Tunteellinen mies - mitä ajatuksia herättää naisissa?
Mies on vakaa kallio jota ei mikään hetkauta. Ja tämä saa naisen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Tämähän on se perinteinen ajatusmaailma.
Mutta entä jos mies on avoimesti tunteellinen? Onko se heti heikkouden merkki jos mies herkistyy eläinvideoista, vauvojen näkemisestä tai surullisesta elokuvasta? Vai kertooko se siitä että mies on oikeasti välittävä ihminen jonka voi siksi luottaa kohtelevan muita hyvin ja olevan sitä kautta se tuki ja turva?
Voisitko siis ihastua ja rakastua vahvasti tuntevaan mieheen vai onko se heti se kuuluista turn off?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Aika yksioikoinen määritelmä tunteellisuudesta, että itkeekö mies vai ei. Vai onko miehenne esim. mennyt kanssanne yhteen tunteettomana, ilman rakkautta tai ollut iloitsematta hienoista hetkistänne, ollut suuttumatta riidellessä jne. Psykopaatteja lukuunottamatta jokainen meistä on tunteellinen.
Sehän joissain miehissä niin kummallista onkin kun niiltä tuntuvat löytyvän kyllä kaikki muut tunteet (varsinkin agressiiviset) mutta niitä surun tunteita tai liikutuksen tunteita ei sitten tunnu tulevan näkyville oikein millään. Mikä ne jonnekin sisälle patoaa on minulle ollut aina mysteeri.
Sanotaan näin, että kunhan asia pysyy kohtuudessa. Monet normista poikkeavat asiat voi aluksi tuntua ihanan raikkailta, mutta jossain vaiheessa ne alkavat oikeasti väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksioikoinen määritelmä tunteellisuudesta, että itkeekö mies vai ei. Vai onko miehenne esim. mennyt kanssanne yhteen tunteettomana, ilman rakkautta tai ollut iloitsematta hienoista hetkistänne, ollut suuttumatta riidellessä jne. Psykopaatteja lukuunottamatta jokainen meistä on tunteellinen.
Sehän joissain miehissä niin kummallista onkin kun niiltä tuntuvat löytyvän kyllä kaikki muut tunteet (varsinkin agressiiviset) mutta niitä surun tunteita tai liikutuksen tunteita ei sitten tunnu tulevan näkyville oikein millään. Mikä ne jonnekin sisälle patoaa on minulle ollut aina mysteeri.
Varmaan havainneet, että sitä itkemistä ja heikkoutta käytetään jossain vaiheessa aseena heitä vastaan, niin parempi olla näyttämättä. Naiset esim. riitatilanteissa herkästi tarttuu kaikkeen mihin vaan pystyvät ja herkkä itkeskelevä mieskin kyllä saa kuulla olevansa joku epämiehekäs itkupilli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksioikoinen määritelmä tunteellisuudesta, että itkeekö mies vai ei. Vai onko miehenne esim. mennyt kanssanne yhteen tunteettomana, ilman rakkautta tai ollut iloitsematta hienoista hetkistänne, ollut suuttumatta riidellessä jne. Psykopaatteja lukuunottamatta jokainen meistä on tunteellinen.
Sehän joissain miehissä niin kummallista onkin kun niiltä tuntuvat löytyvän kyllä kaikki muut tunteet (varsinkin agressiiviset) mutta niitä surun tunteita tai liikutuksen tunteita ei sitten tunnu tulevan näkyville oikein millään. Mikä ne jonnekin sisälle patoaa on minulle ollut aina mysteeri.
Varmaan havainneet, että sitä itkemistä ja heikkoutta käytetään jossain vaiheessa aseena heitä vastaan, niin parempi olla näyttämättä. Naiset esim. riitatilanteissa herkästi tarttuu kaikkeen mihin vaan pystyvät ja herkkä itkeskelevä mieskin kyllä saa kuulla olevansa joku epämiehekäs itkupilli.
Eiköhän se kyllä juonna juurensa jo lapsuudesta kun se sama tunteettomuus näkyy jo ihan siinä ensimmäisessä suhteessa jossa ei pitäisi vielä olla sen kummempia kolhuja riidoista naisten taholta koettuna tästä asiasta.
Miehessä ja naisessa pitää löytyä niin montaa eri asiaa ja niin monta eri asiaa pitää loksahtaa kohdalleen, vaikka vaikeuksien kautta, mutta pelkkä vahvasti tunteminen ei riitä ainakaan minussa herättämään mielenkiintoa miehessä. Jos hän on yht'aikaa tunteikas ja järkevä, se on jo täysin eri ihminen. Pelkkä tunne ei voi viedä, kuten ei aina pelkkä järkikään. Ei ihan helppoo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika yksioikoinen määritelmä tunteellisuudesta, että itkeekö mies vai ei. Vai onko miehenne esim. mennyt kanssanne yhteen tunteettomana, ilman rakkautta tai ollut iloitsematta hienoista hetkistänne, ollut suuttumatta riidellessä jne. Psykopaatteja lukuunottamatta jokainen meistä on tunteellinen.
Sehän joissain miehissä niin kummallista onkin kun niiltä tuntuvat löytyvän kyllä kaikki muut tunteet (varsinkin agressiiviset) mutta niitä surun tunteita tai liikutuksen tunteita ei sitten tunnu tulevan näkyville oikein millään. Mikä ne jonnekin sisälle patoaa on minulle ollut aina mysteeri.
Varmaan havainneet, että sitä itkemistä ja heikkoutta käytetään jossain vaiheessa aseena heitä vastaan, niin parempi olla näyttämättä. Naiset esim. riitatilanteissa herkästi tarttuu kaikkeen mihin vaan pystyvät ja herkkä itkeskelevä mieskin kyllä saa kuulla olevansa joku epämiehekäs itkupilli.
Eiköhän se kyllä juonna juurensa jo lapsuudesta kun se sama tunteettomuus näkyy jo ihan siinä ensimmäisessä suhteessa jossa ei pitäisi vielä olla sen kummempia kolhuja riidoista naisten taholta koettuna tästä asiasta.
Niin, pienenä poikana kuulin vanhempieni riidelessä, kuinka isäni alkoi itkemään ja äitini suhtautui siihen varsin armottomasti käyttäen sitä hyväkseen, alentaakseen isääni ja murskatakseen tämän miehisyyden. Siitä jäi minulle sellainen kuva, että miehen ei kuulu itkeä.
Mulle on tyypillistä itkeä, kun oon kännissä, joten harvoin tulee dokattua.
Myös se on jotenkin nesteytyksestä kiinni tuleeko itkua. Joskus ei tule itkua, kun on tarvetta itkeä ja joskus tulee itkettyä, vaikka ei ole mitään tarvetta siihen. Kaipa mä sitten vaan itken kehon luomia myrkkyjä pois. Vai onko mulla jotenkin tunteet sekaisin?
T: Edelleen sama nuori mies