Lapsen harrastukset, vinkkejä?

Tanssitunneille pääsee kun maksaa. Tanssitunnit voi aloittaa aikuisenakin. Se on juuri niin vaativaa kuin mikä kyseisen tunnin vaatimustaso on. Tanssakoulut ovat yleensä yksityisiä tuottoa tekeviä yrityksiä. Urheiluseurat taas usein ovat niitä voittoa tavoittelettomia ja usein talkootyötä sisältäviä yhdistyksiä. Ovat siis totaalisen eri maailma.

21: Kiitos pitkästä kommentista :) Harmilliselta kuulostaa kyllä tuo joukkuelajien vakavuus. Miksihän toimintaa ei suunnitella paremmin, kun tiedetään, että suurimmasta osasta ei kuitenkaan tule ammattilaisia?

22: Okei, eli tanssitunnit hintavia. Mutta olen kuullut, että urheiluseurassakin on kallista, vaikka talkootyötäkin on? 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:33"]

Meillä lapsia on viety harrastuksiin aika pienestä. Asumme syrjässä, joten omalta pihalta ei leikkikavereita löydy, joten olemme aloittaneet tutustuttamisen seudun lapsiin näiden harrastusten kautta.

Isompi aloitti 3-vuotiaana tanssitunnit ja muskarin. Olin kotona, joten tunnit olivat päivällä. Nautti molemmista ja odotti näitä tunteja. Erityisesti tanssitunneista oli hyötyä lapsen motoriikan kehittymiselle. 6-vuotiaana lapsi aloitti ringeten. 7-vuotiaasta alkaen tanssia oli kaksi kertaa viikossa, ringetteä kaksi kertaa viikossa ja viulutunti kerran viikossa. Aika nopeasti sekä tanssissa että ringetessä on ollut vaatimuksia enempäänkin harrastamiseen, mutta emme tee lapsestamme näissä mitään ammattilaista, joten edelleen nyt 9-vuotiaana harrastusmäärä on sama. Lapsi pitää harrastamisesta, olisi halunnut harrastaa montaa muutakin lajia, mutta ei ole valmis luopumaan näistä jo rakkaiksi tulleista harrastuksistaan.

Nuorempi lapsemme aloitti myös 3-vuotiaana muskarin, mutta koska aloitti samaan aikaan päiväkodin, niin yhtään muuta harrastusta emme halunneet ottaa kuin tuon kerran viikossa muskarin. 5-vuotiaana aloitti päiväkotikaverin houkuttelusta jalkapallon kesällä ja 6-vuotiaana jääkiekon talvella. Nyt 7-vuotiaana jalkapallosta on myös talviharkkoja, kävi viime talven jalkapallossa kaksi kertaa viikossa ja jääkiekossa kaksi kertaa viikossa sekä aloitti kitaran soiton. Pitää harrastuksistaan ja olisi halunnut käydä useammissakin jalkapalloharkoissa (niitä on neljä kertaa viikossa), mutta ollaan vähän estelty, jotta kouluunkin jää aikaa.

Harrastaminen ei ole meille aikuisille tärkeää nyt, kun lapset ovat jo koulussa ja tuntevat muita lapsia mutta lapset pitävät niistä, koska ne myös tarjoavat kavereiden tapaaamistilaisuuksia. Olemme ehdotelleet muita lajeja tilalle, mutta lapset ovat hyvin kiintyneitä näihin harrastuksiin, joita ovat itse tai me olemme valinneet. Poika on valinnut harrastuksensa vapaammin kavereiden mukaan, tytölle aikoinaan me valitsimme enemmän, kun ei ollut niitä kavereita suosittelemassa.

Itse olen pettynyt siihen, miten nopeasti joukkuelajit muuttuvat ryppyotsaiseksi suorittamiseksi, jossa et ole tarpeeksi hyvä, jos et ole koko ajan läsnä tunneilla ja tee kaikkeasi. Esim. lapsi on tippunut jalkapallossa vähemmän pelanneisiin vain, koska ei käy kaikissa harkoissa. Taitoa riittäisi kyllä vielä, ja lasta itseä se harmittaa, kun kaverit siitä vähän naljailevat. Kun lapsi itsekään ei aio miksikään jalkapallon ammattilaiseksi, niin asia ihan ok, mutta kyse on 7-vuotiaista, joista suurimmasta osasta ei takuulla tule mitään ammattilaista. Tottakai samantasoiset harjoittelevat samassa ryhmässä mutta senkin jaon voisi tehdä niin, ettei mistään tipu pois tai johonkin joudu eikä lapsen tarvitsisi niissä harkoissa olla koko ajan suorittamassa tai muuten käy jotain ikävää.

