Lue keskustelun säännöt.
Ei jumalauta että mä vihaan veljeni vaimoa.
19.06.2014 |
Tuli mieleen kun luin jotain vanhaa samantyylistä ketjua täältä.
En tiedä miten se onkin sellainen käärme, käännyttänyt veljeni omaa sukuaan vastaan (siis meitä). Koskaan ei sieltä suunnasta oma-aloitteisesti pyydetä kylään taikka ehdoteta tapaamista tms. Itse jos ehdottaa saa kuunnella ties mitä tekosyitä miksi ei nyt käy, ekä oikeestaan ens viikollakaan, eikä kyllä itseasiassa loppuvuonnakaan. En ymmärrä mitä pahaa olemme tälle naiselle tehneet. Päinvastoin. Aina on yritetty jutella ja saada kotoisa, rento fiilis aikaiseksi jos jossain on nähty. Fcebookissa ollaan kavereita ja poikkeuksetta tykkäilen hänen päivityksistään jne. Missä vika? Mitään suoraa vastausta ei ole koskaan saatu, ympäripyöreää lätinää ja tekosyitä tekosyiden päälle.
Itse olen siinä pisteessä vittuuntumiseni kanssa, että en tosiaan jaksaisi enää edes yrittää. Välit ovat viilenneet niin paljon veljenkin kanssa, että en usko niiden ihan heti lämpiävän, ainakaan sellaisiksi kuin olivat ennen tätä vaimon temppuilua.
Kohtalotovereita?
Kommentit (101)
Ap tutulta kuulostaa! mutta ainoa asia mitä voit tehdä on odottaa. Ehkäpä jos katkaiset välit niin akka rupeaa sitten ilkeäksi veljellisekin kun ei muitakaan ole joita hän voisi manipuloida ja kiusata? ehkä sen seurauksena veljesi sitten jättää moisen akan, ei kyllä kuulosta normaalilta syytellä toista vasaran lainaamisen takia että heidän pitäisi koko remontti tehdä. Nainen saattaa olla patologinen valehtelija ja narsisti, tämä on yhä yleisempää ja yleisempää.
Meidänkin suvustamme löytyy vastaavia tapauksia, isoveljeni seurusteli hetken aikaa naisen kanssa joka ei halunnut että veljeni meni mihinkään. Veljeni joutui vähentämään sukulaisilla kyläilyä ja luopui myös lähes kokonaan kaveriensa näkemisestä. Veljeni kumminkin hyvin pian tuli järkiinsä ja ymmärsi ettei tuollainen elämä sopinut hänelle, ihmisellä täytyy saada olla myös vapautta!
Puhumattakaan toisista sukulaisistamme jotka kääntyivät yks kaks perintöasioiden takia omaa äitiään vastaan täysin, mutta se nyt on jo täysin toinen tarina eikä edes kertomisen arvoinen. Aina kyllä jaksaa ihmetyttää etenkin ihmiset jotka vihaavat omia sukulaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa onnellinen ja etuoikeutettu olo näitä viestejä lukiessa. Minun mieheni sisko on aivan mahtava tyyppi, todella ystävällinen, älykäs ja kauniskin vielä kaiken päälle <3 hän on minulle kuin oma sisko, myös hänen miehensä on vallan ihana ihminen, lapsista puhumattakaan. Olisi hienoa, jos jokainen saisi liiton kautta noin huippuja sukulaisia!
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 10:58"]
Miksiköhän ne on usein siskoja, jotka vihaavat sisaruksen puolisoa? Harvemmin veli valittaa että siskon mies käärme on "ryöstänyt" ihanan sisaruksen ja nyt ei nähdä enää niin paljon kuin ennen tuota kurjaa uutta puolisoa?
[/quote]
ehkä senkin takia, että minua siskona vituttaa katsoa, kuinka veljeni vaimo nälvii ja haukkuu äitiämme koko ajan. Anoppi sitä ja anoppi tätä ja anoppi ei ole tarpeeksi sivistynyt ja hieno ja anopin tuliaismarjapiirakka heitetään roskiin, kun se tuppautuu ja anoppi ja anoppi.
