Lue keskustelun säännöt.
nyt raskaana enkä enää pidä kissastamme?
22.06.2014 |
Onko muilla kokemusta tällaisesta asiasta.
Olen raskaana ja meillä on kissa. Kissa oli rakas ja ihana, mutta kun tulin raskaaksi ja mitä pidemmälle raskaus eteni, minua alkoi ärsyttää koko kissa. Ärsyttää jatkuva maukuminen asiasta kuin asiasta, haluaa ulos, ja heti perään sisälle. Haluaa ruokaa muttei välttämättä kuin maista sitä. Hiekkaa ja karvaa on joka paikka täynnä, vaikka olen kova siivoamaan.
Nykyään tuntuu, että kissa aiheuttaa ainoastaan negatiivisia tunteita. En halua edes silittää sitä. Onko raskaushormonit tähän syynä, vai mikä ihme?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:42"]
No huh huh.. olisko kissaa hankkiessa kannattanut miettiä onko valmis sitoutumaan kissaan vai ei? Vastuutonta käytöstä laittaa kissa pois vain jos se ärsyttää.
Ja entäs sitten kun vauva vinkuu jatkuvasti kun se syntyy? Alkaakohan sekin sitten ärsyttää niin että tekee mieli antaa se pois?
[/quote]
Elämäntilanett muuttuu. Ja vauva nyt on vähän eri asia kuin joku kissa. Se on kuitenkin vain eläin, joka ei tajua mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä inhosin meidän koiria koko raskausajan, ja vielä vuoden synnytyksestä. Lapset oli myös ärsyttäviä. Sitten meni ohi, en tiedä uskallanko tehdä enempää lapsia tämän kamalan eläin ja lapsi inhon takia. Säälin esikoista joka joutui kestämään minua. Nyt kaikki on rakkaita.
Kuulostaa minusta kummalliselta mikäli kissa on otettu aikoinaan oikeista syistä eikä leluksi tai esittelykapineeksi. Muista, että tunteesi eivät ole kissan syytä vaan sillä on oikeus saada ihan yhtä hyvää ja rakastavaa hoivaa kuin ennen raskauttakin.
Koiramme kokivat saman inhon, joka meni ohi kun vauva täytti vuoden. Ihan hyvä, että meni ohi. Koirat liikuttivat ja lenkittivät meitä :)
Voi ap, onpa täällä idioottimaisia kommentteja. Mä olen nyt raskauden puolivälissä ja huomannut ihan saman. Kyllä mä meidän kissasta edelleen pidän, mutta yhä useammin se ottaa hermoon. Mä haluaisin olla ja levätä, kissa haluaisi huomiota ja tekee jotain kiellettyä tai miukuu jatkuvasti, mä hermostun ja kehä on valmis. Ei se kissan syy tietenkään ole, luulen, että ärtymys johtuu hormoneista ja väsymyksestä. Onneksi on tuo mies joka sitten leikittää kissaa. Kyllähän se aika ihana otus kuitenkin on ja ollut perhetämme jo yli kymmenen vuotta :) Mä uskon, että raskausaikana (ja muutenkin) on oikeus tuntea mitä tuntee, kunhan ei jätä kissaa heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaaleja tuntemuksia. Melkein jokainen tuttuni jolla on ollut kissoja ennen lapsia, on luopunut kissoista lapsen saatuaan.
Muutenkin kun katsoo löytöeläintalojen ja tori.fi lemmikkipalstoja, niin kissoista tahdotaan päästä eroon lapsen tultua.
Voisiko kyse olla siitä, että ihmiset ottavat kissoja "liian lepsusti" ja harkitsematta asiaa tarpeeksi, sillä niitä saa käytännössä ilmaiseksi ja siten niihin ei sitouduta? Esim. samalla vakavuudella kuin esim. 1500 euroa maksavaan koiraan, joka hintansa puolesta on jo sijoitus ja sitä on pitänyt harkita tarkemmin?
