Kiira Korpi ja mies: ero

Silloinen paras ystäväni kertoi, kuinka Kiira aina Tampereen jäähallilla oli muita kohtaan nokkava. Ystäväni kertoi, että Kiira ylenkatsoi muita ja puhui muille halveksien ja itseään esille tuoden "Mun vuoro alkaa, muut voi poistua". 

On kyllä todella erikoista, että isänsä 70v päivinä veti kaiken huomion itseensä :O !!!

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehen täydelliseen elämään ei mahdu se, ettei Kiira välttämättä voi tulla raskaaksi. Vaihtaa nuorempaan ja kohta he odottavat esikoistaan. Sano mun sanoneen. 

En minäkään tullut ex-miehelleni, nykyisen miehen kanssa kaksi lasta, ihan perinteisellä menetelmällä tehty. Vika voi olla myös miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Hienoa tai ei, niin naimisiin meno tarkoittaa, että solmii sopimuksen. Moni ihan oikeasti kuvittelee, että se on aivan sama onko vai ei naimisissa, mutta näin ei ole. Siksi ihmiset suojaavat omaisuuttaan avioehdoilla esimerkiksi. Sellaista kuin avioehtoa ei ole edes olemassa, koska omaisuuden jakoa ei tapahdu.

Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Toisille oma omistusasunto on tärkeää, vaikka kyllähän vuokra-asunnossa asuu ihan samantyyppisesti. Aamulla herätään, käydään vessassa jne.

Jos menee tai on menemättä naimisiin on tärkeää tiedostaa millaisen sopimuksen sitä oikeasti alllekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Toisten kannattaa ihan oikeasti mennä naimisiin ja toisten ei taas todellakaan. Eikä miettiä missä jotkut häät on pidetty ja miten oltiin vaatetettu keho.

Muutenhan se on ihan sama, onko naimisissa tai ei, mutta mahdollista kuolemaa varten on hyvä ehkä olla naimisissa, jos haluaa esimerkiksi eläkkeen puolison kuoltua ja sitten myös, jos on omaisuutta.  Eipä paljon enää muuta eroa ole avoliitolla tai avioliitolla. Toki avoliitossakin voi tehdä testamentin ja tällä hoitaa asiat. Joo nuo häät ovat kyllä ihan mitättömin asia tässä.  

Sinusta nuo ovat pieniä asioita? Sen lisäksi, tulee harkinta-ajat, ei voi mennä naimisiin uudestaan heti. Paperien täyttämistä, viranomaisten päätöksiä ja pahimmillaan jopa vuosien oikeustaisteluja. Avoliitossa, toinen muuttaa ulos ellei yhteistä omaisuutta ole. Mutta silloinkin kyseessä asia joka on verrattavissa mihin tahansa yhteisomaisuuteen. Kuten vaikka omien sisarusten kanssa yhdessä oleva omistuksessa oleva omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Silloinen paras ystäväni kertoi, kuinka Kiira aina Tampereen jäähallilla oli muita kohtaan nokkava. Ystäväni kertoi, että Kiira ylenkatsoi muita ja puhui muille halveksien ja itseään esille tuoden "Mun vuoro alkaa, muut voi poistua". 

On kyllä todella erikoista, että isänsä 70v päivinä veti kaiken huomion itseensä :O !!!

Tuollaistahan se jäähallilla on. Moni olisi mielellään luistelemassa muiden jääajalla, vaikka eivät siitä ole maksaneet. Ei pidä olla herkkähipiäinen, jos on väärässä. Huipulle ei päästä nöyristelemällä ja antamalla kaikkien muiden mennä edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei nyt anoreksia laukeaisi taas. Kiirahan on sanonut, että on ajatellut koko ajan lihomista tai pelännyt sitä. Vain laihuus käy.

Toivottavasti ei. Myös se Petra sisko ihan luuta ja nahkaa. Vetää ruokablogia tosi uskottavasti kun ei varmaan mitään uskalla suuhunsa laittaa, jonka ravintoarvo ylittää 7 kaloria. En ymmärrä sitä että pyritään olemaan tosi laihoja kun kolmekymppisenä näyttää jo 50 vuotiaalta.

Ihan surullista :( Miksi noista emännistä tuli sellaisia ylisuorittajia? Kotikasvatus?

Isän alkoholismi. Vaikuttaa koko perheeseen ja perheen dynamiikkaa. Tämä voisi olla yksi syy.

Onko Kiiran isä alkoholisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiä, mutta Kiira on häkellyttävän kaunis. Aivan kertakaikkisen kaunis. Ylisanat loppuu.

m48

En ole koskaan ajatellut Kiiraa hyvin kauniina. Toki näyttävä, nätti ja vartalo upea. Täyden kympin nainen, jollakin tavalla virheetön, mitä lehdistä ja mainoksista olen nähnyt. Mutta jotenkin sellainen ylimukavan oloinen. Kiiltokuva. Joskus ihminen jää oman kuvansa vangiksi. Vaikea olla epätäydellinen, ruma ja ilkeä.

