Perheelliset, jotka viettävät kaikki juhlapyhät kotonaan kerrostalossa?
Mikä on taustalla sellaisessa, jos joku parisuhteessa elävä tai perheellinen viettää kaikki juhlapyhät kerrostalossa kotonaan? En siis halua paheksua, mutta kiinnostaa yleisellä tasolla.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yleensä juhannuksena lämmitetty kotona (kerrostalossa) saunaa, tehty hyvää ruokaa, joka sitten sään salliessa on syöty parvekkeella.. Viime vuosina on säät suosineet ja olemme käyneet läheisellä järvellä uimassa ja pienet eväät mukana. Rannalla on ollut yllättävän paljon porukkaa. Mukavasti juhannus on näin mennyt, vaikka ei mökkiä ole tai ei olla vuokrattu. Juhannus on lähinnä yksi viikonloppu muiden joukossa, paitsi laitetaan kauniit vaatteet, juhlalliset ruoat ja kattaukset juhannuskimppuineen.
Joulun olemme myös kotona, joka todellakin jouluna on laitettu tunnelmalliseksi.
En tiedä miksi tähän edes vastasin, kun aloittajan tarkoitus on mitä ilmeisimmin kauhistella kaupunkilaisia kerrostaloasujia, sillä onhan tässä maailmassa vain yksi ja ainoa oikea tapa elää...
Ei ole tarkoitus kauhistella. Olen asunut kaupungissa suurimman osan elämästäni ja yleensä esim. Helsinki autioituu jouluisin ja juhannuksena. Jäljelle (ainakin katukuvan perusteella) jäävät vain hyvin yksinäiset ihmiset ja ulkomaalaissyntyiset.
Asuin nuorempana talossa, joka oli itseäni lukuunottamatta täysin autio ja hipihiljainen aina juhlapyhäisin ja esim. koko joulunpyhät vuodenvaihteeseen saakka. Huomasin sen siitäkin, kun satoi lunta, ja omat jalanjälkeni olivat ainoat useana päivänä peräkkäin. Kaikki muut olivat joulunvietossa jossain muualla. Itse kävin vain aattona sukulaisten luona.
Kiinnostaakin siis niiden ajatukset, joilla on kumppani ja perhettä ja silti jäävät kaupunkiin, vaikka vaihtoehtoja olisi helpommin saatavilla. Ehkä olen itse joku perinnehakuinen konservatiivi, kun tällaista edes mietin.
Miten niin vaihtoehtoja olisi helpommin saatavilla? Mun mielestä on kyllä kaikkein helpoin vaihtoehto pysyä kotona kun vertaa johonkin reissaamiseen ja tavaroiden roudaamiseen.
Me ollaan jo neljättä juhannusta kotona kerrostalossa Helsingissä. En tiedä mitä tarkoitat tuolla, että minkälaista taustaa on tällaisilla ihmisillä?
Ei meillä mitään ihmeellisiä taustoja ole. Meidät kyllä kutsuttiin kolmeen paikkaan juhannuksen viettoon, mutta ei lähdetty. Kotona on hyvä olla. Tänään aamulla kierrettiin jo kissan kanssa 4km lenkki metsässä, illalla vielä joku lyhyempi ulkoilu.
Ollaan siis pariskunta 48v ja 53v +kissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole meille mikään juhlapyhä niinku ei mitkään muutkaan suomalaiset juhlat. Mies on töissä ja itse siivoan siinä sitä on juhlaa kerrakseen. Tuonne ulosko sitä pitäisi mennä pällistelemään mitä?
Ihan mielenkiinnosta: millaisia asioita juhlistat elämässäsi muuten? Oletko lainkaan romantikko?
Me oltiin ainakin koko naapurusto uimastadikalla juhannusaattoa viettämässä. Sitten grillaillaan. Eikö jouluisin muuten ole tapana olla kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yleensä juhannuksena lämmitetty kotona (kerrostalossa) saunaa, tehty hyvää ruokaa, joka sitten sään salliessa on syöty parvekkeella.. Viime vuosina on säät suosineet ja olemme käyneet läheisellä järvellä uimassa ja pienet eväät mukana. Rannalla on ollut yllättävän paljon porukkaa. Mukavasti juhannus on näin mennyt, vaikka ei mökkiä ole tai ei olla vuokrattu. Juhannus on lähinnä yksi viikonloppu muiden joukossa, paitsi laitetaan kauniit vaatteet, juhlalliset ruoat ja kattaukset juhannuskimppuineen.
