Mieheni sanoi että olen päästänyt itseni karmeaan kuntoon

Mä en näe asiaa pelkästään AP:n paino ongelmana. Se, että pitää itsensä suht koht normaalipainoisena on elämänhallintaa ja oman kehon arvostamista. Se tuo haluuttavuutta miehen silmissä. Nainen, joka pitää kehostansa huolen sisäisesti ja kunnioittaa kehoaan. Se, että meikkaa ja käy kampaajalla ei oikein riitä...

Ja sitten tämä visuaalisuusasia... Mies on rakastunut sinuun kun olet ollut paljon kevyempi. Voiko nainen todella vaatia mieheltä, että miehen on haluttava naista aivan samalla tavalla kuin esim. 20kg tai jopa 30kg aikaisemmin? Miehet eivät ole naisia. Naisen koko kyllä merkkaa ainakin erotiikassa aika paljon.

Mutta lopuksi ennen kaikkea? Jos olet 10 vuodessa reilusti lihonut, niin se on totta, että olet päästänyt kroppasi kamalaan kuntoon. Miksi tuollaisesta pitää loukkaantua niin verisesti? Jos sinulle läheisin ihminen sanoo vaan totuuden, niin miksi sitä pitää kauhistella? Se on miehen tapa sanoa, että tee itsellesi jotakin! Miksi naiset ovat oikeutettuja sanomaan miehilleen, että "jestas, onpa tuo mahasi kasvanut" tms., ja mies ei saa sanoa asiasta, jos nainen on lihonut usean kymmenen kiloa avioliiton aikana?

En ymmärrä teitä. Ja olen nainen.

Laihduta oman itsesi ja terveytesi vuoksi, itseksesi, tekemättä siitä miehellesi  numeroa - ota mukaan voimaannuttava urheilullinen harrastus (kaikki me olemme luonnostaan liikunnallisia, olemmehan ihmisiä).

Tämän saavutuksen jälkeen tulet olemaan niin voimaantunut, että miehesi jättäminen ja uusi elämä tulevat olemaan helppoja ratkaisuja. Et hyväksy enää vittuilua mistään syystä, etkä enää halua antaa itsestäsi mitään vittuilevalle miehelle, vaikka hän nyt sinut hyväksyisikin.

Voit jättää vanhan jo kesken projektin, mutta älä jätä elämänmuutosta kesken.

Lämpimin terveisin N38, -35 kg/5kk 4 vuotta sitten, uusi ihana elämä ja aidosti rakastava, ei vittuileva mies (vaikka yksinkin olin todella onnellinen)

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:33"]Pidän itsestäni huolta, mutta en tiennyt laihana pysymisen olevan tärkein tapa pitää itsestään huolta. Toki olin normaalipainoinen tavatessamme mieheni kanssa, muttanaimisiin mennessämme olin jo kerännyt jonkin verran ylipainoa, eikä mies silloin 10 vuotta sitten sanonut mitään, ja halusi kuitenkin kanssani naimisiin. Oletin ettei laihuus tai paino ole hänellekään naisessa tärkein asia.

Nyt lähinnä mietinkin, haluanko laihduttaa toisen ihmisen vuoksi? Jotta kelpaan hänelle? Arvostanko sen jälkeen enää itseäni, tai arvostanko miestäni? Onko mieheni törkeän käytöksen taustalla todellakin pelkästään ulkonäköni, vai muutakin kyllästymistä? En ole luonnostani liikunnallinen ihminen, jollaisen mies haluaisi, pitääkö siis yrittää muuttua kuitenkin? Olemme tainneet kumpikin huijata toistamme tässä liitossa. -ap

[/quote]

Älä tee toisen takia yhtään mitään, jos tuntuu että siitä jää vain paska maku suuhun. Et voi toisen takia muuttua ja jos yrität, muutos ei ole aito ja aiheuttaa katkeruutta. Meillä mies on katsellut 8 vuotta tupakointiani, koska alkuun yritti painostaa lopettamaan ja menin jotenkin lukkoon ja muutuin kamalaksi. Arvostelin miestä ja tarkkailin hänen jokaista liikettään. Lakkasin saamasta orgasmeja seksissä ja monet kerrat sanoin, että lopetetaan ei tunnu miltään. Mietin vain jatkuvasti onko tuo todella NIIN upea mies, että hänellä on varaa vaatia minulta mitään. Halusin jättää ja jatkaa matkaa, mutta jostakin syystä mies halusi terapiaan. Vaikka oltiin seurusteltu vasta 2 vuotta.

