Kiira Korpi ja mies: ero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Moni haluaa palata Suomeen, vuosienkin jälkeen.

Mutta vieläkin useampi ei halua. Kuka menee naimisiin kansainvälisen uraihmisen kanssa, jonka työ keskittyy USAan, jos ei ole sisäistänyt sitä, että Suomessa tuskin jatkossa asutaan? En usko, että kolmekymppinen nainen olis niin naivi, ettei sitä ole tajunnut. Ja kyllähän varmuudella ovat asuinpaikkakeskusteluja käyneet lukuisia kertoja vuosien aikana!

Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu, toiveet muuttuu.

Ja vielä tulee sellainen tunne, että onko eron haluava osapuoli oikeasti psyykkisesti tasapainoinen... jos toiveet ja odotukset avioliitosta ja yhteisestä elämästä ulkomailla ovat menneet niin ristiin todellisuuden kanssa? Ei kuitenkaan kumpikaan pariskunnasta ole eilen syntyneitä, vaan pian keski-ikäisiä. Jotain tasapinoa ja ymmärrystä elämän realiteeteista odottaisi tämän ikäisiltä. Tämä kommentti siis vain siihen, että "ikävä sukulaisia Suomessa" olisi ajanut eroratkaisuun, ihan kauhean hankala uskoa mihinkään niin turhaan syyhyn. Useimmilla meistä oma ydinperhe on se kaikkein tärkein, vaikka suhteet sisaruksiin ja vanhempiin olisivat ihan hyvät. Tietty kellekään ulkopuoliselle ei eron syyt kuulu, mutta julkimoiden kohdalla on aivan sallittua spekuloida, sillä ovat itse menneet isosti julkisuudessa naimisiin muutenkin aiemman julkisen uransa jälkeen ja vielä julkisesti ilmoittaneet erosta "nololla" tavalla somessa... nololla tavalla sikäli, että jos arvostus ja rakkaus sekä ystävyys toista kohtaan ei tule mihinkään katoamaan, niin mihin se avioliitto sitten katosi ja miksi? Että mitä sellaista tuli väliin tai jäi puuttumaan, että kaikesta arvostuksesta, kunnioituksesta, välittämisestä ja ystävyydestä huolimatta ei voitukaan jatkaa pariskuntana?? Olisi paljon realistisempaa sanoa, että vaikka olemme molemmat kivoja ihmisiä, emme ole parhaimmillamme yhdessä ja meidän on parempi jatkaa elämää erillämme... tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Moni haluaa palata Suomeen, vuosienkin jälkeen.

Mutta vieläkin useampi ei halua. Kuka menee naimisiin kansainvälisen uraihmisen kanssa, jonka työ keskittyy USAan, jos ei ole sisäistänyt sitä, että Suomessa tuskin jatkossa asutaan? En usko, että kolmekymppinen nainen olis niin naivi, ettei sitä ole tajunnut. Ja kyllähän varmuudella ovat asuinpaikkakeskusteluja käyneet lukuisia kertoja vuosien aikana!

Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu, toiveet muuttuu.

Kolmessa vuodessa niiiin paljon, että ero on ainoa ratkaisu???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Moni haluaa palata Suomeen, vuosienkin jälkeen.

Mutta vieläkin useampi ei halua. Kuka menee naimisiin kansainvälisen uraihmisen kanssa, jonka työ keskittyy USAan, jos ei ole sisäistänyt sitä, että Suomessa tuskin jatkossa asutaan? En usko, että kolmekymppinen nainen olis niin naivi, ettei sitä ole tajunnut. Ja kyllähän varmuudella ovat asuinpaikkakeskusteluja käyneet lukuisia kertoja vuosien aikana!

Viimeistään siinä vaiheessa haluaa, kun ero koittaa, tämä on nähty niin monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Moni haluaa palata Suomeen, vuosienkin jälkeen.