Joulun olemme myös kotona, joka todellakin jouluna on laitettu tunnelmalliseksi.
En tiedä miksi tähän edes vastasin, kun aloittajan tarkoitus on mitä ilmeisimmin kauhistella kaupunkilaisia kerrostaloasujia, sillä onhan tässä maailmassa vain yksi ja ainoa oikea tapa elää...
Ei ole tarkoitus kauhistella. Olen asunut kaupungissa suurimman osan elämästäni ja yleensä esim. Helsinki autioituu jouluisin ja juhannuksena. Jäljelle (ainakin katukuvan perusteella) jäävät vain hyvin yksinäiset ihmiset ja ulkomaalaissyntyiset.
Asuin nuorempana talossa, joka oli itseäni lukuunottamatta täysin autio ja hipihiljainen aina juhlapyhäisin ja esim. koko joulunpyhät vuodenvaihteeseen saakka. Huomasin sen siitäkin, kun satoi lunta, ja omat jalanjälkeni olivat ainoat useana päivänä peräkkäin. Kaikki muut olivat joulunvietossa jossain muualla. Itse kävin vain aattona sukulaisten luona.
Kiinnostaakin siis niiden ajatukset, joilla on kumppani ja perhettä ja silti jäävät kaupunkiin, vaikka vaihtoehtoja olisi helpommin saatavilla. Ehkä olen itse joku perinnehakuinen konservatiivi, kun tällaista edes mietin.
Syy jäädä juhannukseksi kaupunkiin on nauttia kaupungin rauhasta perheenä. Lapsille aivan erilaiset fiilikset ehtiä nähdä kaupungin hiljeneminen ja vasta sen jälkeen siirtyä mökkielämään. Meillä alkaa pitkät lomat vasta heinäkuussa.
Tuttu juttu meillekin tuo ainoat jäljet lumessa.
Me ollaan oltu kaikki juhlapyhät kotona viimeiset kolkytvuotta. Ei vaan huvita juuri niinä pyhinä lähteä tuonne vaeltamaan muiden kanssa.
Kaupunkijuhannus on parhainta. Täällä ei ole koskaan näin hiljaista kuin jussina. Jouluisin ei huvita lähteä raahaamaan kaikkea tavarapaljoutta maalle, kun voi kotonakin hengittää stressittä ja ottaa esille se mitä halutaan.
Me matkustellaan ja mökkeillään jonkin verran, mutta pyhät on pyhitetty kotona ololle. Lapset siitä on välillä rutissut, mutta ei mä heitä kiellä menemästä esim mummojen tai kavereiden mukana. Nyt on ne parikymppisiä ja kumpikin jäi nurkkiin täksi juhannukseksi. Käyvät jossain ajelemassa, mutta eipä lähteneet hekään mökeille.
Aika usein on vietetty juhannukset, joulut lähes aina. Mummolaan ei menty, koska appi alkoholisti. Kesällä siellä oli tungosta muutenkin, mies isosta perheestä. Minun lapsuudenkotini taas on ahdas ja kuuma. Muutama juhannus vuokrattiin mökki, mutta esikoinen allergisena pelkää hyönteisiä metsässä niin paljon, että kaupungissa on helpompaa. Kaupungissa on myös rauhallista. Myös se, että ei tykätä ajaa ruuhkassa on hyvä syy pysyä kotona. Nykyään miehen kanssa on tapana vuokrata mökki elokuussa aina silloin kun koulut alkaa, parasta ja hiljaisinta aikaa. Lapset on jo omillaan. Omaa mökkiä ei ole, ei ole oikestaan edes kiinnostanut, kun tykätään vaihtaa välillä maisemia, useimmiten eri puolilla Lappia, joskin viimeiset 8 vuotta on vuokrattu sama mökki viikoksi.