Äitimme on hieno, vanha nainen,joka on elättänyt meidät kahta työtä tekemällä ja on nykyään sairaalloinen nainen. Isämme kuoli meidän ollessa pieniä ja äitimme oli tosi tiukilla, että sai meidät koulutettua ja autettua meitä.
Veljen vaimo nälvii ja ivailee ja haukkuu ja koko ajan pistelee äitiämme jostain. Ei äidillämme ole varaa ostaa yhtä hienoja lahjoja lapselle, kuin veljeni vaimon vanhemmilla. On jo niin kolotuksia, ettei jaksa ottaa lapsenlapsia kovin pitkäksi aikaa. Mutta selitykset ei auta. Me olemme saatanasta seuraavia ja veljeni on saatava äkkiä erotettua näin junttiperheestä
Hei ap,
Minulla juuri samanlaisia ongelmia. Miehen veljen vaimot keksii tekosyitä eikä tule meille synttäreille (onko 2-4kertaa vuodessa liikaa vaadittu???). Asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 13:02"]
Sitten ihmetellään miksi Suomessa on niin paljon masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä.
Musta on todella omituista jos pitää pistää välit poikki lapsuudenperheeseen kun löytää puolison. Mulla on ihan molemmat. Mies ja lapset, omat veljeni ja vanhempani, kaikkien kanssa olen väleissä, soitellaan ja kyläillään. Ei ole mikään ongelma.
Miks ihmeessä pitäis vaihtaa se perhe siihen vaimoon?
[/quote]
Miehen pitää katkaista välit ja liittyä vaimon perheeseen. Näin se vain menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon pitää katkaista välit omaan lapsuudenperheeseensä, jos miehenkin on pakko luopua sukulaisistaan. Sitten he voivat yhdessä kykkiä kotona arjet ja pyhät. Ei yhteisiä joulunviettoja, synttäreitä, äitienpäiviä, rippijuhlia, häitä yms. Ihanaa elämää.
Omalla veljellä on aivan huipputyyppi vaimona, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään esittää veljelle mitään vaatimuksia mistään, hänellä työ, lapset ja oma elämä ja iloinen olen että on löytänyt hienon kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on veli jolla on avovaimo. Ehkä en olisi tuon avovaimon kanssa mitenkään samalla aaltopituudella jos näkisimme enemmän. Veljeni on hänet valinnut ja hän tuntuu olevan tyytyväisempi elämäänsä kuin aiemmin. Veljeni ei ole mikään sellainen tyyppi joka hoitaisi sukulaisiin yhteyksiä. Joulukortteja aloimme saada vasta kun tuo avovaimo tuli kuvioihin :D.
Veljeni on aikuinen ja kyllä osaa itse ottaa yhteyttä jos haluaa.
Me sisarukset olemme erkaantuneet toisistamme. Näimme veljeni kanssa sukujuhlissa olimme taas kuin ennen ja naureskelimme yhdessä. Veljeni on ihan ok, mutta ei meillä ole aikuisten elämässä mitään yhteistä.
Me olemme kaikki irronneet lapsuusperheestä lähtiessämme maailmalle. Olen nähnyt sellaisia perheitä joissa sukulaiset elävät suorastaan toistensa kautta. Sellainen suku jossa kaikki oikeasti välittävät toisistaan ja tukevat toisiaan on hieno asia. Monesti kuitenkin tiiviiseen yhteydenpitoon liittyy kaikenlaisia ongelmia ja niitä sitten vatvotaan ja vatvotaan, kun se sanoi sitä ja tätä. Elämästä tulee helposti hyvin pikkusieluista.
Oma äitini oli tuollainen ihminen, että aika meni miettiessä sen ja sen sukulaisen sanomisia.