Urheilijoilla on se, kun pitää pyrkiä olemaan aina paras ja täydellinen. Täydellinen pitää olla siksi, että saisi sponsoreita.

Juuri sellainen liian täydellinen kuvaa Kiiraa aika hyvin. Ei mitään virheitä. Sellainen on ahdistavaa. Itselle miehenä uppoaa paljon paremmin tavallisen näköinen tavallinen nainen, jollaisia näkee tuolla ulkona kävelemässä. 

Toivon kaikkea hyvää Kiiralle jatkoon. Toivottavasti hän on onnellinen, mitä ikinä päättääkään tehdä <3

Ei olisi pitänyt avata tätä ketjua. Todella ala-arvoisia, ilkeitä ja vahingoniloisia kommentteja, kaikki nettikiusaajat kokoontuneet paikalle. Kaikkea hyvää ja voimia eronneille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta tuttavapiiristäni tulee vaikutelma, että mitä komeammat häät, sitä useammin on tarve todistella muille rakkautta. Maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menevät pysyvät useammin naimisissa.

Silloin ei mennä naimisiin hääjuhlien takia, vaan sen takia, että halutaan todella tehdä lupaus.

Omassa tuttavapiirissä on eroja tullut juhlittiin häitä tai ei. Me mentiin naimisiin vain todistajien läsnäollessa, mutta niin vain ero tuli. 

Tuo on harvinaisempaa. Suuri osa ystäviäni on mennyt naimisiin sen jälkeen, kun on syntynyt lapsi tai lapsia. Elämä on vakiintunutta ja ollaan oltu yhdessä pitkään. Naimisiinmeno on vain kirsikka kakun päällä: elämä on hyvää valmiiksi. Ei siis niin, että yhteiselämä alkaa häiden jälkeen. Naimisiinmeno ei muuta mitään.

Morsiamen ei tarvitse miettiä ulkonäköään ja sitä, onko raskaus tuonut ylimääräisiä kiloja vyötärölle. Naimisiinmeno ei ole mikään täydellinen päivä ennen ”alkua”.

Vähän väliä täälläkin joku mamma valittaa, kun lapsia on jo useampi kappale mutta mies ei suostu avioon. No jokainen tyylillään.

Vanhanaikaista ajatella, että pitää olla naimisissa. Vaikka kyllä minunkin yksi tuttava kysyi, oletteko te edes naimisissa? Meillä on yksi lapsi. Minusta naimisiinmeossa ei ole mitään hienoa. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa ihan tavallisissa vaatteissa. Tämä kysyjä oli kyllä vanhempi naisihminen, joka juhlii joka vuosi hääpäiväänsä ja on ripustanut makuuhuoneensa seinälle hääkuviaan. Muistuttaa heti ukolleen, jos tällä ei ole sormusta sormessa. Minusta naurettavaa.  Kenelle tätä teatteria pitää esittää? 

Hienoa tai ei, niin naimisiin meno tarkoittaa, että solmii sopimuksen. Moni ihan oikeasti kuvittelee, että se on aivan sama onko vai ei naimisissa, mutta näin ei ole. Siksi ihmiset suojaavat omaisuuttaan avioehdoilla esimerkiksi. Sellaista kuin avioehtoa ei ole edes olemassa, koska omaisuuden jakoa ei tapahdu.

Toisille ulkoiset asiat ovat tärkeitä. Toisille oma omistusasunto on tärkeää, vaikka kyllähän vuokra-asunnossa asuu ihan samantyyppisesti. Aamulla herätään, käydään vessassa jne.

Jos menee tai on menemättä naimisiin on tärkeää tiedostaa millaisen sopimuksen sitä oikeasti alllekirjoittaa tai jättää allekirjoittamatta. Toisten kannattaa ihan oikeasti mennä naimisiin ja toisten ei taas todellakaan. Eikä miettiä missä jotkut häät on pidetty ja miten oltiin vaatetettu keho.

Muutenhan se on ihan sama, onko naimisissa tai ei, mutta mahdollista kuolemaa varten on hyvä ehkä olla naimisissa, jos haluaa esimerkiksi eläkkeen puolison kuoltua ja sitten myös, jos on omaisuutta.  Eipä paljon enää muuta eroa ole avoliitolla tai avioliitolla. Toki avoliitossakin voi tehdä testamentin ja tällä hoitaa asiat. Joo nuo häät ovat kyllä ihan mitättömin asia tässä.  

Sinusta nuo ovat pieniä asioita? Sen lisäksi, tulee harkinta-ajat, ei voi mennä naimisiin uudestaan heti. Paperien täyttämistä, viranomaisten päätöksiä ja pahimmillaan jopa vuosien oikeustaisteluja. Avoliitossa, toinen muuttaa ulos ellei yhteistä omaisuutta ole. Mutta silloinkin kyseessä asia joka on verrattavissa mihin tahansa yhteisomaisuuteen. Kuten vaikka omien sisarusten kanssa yhdessä oleva omistuksessa oleva omaisuus.

