Lue keskustelun säännöt.
Takana hirveä juhannus kotikulmilla...
23.06.2014 |
Tekstillä on valeotsikko, koska mieheni seikkailee toisinaan tällä palstalla enkä halua hänen lukevan tätä keskustelua (arasta aiheesta johtuen). Pahoittelut harhaanjohtamisesta. Tässä siis oikea:
Tuntuu, että tein väärät elämänvalinnat
Tekstini (ja tunteeni) voi olla rankan vauva-arjen tuotosta, mutta tässä tilanne pääpiirteittäin:
Vuosia sitten seurustelin miehen kanssa, jota rakastin syvästi. Olisin halunnut mennä hänen kanssaan naimisiin ja perustaa perheen. Tämän takia olisin joutunut hylkäämään paljon, mutta en välittänyt siitä, koska rakastin häntä. Olimme jo kihloissa, mutta mies päätti kuitenkin jättää minut silloisten näkemyserojen takia. Olin aivan masentunut tämän jälkeen.
Aikanaan tapasin uuden miehen, jonka kanssa synkkasi. En tuntenut häntä kohtaan samanlaista intohimoista ja syvää rakkautta kuin ensimmäistä miestä kohtaan, mutta tavallaan tyydyin tilanteeseen, kun kyseessä oli kuitenkin hyvä mies. Menimme naimisiin ja parin vuoden päästä teimme ensimmäisen lapsemme, tämän joka on nyt noin kuukauden vanha.
Vauva-arki on rankkaa, lapsi huutaa tuntikausia öisin eikä nuku paljoa päivälläkään. Ei viihdy lainkaan yksin vaan vaatii syliä aina hereillä ollessaan. En ole vielä tuntenut sitä kaikkien niin mainostamaa äidinrakkautta tuota lasta kohtaan, vaan hoidan häntä lähinnä mekaanisesti. Isä osallistuu onneksi paljon lapsen hoitoon. Olen pohtinut, että ehkä minun on vaikeampi rakastaa lastani siksi, että tein sen sellaisen miehen kanssa, jota rakastan lähinnä kumppanillisesti romanttisen rakkauden sijaan.
Nyt yön pimeinä tunteina mietin, että teinkö sittenkin väärät valinnat. Viime vuonna eksäni otti minuun yhteyttä ja kertoi yhä rakastavansa minua (kuten minäkin häntä). Juttelimme useita kuukausia säännöllisesti ja hän ehdotti, että olisimme palanneet yhteen ja aloittaneet elämämme alusta muualla. Ajatus oli kyllä houkutteleva ja päätös oli vaikea, mutta päätin kuitenkin olla rikkomatta nykyistä liittoani. Emme ole nyt noin vuoteen olleet eksäni kanssa yhteyksissä.
En tiedä mitä odotin saavani tältä pieneltä perheeltä, mutta jostain syystä se ei tunnu siltä mitä halusin. Rakastan edelleen entistä miestäni, nämä kaksi nykyistä perheenjäsentä ovat toki rakkaita mutta eivät samalla tavalla. En tiedä mitä tehdä, tunnen olevani jumissa.
En osaa sanoa mikä oli aloituksen pointti, mutta ehkä joku on kokenut samaa ja haluaa jakaa sen kanssani...?
Mies haluaisi että menisin puhumaan psykologille siitä, etten koekaan vauvaperhe-elämää sellaiseksi kuin kuvittelin, mutta itse koen sen turhaksi. Uskon kuitenkin, että iso osa niistä tunteista johtuu normaalista baby bluesista, enkä kuitenkaan ole mitenkään masentunut. Minulla oli ehkä vain hieman turhan ruusuinen kuva tulevasta arjesta ennen kuin lapsi syntyi.
Näistä elämänvalinta-asioista en ole ymmärrettävästikään miehelle puhunut, koska ajatukseni varmasti loukkaisivat häntä.