Tänä iltana menen vapaaehtoishommiin, olen viime vuosina tehnyt sitä useina juhlapäivinä, pois lukien viime vuosi koronan takia. Kohta lähden. Mies tulee sinne yleisöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuva saattaa viettää enemmän aikaa ulkona luonnossa kuin esim omakotitalossa asuva tai mökillä oleva henkilö.
Se on mahdollista, tosin haastavampaa kuin jos on luonnon helmassa sijaitsevassa mökissä, josta oven avaamalla pääsee luontoon. Monesti okt-asukas myös laittelee pihaa tai grillailee eli ainakin tulee ulkoiltua huomaamattaan.
Kaupunkiympäristö on monesti sellaista, että aidosti luonnonläheiseen ympäristöön on pitkä matka. Jotkut parkkipaikat tai kerrostalopihat eivät ole kovin luonnonläheisiä.
Asun kerrostalossa, mutta tuossa vieressä on tosi iso metsäpuisto ja lisäksi meillä on viihtyisä ja aidattu kerrostalopiha. En kyllä tästä mihinkään omakotitaloon muuttaisi.
Ajatteles, me jäimme kerrostalossa sijaitsevaan kotiimme ihan omasta halusta, mennään omalle mökille vasta huomenna.
Ei juhannus ole kuin kalenterissa oleva juhlapyhä, ihan samantekevää, koska sinne mökille menee lomallaan.
Kotona on kivaa, kun voi loikoilla ilmanviilentimen edessä ja katsella hyvää sarjaa suoratoistopalvelusta isolla telkulla ja stereoäänellä... Ja oltiin alkuviikko lomareissussa, joten ei viitsitty heti lähteä uudelleen liikkeelle...
En myöskään jaa ap:n provon ajatusta, että kodin viihtyisyys riippuu siitä, millaisessa ympäristössä se sijaitsee. Minulle tärkeintä on kodin sisäosat, en tsiigaile niin kovalla vimmalla ulos ikkunoista.
N54, mies ja kaksi aikuista lasta
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina kuvitellut, että tuo juhannukseksi maalle himoitsevat ovat sitä sukupolvea, jotka kaupungistuivat ja joiden koti ja sielu on maalla. Itse olen kaupunkilainen, olen lapsuuteni viettänyt kaupungissa, myös mummolani on kaupungissa. Ei minulla ole mitään lapsuuden maalaiskesiä, joita pitäisi näin aikuisena mennä kaipaamaan.
Nimenomaan eläkeläisten juttujahsn ne mökkielämät on.
Meillä on iso kerrostalokoti kahdella parvekkeella.
Ilmalämpöpumppu.
Keskuspuisto alkaa tontin rajalta.
Mies usein juhlapyhät töissä ja teineillä vain pieni tauko harrastuksista.
Tänään juhannusaattona autoiltiin Nuuksioon aamun uinnille, kaksi koiraa mukana.
Ei tarvii pakata, ei jonottaa juhannuksen ruuhkissa.
Meille juhlaa on ne vapaapäivät ja lomat, kun saadaan olla koko perhe yhdessä ja ne ajankohdat harvoin ajoittuu virallisille juhlapyhille.
Juhannus on minulle vain yksi kesäviikonloppu siinä missä muutkin. Joulu on erityisempi, uskovainen en ole mutta pidän joulusta. Senkin vietän mieluiten kotonani kerrostalossa ja asun vieläpä Helsingissä "betonihelvetissä". Tykkään kaupunkielämästä. Sukuloinnista en välitä yhtään, eikä mitään isoa sukua olekaan eikä sukulaisilla isoja taloja tai mökkejä, jonne edes viitsisi änkeä. En ole yksinäinen, asun puolisoni ja kissani kanssa. Aika moni juhannus on tullut vietettyä ystävien kanssa ihan täällä kaupungissa. Tänä juhannuksena vähän tylsempää, koska puoliso on flunssainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yleensä juhannuksena lämmitetty kotona (kerrostalossa) saunaa, tehty hyvää ruokaa, joka sitten sään salliessa on syöty parvekkeella.. Viime vuosina on säät suosineet ja olemme käyneet läheisellä järvellä uimassa ja pienet eväät mukana. Rannalla on ollut yllättävän paljon porukkaa. Mukavasti juhannus on näin mennyt, vaikka ei mökkiä ole tai ei olla vuokrattu. Juhannus on lähinnä yksi viikonloppu muiden joukossa, paitsi laitetaan kauniit vaatteet, juhlalliset ruoat ja kattaukset juhannuskimppuineen.
