Tunteellinen mies - mitä ajatuksia herättää naisissa?
Mies on vakaa kallio jota ei mikään hetkauta. Ja tämä saa naisen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Tämähän on se perinteinen ajatusmaailma.
Mutta entä jos mies on avoimesti tunteellinen? Onko se heti heikkouden merkki jos mies herkistyy eläinvideoista, vauvojen näkemisestä tai surullisesta elokuvasta? Vai kertooko se siitä että mies on oikeasti välittävä ihminen jonka voi siksi luottaa kohtelevan muita hyvin ja olevan sitä kautta se tuki ja turva?
Voisitko siis ihastua ja rakastua vahvasti tuntevaan mieheen vai onko se heti se kuuluista turn off?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käsitys, että moni vivahteinen mies on täydellisyyttä hipova. Ei vaan tietyissä rooleissa vellova. Oonko oikeassa?
Eiköhän se kerro eniten siitä että jos miehessä on näkyvillä monia eri "vivahteita", hän on silloin avoin ja oma itsensä. Jokaisessa ihmisessä nimittäin on aina paljon eri puolia ja tasoja, osa vain peittää ne syystä tai toisesta.
Ja juuri avoin ja itsestään paljon antava ihminen on viehättävä ja puoleensavetävä, ainakin omasta mielestäni.
Minua ei kovin tunteellinen mies innosta. Toki mielestäni mieskin saa itkeä vaikeiden ja pahojen asioiden edessä - esim. läheisten sairaus ja kuolema - mutta vauvojen ja elokuvien takia herkistyminen saisi minut vain vaivautumaan. Ehkä siksi, etten itse ole yhtään tunteellinen ihminen, enkä osaisi reagoida tilanteeseen, jossa toinen alkaa itkeä "turhan" takia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on käsitys, että moni vivahteinen mies on täydellisyyttä hipova. Ei vaan tietyissä rooleissa vellova. Oonko oikeassa?
Monivivahteisuus on puoleensavetävä piirre kenessä tahansa ihmisessä sukupuoleen katsomatta. Yksiulotteiset, vain tiettyjä asioista arvostavat sekä aina samalla tavalla käyttäytyvät ja asioihin suhtautuvat ihmiset ovat monesti jäykkiä ja ahdasmielisiä. Nämä ominaisuudet eivät ole myöskään onnistuneen parisuhteen kannalta kauhean toivottavia.
Täytyy kyllä sanoa, että en ole nähnyt mieheni ikinä itkevän. Olemme olleet yhdessä 35 vuotta. Tämä ei tarkoita sitä että mies olisi tunteeton. Voi tuntea syvästi myös parkumatta ja tuntemuksissaan vellomatta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että en ole nähnyt mieheni ikinä itkevän. Olemme olleet yhdessä 35 vuotta. Tämä ei tarkoita sitä että mies olisi tunteeton. Voi tuntea syvästi myös parkumatta ja tuntemuksissaan vellomatta.
Itse olen taas enemmän sitä koulukuntaa joka ajattelee että teot kertovat enemmän kuin sanat. Eli tunteiden osalta että jos ei selkeästi näytä tunteita niin jää aina vähän arvailujen varaan että miten suuria tunteita siellä pinnan alla ihan todella on. Fyysisiä reaktioita kun ei oikein pysty näyttelemään mutta aina voi sanoa miten siellä sisällä on sellaisia ja tällaisia tunteita vaikka ei olisikaan.
Vähän sama kuin rakkauden kanssa että suurta rakkautta voi aina vakuutella mutta ne rakkuden teot kertovat lopulta parhaiten sen että miten suurta se rakkaus todella on.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeissa asioissa osaan olla kuin perus kallio, esim vaikka talo tuhoutui, en stressannut, vaimolle sanoin että tehdään uus ja niin myös tehtiin, yötäkään en valvonut. Silti herkkä ja tunteellinenkin puoli löytyy, esim lapset ovat lukuisat kerrat saaneet itkemään ilosta ja surusta, monesti jo ajatuksesta... Mies 36v
Siis kotinne tuhoutui ja sinä tokaisit vain, että tehdään uusi? Oikeasti? Millään ei mitään väliä, vakuutus maksaa, tehdään parempi! Hyi helvata, jättäisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Saa olla herkkä, mutta ei mitään yli, eli yliherkkä, ylitunteelinen jne. sellaista en todellakaan jaksa. Jos mies alkaa pillittämään kissavideoita katsoessa tai naapurin vauvan nähdessään, niin pillittäköön ihan keskenään, en katsoisi sellaista. Liika on liikaa, aina.
