, mutta pakko sanoa että pikkukaupungissa palvelutkin toimivat paremmin, eli todella tyytyväinen olen. Upouudet ok-talon hinnalla oltaisiin saatu joku kulahtanut rivarinpätkä paljon nykyistä huonommalta alueelta. Rahaa jää muuhunkin kuin asuntolainaan, mikä olisi ollut realiteetti Helsingissä vaikka ollaankin hyvätuloisia. Koulutkin on huomattavasti rauhallisempia kuin millään alueella Helsingissä, ja lapsilla turvallisempi ympäristö kasvaa.
Minne muutitte? Kiinnostaa omalta kohdaltani, koska en aio jäädä Helsinkiin lapsen tullessa kouluikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onni kun elämä on muualla kuin Helsingissä. Olen 40 v, naimisissa ja yksi jo liki aikuinen poika. Olen lukion lehtori ja apulaisrehtori, aloitin työssäni jo opintojeni loppuvuosina ja sain heti valmistuttuani viran koulusta, jossa opetin opiskeluaikoina pätkiä. Valmistuin nuorena koska olen mennyt kouluun 6 v ja opiskelin nopsaa tahtia. Mieheni on kaupungilla johtavassa asemassa. Meillä on velaton (keväällä maksoimme viimeisen erän) 190 m2 talo 2000 m2 tontilla kaupungin keskustan alueella ja kesämökki, jonka maksoimme saamillani perinnöillä. Nyt on elämä kivaa, rahaa jää mukavasti bruttotulot yhteensä n. 12 000 €, minulla on myös e-lukion tunteja se lisää tulojani.
Eläkkeelle jäämme viimeistään 55 v, osakesijoitukset ja kaksi sijoitusasuntoa Helsingin keskustassa mahdollistavat. Olisi kurjaa jos olisi asumishistoria pitänyt aloittaa jossakin peräkylän luukussa. Rakensimme heti seurustelun alettua, ja kyllä kannatti.Samaa mieltä kanssasi. Kun käymme tapaamassa opiskeluaikoina saamiani kavereita Helsingissä pistää silmään miten iso ero elintasoissamme on. He asuvat vuokraluukuissa ahtaasti ja aina on pulaa rahasta, vaikka meillä on noin suurin piirtein samat tulotasot.
Me olemme asuneet koko liittomme ajan omakotitalossa joka on meille tehty ja kesämökkikin löytyy. Velattomia olemme n. 1,5 v kuluttua. Lapsia kaksi, esikoinen asuu jo omillaan, kuopuskin aikoo muuttaa kohta. Ikää meillä 43 ja 45 v. Maistereita molemmat ja lukiossa lehtoreina kumpikin.
Te olette tuota sukupolvea. Milleniaaleilla ja gen zetalla huomattavasti vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ratkaisee. Mutta Hollanti viisi sopia sinulle. Olin itse siellä muutaman vuoden. Siellä on korkeampi elintaso.
Nykyään valittavat Hollannissakin kuulemma kalliita asuntoja
-AP
Hinnat nousee 10% vuodessa, hintapyynnöt on korkeita ja asunnon saadakseen ihmiset tarjoaa jopa 100-150k YLI hintapyynnön. Suomeksi sanottuna rivarinpätkä voi olla 350.000 pyyntihinnalla (tuo on vielä halpa) ja joku kurvaa paikalle tarjoten 500.000. Jostain remontoitavasta p*skarivarista.
Asunnot on joskus myyty jo ennen kuin ne tulee nettiin, tai näytöt on täynnä 10 min sisällä. Yhtä asuntoa kohtaan voi helposti olla 100-200 yhteydenottoa, ja tarjouskilvassa toistakymmentä tarjoajaa. Ihmiset etsii asuntoja oikeasti VUOSIA, ja samassa ajassa niiden hinnat kiipeää 20k, 40k, 80k, 120k... Markkinoilla on liikaa rahaa, sijoittajia, ja vanhempia jotka saa verottomasti lahjoittaa 100k asunnon ostoon jälkikasvulleen.
