Sopimattomin tilanne jossa olet nauranut?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:15"]

Titanicin herkimmässä kohtauksessa elokuvateatterissa. Hillitön, pidättelemätön röhönauru. Hävetti!

[/quote] sama varsinkin kun takana kuuluin niiskutusta, snif....

Kerran, kun yhden yön juttu otti housut pois ja raamikkaassa varressa jöpötti prinssinakki. Hävetti aivan mahdottomasti, mutta en vain saanut hihitystä loppumaan. Arvatenkaan jutusta ei tullut yhtään mitään. Ties vaikka olisi ollut koostaan huolimatta huikea sängyssä.

Olen myös kerran melkein purrut poskestani palan irti meinatessani tyrskähtää nauramaan asiakkaan nimelle, joka oli tyyliä Anu Saukko. Ja olen oikeasti hyvin asiallinen ja täälläkin usein puolustellut nimiä haukkumisketjuissa, tuo tilanne vain oli kuin jostain sketsistä.

Eka päivä yläasteella. Meillä oli musiikissa huonosti suomea puhuva Virolais opettaja. Tunti alkoi sanoilla " ma tahto nyt etta kaikki seisovat ja sanovat hyvä huomenta yhteen ääneen".. Siinä kohtaa repesin ihan totaalisesti ( johtui varmaan siitä että luokassa oli lämmin ja olen surullisen kuuluisa naurukohtauksistani jotka tulevat yleensä kun on lämmin..) Opettaja leimasi minut luokan häiriköksi ja olen sitä yhä edelleen kahden vuoden jälkeen. Naurukohtauksia on useita sillä luokassa on usein lämmin ja ompa minut heitetty ulos luokastakin sen takia. :'D Mielestäni hyvin sopimatonta, mutta minkäs mahdat kun on nauru lahjoilla siunattu!

Kesken seksin pariinkiin kertaan. Poikaystävä päästi vahingossa sellasen oum-äänen kuin olisi haukannut jonkun ison pullan suuhunsa. Repesin ihan totaalisesti sille. Toinen kerta oli kun mulla oli kauhee räkätauti ja pantiin niin jotenkin onnistuin röhkäisemään ja kauhee nauru siihenki.

Sitten kesken jonkun klassisen musiikin konsertissa repesin aivan täysin nauramaan.

Pieraisin muistotilaisuudessa. Pierun mukana tuli vähän kakkaakin. Naurusta ei tullut loppua.

Kyllähän noita on... Tässä muutamia, jotka tuli mieleeni:

1. Kaverin 5v. poika loukkasi kätensä ja huusi "ai vittu!", minua alkoi ihan järkyttävästi naurattamaan tuo tilanne, en edes tiedä miksi. Kaverini ei paljon hymyillyt. Tuli kyllä pojalta ihan suoraan sydämestä tuo.

2. Kirkossa on pari kertaa tullut purskahdettua. Mm. Mummun hautajaisissa pappi lauloi niin koomisesti ettei voinut olla nauramatta (en tosin ollut ainoa tirskuja siellä). Joskus kouluaikoina kaveri röyhtaisi kirkossa ja minä melkein pissat housuissa nauroin ihan kunnolla.

3. Koulussa piti pitää esitelmä, josta ei tullut mitään nauramisen vuoksi.

4. Joskus oltiin jossain bileissä, kun ystäväni alkoi avatumaan ja itkemään poikaystävänsä tekosista, jotka olivat oikeasti ihan kamalia. Paikalle jostain tuli minun sen aikainen säätöni ja kuiskasi korvaani jotain "mitäs tiukkapimppi" ja jostain syystä se sai minun nauruhermoni ihan sekaisin...

En ole mistään näistä ylpeä, enkä ole missään nimessä pahantaitoinen, mutta minkä sille mahtaa, jos vaan naurattaa niin paljon! Yleensä aiheet eivät edes liity näihin kiusallisiin ja vakaviin tilanteisiin.

Minäkin olen nauranut kesken seksin "pornomiehelle". Lämmittely oli sitä että penis kaivettiin näytille ja sitten minut piti saada äkkiä alastomaksi. Mies runkkaili itseään ja tarjosi imettäväksi (tää olis niiq sit hei esileikki). Noh, ajattelin että hoidetaan homma pois alta. Kun päästiin itse toimeen, mies asetteli minua johonkin asentoon, siis tyyliin repi käsivarsista ja jaloista ihan yhtäkkiä. Tässä kohtaa mua alkoi jo tirskututtaa, mutta lopullisesti repesin kun mies aloitti: "Ou, oujee. Ou, oujee". Kasvoni olivat menosuuntaan joten hän ei nähnyt nauruani joka oli mennyt sille tasolle joka on lähes äänetön mutta vesi vain valuu silmistä.

En tiedä onko niin sopimatonta, mutta kummallista kyllä. Leikkaussalissa. Mulle päätettiin tehdä sektio ja siinä epiduraalin vaikutusta odotellessa sain jonkin sekopäisen naurukohtauksen ja oikeasti nauroin kovaan ääneen, enkä voinut lopettaa. Viimeinen mitä muistan tuosta on, että kuulin jonkun sanovan, että nyt meidän täytyy tehdä niin, että sinut nukutetaan. Ja niin tehtiin.