Itse en ole tuollaista halunnut vaan olen halunnut lähelleni ihmisiä joiden kanssa oikeasti koen yhteyttä. On kuitenkin paljon ihmisiä joiden kanssa on ihan mukava olla yhteyksissä vaikka ei samalla aaltopituudella ollakaan, mutta se vaatii sen, että kumpikin osapuoli kohtelee toista hyvin eikä vaadi toista muuttumaan itsensä kaltaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 21:38"]
Minulla on veli jolla on avovaimo. Ehkä en olisi tuon avovaimon kanssa mitenkään samalla aaltopituudella jos näkisimme enemmän. Veljeni on hänet valinnut ja hän tuntuu olevan tyytyväisempi elämäänsä kuin aiemmin. Veljeni ei ole mikään sellainen tyyppi joka hoitaisi sukulaisiin yhteyksiä. Joulukortteja aloimme saada vasta kun tuo avovaimo tuli kuvioihin :D.
Veljeni on aikuinen ja kyllä osaa itse ottaa yhteyttä jos haluaa.
Me sisarukset olemme erkaantuneet toisistamme. Näimme veljeni kanssa sukujuhlissa olimme taas kuin ennen ja naureskelimme yhdessä. Veljeni on ihan ok, mutta ei meillä ole aikuisten elämässä mitään yhteistä.
Me olemme kaikki irronneet lapsuusperheestä lähtiessämme maailmalle. Olen nähnyt sellaisia perheitä joissa sukulaiset elävät suorastaan toistensa kautta. Sellainen suku jossa kaikki oikeasti välittävät toisistaan ja tukevat toisiaan on hieno asia. Monesti kuitenkin tiiviiseen yhteydenpitoon liittyy kaikenlaisia ongelmia ja niitä sitten vatvotaan ja vatvotaan, kun se sanoi sitä ja tätä. Elämästä tulee helposti hyvin pikkusieluista.
Oma äitini oli tuollainen ihminen, että aika meni miettiessä sen ja sen sukulaisen sanomisia.
Itse en ole tuollaista halunnut vaan olen halunnut lähelleni ihmisiä joiden kanssa oikeasti koen yhteyttä. On kuitenkin paljon ihmisiä joiden kanssa on ihan mukava olla yhteyksissä vaikka ei samalla aaltopituudella ollakaan, mutta se vaatii sen, että kumpikin osapuoli kohtelee toista hyvin eikä vaadi toista muuttumaan itsensä kaltaiseksi.
[/quote]
Ihana viisas kirjoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 12:14"]
En jaksanut lukea koko ketjua läpi mutta ihmetyttää suuresti se että eikö näillä siskoilla ole omaa elämää, perhettä ja puolisoa? Miksi vatvoa jotain suhdetta veljeen ja haikailla lapsuuden välejä? On minullakin veli, mutta etäännytty on luonnollisesti kun molemmilla on omat perheet. Ei tulisi mieleenikään alkaa hätistelemään veljeäni viettämään aikaa kanssani tms. Nähdään porukalla vanhemmillani silloin tällöin ja lasten syntymäpäivillä.
[/quote]
Aika surullista, että ihmisten mielestä on ihan normaalia käpertyä siihen omaan pieneen ydinperheeseensä niin, että etääntyminen kaikista muista on väistämätöntä. Ymmärrän toki, ettei sisaruus aina tarkoita sitä, että on samankaltaisia ihmisiä, mutta eihän perheen perustaminen missään nimessä tarkoita sitä, että pitää etääntyä muihin. Kyllä vuodessa päiviä riittää ja vuorokaudessa tunteja sentään siihen, että silloin tällöin pirauttaa sisarukselleen tai ystävälleen.
Jos yhteydenpito ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljeni valitse "vaimokseen" äitimme kopion, kieron valehtelijan, manipuloijan, juoruakan ja laiskan (esittää ahkeraa). Tähän mennessä saldo: koko suku riidoissa.
Minä inhoan myös mieheni veljen naista. Alkuun vaikutti mukavalta, mutta aika nopeasti huomasi, että oli todella kilpailuhenkinen ja oikein halusi kilpailla. Koki selvästi olevansa parempi kuin minä ja se näkyi vähitellen vähän joka tilanteessa. Minun oma miehenikin tuntui pitävän sitä ihan yli-imisenä, saatikka mieheni vanhemmat. Ylistivät heidän hienoa kotia, ulkomaanmatkoja ja ihan kaikkea, ja rivien välistä näkyi selvää halveksuntaa meitä kohtaa, kun me asuttiin aika vaatimattomassa asunnossa minun opintojeni vuoksi. Itse näin ja näen edelleen tämän naikkojen täysin pintaliitäjänä ja aika monessa asiassa epäonnistuneena. Hän ei todellakaan enää tienaa siihen malliin kuin ennen eikä elämä olekaan tarjonnut pelkkää kivaa ja mukavaa.
