Mitä silloin 90- luvun alussa tapahtui?

Isältä meni työpaikka, äiti teki kolmea eri työtä ja koki burnoutin. Vanhemmat riitelivät koko ajan rahasta ja erosivat lopulta. Minä ja sisarukseni lopetimme suurimman osan harrastuksista rahanpuutteen vuoksi. Nuorin veli asui joka toinen viikko isovanhempien luona. Saimme koiran. Kouluun oli otettava omat vessapaperit mukaan. Pukeuduin Tarjoustalon flanellipaitoihin (onneksi olivat muotia). Päätin, että opiskelen niin paljon kuin suinkaan mahdollista ja muutan ulkomaille.

Sain sen laman maksettua 2012.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:26"]

Synnyin.

[/quote]

synnytin.

Olin päivät töissä ja opiskelin illat. Töissä lomautettiin porukkaa. Itse lyhensin vapaaehtoisesti työviikkoani 30 tuntiin opintojen vuoksi.

Jos 90-luvun lama kiinnostaa, etsi netistä (Yle Areena / Youtube) sarja Lamastalgia. Siinä muistellaan 10-jakson (?) verran tuota lamaa yhteiskunnallisena ja yksilötason ilmiönä.

Todella hyvä dokumenttisarja aiheesta.

Mulla on kaksi lamakauden lasta, v. 91 ja 93 syntyneet. Meidän elämään ei lama juurikaan vaikuttanut, koska mies oli töissä ja minä äitiyslomalla. Pärjättiin ihan hyvin, mutta opintolainan korko oli yli 10 % ja sitä oli kyllä kurja maksaa pienistä tuloista.

Olin lukiossa ja asuin pitäjässä, josta lähti varmasti puolet työpaikoista idänkaupan tyssättyä. Varsinkin naisia jäi työttömäksi paljon 1991-92. Sellaisiin perheisiin, jossa isällä oli töitä, tehtiin sitten vielä iltatähti, äiti jäi silloin uudelle kotihoidontuelle. Mutta muutaman kaverin vanhemmat lähtivät töihin jopa Norjaan kalatehtaalle heti, kun kaverit täyttivät 18. Mitään kesätöitä ei tietysti lukiolaiselle kotipaikkakunnalla ollut, joten minun oli todella vaikea päästä työelämään kiinni opiskelupaikkakunnallakaan.

Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Kirjoitin ylioppilaaksi. Pääsin opiskelemaan. Opintolainaa ei uskaltanut ottaa, kun korot olivat niin korkealla ja epäilytti oma kyky maksaa lainaa aikanaan takaisin, kun töitä ei oikein ollut. Toimeentulo oli niukkaa. Kesätöitä sain kunnalta kuukaudeksi, pariksi ja tuloilla eli kesän, mutta mitään ei jäänyt säästöön minimaalisesta harjoittelupalkasta (3000-4000 mk/kk). Alle 20-vuotiaan opintoraha oli liian pieni, mutta isäni auttoi, kunnes täytin 20.

Kaverilla oli vaikeampaa, opiskelijat eivät saaneet kesällä mistään rahaa ja sossu oli sitä mieltä, että vanhempien pitää auttaa. 90-luvun puolivälissä isäni jäi työttömäksi ja on siitä vieläkin katkera, vaikka aikanaan löysikin uuden työpaikan. Uusi paikka vaan oli paljon huonompi ja ikä alkoi olla este pääsylle paremmille paikoille sitten, kun lama hellitti. Itse valmistuin 90-luvun loppupuolella ja työllistyin omalle alalleni, mutta työsuhteet olivat määräaikaisia. Neljän vuoden jälkeen kyllästyin ja vaihdoin alaa saadakseni vakihomman.

Pidän itseäni onnekkaana. Onnistuin saaman kesätöitä lopulta omalta alaltanikin ja vaikka palkka oli erittäin pieni, työkokemus auttoi eteenpäin. Valmistuin sopivasti, kun lama alkoi hellittää, joten töitä löytyi, vaikka määräaikaisia olivatkin. Alanvaihtokin onnistui oikeaan aikaan. Vaikeinta oli niillä, jotka valmistuivat pahimpaan lama-aikaan, eivätkä päässeet työelämään kiinni.

Biletin rankasti kotimaassa ja 3 kesää Espanjassa. Muuta ei muistu mieleen.

Valmistuin vuonna 1992, ei ollut työpaikkoja, osa opiskelukavereista pääsi pätkätöihin, monet jäivät työttömäksi. Minä jatkoin opintoja ja pääsin työelämään 1996. Onneksi silloin oli Nokia.

Isosiskoni syntyi. Itse tulin tänne vasta -97, niin ei ole pahemmin muistikuvia mistään.

Valmistuin 1990 farmaseutiksi ja työpaikkoja oli tarjolla runsaasti. Sain vakipaikan, josta sitten vuoden parin päästä aloin haikailla vaihtoa, mutta tarjolla oli vain pari paikkaa.