Sopimattomin tilanne jossa olet nauranut?

Viimeisessä Twilight-elokuvassa sen lopputaistelun jälkeen.. tai mihin se päättyi. Sain hirveesti pahoja katseita kaikilta truufaneilta.

Hajosin, kun tuttavaperheen 9-vuotias tyttö kehoitti äitiään "go fuck yourself in a hole". Hävetti kyllä ihan vietävästi, kun huomasin äidin vakavan katseen.

Hautajaiset. Vainajan lapsenlapsi tekaisi jotain sellaista hassua, että lähisuku parilla eturivillä ja pappikin pyrskähtivät enemmän ja vähemmän nauramaan. Peräpenkkiläiset ihmettelivät käytöstä, koska eivät tienneet mitä tapahtui.

Meillä oli rippileirillä sellainen poika, jota moni kiusasi. Lihava, silmälasipäinen, vähän hitaan oloinen tyyppi, kuitenkin ihanan sympaatinen, kun hänen kanssaan jutteli. Meillä oli viimeisten päivien aikana joku ryhmälaulu, jossa mainittiin aina yksi kerrallaan jokaisen rippikoululaisen nimi ja että hänestä tykätään tms. No tietysti tuon kiusatun kohdalla kaverini kuiskasi korvaani jotain, mikä alkoi naurattamaan, ei kuitenkaan liittynyt poikaan millään tavalla.

Riparin vetäjät luulivat, että nauroin tahallaan pojalle, ja olin ihan äimänä, kun vetivät minut syrjään ja pitivät palopuheen siitä, kuinka olen nolannut itseni kun olin ainoa joka nauroi, ja minä olen varmaan ollut mukana lietsomassa pojan kiusaamista tms. Kamalinta oli että kukaan vetäjistä ei suostunut uskomaan mitä oli tapahtunut, ja että keksin jonkun selityksen vain.

Tuli ihan hirveän paha mieli, ja kävin pyytämässä pojalta anteeksi, jos oli luullut että nauroin hänelle. Antoi anteeksi ja sanoi ettei ollut edes huomannut kenenkään nauravan. Pysyimme tuttavina.

Liian lähekkäin vieraan ihmisen kanssa pikkuruisessa, vanhassa, hitaassa hississä. Vieläkin muistan sen hämmästyneen tuijotuksen. Kyyneleet valuivat, hikosin ja ulvoin naurusta.

Hautajaisissa. Pari penkkiriviä taaempana oli alle vuoden ikäinen lapsi, joka alkoi jossain vaiheessa päästelemään kovaäänisiä pierusarjoja. En ollut ainut, jota alkoi hihityttämään. Tapaus ei sinällään hävetä, oikeastaan se kevensi hiukan tunnelmaa, kun monelle nousi hetkellinen hymy kasvoille kaiken sen itkemisen keskellä. Tiedän myös, että hautaan siunauksen kohteena ollut henkilö ei tästä olisi missään nimessä pahastunut, vaan olisi varmasti itsekin käyttäytynyt samoin kuin me muut.

Hautajaisissa. Yhdellä kantajista lipesi ote ja arkku putosi kuoppaan ylösalaisin, kuin Titanicin keula. Lapsenlapsi totesi:" Mummu sai kyytiä!" Purskahdettiin nauruun kaikki ja pappi katseli meitä hämmentyneen kauhistuneena, kun vain kikatettiin. Nauru vain yltyi, kun eräs sukulaisista laskeutui monttuun suoristamaan arkkua ja hänen taikauskoinen äitinsä kiljaisi:" Mikko eiiiii, pois sieltä tai kuolet sinäkin!"

Ja tämä kaikki tallentui videokameraan, jota kuvasi elektroniikasta tietämätön vaimo samalla kun mies arkunkantajana -ja vahingossa sormi oli painanut jotain asetusta ja hautajaisvideossa lukee alusta loppuun: "Happy holidays!" ja kuvaruudussa on koristeena ilmapalloja.