Mulla on ollut aina paha tapa revetä nauruun jos mulle ollaan vihaisia. En tiedä mistä se johtuu, mutta ei yhtään paranna tilannettani jos esim. opettaja raivoaa jostain ja repeän.

Toinen oli, kun kuulin, että poikaystäväni oli joutunut onnettomuuteen (ei käynyt hirveän pahasti). Pikkusiskoni kysyi jotain typerää aiheeseen liittyen, ja kesken itkuni repesin nauruun, oli kai jokin shokkireaktio.

Kerran kaverini istui jollain kaiteella ns. kyykkyasennossa. Jalat lipesivät ja hän liukui alas pallomaisessa asennossa selälleen, kuin joku koppakuoriainen. Repesin täysin, kaveri hieman suuttui vaikken pahaa tarkoittanut.

Menen herkästi paniikkiin esim. onnettomuustilanteessa ja paniikki purkautuu kontrolloimattomana kikatteluna. Muistan koulussa, kun luokkatoverini loukkasi itsensä pahasti liikuntatunnilla. Yritin mennä syrjään ja purra poskeani, mutta sain kyllä hyvin pahoja katseita opettajalta ja luokkatoverin ystäviltä. Oikeasti tilanteessa ei mielestäni ollut mitään huvittavaa, vaan ennemminkin pelottavaa.

Ja sama on tapahtunut myöhemminkin. Pahin oli viime viikolla kun oma lapseni loukkaantui, yritin häntä siinä lohduttaa ja samalla purra itseäni kieleen, kun oma pelko ja paniikki taas purkautui kikatuksena, vaikka oikeasti päällimäinen tunne oli huoli lapsen kunnosta.

Tulee mieleen pari juttua omista naurukohtauksista nuorempana, aikuisena olen saanut hepulit aika hyvin hillittyä. Ei kauhean asiattomia, mutta ei nyt ihan asiallisiakaan.

Lukiossa luokallani oli kaksi aika rotevaa ja paksuhkoa poikaa. (Mainittakoon että aikamoisia kovistelijoita ja ilkimyksiä) Eräänä päivänä olimme luokan kanssa menossa parin kilometrin päähän eräälle "retkelle" ja toinen pojista oli tullut pyörällä kouluun. Hän kiipesi pyörän selkään ja sanoi kaverilleen "hyppää tarakalle !" Toinen vastasi et "No enkä hyppää, ei toi sun pyörä kestä meitä kahta." "Kestää kestää, tuu ny !" Toinen pojista sitten asettui taakse pitäen jalkojaan maassa ja kun ensimmäinen lähti polkemaan pyörää alamäkeen ja takimmainen nosti jalat ilmaan ja laski koko painonsa pyörälle kuului pyörän takavanteesta koominen "IIEY" rääkäisy ja vanne taittui sivusuunnassa melkein 90 astetta ja pojat kompuroivat kyydistä hölmistyneenä alas. Se tilanne kun kumpikin tuijotti takavannetta halvaantuneena kunnes toinen sanoi "no ei sitte mennä pyörällä." Ulvoin naurusta niin etten voinut edes seisoa. En olisi saanut, mutta näen sen tilanteen edelleen mielessäni ja muistan pyörän "rääkäisyn" kuin olisi eilen tapahtunut.

Hyvän ystäväni ranne murtui ja kauhistelin että "miten se nyt noin?!" Kaveri kertoi että kaatusi pyörällä. Ojaan. Kun oli seisonut pyörän vieressä ja puhunut puhelimeen. Oli siis nojannut huolimattomasti pyörään ja jotenkin vain "holahtanut" sinne ojaan keskellä kirkasta päivää. Taas ulvoin naurusta, tosin kaveri nauroi itse myös :D

Olin ensimmäistä kesää kesätöissä ja pomoni oli kukkakauppias ja omisti ison vihermyymälän. Hän oli juro ja pihi vähäpuheinen lähemmäs 60-vuotias setä. Satuin sitten lajittelemaan mullalla täytettyjä ruukkuja pöydästä toiseen mitä kannoin sellaisessa 50L muovilaatikossa. Pomo sattui huikkaamaan että tuoppa tänne ne ruukut ja jäi odottamaan. Lähdin tulemaan ja matkalla astuin vahingossa lattiassa olevaan kuoppaan, kompastuin ja rysähdin istuvilteen toiseen samanlaiseen suorakaiteen muotoiseen muovilaatikkoon. Samalla minulla oli vielä oma laatikko käsissä ja kun vauhdista toiseen laatikkoon istuin, niin se laatikko kippasi minut selälleen lattialle ja sylissäni ollut ruukkulaatikko holahti naamalleni multineen kaikkineen ! Siinä sitten mullat naamalla selällään ja peppu jumissa kallellaan olevassa muovilootassa koivet kohti kattoa osoittaen sain hervottoman naurukohtauksen samalla kun pomo tuli tyrskien nyhtämään minua ylös. Yhtään ruukkua ei hajonnut mutta kyllä hävetti ! Pomo sentään oli hilpeä.