Terapian kautta suhde taas paremmalle polulle. Nyt tuosta sotkusta on 7 vuotta aikaa ja se saa vieläkin vihaiseksi ja katkeraksi. Lapsiakin on jo kolme ja vasta nyt alan ihan itse pikku hiljaa tympääntymään aina haista tuhkakupille ja flunssatkin pitkittyvät.

Mitään hyvää et siis koskaan saavuta muuttamalla itseäsi toisen vuoksi. Vain itsesi vuoksi voit tehdä isoja muutoksia.

[/quote]

Sun kohdalla se hyvä olisi voinut mennä vaikka lastesi hyväksi :o Pineten lasten tupakoiva äiti on kyllä alimman tason surkimus. yök.

Sinun arvostus ja kunnioitus ei voi olla painostasi kiinni. Jokaista ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan ulkonäöstä riippumatta. Seksuaalinen halu ja fyysinen vetovoima ovat sitten eri asia. Miehesi voi olla haluamatta sinua, mutta jollei hän arvosta sinua, hän on kusipää

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:12"]No miksi olet päästänyt itsesi karmeaan kuntoon? Ajattelitko että kun olet naimisiin päässyt, niin nyt voit lakata huolehtimasta ulkonäöstäsi?

[/quote]

En ajattele, että voin lopettaa itsestäni huolehtimisen. Onko itsestä huolehtiminen yhtä kuin laihana pysyminen? En tiennyt. Kuten jo sanoin, itselleni paino ei ole oleellinen asia ihmisessä, jos ei paina yli 150kg.miehelläni tämä raja on huomattavasti matalampi, mutta olisihan asiasta voinu puhua aiemmin. Seuraavassa parisuhteessa otan heti aluksi painoasiat puheeksi, ettei tule yllätyksiä! -ap

[/quote]

Kuinka vääristynyt ruumiinkuva ihmisellä on, jos herää toisen (tai omaan?) ylipainoon vasta 150 kg mentyä rikki? Jos sinun tavoitteesi ei ole pysyä laihana, niin onko tavoitteesi pysyä lihavana?

Olin itse teini-ikäisenä kiusattu ylipainoinen (pahimmillaan 80 kg) ja ajattelin samoin, ettei ylipainon pitäisi olla syy syrjiä. Sittemmin olen laihtunut melko normaalipainoiseksi. Nyt ymmärrän vähän sitä toistakin olotilaa. Toisten haukkuminen ei ole ok eikä tunnu kivalta. Jos laihduttaa niin se kannattaa tehdä oman itsensä vuoksi. Jos sinä etsisit nyt toisen miehen, joka hyväksyy sinut lihavana, niin jättäisitkö laihduttamatta, jos se mies olisi toista ääripäätä, että haluaisi nimenomaan lihavan naisen?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:16"]

Asian voi tietenkin ilmaista monella eri tapaa. Jos itse treenaa niin onhan se kiva että puolisokin tykkäis urheilla.

[/quote]

Kannattaisiko silloin alunperinkin ottaa sellainen vaimo, joka on liikunnallinen ja tykkää treenata? En mä ole ollut sellainen koskaan! Kohtuutonta minusta mieheltä nyt vaatia, että mun pitäis ryhtyä liikunnalliseksi!