Olehan varovainen, kun siivoat kissan hiekat! Ehkä tuo suhtautuminen kissaan on ihan vaistonvarainen suojelureaktio vauvaasi ajatellen. Hiekastahan voi saada toksoplasmoosin, joka on vaarallinen vauvalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kun blussasin, heitin kissan heti lähimpään metsikköön. ei se ole vielä siltä takasin löytänyt ja masuasukki on jo vuoden. hih.
Toi on mun pahin pelkoni jos joskus raskaaksi tulen. Mulla on kaksi koiraa ja olen kyllä kuullut (ja huomannut) moniakin tapauksia kun raskauden/synnytyksen jälkeen on lemmikit heivattu pellolle. Pelottaa todella paljon, että mitä jos hormonit sekoittavat munkin pääni siinä määrin, että koirani alkavat inhottamaan mua? Olen kyllä tehnyt päätöksen, että nää hoidetaan nyt loppuun asti ja sitten vasta lisääntymistä miettiin. Onhan tässä aikaa.
Tsemppiä! Toivottavasti menee ohi. Muistele teidän kivoja aikoja kissan kanssa. Se on varmasti tosi hämmentynyt kun emännän maha on pullistunut ja sitä kohtaan ollaan etäisiä. Ehkä jos sä hellittelisit ja leikkisit sen kanssa niin pikkuhiljaa se rakkaus taas tulisi sieltä. Välttely ei varmasti kyllä ainakaan paranna tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 10:45"]
Olehan varovainen, kun siivoat kissan hiekat! Ehkä tuo suhtautuminen kissaan on ihan vaistonvarainen suojelureaktio vauvaasi ajatellen. Hiekastahan voi saada toksoplasmoosin, joka on vaarallinen vauvalle!
[/quote]
Toksoplasmoosi on oikeasti Suomessa harvinainen ja siltä välttyy, kun noudattaa normaalia hygieniaa; pestään kädet kunnolla kissanhiekan käsittelyn jälkeen.
Meillä oli viisi kissaa, kun aloin odottaa esikoistamme ja samat edelleen toisen lapsen kanssa. Kissanhiekkaa käsittelin siis joka päivä, mutta pesin huolella käteni, kuten kyllä muulloinkin.
Raskauden aikaiset hormonit aiheuttavat kyllä meille naisille kaikenlaisia kummallisia juttuja - ja välillisesti meidän miehilleki:) Onneksi ne jutut menevät ohi aikanaan.
Ootko ap ajatellut, että tulevan lapsesi olisi hyvä saada kasvaa kissanne kanssa monestakin syystä;
ensinnäkin on todistettu, että kotieläinten kanssa kasvaneilla lapsilla on vähemmän allergioita,
lapsista ja lemmikeistä tulee useimmiten hyvät ystävät,
lapsi oppii vastuuta osallistuessaan lemmikin hoitoon jne. itse varmasti osaat keksiä lisää.
Musta on ihanaa huomata lasten ja kissan välinen ystävyys. Kissa vahti kumpaakin, kun ne oli vauvoja. Sit ku lapset alkoi liikkua, kissa oli aina siellä, missä lapsi tai useampi.
Mä mietin oikeesti kissasta luopumista kanssa ennen ekan syntymää, mut nyt oon tosi onnellinen,et en sitä tehny. näin jälkikäteen ajateltuna kissa ei vieny multa mitään,teetti vähän työtä tottakai, mut antoi meille,lapsille myös paljon. Koiran kanssa olisi varmaan ollu sama juttu.
Jos ap kuitenkin päädyt luopumaan kissastasi, varmistathan, että annat sen hyvään kotiin. Se on vastuusi ja vähintä mitä voit tehdä. Onhan se sulle rakas, kuitenkin.
Onnea ja toivottavasti helpompia olotiloja loppuraskauteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne täällä myös. Koiraa kohtaan vain. Missään nimessä ei ole käynyt mielessä että koirasta luopuisin, on se rakas ja osa meidän perhettä mutta jostain käsittämättömästä syystä se on herättänyt minussa negatiivisia tunteita raskausajasta saakka. Nyt alkaa helpottaa kun vauva on 10kk ikäinen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 09:21"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:42"]
No huh huh.. olisko kissaa hankkiessa kannattanut miettiä onko valmis sitoutumaan kissaan vai ei? Vastuutonta käytöstä laittaa kissa pois vain jos se ärsyttää.