Mutta vieläkin useampi ei halua. Kuka menee naimisiin kansainvälisen uraihmisen kanssa, jonka työ keskittyy USAan, jos ei ole sisäistänyt sitä, että Suomessa tuskin jatkossa asutaan? En usko, että kolmekymppinen nainen olis niin naivi, ettei sitä ole tajunnut. Ja kyllähän varmuudella ovat asuinpaikkakeskusteluja käyneet lukuisia kertoja vuosien aikana!

Ihmiset muuttuu, tilanteet muuttuu, toiveet muuttuu.

Kolmessa vuodessa niiiin paljon, että ero on ainoa ratkaisu???

Näin käy joskus.

Sisko saanut lapsen hiljattain, olisiko Kiiralla ollut vauva- tai/ja muutto kuumetta mutta Borges ei ajatukselle lämmennyt. Ei mitenkään pahalla mutta tuo mies ei vaikuta miltään isätyypiltä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen ajatus, jota en tiedä, voiko edes lausua täällä. Mies on ns. kaunis mies, joten ... miettikää itse.

Samaa miettinyt jo silloin kun menivät naimisiin että oliko ihan aitoa nyt. Tärkeä kuitenkin olla rehellinen itselleen lopulta eikä haaskata aikaa väärän ihmisen kanssa, mikä sitten on kenenkin juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Sisko saanut lapsen hiljattain, olisiko Kiiralla ollut vauva- tai/ja muutto kuumetta mutta Borges ei ajatukselle lämmennyt. Ei mitenkään pahalla mutta tuo mies ei vaikuta miltään isätyypiltä. 

Joo kuulostaa pahalta nostaa esiin, että sisko saanut vauvan ja Laura Lepistö saamassa/ saanut vauvan... Kiiran ikäisellä naisella usein samantapaisia toiveita, eli jos ei ole kolmessa vuodessa tullut raskaaksi (esim) toiveista ja yrityksistä huolimatta ja on esimerkiksi (ehkä) selvinnyt, ettei se ole mahdollista tms, niin se on voinut kaataa yhden avioliiton. Raskaaksituleminen ei ole vain yhdestä ihmisestä kiinni, kummassakaan osapuolessa ei ole välttämättä havaittavaa syytä sille, että pariskunta jää tahtomattamaan lapsettomaksi, mutta kaikilla psyyke ei kestä sellaista tilannetta. Jos tuollaisessa tilanteessa henkinen yhteys pettää tai muuten vaan asia ei esimerkiksi ole yhtä oleellinen ja tärkeä molemmille ja jos vaikka onkin, mutta johtaa eriytymiseen omien tulevien toiveiden ym osalta, se voisi hyvin johtaa eroon kolmen vuoden jälkeen. Tuskinpa useampi julkkispariskunta yrittäisi tarkoituksella vauvaa etäsuhteessa tai ennen suunniteltua avioliittoa, jonka takia tällainen ongelma/ murhe voisi olla iso ja yllättävä, eikä kaikki pariskunnat pysty sellaista asiaa käsittelemään niin, että yhteinen taival jatkuisi.

En tietenkään tarkoita, että tässä olisi syy tämän parin eroon, mutta tässä yksi hypoteesi siihen, kuinka saattaisi loppua kenen tahansa lyhyehkö avioliitto, kun voimakkaat toiveet tuntuvat jäävän täyttymättä, erityisesti silloin, kun lähipiirissä juuri nuo toiveet ovat täyttyneet. Lukuisia muita syitä ja mahdollisuuksia on toki olemassa ja toivon molemmille kaikkea hyvää elämässään tästä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Moni haluaa palata Suomeen, vuosienkin jälkeen.

Mutta vieläkin useampi ei halua. Kuka menee naimisiin kansainvälisen uraihmisen kanssa, jonka työ keskittyy USAan, jos ei ole sisäistänyt sitä, että Suomessa tuskin jatkossa asutaan? En usko, että kolmekymppinen nainen olis niin naivi, ettei sitä ole tajunnut. Ja kyllähän varmuudella ovat asuinpaikkakeskusteluja käyneet lukuisia kertoja vuosien aikana!

