Lue keskustelun säännöt.
nyt raskaana enkä enää pidä kissastamme?
22.06.2014 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta asiasta.
Olen raskaana ja meillä on kissa. Kissa oli rakas ja ihana, mutta kun tulin raskaaksi ja mitä pidemmälle raskaus eteni, minua alkoi ärsyttää koko kissa. Ärsyttää jatkuva maukuminen asiasta kuin asiasta, haluaa ulos, ja heti perään sisälle. Haluaa ruokaa muttei välttämättä kuin maista sitä. Hiekkaa ja karvaa on joka paikka täynnä, vaikka olen kova siivoamaan.
Nykyään tuntuu, että kissa aiheuttaa ainoastaan negatiivisia tunteita. En halua edes silittää sitä. Onko raskaushormonit tähän syynä, vai mikä ihme?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:28"]
Sama efekti voi tulla myös vanhempiin lapsiin. Menee ohi kyllä vauvavuoden jälkeen.
[/quote]
USKOMATONTA !
Täällä porukka on ihan sekaisin! Alapeukkua tulee rytinällä, kun puhutaan negatiivista tunteista kissaa kohtaan. Mutta tähän kommenttiin, jossa puhutaan vanhempien lasten "syrjinnästä" vauvavuotena, tuli monta yläpeukkua. Tehän olette ihan pipipäitä. Että kissaa kohtaan ei voi kokea negatiivisia tunteita, mutta omia vanhempia lapsia kohtaan se on sallittua !
[/quote] Nyt puhutaan tunteista, ei teoista. Teot syrjii, ajatukset ei. Minusta on ihan hyvä kertoa esikoisen äidille, että jos toista suunnittelet, niin näinkin voi käydä; olet normaali tunteidesi kanssa. Sen takia maailma on ihan vinksahtanut, kun edes TUNTEISTA ei saa puhua rehellisesti. Tunne ja ajatus ei ole sama kuin teot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa niistä paskaelukoista pitäisi. Suomen luontoon kuulumattomia. Henki vaan pois ja ravunsyötiksi moiset paskarutaleet!
vastauksien tasosta päätellen aika sairasta porukkaa täällä. :o mikä teitä oikein vaivaa?
tuli ihan paha olo
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:42"]Kukapa niistä paskaelukoista pitäisi. Suomen luontoon kuulumattomia. Henki vaan pois ja ravunsyötiksi moiset paskarutaleet!
[/quote]
Hih, arvaapa kumman pelstaisin tulipalosta, sinut vai naapurin paskarutaleen? ;)
Minulla kävi tuo sama asia koiramme kanssa. Se oli vauvan tuloon saakka ollut "vauvamme" johon olin kohdistanut hoivaviettini. Vauvan myötä suhtautumiseni muuttui selvästi ja koirasta tuli vain koira. Koira ärsytti usein ja sen saama huomio jäi vähemmälle. Toki se kuitenkin hyvin hoidettiin. Nyt koira on kuollut (vanhuuttaan) eikä ole käynyt mielessäkään ottaa uutta koiraa. Minusta tuo tuntui hyvin luonnolliselta. Kaikille näin ei käy, mutta ei se tee asiasta millään lailla kummallista tai äidistä yhtään huonompaa/parempaa.