Lue keskustelun säännöt.
kun nuori ei syö lääkkeitään
23.06.2014 |
17-vuotiaalla pojallani on yläkouluaikana diagnosoitu lastenreuma tai oikeastaan vain lastenreumaepäily, sillä tauti on kohtuullisen lievä ja sen on kahdesti lääkäri seurannan jälkeen diagnosoinut ja sit seuraava lääkäri ollutkin sitä mieltä, ett"ei tämä nyt ihan varma juttu ole, mutta hoidetaan nyt kuitenkin".
Poika on selvästi kyllästynyt koko touhuun, ja on lakannut syömästä määrättyjä lääkkeitä. Ei sano suoraan, että ei aio syödä, mutta "unohtaa" ne aina, tai sit sanoo, että ei aio tällä viikolla ottaa, koska on nuha tms. Kai hän ajattelee, että tautia on turha yrittää hoitaa, lääkkeellä (metotreksaatti) on aika vähän vaikutusta niveliin ja hän nyt kuitenkin pystyy suurimman osan haluamistaan asioista tekemään. Joo ja pystyykin, kun on jo vaihtanut kaiken niveliä rasittavan harrastuksen johonkin muuhun, esim suunnistuksen ja retkiluistelun pyöräilyyn ja kuntosaliin. Tosin sen kuntosalin jälkeen valittaa sit välillä lonkkiaan. Normaalielämässä ei kyllä valita kipuja, eikä useimmiten syö kipulääkettäkään, mutta erikseen kysyttäessä myöntää, että on kpuja "vähän" tai "jonkunverran". Ja onhan sitä välillä naurettava katsella, kun toinen vääntäytyy vaikka auton takapenkille, ja se kestää kuin vanhalla mummolla. Toisaalta ne nivelet ei ole kovin pahan näköiset nykyään, pari vuotta sitten oli ihan turvoksissa, nykyään ei ole.
Hänellä olisi myös adhd-lääkitys, sitäkään ei halua käyttää, mutta siitä olenkin sitä mieltä, että voi valita itse - jos selviää ilman niin hyvä, jos kokee saavansa apua, hyvä sekin. Mutta reuma on vähän eri juttu. Asiasta nalkutus ei kuitenkaan vaikuta ihan parhaalta menettelytavalta asian hoitamiseksi kun tähän tilanteeseen on johtanut juuri se, että pillereitä pitäisi ottaa kourakaupalla ja kyllästys on tullut. Ja toisaalta kun ei niistä tosiaan kauheasti apua näytä olevan. Mitä siis tehdä?
Kommentit (11)
Aika tavallista nuorille, että motivaatio hoitaa ei ole ihan paras. Ei siihen oikein auta kuin kasvaminen.
Diabeetikoilla tehdään usein ls-ilmoitus, kun tulevat sairaalahoitoon henkihieverissä.
Itse melkein sanoisin, että hyvä suhde hoitavaan lääkäriin on paras toivo, vanhempana tuskin saat ihan menemään enää pelkkää puhetta perille. Nuori tietää ajatuksesi sanomattakin.
Tsemppiä nuoren kestämisessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:00"]
luojan kiitos mun 13 v epiletikko-poika ottaa lääkkeensä, on ottanut jo 7 v lähtien.
[/quote]
Voi kakkonen, vielä pari vuotta sitten aloittajankin poika hoiti itsensä tunnollisesti.
luulisi, että vanhemmiten viisastutaan. ei muutaman pillerin ottaminen voi olla niin työlästä. vai tuleeko niistä pahat sivuoireet?
Ehdotan, että varaat pojalle ajan reumaan erikoistuneelle lääkärille. Sano pojalle, että sinusta on hyvä, että tilanne ja lääkityksen tarve arvoidaan tässä vaiheessa. Keskustele pojan kanssa ja kysy haluaako hän sinut mukaan vai ei. Jos ei halua, anna mennä itsekseen. Lääkäri tutkikoon pojan ja arvioikoon lääkkeen tarpeen. Tämän enempää et valitettavasti voi tehdä.
on niin hullua myrkkyä noi trexan lääkkeet, etten mäkään söis. ilmankin pärjää. t.reumastava 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kolmonen.
Tässä on sekin ongelma, että suhde hoitavaan lääkäriin ei ole paras mahdollinen. Lääkäri on varmaan kyllä ihan asiallinen, mutta nuori veti herneet nenään tuosta eipäs-juupas-temppuilusta sen diagnoosin kanssa - viimeinen episodi kun sattui juuri lastenosastolta aikuispuolelle hoitoon siirryttäessä. Otti vähän sen asenteen, että jos hän ei kerran lääkärin mielestä ole oikeasti sairas niin ei hänen sitten tarvitse lääkkeitäkään syödä. On myös ollut sitä mieltä, että lääkäri ei usko mitä hän sanoo, eikä tutki kunnolla (esim sormien niveliä ei edes palpoinut kun poika valitti niitä, vähän vain ravisti kättä - sanoi poika. Minähän en tiedä, mitä siellä oikeasti on tapahtunut).
Poika on hoidossa kunnallisella. Oisko viisasta hakea yksityinen lääkäri? Onko kunnollisia reumalääkäreitä yksityisinä?
Meidän moniallergikko ja astmaatikko on aivan samanlainen. Ei ota mitään jollei häntä vahdita. On rohissut ja nukkunut huonosti yskänsä ja nuhansa kanssa jo melkein puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pitkäaikaisia seurauksi, jos lääkkeet jättää pois? Jos ei, niin relaisin. Mutta jos on niin ehkä paremmun nuorten kanssa juttuun tulevan lääkärin etsiminen auttaa.
Kauhistelu tai saarnaaminen yleensä eivät auta. Valitettavasti usein ainoa, mikä auttaa on aikuistuminen. Milloin se tapahtuu, sitä ei voi tietää.
en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät syö spesialistin määräämiä lääkkeitä, en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luojan kiitos mun 13 v epiletikko-poika ottaa lääkkeensä, on ottanut jo 7 v lähtien.