Aikoinaan mieskin makoili sohvalla, katsoi telkkaria, istui tietokoneella. Ihminen muuttuu, halut ja kiinnostuksen kohteet muuttuu, mutta ei voi vaatia puolisoa muuttumaan samaan suuntaan kuin itsekin! En mä voi ryhtyä liikunnalliseksi vain miehen pyynnöstä. Eikä se sitä varmaan vaatiskaan, jos olisin pysynyt laihana, saisin rauhassa istua sohvan nurkassa telkkaria tuijotellen!

Normaalipainoisena kai olisi pitänyt pysytellä, kun sellainen olin tavatessa. Naimisiin mennessä olin lihonut jo paljon, miksi se silloin meni naimisiin mun kanssa jos lihominen oli niin hirveää, eikä mun lihoessa sanonut mitään? Nyt vasta vuosien päästä moitti.

-ap

[/quote]

Etkö sitten halua olla normaalipainoinen? Ei puolison takia pelkästään tarvitse laihduttaa, luulisi että haluat laihtua ITSESI takia?

Varmasti vaikeaa sanoa puolisolle, että tämä on lihonut. Voi olla että miehesi on harmitellut asiaa mielessään, mutta ei ole maininnut asiasta.

Suhteessa pysyy tietty jännite, kun pitää itsestään huolta. En minäkään haluaisi miestä jos hän lihoisi kymmeniä kiloja. Pidän huolta ulkonäöstäni, niin odotan sitä toiseltakin. Juu ja mulla on 3 lasta, se on silti ihan mahdollista ;).

Jännä juttu, samoillakin elämäntavoilla kroppa vaan tuppaa rupsahtamaan sitä myötä kuin vanhetaan. Onko miehesi idea, että sun pitää näyttää samalat kuin parikymppisenä riippumatta siitä, miten paljon enemmän aikaa, rahaa, kirurgiaa jne asia vuosi vuodelta vaatii? Onhan noitakin toki, Madonnat ym, mutta minusta se ei ole normaalia.

Ap:tä ja hänen miestään en toki tunne, mutta tämä näin niin kuin yleisenä periaatteena...

Siis mitä ihmettä, kyllä se on nimenomaan se laihana pysyminen mikä on tärkeää! Ja nimenomaan NORMAALIPAINOISENA pysyminen, eli toisin sanoen, LAIHANA!

Naisethan yleisestikin laiskistuu ja lihoaa papin aamenen jälkeen. Tiedän parikin tapausta jossa mies on ottanut eron, koska suht tuore vaimo vain makasi sohvalla, söi sipsejä, ei osallistunut kotitöihin jne. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 12:07"]Kyllä minua häiritsisi, jos mieheni lihoaisi. En koe vetoa ylipainoisiin.

[/quote]

Ai kuinka söpöä:) RAKKAUS kukoistaa! Herran siunausta.

[/quote]

Heh, niin kukoistaa. :) Rakkautta on myös se ettei päästä kumppaniaan lihoamaan ylipainoiseksi. Juu, siunaukset sikseen.

ilmeisesti olet itsekin halunnut muutosta kun olet jo 12kg laihduttanut? On sulta jo melko iso määrä voipaketteja tippunut pois vyötäröltä, onnittelut!

Nyt sulla on hyvä sauma saada omaa aikaa kun mies on erehtynyt kritisoimaan. Sano että pitää päästä liikkumaan, mies saa olla lasten kanssa. Ala käymään uimahallissa. Ei siellä tarvitse olla mikään urheiluhullu, uiminen tekee niin hyvää koko kropalle ( paitsi jos olet atioopikko niin kloorivesi ei ole hyväksi)

Et ole liikunnallinen, ok. En ole minäkään, mutta pakotan edes 2x viikossa itseni uimaan ja lenkille. Mieluiten röhnöttäisin kotona, mutta kun tiedän miten hyvä olo uimisesta tulee, on pakko lähteä.