Kun me saimme lapsen, oli vihreänä kateudesta ja yritti saada mieheni veljeä suostumaan lapsen hankintaa, mutta ei suostunut, koska ovat niin nuoria vielä ja ehkä miettii vielä suhteen vakavuuttakin. Tämä naikkonen hankki koiran, ja esitteli sitä ja vertailutti oikeasti minun vauvaa. Kuinka hänen koiralla kaikkai uudet tarvikkeet ja eikä tiellä ole sitä ja tätä vauvalla. Ja miten tottelevainen ja viisas heidän koira on, ja miten hitaasti meidän vauva oppii "temppuja". Ihan oikeasti oli näin. Lisäksi julkaisi aina kun oli laittanut jotain meidän perhe juttuja facebookkiin heti perään kuvan heistä ja koirasta ja kuvatekstiin perhepotretti.
No tässä vuosien saatossa olen alkanut inhoamaan tätä naista, mutta en ole puhunut edes miehelleni, vaan olen hymissyt itsekseni. Valmistuin hyvään ammattiin yliopistosta ja sain heti hyvän työn sekä toteutettiin viimein, reilusti yli kolmekymppisenä meidän asuntohaaveita. Tämä akka ei kestänyt sitä ollenkaan, ja aloitti näkyvän henkisen väkivallan. Alkuun huomasin, miten iloitsi aidosti kun luuli, että minulla tai meillä joku asia huonosti, mutta kun ei ollutkaan meni naama vakavaksi eikä puhunut mitään. Teki näin lukuisia kertoja. Ei tullut valmistujaisjuhliini ja ihan varmasti siksi koska ei kestänyt hyvää koulutustani. Lopulta alkoi "halveksua" kaikkea mitä tehtiin, sanottiin tai omistettin. Oli seurannut hänen touhujaan jo niin kauan, että en edes loukkaantunut vaan sanoin suoraan vastaan.
Olen vuosien saatossa huomannut, miten on puhunut negatiivisesti meistä ja kieroillut meitä vastaan myös miehini vanhemmille, mutta onneksi hekin ovat tajunneet, että tämä naikkonen ei oo kovin fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja anteeksi kirjoitusvirheet edellisessä. Kirjoitin niin kiireessä. Asia kuitenkin tuli varmaan selväksi. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä, joilla ikäviä ihmisiä lähisuvussa. Ei kaikkien kanssa tarvikaan olla tekemisissä, mutta mieheni veljen kanssa haluaisimme olla ja joudumme pakosta olemaan paljon tämän naisen seurassa vaikka on tosi ilkeä ja pirullinen tapaus. Nykyään välttelen hänen seuraansa, mutta vaikuttaa koko ajan meihin puhumalla meistä tiettyyn sävyyn mieheni vanhemmille ja nostamalla itseään koko ajan jalustalle. Vasta nyt monen vuoden päästä, muutkin sukulaiset ovat alkaneet nähdä hänessä jotain kielteistä, mutta eivät tiedä koko totuutta vieläkään. Olen päättänyt lopettaa olemasta hänelle ystävällinen. Sanon suoraan takaisin, jos ja kun taas laukoo jotain törkeää ja mieheni vanhemmille kerroin viimeksi avoimesti kuinka epäkohtelias ja töykeä oli meillä käydessään. Mitäpä minä häntä suojelemaan!