Mummu oli meille rakas, jälkeläisiä neljässä polvessa ja välit lämpimät. Emme ole siis sydämetöntä porukkaa :)

Olimme menossa naimisiin ja anoppilassa mietittiin autokyltin tekstiä. Olimme samana päivänä ilmoittaneet tulevasta perheenlisäyksestä, ja appi totesi happamasti että miten olisi "pohjan paloi". Tässä asiassa itsessään ei ole oikeasti mitään muuta hauskaa kuin anopin syvä uskonnollisuus ja paheksunta esiaviollista seksiä kohtaan.

up

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 21:11"]Hautajaisissa. Yhdellä kantajista lipesi ote ja arkku putosi kuoppaan ylösalaisin, kuin Titanicin keula. Lapsenlapsi totesi:" Mummu sai kyytiä!" Purskahdettiin nauruun kaikki ja pappi katseli meitä hämmentyneen kauhistuneena, kun vain kikatettiin. Nauru vain yltyi, kun eräs sukulaisista laskeutui monttuun suoristamaan arkkua ja hänen taikauskoinen äitinsä kiljaisi:" Mikko eiiiii, pois sieltä tai kuolet sinäkin!"

Ja tämä kaikki tallentui videokameraan, jota kuvasi elektroniikasta tietämätön vaimo samalla kun mies arkunkantajana -ja vahingossa sormi oli painanut jotain asetusta ja hautajaisvideossa lukee alusta loppuun: "Happy holidays!" ja kuvaruudussa on koristeena ilmapalloja.

Mummu oli meille rakas, jälkeläisiä neljässä polvessa ja välit lämpimät. Emme ole siis sydämetöntä porukkaa :)

[/quote]

nauroin vedet silmissä tota video-kohtaa! !

Up

up

Vierailija kirjoitti:

Omassa vihkitilaisuudessa repesin ihan täysin ja nauroin lopulta ihan väärällään. Kyllä hävetti, mutta en pystynyt yhtään kontrolloimaan nauramistani.

samoin. Tämä siis tapahtui maistraatissa ja lopulta taisi nauraa koko porukka,paitsi vihkijä joka ihmetteli mikä oikein huvitti?

Tää on ihan hirveetä. Olen töissä hotellissa ja meidän firmalla on erään vammaisten kanssa työskentelevän firman kanssa yrityssoppari ja heillä on tapana tulla hotellille joka kesä viikoksi jonkin sortin kuntoutustoiminnan vuoksi. Olin kerran työvuorossa ja sit niitä tuli kerralla 8 niiden hoitajien kanssa siihen respaan sisäänkirjautumaan. Tää on ihan hirveetä ja hävettää, mutta ne vammaiset piti kaikki ihan hirveää showta ja minun oli pakko olla respan takahuoneessa vähän aikaa nauramassa käsi suun edessä. Ne meuhkas, ulvo, kuola valui ja hirvee ölinä ja älämölö päällä jne. ja jotenkin en vaan pystynyt olemaan korrektisti aluksi. Sit keräsin itseni ja menin iloisena sinne auttamaan työkaveria sisäänkirjautumisessa ja huoneiden luovutuksessa. :) n26

Kiroilin jarepedin hillittömään nauruun setäni hautajaisissa... setä olis tullu tosin vaan nauramaan mukana ja taputtamaan olalle sen kuullessaan, ei välittänyt kirkon höpöhöpöstä.