Ja entäs sitten kun vauva vinkuu jatkuvasti kun se syntyy? Alkaakohan sekin sitten ärsyttää niin että tekee mieli antaa se pois?
[/quote]
Elämäntilanett muuttuu. Ja vauva nyt on vähän eri asia kuin joku kissa. Se on kuitenkin vain eläin, joka ei tajua mistään mitään.
[/quote]
Pidin kommenttiasi järkevänä näiden muiden joukossa kunnes luin lopun. Voi sinun tietämättömyyttäsi, kyllä kissa tai mikä tahansa muu eläin YMMÄRTÄÄ ja vieläpä yllättävän paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:28"]
Sama efekti voi tulla myös vanhempiin lapsiin. Menee ohi kyllä vauvavuoden jälkeen.
[/quote]
USKOMATONTA !
Täällä porukka on ihan sekaisin! Alapeukkua tulee rytinällä, kun puhutaan negatiivista tunteista kissaa kohtaan. Mutta tähän kommenttiin, jossa puhutaan vanhempien lasten "syrjinnästä" vauvavuotena, tuli monta yläpeukkua. Tehän olette ihan pipipäitä. Että kissaa kohtaan ei voi kokea negatiivisia tunteita, mutta omia vanhempia lapsia kohtaan se on sallittua !
[/quote] Ne on nää palstavelat ja lastenvihaajat, eivät ne normaaleja ihmisiä olekaan...
Kuka nyt kissoista pitäisi normaalissa olosuhteessakaan, hyi.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 20:12"]Mulla tuli sama koiraa kohtaan,tosin vasta kun vauva oli syntynyt.ei ole vieläkään mennyt täysin ohi (vauva nyt n.puolivuotias).Luulisin sen olevan luonnollinen suojeluvaisto vauvaa kohtaan.
Ihme porukkaa täällä huutelee ja alapeukuttaa,kommentit tyyliin 'haluat varmaan antaa vauvan pois kun kyllästyt' väittäisin oman lapsen ja lemmikin olevan kaksi eri asiaa.
[/quote]
Sama juttu täällä, raskausaikana kaikki oli ok, synnäriltä kotiin niin henki olisi lähtenyt sekä koiralta että mieheltä. Vähitellen alkoi inho helpottamaan ja nyt on kaikki tunteet palautuneet lähes normaaliksi. Lapsi on 2v... Jostain syystä mies ei halua enää lisää lapsia..
Mua veetuttaa mun koirat! ja niille jotka valittaa lemmikin hylkäämisestä, niin hankkikaa elämä! Ei sille mitään voi. Mä olin ajatellu, et en ikinä halua lasta ja kun se tuli se on aivan ihana, mutta omat koirat vaan ottaa päähän. No can do. Paree niille, jos pääsee välittävään ja huolehtivaan kotiin. Mäkin oon aina ollut koirarakas ja en ois voinu kuvitella vihaavani koiria, mutta toisin kävi.. niin se vauva muuttaa ihmistä.
Sama juttu oli täällä, se helpottaa ajan kanssa.
Tai sitten ei helpota. Minulla vaan paheni synnytyksen jälkeen viha kissaa kohtaan. Vauva nyt 8 kk ja etsimme kissalle uutta kotia.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:26"]
Tai sitten ei helpota. Minulla vaan paheni synnytyksen jälkeen viha kissaa kohtaan. Vauva nyt 8 kk ja etsimme kissalle uutta kotia.
[/quote]
Jaa että pitäisi väen vängällä pitää kissaa kuseksimassa täällä pitkin sohvia? Ihme tyyppejä taas liikenteessä. Luulisi, että kissan olisi parempi sellaisessa kodissa, missä siitä pidetään eikä väkisin pitää sitä, jos sen näkeminenkin jo vituttaa ja kissa pelkää lasta ja hermostuksissaan kuseskelee joka paikkaan. Siivoapa itse kymmenet kuset sohvilta ja ostele koko ajan uusia sohvia. Aivan, ei varmaan nappaa. Ja ei, kissa ei ole mitenkään sairas.