[/quote]

Mutta teillähän lapsella on joukkue ja mahdollisuus harrastaa käymällä sen muutaman kerran viikossa. En ehkä ymmärrä mitä ikävää tuossa joukkueessa on.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 09:01"]

No eipä sulla vielä ole kiire miettiä. Paitsi jos vauvauintiin ja -muskariin haluat. Hirveän kalliita muuten harrastukset nykyään, mutta senhän varmaan tiesitkin.

[/quote]

http://www.vauva.fi/keskustelu/4208380/ketju/saanko_esitella

[/quote]

Onpa ISOJA lapsia.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:40"]

22: Okei, eli tanssitunnit hintavia. Mutta olen kuullut, että urheiluseurassakin on kallista, vaikka talkootyötäkin on? 

[/quote]

Talkootyö koskee yleensä niitä kilpapuolen lasten vanhempia. Kilpapuolella hintaa tulee isoista treenimääristä, leireistä ja peleistä/kisoista. Näistä tulee helposti vuositasolla tuhansia euroja. Harrastepuolella tuntimäärästä riippuen puhutaan enemmänkin satasista. Hinta määräytyy paljolti tilavuokrista, jotka pääkaupunkiseudulla paljon kovempia ja jääaika on kallista, sekä valmentajan palkkakustannuksista, jossa siis vaikutusta onko palkattu nk.ammattivalmentaja vai kulukorvauksella mukana oleva usein jonkun lapsen vanhempi.

Aloittaja on ihan järkevä mietteissään.

Fakta on se, että kouluikäisenä ei käytännössä voi enää aloittaa moniakaan lajeja ihan alkeista niin että se olisi mielekästä.

Voimistelussa esimerkiksi herkkyyskausi tiettyjen motoristen ominaisuuksien kehittymiselle on silloin jo lähes ohi. Kuinka moni koululainen ylipäätään haluaa alkeisryhmään jossa muut ovat nelivuotiaita?

Luistelussa kouluikäiset aloittajat ohjataan suoraan harrasteryhmiin, joissa opetus on huonompaa eikä enempää kuin 1-2h/vko voi niissä harjoitella vaikka kuinka haluaisi, eli ei ole mitään mahdollisuutta kehittyä enää. Tällaisten lajien idea kun on kuitenkin opetella taitoja kilpailuissa esitettäväksi, voi olla aika turhauttavaa käydä vain harvakseltaan pyörimässä mukana ilman mahdollisuutta oikeasti kehittyä.

Alle kouluikäisenä kannattaisi käydä kokeilemassa mahdollisimman monta taitolajia, mielellään jo ennen eskari-ikää. Siinä saa perustaitoja, joita muutenkin elämässä tarvitsee, ja samalla näkee mikä voisi olla oma juttu.

Useimmilla luistinseuroilla on pikkulasten luistelukouluja n. 3v ylöspäin. Yleensä kestää joko syys- tai kevätkauden. Sellaisen käyminen kannattaa, vaikkei lajin pariin lopulta päätyisikään. Sama juttu uimakoulujen kanssa.

Pienten jumpparyhmät ovat usein kerta viikossa -tyyppisiä, ja minusta telinevoimistelu on paras pohja ihan kaikelle urheilulle ja motoriikan kehittymiselle. Sitä suosittelen ihan jokaiselle noin 4v tytölle ja pojalle. Voimistelutausta on mieletön etu lähes joka lajissa!

Kesällä lähes joka kylässä on lasten yleisurheilukouluja ja futista tytöille ja pojille. Näissä saa kuntoa ja ulkoilua muiden harrastusten ollessa kesätauolla, ja kuka tietää, sieltäkin voi löytyä se oma juttu.

Tärkeintä on siis kokeilla ohjatusti ja jonkin aikaa monia eri juttuja ihan pienenä ilman että alkaa heti kuvitella lapsesta kyseisen lajin mestaria. Kyllä se lapsi itse sitten kertoo, mikä nappaa ja mikä ei.

Taidot ovat joka tapauksessa hyödyksi koulussa (ketteryys, uimataito, luistelutaito, pallopelit, heittäminen, hyppääminen, juoksu, ohjeiden kuuntelu ja vastaanottaminen, ryhmässä toimiminen).

Meillä lapset käyneet muskarissa n 2 v alkaen, yhdessä aikuisen kanssa. Muistaakseni n 4-5 v yksin.

Sitten kouluiässä luontevasti konservatorioon, pääsykokeen kautta. Minä olen pitänyt tästä kiinni. Viikossa 1 soittotunti, matkoineen siis reilu tunti plus soittoläksyt eivät vie sen enempää aikaa kuin joku X-Boxsessio!

Musiikin harrastus on selvästi auttanut motoriikan häiriöistä kärsivää lastamme, sen on todennut luokanopekin. Rytmitys ja kehon keskiviivan ylitykset auttavat hahmottamisessa, lukemisessa, laskemisessa.