Minusta tuntuu että tuo ei-liikunnallisuus on vain hyvä tekosyy jättää ne vähätkin liikuntaharrastukset pois tai minimiin. Ajattele terveyttäsi, älä miehen mielipiteitä! Toki elämästä pitää nauttia ja välillä herkutellakin, kunhan muistaa ettei sokeri ole mikään jokapäiväistä ravintoa. 

Lihominen tapahtuu niin salakavalasti, pikkuhiljaa, ettei sitä puoliso aina välttämättä edes huomaa, tai ei vaan halua loukata kritisoimalla. Mun mies on lihonut15kg siitä kun tavattiin, muttei se vaikuta yhtään rakkauteeni tai seksihaluihini. Toivon kyllä että hän laihtuisi itsensä ja terveyden takia. En halua miehelle alkaa valittamaan herkuista, mutta välillä olen maininnut ettei pidä ostaa herkkuja kotiin jos aikoo laihduttaa. Hän on itse aloittanut dieetin monta kertaa, muttei pysy siinä... työelämän paineet ajavat helposti herkutteluun ja itsensä palkitsemiseen. 

Tuo lienee asia joka on vaikea ilmaista nätisti ja parasta olisi jos sitä itse huomaisi olevansa muutoksen tarpeessa. Rumasti sanomalla tulee vain säröjä parisuhteeseen. Vaikka sitä laihtuisi niin se lause jää kummittelemaan. Ei se rakkaus pitäisi olla ulkoisista seikoista kiinni. Rakkautta on olla huolissaan toisen terveydestä, mutta se miten sen ilmaisee on tärkeää. Miehesi sanoi törkeästi vaikka siinä totuudensiemen olisikin.

Itse heräsin vuosi sitten kun tajusin, että en tule enää yhtään nuoremmaksi ja vaikka vasta silloin olin 29v ja lievästi ylipainoinen niin jos olisin jatkanut sitä mukavuudenhaluista elämää herkkujen kera niin ei se paino varmasti olisi laskenut vuosien saatossa puhumattakaan lihaskunnon tilasta. Kyllä toki silloinkin koiran kanssa lenkkeilin päivittäin, mutta siinä kaikki. Mies ei missään vaiheessa valittanut lihomisestani kun itsekin oli yhtä lailla pulskistunut. Suhteen alussa kun kumpikin oltiin normaalipainoisia. Ensin muutin ruokavalioni ja paino lähti tippumaan kivasti jo sillä. Vuoden alussa vielä aloin harrastamaan kotona jumppaa ja kahvakuulaa 3-4x viikko ja kunto on kohentunut kivasti.

Sitä on kuitenkin vain tämä yksi keho, että sitä olisi kiva kohdella nätisti. Varmasti kivempaa vanhanakin kun on pohjalla hyvä lihaskunto. Ei minua niin kiinnosta miltä vartaloni näyttää, mutta haluan sen toimivan ja kyllä mies tuntuu tykkäävän muuttuneesta kehostani kun painoa on vuoden aikana tippunut 16kg. BMI on nyt 22.4. Yllättävintä kuitenkin on se, että aloin tykkäämään liikunnasta kun löysin oman juttuni. Eikä sitä tosiaan tarvitse miksikään sporttipirkoksi ryhtyä, vähempikin riittää.

Joten anna mennä miehen sanomisten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta rakasta itse omaa kehoasi ja -12kg hyvä alku. Ei ole rakkautta turmella omaa kehoa :) Eikä niistä herkuista tosiaan tarvitse kokonaan luopua, en minäkään luopunut. Lauantaisin syön karkkia ja mitä huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:33"]

Jätä se sika!

[/quote]

Tulihan se sieltä!

Oli miten oli, täysin urpoa ja epäkunnioittavaa käytöstä miehen suusta. Jos miehesi toivoisi sinun olevan hoikempi, on monia tapoja tuoda se ilmi rakentavasti, esim. ehdottaa yhteistä harrastusta tms.