Minun mieheni on tavallinen mies, jonka olen nähnyt itkevän, mutta turhista hän ei vetistele. Olemme molemmat samanlaisia ja niin ovat kaikki muutkin ystävämme ja myös vanhempamme, jotka ovat noin 80 vuotiaita.
Samaa mietin, eli eläinvideoille nyyhkyttävä mies ei sytytä, sillä se menee jo överiksi.
En ole itse mikään herkkis, mutta roska tuli silmään nuorimman lapsen kevätjuhlissa pari vuotta sitten, kun lapset lauloivat sitä Lintu -laulua. Niin tuli hyvin monelle muullekin ja se on normaalia herkkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miesten itku nyt ei ole mitään kaunista katseltavaa, rumaa rääkymistä.
Hyvin moni mieshan nieleksii kyyneliä ja oikein ponnistelee, ettei murtuisi jos on läsnäolijoita. Aito liikutus on aina kaunista. Kauheaa jos mies ei saisi surra menetyksiä siinä missä nainenkin, kaikillehan elämä tuo jotain ikävää.
Moni mies päätyy itsetuhoon ja itsemurhaan panssaroidessaan tunteensa jonnekin kellarihäkkiin. Kamalaa tuota on sivusta seurata, ei sitä itkevää miestä.
Joku kissavideoliikutus taas on sellaista vähän toista lajia, omalla kohdalla se kyllä liittyy haavoittuvuuteen ja kaikkien eläväisten rajallisuuteen. Itku on hyvällä tavalla nöyryyden merkki (luonnevikaisten showitkut sitten oma lukunsa).
Monet itkemättömät miehet (ja naiset) muuttuvat katkeriksi, myrkyllisiksi, halveksiviksi. Ja tätä ihmislajia on Suomi väärällään.
Lasten itkukin saa heidät raivon valtaan. Kaikki suru on heistä jotain väninää.
Harva mies on mikään tunteeton robotti, vaikka monet esittävätkin muuta kuin ovat. Aika monet herkät miehet hukuttavat tunteensa erilaisiin addiktioihin, enemmänkin se on turn off. Herkkyys luonteenpiirteensä lienee yhtä yleistä molemmilla sukupuolilla, vaikka liian monet pojat pilataan jo lapsena "pojat ei itke"-asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Monet itkemättömät miehet (ja naiset) muuttuvat katkeriksi, myrkyllisiksi, halveksiviksi. Ja tätä ihmislajia on Suomi väärällään.
Lasten itkukin saa heidät raivon valtaan. Kaikki suru on heistä jotain väninää.
Pahaolo pitäisi saada purettua pois. Itku ja puhuminen varmasti helpottaisi osittain oloa.
Sen kun kaikki vaan tajuaisivat.
T: Masennuksesta kärsinyt
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on tunteellinen ja tirauttelee kyyneltä elokuvia katsoessaan yms. alkaa se ajan myötä pännimään naista kun mies ei tirauttele kyyneltä hänen vuoksi, kuin korkeintaan riidoissa. Tällöin mies ei ole sopivasti tunteellinen vaan rääkyy turhista.
Tässä itseasiassa on totuuden siemen. Olen monesti nähnyt miten mies menettää "miehekkyytensä" naisten silmissä kun näyttää tunteensa "väärissä" tilanteissa. Siis omista suruistaan (ehkä äidin kuolemaa voi hautajaisissa vähän itkeä). Onnen kyyneleitä mies voi tirauttaa, kunhan ei vollottamaan jää.
Olipas taas typeriä yleistyksiä ja oletuksia täynnä oleva aloitus.
Uskon, että kaikki haluavat ihmissuhteidensa tuntuvan turvallisilta, oli mies tai nainen ja oli se ihmissuhde sitten puoliso, sisko, veli, isä, äiti jne. Ei ole mitenkään kyse siitä, että naiset tarvitsevat tietynlaisen miehen turvakseen. Vakaa peruskallio ei ole tunteeton ihminen, vaan tunnemaailmaltaan tasapainoinen iminen.
Lisäksi tunteellisuus voi käsittää ihan mitä tahansa. Miehethän vaikuttavat todella tunteellisilta, jos iltapäivälehtien otsikoita lukee. Vähän väliä tehdään jotain kun tunteet heittävät yli, esim. lähdetään kaahailmeaan humalapäiten karmein seurauksin.