Eli meillä on varsin toimintaterapiallinen painotus musikkiharrastuksessa :) toki siitä lisäksi saa kokemusta, iloa, esiintymisvarmuutta, kavereita. Pyrimme kannustamaan ja tsemppaamaan varsinkin pitkän syksyn harmaina loskailtoina kun ei huvittaisi itsekään lähteä kuskaamaan. Mutta kyllä se kannattaa, kotonaoloon ja oleiluun jää ihan tarpeeksi aikaa silti.

Lapset harrastavat myös liikuntaa. Kumpikaan ei ole toiselta pois urheilu ja musiikki. Kotikaupungissamme varsin pienet välimatkat. Työn puolesta tunnen paljon perheitä. Kyllä siellä konservatoriolla käy paljon myös "urheilijalapsia".

Ehkä joku näkee pakottamiseksi, mutta mun mielestä lasten kasvatukseen kuuluu tarjota erilaisia mahdollisuuksia. Musiikista tai liikunnasta lapselle voi tulla ns. henkireikä, jos maailma murjoo vaikka koulussa. Amnatinvalintaakin harrastukset tukevat.

Yhtä tärkeää on myös kirjasto, kannustetaan lukemaan ja käyttämään kirjastoa luontevana osana viikko-ohjelmaa.

Rahasta ei ole kiinni, mies nettosa 1800/kk ja minä 1300. On lainat Ym. Pitää yrittää priorisoida. Emme tupakoi jne. Ja 500 € lukukauden harrastusmenot saa kustannettua kun jättää 1-2 kapakkailtaa väliin ;)

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:33"]

Meillä lapsia on viety harrastuksiin aika pienestä. Asumme syrjässä, joten omalta pihalta ei leikkikavereita löydy, joten olemme aloittaneet tutustuttamisen seudun lapsiin näiden harrastusten kautta.

Isompi aloitti 3-vuotiaana tanssitunnit ja muskarin. Olin kotona, joten tunnit olivat päivällä. Nautti molemmista ja odotti näitä tunteja. Erityisesti tanssitunneista oli hyötyä lapsen motoriikan kehittymiselle. 6-vuotiaana lapsi aloitti ringeten. 7-vuotiaasta alkaen tanssia oli kaksi kertaa viikossa, ringetteä kaksi kertaa viikossa ja viulutunti kerran viikossa. Aika nopeasti sekä tanssissa että ringetessä on ollut vaatimuksia enempäänkin harrastamiseen, mutta emme tee lapsestamme näissä mitään ammattilaista, joten edelleen nyt 9-vuotiaana harrastusmäärä on sama. Lapsi pitää harrastamisesta, olisi halunnut harrastaa montaa muutakin lajia, mutta ei ole valmis luopumaan näistä jo rakkaiksi tulleista harrastuksistaan.

Nuorempi lapsemme aloitti myös 3-vuotiaana muskarin, mutta koska aloitti samaan aikaan päiväkodin, niin yhtään muuta harrastusta emme halunneet ottaa kuin tuon kerran viikossa muskarin. 5-vuotiaana aloitti päiväkotikaverin houkuttelusta jalkapallon kesällä ja 6-vuotiaana jääkiekon talvella. Nyt 7-vuotiaana jalkapallosta on myös talviharkkoja, kävi viime talven jalkapallossa kaksi kertaa viikossa ja jääkiekossa kaksi kertaa viikossa sekä aloitti kitaran soiton. Pitää harrastuksistaan ja olisi halunnut käydä useammissakin jalkapalloharkoissa (niitä on neljä kertaa viikossa), mutta ollaan vähän estelty, jotta kouluunkin jää aikaa.

Harrastaminen ei ole meille aikuisille tärkeää nyt, kun lapset ovat jo koulussa ja tuntevat muita lapsia mutta lapset pitävät niistä, koska ne myös tarjoavat kavereiden tapaaamistilaisuuksia. Olemme ehdotelleet muita lajeja tilalle, mutta lapset ovat hyvin kiintyneitä näihin harrastuksiin, joita ovat itse tai me olemme valinneet. Poika on valinnut harrastuksensa vapaammin kavereiden mukaan, tytölle aikoinaan me valitsimme enemmän, kun ei ollut niitä kavereita suosittelemassa.