Ihanan pinnallinen av palsta, kukaan ei varmaankaan tunnistaisi rakkautta vaikka se purisi teitä luisevaan perseeseenXD

Minä näytän miltä satun milloinkin näyttämään ja mies samoi. Peilikuva nyt ei vain kiinnosta. Seksikin saa lapsukaiset ihan uusia ulottuvuuksia, kun ulkonäköpaineet poistetaan. Kaksi toisilleen sopivaa ihmistä saa elämän rullaamaan ja intohimon kukkimaan riippumatta siitä miltä kumpikaan näyttää. Ei tule niitä paljon puhuttuja ja melkein normaalina pidettyjä ihastumisia ja syrjähyppyjä.

Mutta kukin voi tyytyä kenet katsoo ansaitsevansa.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2014 klo 14:44"]

Oli miten oli, täysin urpoa ja epäkunnioittavaa käytöstä miehen suusta. Jos miehesi toivoisi sinun olevan hoikempi, on monia tapoja tuoda se ilmi rakentavasti, esim. ehdottaa yhteistä harrastusta tms.

[/quote]

Ihan turhaa lässytystä! Tosiseikat tosiseikkoina, eikä mitään kiertoilmaisuja.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:33"]Pidän itsestäni huolta, mutta en tiennyt laihana pysymisen olevan tärkein tapa pitää itsestään huolta. Toki olin normaalipainoinen tavatessamme mieheni kanssa, muttanaimisiin mennessämme olin jo kerännyt jonkin verran ylipainoa, eikä mies silloin 10 vuotta sitten sanonut mitään, ja halusi kuitenkin kanssani naimisiin. Oletin ettei laihuus tai paino ole hänellekään naisessa tärkein asia.

Nyt lähinnä mietinkin, haluanko laihduttaa toisen ihmisen vuoksi? Jotta kelpaan hänelle? Arvostanko sen jälkeen enää itseäni, tai arvostanko miestäni? Onko mieheni törkeän käytöksen taustalla todellakin pelkästään ulkonäköni, vai muutakin kyllästymistä? En ole luonnostani liikunnallinen ihminen, jollaisen mies haluaisi, pitääkö siis yrittää muuttua kuitenkin? Olemme tainneet kumpikin huijata toistamme tässä liitossa. -ap

[/quote]

Laihduta itsesi tähden, älä miehen. Laita mies vaihtoon. Etsi mies, joka oikeasti rakastaa sinua ja harrastakaa liikuntaa yhdessä.

miten se onkin aina niin että ne sisäisestä kauneudesta vikisevät ovat aina niitä rumia läskejä joilla ei ole sen vertaa selkärankaa että edes lähiärrälle käveltäis hehheh..

mä en haluais koskaan olla läskin kanssa, en missään tapauksessa koskaan ikinä never ever yöks..

niin ja on jännä kuinka paljon kauniimmaksi ns. rumakin ihminen muuttuu ihan vaan painonpudotuksella, kun piirteistä tulee puhtaammat ja kasvojen luut erottuu, silmät suurenee, leuka terävöityy jne..

mä en ole koskaan tajunnut, että onko oikeesti se n.10 sekunnin nautinto, kun mössäät suussasi jotain suklaata parempaa kuin se, että kanssaihmisesi ja aviomiehesi/vaimosi arvostaisi sinua ja näyttäisit hyvältä? Onko se hetken nautinto parempi valinta????

olen myös miettinyt että onkohan läskeillä parempi makuaisti kuin mulla? se selittäisi.. itse en koskaan maailmassa vaihtaisi hoikkuutta läskiin vaikka saisin mitä ikinä herkkuruokaa joka helkkarin päivä, mitä ikinä haluaisin..

eikös tässä ole kyse valinnoista - mitä ihminen haluaa..

ihmiset sanoo että läskeille pitää olla kiltti, mutta vitut pitää. Alkoholisteja ja narkomaaneja arvostellaan ihan surutta mutta pullaposket saa tehdä hidasta itsemurhaa lähes rauhassa

Eroa.

Ymmärrän miestä.