Viimeistään siinä vaiheessa haluaa, kun ero koittaa, tämä on nähty niin monta kertaa.

No usein varmasti juuri noin, ellei mitään verkostoa, sukua tai lähipiiriä siellä ulkomailla ole ehtinyt syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Hienoa tai ei, niin naimisiin meno tarkoittaa, että solmii sopimuksen. Moni ihan oikeasti kuvittelee, että se on aivan sama onko vai ei naimisissa, mutta näin ei ole. Siksi ihmiset suojaavat omaisuuttaan avioehdoilla esimerkiksi. Sellaista kuin avioehtoa ei ole edes olemassa, koska omaisuuden jakoa ei tapahdu.

Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Toisille oma omistusasunto on tärkeää, vaikka kyllähän vuokra-asunnossa asuu ihan samantyyppisesti. Aamulla herätään, käydään vessassa jne.

Jos menee tai on menemättä naimisiin on tärkeää tiedostaa millaisen sopimuksen sitä oikeasti alllekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Toisten kannattaa ihan oikeasti mennä naimisiin ja toisten ei taas todellakaan. Eikä miettiä missä jotkut häät on pidetty ja miten oltiin vaatetettu keho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei nyt anoreksia laukeaisi taas. Kiirahan on sanonut, että on ajatellut koko ajan lihomista tai pelännyt sitä. Vain laihuus käy.

Toivottavasti ei. Myös se Petra sisko ihan luuta ja nahkaa. Vetää ruokablogia tosi uskottavasti kun ei varmaan mitään uskalla suuhunsa laittaa, jonka ravintoarvo ylittää 7 kaloria. En ymmärrä sitä että pyritään olemaan tosi laihoja kun kolmekymppisenä näyttää jo 50 vuotiaalta.

Ihan surullista :( Miksi noista emännistä tuli sellaisia ylisuorittajia? Kotikasvatus?

Isän alkoholismi. Vaikuttaa koko perheeseen ja perheen dynamiikkaa. Tämä voisi olla yksi syy.

Olipas fiksua ilmoittaa erosta Kiiran isän 70 vuotis päivänä. Se kertoo Kiirasta paljon, oisko omahyväinen. Minä minä minä....

Veikkaan, että miehen täydelliseen elämään ei mahdu se, ettei Kiira välttämättä voi tulla raskaaksi. Vaihtaa nuorempaan ja kohta he odottavat esikoistaan. Sano mun sanoneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Hienoa tai ei, niin naimisiin meno tarkoittaa, että solmii sopimuksen. Moni ihan oikeasti kuvittelee, että se on aivan sama onko vai ei naimisissa, mutta näin ei ole. Siksi ihmiset suojaavat omaisuuttaan avioehdoilla esimerkiksi. Sellaista kuin avioehtoa ei ole edes olemassa, koska omaisuuden jakoa ei tapahdu.

Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Toisille oma omistusasunto on tärkeää, vaikka kyllähän vuokra-asunnossa asuu ihan samantyyppisesti. Aamulla herätään, käydään vessassa jne.

Jos menee tai on menemättä naimisiin on tärkeää tiedostaa millaisen sopimuksen sitä oikeasti alllekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Toisten kannattaa ihan oikeasti mennä naimisiin ja toisten ei taas todellakaan. Eikä miettiä missä jotkut häät on pidetty ja miten oltiin vaatetettu keho.

Muutenhan se on ihan sama, onko naimisissa tai ei, mutta mahdollista kuolemaa varten on hyvä ehkä olla naimisissa, jos haluaa esimerkiksi eläkkeen puolison kuoltua ja sitten myös, jos on omaisuutta.  Eipä paljon enää muuta eroa ole avoliitolla tai avioliitolla. Toki avoliitossakin voi tehdä testamentin ja tällä hoitaa asiat. Joo nuo häät ovat kyllä ihan mitättömin asia tässä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se lysti ei kauaa kestänyt. 3 vuotta ja ero. 