Itse olen pettynyt siihen, miten nopeasti joukkuelajit muuttuvat ryppyotsaiseksi suorittamiseksi, jossa et ole tarpeeksi hyvä, jos et ole koko ajan läsnä tunneilla ja tee kaikkeasi. Esim. lapsi on tippunut jalkapallossa vähemmän pelanneisiin vain, koska ei käy kaikissa harkoissa. Taitoa riittäisi kyllä vielä, ja lasta itseä se harmittaa, kun kaverit siitä vähän naljailevat. Kun lapsi itsekään ei aio miksikään jalkapallon ammattilaiseksi, niin asia ihan ok, mutta kyse on 7-vuotiaista, joista suurimmasta osasta ei takuulla tule mitään ammattilaista. Tottakai samantasoiset harjoittelevat samassa ryhmässä mutta senkin jaon voisi tehdä niin, ettei mistään tipu pois tai johonkin joudu eikä lapsen tarvitsisi niissä harkoissa olla koko ajan suorittamassa tai muuten käy jotain ikävää.

[/quote]

Mutta teillähän lapsella on joukkue ja mahdollisuus harrastaa käymällä sen muutaman kerran viikossa. En ehkä ymmärrä mitä ikävää tuossa joukkueessa on.

[/quote]

Ikävää on se, että lapsille kerrotaan, että voi tippua tästä hyvästä joukkueesta milloin tahansa, jos harkat eivät suju, ja vastaavasti kerrotaan, että tästä vähemmän hyvästä voi päästä ns. parempaan, jos harkat sujuu hyvin. 7-vuotiaille asetetaan aivan kohtuuttomia paineita oman osaamisensa suhteen.

Minusta tällaiset viralliset jaot ovat aivan turhia, harkoissa voidaan porukkaa jakaa pienempiin ryhmiin taitotason mukaan mutta siitä ei tarvitse pitää meteliä eikä osoitella eikä asettaa lapsille turhia paineita. Pelit tietenkin mennään taitoryhmissä, sehän on selvää.

Enemmänkin siis ärsyttää se aikuisten toiminta ja korostus siitä, minkä tasoinen pelaaja olet ja miksi olet nyt "joutunut" huonoon ryhmään tai "päässyt" parempaan. Se ei kuulu 7-vuotiaiden harrastamiseen.

Ap:lle jalkapallosta, jääkiekosta ja ringetestä eli maksavat vähän tilanteesta riippuen noin 50-80 euroa kuukaudessa, päälle varusteet, turnausmaksut ja pelimatkat. Jalkapallo on kesäisin halvempaa, muistaakseni 30 euroa/kk ja jäälajejahan ei ole kuin 8-9 kk vuodessa. Kaikki joukkuelajit ovat aika tyyriitä.

28 ja 29: Kiitos tosi hyvistä vinkeistä urheilun ja musiikin näkökulmasta. 

Itsellä sekin vielä mielessä, että lapsen syntymän jälkeen tulee varmaan kiireiset ajat: lastenhoitoa, mahd. oman kodin rakentamista jne, että lapsen ekat vuodet menee varmaan äkkiä, että sitten saattaa unohtua kaikki harrastukset. Siksikin nyt jo mietin :) Vaikka eihän ne harrastukset tietenkään mikään elämän tärkein asia ole!

Itsellä sekin vielä mielessä, että lapsen syntymän jälkeen tulee varmaan kiireiset ajat: lastenhoitoa, mahd. oman kodin rakentamista jne, että lapsen ekat vuodet menee varmaan äkkiä, että sitten saattaa unohtua kaikki harrastukset. Siksikin nyt jo mietin :) Vaikka eihän ne harrastukset tietenkään mikään elämän tärkein asia ole!

29 jatkaa: kyllä sä ap opit lapsesi tuntemaan. Eli millainen temperamentti hänellä on. Onko yksinharrastaja. Tai onko vaikka tanssillisia "taipumuksia" .

Futis, jääkiekko ovat tavallisimpia. Omammekin kokeili sitä yhden kesän mutta ei tahtonut jatkaa, pysyi omassa urheilussaan joka jatkuu jo 6 vuotta.

Jääkiekossa ja futiksessa tulee usein vapaa-ajan ryhmäpainetta. Eli suuri osa etenkin pojista harrastaa niitä ja se saattaa tuottaa ikäviä tilanteita. Välitunnit pelataan jalkapalloa. Munkin poika on itkenyt monet itkut aikoinaan, kun ei ollut mestaritason jalkapalloilija. Itsevarmuus ja -tietoisuus siitä, että on omassa lajissaan ja hyvä ilta musiikin mukanaan tuomat hyvät kokemukset ovat kasvaneet ja kasvattaneet ajan mittaan.

29

Meidän 2-vuotias aloitti juuri nallepainin Tampereella, harrastetaan siis yhdessä vanhemman kanssa. Lapsi, ainakin meidän, nauttii toiminnasta missä saa yhdessä vanhemman kanssa touhuta. Motorisesti kehittäviä juttuja siellä tehdään, joten itse uskon tästä olevan hyötyä tulevaisuuden harrastuksiin, kun sellaisen hieman myöhemmin valitsee. Kerran viikossa liikutaan ryhmässä, ja maksaa 125e/syksy.