Joulun olemme myös kotona, joka todellakin jouluna on laitettu tunnelmalliseksi.
En tiedä miksi tähän edes vastasin, kun aloittajan tarkoitus on mitä ilmeisimmin kauhistella kaupunkilaisia kerrostaloasujia, sillä onhan tässä maailmassa vain yksi ja ainoa oikea tapa elää...
Ei ole tarkoitus kauhistella. Olen asunut kaupungissa suurimman osan elämästäni ja yleensä esim. Helsinki autioituu jouluisin ja juhannuksena. Jäljelle (ainakin katukuvan perusteella) jäävät vain hyvin yksinäiset ihmiset ja ulkomaalaissyntyiset.
Asuin nuorempana talossa, joka oli itseäni lukuunottamatta täysin autio ja hipihiljainen aina juhlapyhäisin ja esim. koko joulunpyhät vuodenvaihteeseen saakka. Huomasin sen siitäkin, kun satoi lunta, ja omat jalanjälkeni olivat ainoat useana päivänä peräkkäin. Kaikki muut olivat joulunvietossa jossain muualla. Itse kävin vain aattona sukulaisten luona.
Kiinnostaakin siis niiden ajatukset, joilla on kumppani ja perhettä ja silti jäävät kaupunkiin, vaikka vaihtoehtoja olisi helpommin saatavilla. Ehkä olen itse joku perinnehakuinen konservatiivi, kun tällaista edes mietin.
Ei ole perinnettä omassa suvussa lähteä juhlapyhinä mihinkään, vaikka olemme ihan suomalaisia. Lapsena joskus valìtin vanhemmilleni, että jouluna ja juhannuksena oli tylsää, kun olimme vain kotona kaikki kolme. Mutta isä oli sitä mieltä, että koti on oikea paikka tuollaisten pyhien viettoon. Rauhassa voi nauttia pyhien hiljaisuudesta ketään häiritsemättä.
Lomamatkat ja sukulaisten tapaamiset ajoitettiin pyhien ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteles, me jäimme kerrostalossa sijaitsevaan kotiimme ihan omasta halusta, mennään omalle mökille vasta huomenna.
Ei juhannus ole kuin kalenterissa oleva juhlapyhä, ihan samantekevää, koska sinne mökille menee lomallaan.
Kotona on kivaa, kun voi loikoilla ilmanviilentimen edessä ja katsella hyvää sarjaa suoratoistopalvelusta isolla telkulla ja stereoäänellä... Ja oltiin alkuviikko lomareissussa, joten ei viitsitty heti lähteä uudelleen liikkeelle...
En myöskään jaa ap:n provon ajatusta, että kodin viihtyisyys riippuu siitä, millaisessa ympäristössä se sijaitsee. Minulle tärkeintä on kodin sisäosat, en tsiigaile niin kovalla vimmalla ulos ikkunoista.
N54, mies ja kaksi aikuista lasta
Ei ole provo. Itselleni kaikkein tärkeintä on asunnon ympäristö ja sijainti, kaupungissakin. Tosin kaikkein parasta olisi asua luonnon helmassa ja kuulla lintujen laulua, kun avaa ikkunat. Joskus on kaupungissakin kivaa (ehkä talvisin), mutta kesä on kauneinta aikaa luonnossa.
T. Ap
Mun lapsuudenperheessä vihattiin kaikkia juhlapyhiä.
Kotona on hyvä olla. Stressitöntä. Kaikki, mitä tarvitsee, löytyy kotoa. Vaikka keskellä yötä. Ei tarvitse pakata, ei matkustaa minnekään eikä hankkia majoitusta jostain kodin ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yleensä juhannuksena lämmitetty kotona (kerrostalossa) saunaa, tehty hyvää ruokaa, joka sitten sään salliessa on syöty parvekkeella.. Viime vuosina on säät suosineet ja olemme käyneet läheisellä järvellä uimassa ja pienet eväät mukana. Rannalla on ollut yllättävän paljon porukkaa. Mukavasti juhannus on näin mennyt, vaikka ei mökkiä ole tai ei olla vuokrattu. Juhannus on lähinnä yksi viikonloppu muiden joukossa, paitsi laitetaan kauniit vaatteet, juhlalliset ruoat ja kattaukset juhannuskimppuineen.