Suomessa teillä on asuntoasiat vielä hyvin.
T.hollantilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomikin länsieuroopan köyhin maa paitsi demareille kun indeksit lähes itäeuroopan tasoa ja kohta Virokin painaa jo ohi.
Kannattaa myös muistaa, että ei ne ns. lähiöt oikeasti välttämättä ole niin pahoja kuin monesti annetaan ymmärtää nettipalstoilla, tai mikä mielikuva niistä annetaan. Moni lähiö on suht väljästi rakennettua (harmi, että monissa on nyt tehty tiivistämisrakentamista) ja monesta paikasta löytyy myös luontoa paljon.
Se on totta, että usein aseman tai kauppakeskuksen/ostarin ympärillä näkyy vähän epämääräistä porukkaa, mutta niin on Helsingin keskustassakin. Sitten kun ottaa sen 100 metriä sivuun asemasta tai kaupoista, niin onkin jo ihan rauhallista jne.
PK-seudulla on paljon kivoja paikkoja missä asua, eikä todellakaan tarvitse asua Helsingin keskustassa.
Toki myös junayhteyden päässä olevat Hyvinkää, Riihimäki, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Kirkkonummi voivat myös olla hyviä vaihtoehtoja. Musta ne tosin ovat hyvin samantyylisiä kuin pk-seudun lähiötkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lintukotoinen kirjoitti:
Suomessahan on korkea elintaso. Mutta kannattaa muuttaa välillä ulkomaille, niin saa vertailupohjaa.
Muihin maihin verrattuna sosiaalipummeilla on korkea elintaso mutta työssäkäyvillä huono.
T:oikeasti ulkomailla asunut
En nyt ihan ymmärrä, että miksi heti aloituspalkasta pitäisi pystyä ostamaan asunto Helsingin kantakaupungista tmv?
Tämä on taas joku millenniaalien kaikkimulleheti-käsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta Viroon tai Venäjälle. Ovat todella rikkaita siellä, kun kaikki autotkin mitä aina näkee noiden maiden rekkareilla pääkaupunkiseudulla ovat siitä kalliimmasta päästä.
Se on totta, että sekä Venäjällä, että Virossa on luovuttu kommunismista ja autot ovat edullisempia kuin Suomessa. Venäjällä myös polttoaine on markkinahintaista, vain pieni haittavero päällä.
Mutta jos ei ole kovin yrittäjähenkinen, niin helpommalla hyvän elintason saa tietenkin Suomessa.
Haaveissani ei ole enää omistusasuminen tai perhe. Olen jo hyväksynyt sen, että asun loppuelämäni vuokralla. En hanki lapsia niin ei tarvi murehtia perinnöstäkään sillä sitä ei tule olemaan eikä ole ketään kenelle sitä edes antaisi. Itsermurhan teen kun täytän 55, sitä ennen nautin elämästä täysillä.
T. Helsingissä asuva 29-vuotias maisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On onni kun elämä on muualla kuin Helsingissä. Olen 40 v, naimisissa ja yksi jo liki aikuinen poika. Olen lukion lehtori ja apulaisrehtori, aloitin työssäni jo opintojeni loppuvuosina ja sain heti valmistuttuani viran koulusta, jossa opetin opiskeluaikoina pätkiä. Valmistuin nuorena koska olen mennyt kouluun 6 v ja opiskelin nopsaa tahtia. Mieheni on kaupungilla johtavassa asemassa. Meillä on velaton (keväällä maksoimme viimeisen erän) 190 m2 talo 2000 m2 tontilla kaupungin keskustan alueella ja kesämökki, jonka maksoimme saamillani perinnöillä. Nyt on elämä kivaa, rahaa jää mukavasti bruttotulot yhteensä n. 12 000 €, minulla on myös e-lukion tunteja se lisää tulojani.