Kommentit (43)
en kyllä lähtisi missään nimessä dumppaamaan miestä nyt, kun vauva on noin pieni, ajattele lapsesi psyykettä jos joutuu eron keskelle heti synnyttyään, ei todellakaan reilua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos exä jätti sinut kerran, hän voi jättää toisenkin kerran. Jättämisen hän jo osaa, eikä kynnys näköjään ole kovin korkea. Siinäpä sitten olisit, yksinhuoltajana, etkä saisi kumpaakaan. Tuskin olisit onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:05"]
Kannaattaa miettiä asiaa vähän pidempään. Jos lapsesi on todellakin vasta kuukauden, niin olet vielä niin hormoonihuuruissa ja vauva-arjestakin väsynyt että tuskin ajatuksesi juoksu on vielä ihan selkeää. Tunnemyrsky on tuossa vaiheessa muutenkin voimakasta.
[/quote]
samaa mieltä
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:03"]
Älä riko perhettäsi. Sinä voit päättää, että alat rakastaa miestäsi. Elo eksäsi kanssa olisi ennenpitkää arkea. Se ei olisi sitä, mitä nyt pilvilinnaunelmissasi kuvittelet.
[/quote] no tässäpä vasta elämänviisautta jota minä en ole 48v aikana kokenut 'sinä voit päättää, että rakastat miestäsi'. ai se vaan päätetään, selvä!
Ei se ex sinua enää halua takas, kun kuulee, että otit sienenet toiselta mieheltä ja kantavaksikin tulit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:01"]
No joo, jos joku jättää NÄKEMYSERON vuoksi, voi vittu anna olla.
[/quote]
joo, ap vois kertoa mikä näkemysero. onko jostain uskonnolliselta alueelta, politiikka vai mikä?
Surullista lapsen kannalta joka tapauksessa jos joutuu elämään tilanteessa missä äiti ei aidosti rakasta. Sääli nykyistä miestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J O S ja jos , olisitko superonnellinen ,jos ..et tiedä sitä.
Ilman lasta sinulla ei olisi tällaista ongelmaa. Tämä on jälleen esimerkki siitä, mitä huonoa lapsen hankkimisesta voi seurata. Olet saanut lapset mutta menettänyt vapautesi ja sen myötä kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:49"]
Ilman lasta sinulla ei olisi tällaista ongelmaa. Tämä on jälleen esimerkki siitä, mitä huonoa lapsen hankkimisesta voi seurata. Olet saanut lapset mutta menettänyt vapautesi ja sen myötä kaiken.
[/quote] Hus hus! lasten nukkumaan meno aika ollut jo ajat sitten, joten menes nukkumaan sieltä. ps.lapsihan on täysin viaton tähän soppaan !
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:03"]
Älä riko perhettäsi. Sinä voit päättää, että alat rakastaa miestäsi. Elo eksäsi kanssa olisi ennenpitkää arkea. Se ei olisi sitä, mitä nyt pilvilinnaunelmissasi kuvittelet.
[/quote] no tässäpä vasta elämänviisautta jota minä en ole 48v aikana kokenut 'sinä voit päättää, että rakastat miestäsi'. ai se vaan päätetään, selvä!
[/quote]
Jos puolisoni haikailisi exänsä perään, niin todellakin toivoisin, että hän päättäisi kuitenkin olla kanssani, päättäisi unohtaa exän ja päättäisi sitoutua minuun ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta, luottamusta ja jaettuja tunteita minun kanssani. Voi olla, että tuo päätös aluksi tulisi vain jonkinlaisesta velvollisuudesta, mutta uskon, että yhteisellä tahtomisella se olisi nimenomaan rakkautta,
enemmän kuin mikään tunnehullaantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika huutavan ja huonosti nukkuvan vauvan kanssa on kamalaa. Ihan sama millainen unelmien mies siinä on rinnalla, univelka ja huuto saavat olon kamalaksi joka tapauksessa. Älä nyt vaan sillä perusteella mene tekemään mitään hölmöyksiä parisuhteesi ja perheesi suhteen. Ei se yhtään ihanampaa ole eronneena ja suuresti epäilen kuinka kauan se unelmien mieskään sitä jaksaisi. Tai vaikka jaksaisi, kamalaa se valvominen on silti.
Arvosta nyt sitä mitä sinulla on, vaikka hammasta purren, sillä huutavan vauvan kanssa arki ei juuri nyt tunnu hyvältä. Muista arvostaa sitä, että miehesi osallistuu ja on mukana siinä arjessa juuri nyt sen ollessa raskaimmillaan, se on lopulta asioita, joissa rakkaus todella punnitaan.