Joulun olemme myös kotona, joka todellakin jouluna on laitettu tunnelmalliseksi.
En tiedä miksi tähän edes vastasin, kun aloittajan tarkoitus on mitä ilmeisimmin kauhistella kaupunkilaisia kerrostaloasujia, sillä onhan tässä maailmassa vain yksi ja ainoa oikea tapa elää...
Ei ole tarkoitus kauhistella. Olen asunut kaupungissa suurimman osan elämästäni ja yleensä esim. Helsinki autioituu jouluisin ja juhannuksena. Jäljelle (ainakin katukuvan perusteella) jäävät vain hyvin yksinäiset ihmiset ja ulkomaalaissyntyiset.
Asuin nuorempana talossa, joka oli itseäni lukuunottamatta täysin autio ja hipihiljainen aina juhlapyhäisin ja esim. koko joulunpyhät vuodenvaihteeseen saakka. Huomasin sen siitäkin, kun satoi lunta, ja omat jalanjälkeni olivat ainoat useana päivänä peräkkäin. Kaikki muut olivat joulunvietossa jossain muualla. Itse kävin vain aattona sukulaisten luona.
Kiinnostaakin siis niiden ajatukset, joilla on kumppani ja perhettä ja silti jäävät kaupunkiin, vaikka vaihtoehtoja olisi helpommin saatavilla. Ehkä olen itse joku perinnehakuinen konservatiivi, kun tällaista edes mietin.
No esim Linnanmäellehen oli kaikista paras ajankohta mennä just juhannuksena, kun Helsinki muuten autioitui. Koskaan ei tarvinnut jonottaa mihinkään laitteeseen. Nyt lapseni ovat jo aikuisia, mutta kyllä me ihan mielellään vietettiin aikoinaan kaikki juhannukset kotona just siksi, että kaupungissa oli kerrankin rauhallista.
Ei ole kovin hyvät kelit, eikä kiinnosta mennä kuuntelemaan veljenpoikien rieh... siis touhuamista lapsuudenkotiin. Menojalkakaan ei vipitä samalla lailla kuin nuorena juhannuksen alla. Silloin mentiin vaikka kottikärryillä juhlapaikoille, tai vähintään jonnekkin jännään rantaan leiriintymään. Naapurissa asuvilta kavereilta ajattelin kysästä jos saunailtaa järjestetään ihan täällä kaupungissa, joka on mukavan rauhallinen kun pahimmat menopäät on lähtenyt maalle mölisemään.
Niin surullista. Elämä ei varmasti tunnu miltään, kun arki ja juhla on sitä samaa:( Varsinkin lapset käy sääliksi. Kuumassa, ahdistavassa keskustassa lähikebulasta pizzaa ja vanhemmat istuu partsilla juomassa kaljaa röökit huulessa.
Tämä on kotini. Eikö siellä maallakin ihmiset yleensä vietä juhannukset ja joulut kotonaan? Vai ainako ollaan mökillä?
Itse asiassa ex-kumppanini kanssa oli tuosta erimielisyyttä, sillä hän halusi tuhlata juhannukset ja arvokkaat juhlapyhät kotona möllistelyyn kerrostalossa. Kyseinen exäni oli melkein maalta kotoisin. Itse koen itseni lähinnä marttyyriksi, joka pilaa juhannuksensa olemalla kotona ja siitä hyvästä ansaitsisi sääliä osakseen (ok, kärjistän hieman). Eli on "pakko" mennä muualle.
Itse olin viettänyt lapsuuden kaupungissa, mutta mielsin, että juhlapyhinä piti tehdä jotain spesiaalimpaa ja nauttia Suomen luonnosta ym. ja laittaa sesonkiruokia. Tosin olin muutenkin aika erilainen kuin hän. Hänen kauttaan silmäni todella avautuivat hyvässä ja pahassa sille, miten erilaisia ihmiset ovatkaan.
T. Ap