Olin hevosrakkaiden ihmisten seurassa tallilla käymässä ja heppa alkoi piereä rutkuttamaan kuin pahin teinimopo. Hevosten kanssa vähän tekemisissä olleena yllätyin moisesta prutkuoopperasta niin pahoin että minua alkoi ihan väkisin naurattaa kauheasti. Omistaja taputteli heppaa ja alkoi ässyttää leperrellä että "no onko vähä ilmaa onko, hyyvä tyttö nii onko" Muutkaan heppatytöt eivät reagoineet hepan rutinaan muuten kuin kehumalla heppaa mikä jotenkin nauratti minua entisestään. Hipsin vessaan räkättämään ja hillitsemään sivistymätöntä käytöstäni. Edellis yö oli nukuttu vähillä unilla ja sen kyllä huomasi.

Äitini inhoaa harakoita. (Tekevät tuhoja lähiympäristössä) Erään kerran iltakävelyllä äitini kanssa, hän päätti tehdä hieman kiusaa ja mennä ravistelemaan isoja pajupuskia joiden latvassa tiesimme harakoiden yöpyvän. Äitini meni ravistelemaan pajua samalla vähän möykäten, kun pusikosta lehahti kaksi harakkaa ilman ja äitini rääkäisi samalla. Sitten hän tuli hämärästä pusikosta pois katuvalon läheisyyteen ja tuijotti minua silmät pyöreänä toinen silmä ruskeahkon värisessä ruikulipaskassa ja huudahti "Samperi se harakka pasko mun silmään!" Olin kuolla nauruun, ihan oikein äidilleni ! Niin luonto vastaa kun sinne huudetaan ;)

63:lle kiitos nauruista, nyt on hyvä mennä nukkumaan. :')

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 22:56"]

Tämä naurattaa aina, vaikka tiedän sen olevan epäsopivaa. En vaan voi mitään.

[/quote]

Vai et sinä vaan silleen niinku voi niinku silleen ittelles mitään. Eihän ne pedofiilinreppanatkaan kuulemma omien sanojensa mukaan ittelleen mitään voi.

Ja eikös ton ohjelman tarkoitus ollut naurattaa? Sehän on hollantilaisesta komediasarjasta otettu pätkä.

Hautajaisissa kun yksi sukulaisista kompastui ja kaatui viedessään kukkia arkulle.

Oikeasti, vieläkin hävettää vaikka tuosta aikaa liki main 10 vuotta.

Yks tarina mika tulee mieleen on riparilta, jossa olin isosena. Me isoset pidettiin jotain rasteja, joissa ryhmat kiersi. Mun rastilla oli tarkotus, etta luen pikkusille tekstin ja siihen liittyen on kysymyksia ja keskustellaan. No, olin lukenut sita tekstia muutaman lauseen ensimmaiselle ryhmalle, kun yhden pikkusen nena vingahti jotenkin ihan oudosti ja mahan tietenkin repesin nauramaan, enka saanu lopetettua, en sitten millaan. Ketaan muuta se nenan vingahdus ei tietenkaan naurattanut (lieko kukaan muu ees huomannu...) ja ma olin ihan silmat kyyneleissa. Sain just ja just nakitettua sen lukemisen jollekin muulle ja loppujen lopuks sain koottua itteni. Seuraavan ryhman kanssa kavi sama juttu, paitsi etta talla kertaa kenenkaan nena ei vinkunut, mutta kuulin vaan sen paassani ja kaikki se nauraminen alko uuestaan. Hankalahan sita oli selittaa... Sama kavi jokaisen ryhman kanssa, mutta sen verran olin oppinut, etten edes yrittany lukea sita tekstia, vaan kaytin kaiken energiani naurun pidattelemiseen. 

Hautajaisissapa hyvinkin repesin totaalisesti kun pappi tuli puhumaan niin pikkupoika kiljahti papin nähdessään "Voi vittu bätmän!"

Hehe ei vittu

^^

Mulla oli käyny kerran niin, että kun olin kaverini kanssa kaupassa, niin multa pääs ihan karsee röhönauru ja muut asiakkaat katto meitä vähän vihasesti! Arvatkaa kuinka paljon mua hävetti kun me astuttiin ulos sieltä kaupasta :D Kaiken lisäks, mä nauroin jollekin ihmeen mehupurkille :D

Pianokonsertissa iski hervoton naurukohtaus. Joudun puremaan poskeni verille, että sain edes jotenkin pidettyä pokan. Oli muuten pitkä puolituntinen, kun koko ajan joutui pelkäämään, että purskahdan uudelleen röhönauruun, eikä paikaltakaan voinut lähteä, koska tuli jo muutenkin murhaavia katseita. Saa varmaan tältä juntilta jäädä noin kultturellit harrasteet vähäksi aikaa...

Joskus teininä oltiin tilanteessa, jossa olin saamassa juuri ensisuudelmaani, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, koska repesin aina pojan naaman lähestyessä.