Olihan ne yhdessä aika kauan. kuitenkin.  Vai?

Noh, etäsuhteessa pitkään, niinkuin esimerkiksi kirjeenvaihtokaverit :-o Että voiko sitten sanoa olleen yhdessä??

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehen täydelliseen elämään ei mahdu se, ettei Kiira välttämättä voi tulla raskaaksi. Vaihtaa nuorempaan ja kohta he odottavat esikoistaan. Sano mun sanoneen. 

Just tätä ajoin tuossa edellä takaa, en vaan näin suoraan kehdannut sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Olipas fiksua ilmoittaa erosta Kiiran isän 70 vuotis päivänä. Se kertoo Kiirasta paljon, oisko omahyväinen. Minä minä minä....

Tämäkin on outo yhteensattuma 🤔

Nyt meni yöunet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Ei se avioliitto mikään vankila ole, kyllä ihminen saa lähteä jos homma ei kerta kaikkiaan toimi.

Kyllä se naimisiinmeno on vähän niinkuin pallo nilkassa. Ei voi pelata kahdella puolella. Olla vapaa ja varattu.

On ehdotettu, että ennen naimisiinmenoa käytäisiin avioliittokurssi. Ollaanko siihen todella valmiita. Kaikkeen tympimiseen ja paskamyrskyyn.

Minä olen käynyt katolisen kirkon avioliittokurssin, jonka luulen olleen silloin pakollinen, jos katolisessa kirkossa halusi naimisiin. Nykyisin en tiedä. Kymmenen kertaa ja kaikkea miten ehkäisy hoidetaan siihen, että mietitään miten lapset kasvatetaan ja kaikkea parisuhteeseen liittyvää.

Mutta uskonko, että sillä on ollut suurta merkitystä? En oikeastaan. Itse olen kyllä yhä naimisissa, mutta tietenkin parinkymmenen vuoden jälkeen olen aivan eri ihminen kuin silloin. Avioliittokurssi ei estä salamarakastumisia, ei lapsettomuusongelmaa, eikö väkivaltaa. Jotka helposti johtavat eroon. Sen sijaan asenne avioeroa kohtaan kylläkin, joka on tietenkin erittäin kielteinen katolisessa kirkossa.

Mutta jos ei ole mitään ulkoista estettä ja sisäisesti on tunne, että haluaa erota, mikään kurssi ei estä eroamasta. Mutta ehkä siellä on joku joka ”estää” menemästä naimisiin, kun näkee millaisia parisuhteita muilla naimisiin menevillä on ja mitä asenteita heillä on toisiaan kohtaan. Joku saattaa siten nähdä siinä omassa suhteessaan niitä myrkyllisiä asioita, jotka lopulta johtaisivat eroon ja välttää tekemästä virheen menemällä naimisiin.

Avioliittokurssista olisi siis eniten hyötyä heille, joilla ei ole käsitystä millainen se oma parisuhde oikein on ja onko sillä edes mitään mahdollisuuksia olla onnellinen eikä päätyä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Hienoa tai ei, niin naimisiin meno tarkoittaa, että solmii sopimuksen. Moni ihan oikeasti kuvittelee, että se on aivan sama onko vai ei naimisissa, mutta näin ei ole. Siksi ihmiset suojaavat omaisuuttaan avioehdoilla esimerkiksi. Sellaista kuin avioehtoa ei ole edes olemassa, koska omaisuuden jakoa ei tapahdu.

Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Toisille oma omistusasunto on tärkeää, vaikka kyllähän vuokra-asunnossa asuu ihan samantyyppisesti. Aamulla herätään, käydään vessassa jne.

Jos menee tai on menemättä naimisiin on tärkeää tiedostaa millaisen sopimuksen sitä oikeasti alllekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Toisten kannattaa ihan oikeasti mennä naimisiin ja toisten ei taas todellakaan. Eikä miettiä missä jotkut häät on pidetty ja miten oltiin vaatetettu keho.

Siis avoehtoa ei ole olemassa.