Jaksamista raskaaseen vauva-arkeen, kyllä se joku päivä helpottaa, mutta valitettavasti siitä ei ole oikoreittejä pois.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:03"]
Älä riko perhettäsi. Sinä voit päättää, että alat rakastaa miestäsi. Elo eksäsi kanssa olisi ennenpitkää arkea. Se ei olisi sitä, mitä nyt pilvilinnaunelmissasi kuvittelet.
[/quote] no tässäpä vasta elämänviisautta jota minä en ole 48v aikana kokenut 'sinä voit päättää, että rakastat miestäsi'. ai se vaan päätetään, selvä!
[/quote]
Naimisiin mennessähän se pappikin kysyy "tahdotko rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä?" Ihastumisen ja intohimon tunteet voivat tulla ja mennä tahdosta huolimatta, mutta siihen vuosikymmenet kestävään rakkauteen ja sitoutumiseen tarvitaan myös tahtoa molemmilta osapuolilta, sillä elämässä tulee aina hetkiä, kun toisen pärstä ärsyttää ja ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella. Jos menee vain tunteiden viemänä, ei ole kovinkaan todennäköistä, että pysyvää suhdetta löytää. Tämän viisauden olen sisäistänyt jo 26-vuotiaana, joista 7 v. yhdessä saman miehen kanssa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin tuon ikäisen vauvan äitiä miesasiat kiinnostaa. Tuohon aikaan ei pitäisi kuulla eikä nähdä muuta kuin vauva. Lapsikin vaistoaa, että et rakasta ja ole läsnä ja siksi nukkuu huonosti ja huutaa. Keskity vauvaan ja vauvan tarpeisiin tai jätä vauva miehellesi ja palaa eksäsi luo. Tärkein on nyt vauva, et sinä.
Olisiko niin että ensirakkauden aikana on ollut tunteet voimakkaimmillaan ja siksi tuntuu ettei ap rakasta nykyistään. Ei eksän perään enää kannata haikailla. Teillä oli hyvät hetket aikanaan mutta nyt sulla on perhe:lapsi ja rakastava mies. Kannattaiasi mennä juttelemaan esim. neuvolapsykologille. Koita saada omaa aikaa,esim kampaajalle, hierontaan tai ihan nukkumiseen ja mies on vauvan kanssa sen aikaa.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 02:58"]Otsikkosi on niin mielenkiintoinen, että miehesi lukee sen takuulla. Olisit vaikka otsikoinut, että Minkämerkkinen kuukuppi on paras?
[/quote]
Olet oikeassa, en miettinyt tarpeeksi tarkkaan.
AP
Typerys. Turhaa haikailla menneitä. Ei sulla ole mitään takeita siitä että olisitte löytäneet onnen exän kanssa, joka on sinut jo kerran jättänyt. Ehkä hän vain kusipäisyyttään halusi tuhota nykyisen suhteesi. Mutta se on varmaa että tuhoat nykyisen suhteen olemattomia haaveilemalla.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:26"][quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 03:01"]
No joo, jos joku jättää NÄKEMYSERON vuoksi, voi vittu anna olla.
[/quote]
joo, ap vois kertoa mikä näkemysero. onko jostain uskonnolliselta alueelta, politiikka vai mikä?
[/quote]
Uskonnollinen: toinen uskoo ja toinen ei.
AP
Voivan vattu.
Sulla on ihan selkeästi vauva-ajan masennus ja kuvittelet että vaikea on-off suhde eksän kanssa pelastaisi tilanteen.
Jos nyt päätät jättää masennuksesi hoitamatta ja lähteä eksän luokse niin tee lapsellesi palvelus ja jätä hänet isälleen. Se draama mitä olet elämääsi järjestämässä ei ole lapsellesi hyväksi.
Kannaattaa miettiä asiaa vähän pidempään. Jos lapsesi on todellakin vasta kuukauden, niin olet vielä niin hormoonihuuruissa ja vauva-arjestakin väsynyt että tuskin ajatuksesi juoksu on vielä ihan selkeää. Tunnemyrsky on tuossa vaiheessa muutenkin voimakasta.