Eläkkeelle jäämme viimeistään 55 v, osakesijoitukset ja kaksi sijoitusasuntoa Helsingin keskustassa mahdollistavat. Olisi kurjaa jos olisi asumishistoria pitänyt aloittaa jossakin peräkylän luukussa. Rakensimme heti seurustelun alettua, ja kyllä kannatti.Samaa mieltä kanssasi. Kun käymme tapaamassa opiskeluaikoina saamiani kavereita Helsingissä pistää silmään miten iso ero elintasoissamme on. He asuvat vuokraluukuissa ahtaasti ja aina on pulaa rahasta, vaikka meillä on noin suurin piirtein samat tulotasot.
Me olemme asuneet koko liittomme ajan omakotitalossa joka on meille tehty ja kesämökkikin löytyy. Velattomia olemme n. 1,5 v kuluttua. Lapsia kaksi, esikoinen asuu jo omillaan, kuopuskin aikoo muuttaa kohta. Ikää meillä 43 ja 45 v. Maistereita molemmat ja lukiossa lehtoreina kumpikin.Te olette tuota sukupolvea. Milleniaaleilla ja gen zetalla huomattavasti vaikeampaa.
Samaa ”sukupolvea” ovat Helsingissä asuvat ystäväni. Tollo.
Vierailija kirjoitti:
3500 brutto on 2300 käteen Helsingissä..
2500 laskurin mukaan.
Aloituspalkka 3500. Kuulostaa siltä, että sulla on asiat todella hyvin. Lopeta se narina
Vierailija kirjoitti:
Haaveissani ei ole enää omistusasuminen tai perhe. Olen jo hyväksynyt sen, että asun loppuelämäni vuokralla. En hanki lapsia niin ei tarvi murehtia perinnöstäkään sillä sitä ei tule olemaan eikä ole ketään kenelle sitä edes antaisi. Itsermurhan teen kun täytän 55, sitä ennen nautin elämästä täysillä.
T. Helsingissä asuva 29-vuotias maisteri
Minulla on lapsia mutta en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi jättää heille perintöä. Perintöä jää jos jää, en elä niin, että perintöä varten keräisin.
Vierailija kirjoitti:
Lintukotoinen kirjoitti:
Suomessahan on korkea elintaso. Mutta kannattaa muuttaa välillä ulkomaille, niin saa vertailupohjaa.
Muihin maihin verrattuna sosiaalipummeilla on korkea elintaso mutta työssäkäyvillä huono.
T:oikeasti ulkomailla asunut
Tää on totta, ja hirveen vaikeeta korjata. Poliittisesti, siis.
Plus millä hinnoilla täällä sitten tehtäis ja mitä? Tehdastyö mut viron, puolan, ukrainan vai moldovan hintatasolla?
Suunnittelua mut intian hintatasolla?
Mites tuo asuntojen ja palveluiden + päivittäistavaroiden hinta? Suomi on joka tapauksessa saari, jonne tarttee tuoda banaanit ja autot laivalla.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä, että miksi heti aloituspalkasta pitäisi pystyä ostamaan asunto Helsingin kantakaupungista tmv?
Tämä on taas joku millenniaalien kaikkimulleheti-käsitys.
Ihan perusnormi nykyään.
https://cdn2.listsoplenty.com/listsoplenty-cdn/pix/uploads/2010/09/Baby…
Samaa mieltä kanssasi. Kun käymme tapaamassa opiskeluaikoina saamiani kavereita Helsingissä pistää silmään miten iso ero elintasoissamme on. He asuvat vuokraluukuissa ahtaasti ja aina on pulaa rahasta, vaikka meillä on noin suurin piirtein samat tulotasot.
Me olemme asuneet koko liittomme ajan omakotitalossa joka on meille tehty ja kesämökkikin löytyy. Velattomia olemme n. 1,5 v kuluttua. Lapsia kaksi, esikoinen asuu jo omillaan, kuopuskin aikoo muuttaa kohta. Ikää meillä 43 ja 45 v. Maistereita molemmat ja lukiossa lehtoreina kumpikin.