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 00:17"]
Ja anteeksi kirjoitusvirheet edellisessä. Kirjoitin niin kiireessä. Asia kuitenkin tuli varmaan selväksi. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä, joilla ikäviä ihmisiä lähisuvussa. Ei kaikkien kanssa tarvikaan olla tekemisissä, mutta mieheni veljen kanssa haluaisimme olla ja joudumme pakosta olemaan paljon tämän naisen seurassa vaikka on tosi ilkeä ja pirullinen tapaus. Nykyään välttelen hänen seuraansa, mutta vaikuttaa koko ajan meihin puhumalla meistä tiettyyn sävyyn mieheni vanhemmille ja nostamalla itseään koko ajan jalustalle. Vasta nyt monen vuoden päästä, muutkin sukulaiset ovat alkaneet nähdä hänessä jotain kielteistä, mutta eivät tiedä koko totuutta vieläkään. Olen päättänyt lopettaa olemasta hänelle ystävällinen. Sanon suoraan takaisin, jos ja kun taas laukoo jotain törkeää ja mieheni vanhemmille kerroin viimeksi avoimesti kuinka epäkohtelias ja töykeä oli meillä käydessään. Mitäpä minä häntä suojelemaan!
[/quote]
Kumpi teistä aikanaan aloitti? Aika kateellisen oloisesti kirjoitit yllä hänen aiemmasta menestyksestään. Samoin itselläni hälytyskellot soivat, kun joku iloitsee toisen epäonnesta...
Vietin näiden kanssa omasta tahdostani kaikki vapaat, käytiin yhteisiä ulkomaan matkoja ja vietettiin siis paljon aikaa yhdessä. Eli kyllä ihan halusin olla heidän kanssaan tekemisissä. Minua kyllä häiritsi jo alusta alkaen hehkutus ja pintaliito ja myönnän että tuntui epäreilulta, kun itse opiskelin ja en todellakaan ollut samalaisessa tilanteessa heidän kanssa. Ja en voi sanoa, että iloitsisin hänen opäonnestaan. Mielumminkin niin, että olen saanut vuosieni saatossa oman mittani täyteen sitä, kuinka hän nostaa koko ajan itseään jalustalle, ja kun minulle paljastui, että oikeasti mollaa minua (meitä) ja kuinka näytti kateutensa avoimesti, kun minulla alkoi mennä hyvin, niin sitten kyllä olen ihan naureskellut hänen epäonnelleen.
Minulta ei ole pois toisen onni, mutta kyllä vaan alkaa raivostuttamaan, jos lähipiirissä on ihminen, joka piikittelee ihan joka asiasta ja yrittää mollata kaikessa missä voi. Ja tiedän, että oikeasti johtuu siitä, kun ei nyt kestä sitä, että hän ei olekaan yhtään sen menestyneempi tai erikoisempi kuin minä, tai ylipäätään kukaan.
Minun veljeni vaimo haluaa kyllä tavata muuta sukua, mutta ei minua. Olemme molemmat voimakastahtoisia ihmisiä ja hän ei ole valmis siihen, että asioista voi olla eri mieltä myös ilman riitaa ja sivistyneesti. En siis tapaa veljeäni ja hänen vaimoaan koskaan yhdessä, veljeni kanssa joskus käymme kahvilla ja soittelemme ja vaihdamme kuulumisia, mutta aina niin että hänen vaimonsa ei tiedä.
Olen hyväksynyt asian, sillä hän on veljeni rakas vaimo, enkä halua riitaa veljeni kanssa, ja rouvahan meni naimisiin veljeni kanssa, ei minun tai sukumme.
Anna ihmisten olla rauhassa. Jos he eivät halua olla tekemisissä, he eivät ole tekemisissä. Ethän sinä voi vaatia ketään viihtymään seurassasi.
Minä vihaan mieheni siskoa ja koko sen puolen perhettä!
Mun on vaan pakko tulla pätemään, kun veljen vaimo on aivan ihana. Ovat seurustelleet teini-iästä asti, nyt jo yli 10v. Koko suhteen ajan molemmat olleet aivan ihania. Veljeni on hieman hiljaisempi, helposti sohvaperunaksi jäävä. Vaimo ei myöskään ole juhlien eläimekkäin, mutta ilmaisee kyllä mielipiteensä etenkin jos se eroaa muista.
Loistava pariskunta, toivon että pysyvät yhdessä hamaan tulevaisuuteen!