Lapsi ei suostu? Lepsuista äideistä!

Voi hyvät hyssykät! Tapahtui eilen puistossa. Vanhan koulukaverini tyttö 3 v. " ei suostu" mihinkään. Olimme menossa puiston taloon sisälle, mutta tyttö halusi leikkiä pihalla. Koulukaveri totesi, että voi, voi emme voi nyt mennä sisälle kun tyttö ei halua. Olimme lähdössä meille syömään, mutta voi, voi tyttö ei halua lähteä.



Siinä me sitten odottelimme, että tyttö kyllästyy leikkimiseen ja koulukaverini maanitteli ja houkutteli toista. Kun tyttö kyllästyi, lähdimme meille syömään hernekeittoa. Tyttö ei tykkää hernekeitosta. Ei hätää, laitetaan muroja. Lapsi haluaa istua pöydällä ja syödä, miksipäs ei? Olisittepa nähneet oman tyttöni ilmeen kun toinen istuu pöydällä ja syö muroja. Siitä riittikin sitten koko illaksi puhetta ja selitystä.



Meni hermot! Kuinka kukaan ihminen voi olla noin lepsu lasten kanssa. Ei kai lapsi suostu jos äiti ei ole turvallinen vastuullinen aikuinen. Meille on usein käynyt sillä tavalla, että he ovat tuloillaan meille ja tapaaminen on sovittu, mutta sitten puhelin soi, että tyttö ei haluakaan. Olen varmaan nipo, mutta meillä lapset lähtevät ovesta juuri silloin kun äiti haluaa, ja syövät hernekeittonsa tuolilla!



Miten selittää toiselle mitä hallaa tuo tekeekään lapselle? Miten lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi kun lapsi on pomo ja äiti on piika? Apua auttakaa, mitä voi sanoa toiselle kun äiti valittaa koko ajan, että kun mistään ei tule mitään, kun tyttö ei SUOSTU! Tekisi mieli sanoa, että älä toope kysy siltä suostuuko se vai ei!? Ja sitten vaan tehdään mitä äiti sanoo!