Sain isäpuoleni itkemään. Olimme ainoalla yhteisellä ulkomaanmatkallamme perheenä. Olimme siskon kanssa siinä kymmenen korvilla. Tämä alkoholisti oli yrittänyt olla juomatta, mutta ratkennut ja kiusoittelimme häntä siitä miten höntisti hän oli käyttäytynyt. Mies oli ensin nolo, mutta pysähtyi sitten keskelle katua hiljaa ja kyyneleet alkoivat virrata. Ei ollut tietääkseni itkeskelijätyyppiä, enkä ollut ennen nähnyt miehen itkevän hautajaisia lukuunottamatta. Jotenkin häkellyimme niin, että nauroimme tälle (äitikin pärski, ennen kuin alkoi toista lohduttelemaan):

Murkkuikäinen poikani joutui poliisiasemalle kuulusteluun kuvasta jota oli jakanut eteenpäin. Istuimme molemmat vierekkäin tärkeän oloisen Poliisisedän edessä, joka puhui hillityn hitaasti naisellisella nenä-äänellä....."Miltä .....sinusta ....Matti tuntuisi, jos ......joku jakaisi kuvaa ........peniksestäsi. En ole varmaan koskaan purrut niin kovaa huultani, etten olisi räjähtänyt nauramaan. Silmät varmaan paljastivat mitä päässäni pyöri. Katseli Äitiä sen verran pahasti.Kotiin ajaessa naurettiin ihan hillittömästi pojan kanssa😂😂

Hautajaisissa kun pappi rupesi laulamaan sellaisella värisevällä falsettiäänellä. Ehkä se meni hysteerisen reaktion piikkiin

Konfirmaatioharjoitus. Minä ja kaverini hihitimme, kun istumapaikkamme kohdalla kirkonpenkissä haisi metsälude.

Kesärippikoulussa odottelimme pappia saapuvaksi pihalla kaatosateessa muun porukan kanssa. Metsätien varrelta alkoi kuulua hillitöntä kolinaa ja pappi kaahasi paikalle pienellä Fiatilla laskettelulasit päässään auton tuulilasi hajonneena. Seisoimme teini-ikäisinä ensin suut auki leirintäalueen pihamaalla kuin tosistamme tukea ja vastausta hakien onko tämä mustakaapuinen läpimärkä batman viittainen mies oikeasti pappi, kunnes hän laskettelulasit vielä silmillään pahoitteli myöhästymistään, esittäytyi ja selitti että hän joutui saapumaan paikalle vaimon autolla josta valitettavasti oli tuulilasi hajonnut viime yönä.

Voitte uskoa ettei rippileiristä meinannut tulla mitään tämän jälkeen. Porukka oli papin tunneilla ihan hervotonta ja batman-jutut lensivät vielä vuosien jälkeen. Itse saan itseni lietsottua vieläkin lähes hysteeriseen nauruun muistelemalla sitä näkyä joka meitä rippikoululaisia odotti kesäillassa :)

Koulun itsenäisyyspäivän juhla liikuntasalissa. Toinen oppilas kantoi Suomen lippua läpi pitkän salin takaa eteen, toinen toiselta puolelta koulumme lippua. Kaikkien piti seistä tämän ajan osoittaen kunnioitusta. Koko sali oli siis täynnä, n.500 oppilasta ja opettajat. Lipunkantajien askeleet vaan kopisivat piinallisen hitaasti hämärässä ja hiirenhiljaisessa salissa kohti lavaa, kop, kop, kop...ja sitten vahingossa tuli vieressä seisseen kaverin kanssa katsekontakti. Molempia alkoi ihan hysteerisesti naurattaa. Tilannetta pahensi entisestään se, että tiesi ettei saa nauraa. Olin myös todella väsynyt, sillä oli varmasti vaikutusta asiaan. Yritin hirnua ja tyrskiä niin hiljaa kuin mahdollista ja tuntui että suunnilleen kuolen hapenpuutteeseen, koska hengittäminen olisi saanut aikaan entistä kovemman naurun. Hävetti, kun tämä tapahtui vielä lukiossa. Koulussamme korostettiin joka käänteessä, että lukolaisten täytyy näyttää esimerkkiä yläkoululaisille. Terveisiä vaan tutuille jos muistatte. :D