Minusta tunteellisuus on ihan hyvä asia, mutta riippuu miten se ilmenee. Joku eläinvideoista ja vauvojen nökemisestä itkeminen on ehkä itselleni vähän turn off, koska itse inhoan eläinvideoiden jakamista somessa ja ne eivät kosketa itseäni. Mutta elokuvien, kirjojen tms parissa liikuttuminen on ihan ok. En oikein ymmärrä, miksi joku liikuttuisi vain nähdessään vauvoja, joten ehkä tämä voisi kertoa liian erilaisesta persoonasta. Tunteellisuus ja tunteiden näyttäminen on silti vain hyvä asia, mutta en jaksa jatkuvaa tunteiden analysoimista saati sitä, jos tunteellisuus tuo mukanaan myös helposti loukkaantumisen, toisen sanojen ja tekemisten ylitulkitsemisen jne - mutta ehkä ap ei tarkoittanut mitään tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeissa asioissa osaan olla kuin perus kallio, esim vaikka talo tuhoutui, en stressannut, vaimolle sanoin että tehdään uus ja niin myös tehtiin, yötäkään en valvonut. Silti herkkä ja tunteellinenkin puoli löytyy, esim lapset ovat lukuisat kerrat saaneet itkemään ilosta ja surusta, monesti jo ajatuksesta... Mies 36v
Siis kotinne tuhoutui ja sinä tokaisit vain, että tehdään uusi? Oikeasti? Millään ei mitään väliä, vakuutus maksaa, tehdään parempi! Hyi helvata, jättäisin heti.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vaikeissa tilanteissa joitain ihmisiä auttaa juuri tuollainen ajattelu. Sama ihminen voi olla hyvinkin tunteellinen, mutta kodin tuhoutuessa selviää tilanteessa ajattelemalla että "tästä selvitään, rakennetaan uusi". Ei ainoa oikea reagointitapa ole hillitön itkeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeissa asioissa osaan olla kuin perus kallio, esim vaikka talo tuhoutui, en stressannut, vaimolle sanoin että tehdään uus ja niin myös tehtiin, yötäkään en valvonut. Silti herkkä ja tunteellinenkin puoli löytyy, esim lapset ovat lukuisat kerrat saaneet itkemään ilosta ja surusta, monesti jo ajatuksesta... Mies 36v
Siis kotinne tuhoutui ja sinä tokaisit vain, että tehdään uusi? Oikeasti? Millään ei mitään väliä, vakuutus maksaa, tehdään parempi! Hyi helvata, jättäisin heti.
Miten niin millään ei väliä kun kyseinen henkilö ilmoittaa herkistyvänsä lasten takia. Omalla tutulla oli sellainen tilanne että rakenteilla olevasta talosta löytyi moka joka olisi minut saanut epätoivon valtaan mutta hän oli tyyni kuin viilipytty. Hyvin siinäkin lopulta kävi. Ja tämä henkilö oli siis nainen. Ei kun selvittämään mitä voi tehdä tyynen rauhallisesti. Toivoisin että pystyisin itsekin tuohon. En koe että kaikesta hermostumisellani on juuri mitään käyttöä elämässä. No ehkä muutama moka on voinut jäädä tekemättä yleisen varovaisuuden takia.
No jos mies itkisi ihan kaikesta pienestä ja isosta tämän tästä niin mulle se oli ihan turn off.
Mutta kun vakaana omilla jaloilla seisova terveesti itsevarma mies herkistyy herkistä hetkistä, niin se on kyllä aivan täydellisen upeaa!
Aika yksioikoinen määritelmä tunteellisuudesta, että itkeekö mies vai ei. Vai onko miehenne esim. mennyt kanssanne yhteen tunteettomana, ilman rakkautta tai ollut iloitsematta hienoista hetkistänne, ollut suuttumatta riidellessä jne. Psykopaatteja lukuunottamatta jokainen meistä on tunteellinen.
Lapseni kuului vuosia sitten erääseen urheiluseuraan ja siellä oli ikäiseni mies, harrastavan lapsen vanhempi hänkin. Ihan ok näköinen ja asiallinen muttei kovin kiinnostava juuri mulle ihmisenä. En olisi lähtenyt treffeille siinä tilanteessa että oltais oltu sinkkuja molemmat. Tämä mies hoiti myös bussikuskin virkaa seuran muutamilla kisareissuilla vuodessa ja kauden päätöksessä hänelle sitten annettiin yllätyksenä palkinto ja kiitospuhe. Mies liikuttui siitä silmin nähden ja sai kyyneleet silmiinsä ja se oli jotenkin niin söpöä että olisin lähtenyt treffeille siitä paikasta :D. Lähtisin vieläkin. Ja mikä parasta, hänen liikutuksensa tarttui myös muihin niihin äijiin jotka sai pystejä ja koko porukka oli liikutuksen vallassa lopulta. Ikinä ne 130+ kg maalaisäijät ei ole olleet niin symppiksiä kuin silloin.