En ole sanonut, että ovat pieniä asioita. Toisaalta koskaan ei tiedä, vaikka ero tulisi ennen kuin toinen menehtyy. Toinen voi löytää toisen yms.

Lainsäädännöllä on pyritty vaikuttamaan siihen, että avopuoliso olisi lähellä aviopuolisoa, mutta ainakaan toistaiseksi kuolemna sattuessa avopuolison on yleensä muutettava yhteisestä kodista. Toki jos asunto on yhteisesti hankittu (kirjattu myös kauppakirjaan), saa oman osuutensa, mutta vainajan lähiomaiset saavat toisen puolen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Pystytkö itse ennustamaan, saatko syövän tai vammaudutko auton alle jäätyäsi? 

Lopeta jo tuollainen lapsellinen jankuttaminen. Aina ei voi tietää etukäteen, mitä tapahtuu elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei nyt anoreksia laukeaisi taas. Kiirahan on sanonut, että on ajatellut koko ajan lihomista tai pelännyt sitä. Vain laihuus käy.

Toivottavasti ei. Myös se Petra sisko ihan luuta ja nahkaa. Vetää ruokablogia tosi uskottavasti kun ei varmaan mitään uskalla suuhunsa laittaa, jonka ravintoarvo ylittää 7 kaloria. En ymmärrä sitä että pyritään olemaan tosi laihoja kun kolmekymppisenä näyttää jo 50 vuotiaalta.

Ihan surullista :( Miksi noista emännistä tuli sellaisia ylisuorittajia? Kotikasvatus?

Isän alkoholismi. Vaikuttaa koko perheeseen ja perheen dynamiikkaa. Tämä voisi olla yksi syy.

Onko Kiiran isä alkoholisti?

Kiiran isä on Suomen kuuluisin itkupilli.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla maho. Kilpaurheilu ajaa elimistön liian tiukalla. Ukolle tuli suvunjatkaminen ajankohtaiseksi. Nelikymppisenä enää harvalla seisoo, että parempi yrittää ennen sitä.

Niin huippu-urheilja elää usein aika rankkaa elämä ja ilmeisesti Kiira on kärsinyt anoreksiasta, joka monella aiheuttaa lapsettomuutta. Toki joskus apua voi saada lapsettomuushoidoista, mutta nämä hoidot ovat tosi raskaita ja niitä voi joutua tekemään useita  ennen kuin onnistaa. Siinä voi kulua vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että miehen täydelliseen elämään ei mahdu se, ettei Kiira välttämättä voi tulla raskaaksi. Vaihtaa nuorempaan ja kohta he odottavat esikoistaan. Sano mun sanoneen. 

Taitaa vaihtaa mieheen. Ei vaikuta pätkääkään perheenisä tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thone kirjoitti:

Mun mielestä, tuo Arthur ei oo sopinu Kiiralle. Sillä ollu aina semmone kauhee pose ilme kuvissa, mua on häirinny se.

Mua taas häiritsee se, että ei kestä yhtään vastoinkäymisiä. Muutama vuosi liittoa ja sitten ollaan jo eroamassa. Avioliitto on pyhä. Kun naimisiin mennään, siinä ollaan ja pysytään. Ainakin sen kymmenen vuotta. Jos epäröi, ei pidä mennä naimisiin. Lupaus tehdään suvun ja ystävien edessä, Jumalan kasvojen edessä. Luvataan olla toisen tukena ja turvana, aina. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Vastaan voi tulla asioita joita on mahdoton kestää.

Ihmiset kestävät sotaa, puolison vammautumisen, vaikeita sairauksia. Vaikea kuvitella, mikä se asia on, joka on ylitsepääsemätön. Ei pidä luvata sellaista, jota ei pysty pitämään.

Pystytkö itse ennustamaan, saatko syövän tai vammaudutko auton alle jäätyäsi? 

Lopeta jo tuollainen lapsellinen jankuttaminen. Aina ei voi tietää etukäteen, mitä tapahtuu elämässä.

Kaikki eivät kestä ja saavat erittäin pahoja traumoja. Jotkut joutuvat syömään psyykelääkkeitä lopun elämää. Joillakin saattaa puhjeta skitsofrenia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Tilanteet muuttuu. New Yorkista ei niin vaan piipahdeta katsomaan omia vanhempia, sisaruksia, sisarusten lapsia jne. Juhlapyhät vietetään erillään, kesällä ehkä nähdään. Ikää kun tulee niin näitä asioista alkaa miettiä erilailla.

Joo, samaa mieltä siitä, että tilanteet muuttuu. Mutta 3v naimisissa on vähän niinkuin "vasta sisäänajettu auto", ei siihen tilanteeseen pitäis ihan helposti tulla niin isoa ryppyä, että johtaa eroon. ja ainakaan siitä syystä, että on ikävä Suomessa asuvia sukulaisia? En kuuna päivänä usko tuota, kun on vielä ollut etäsuhteen ajan sekä senkin jälkeen yhdessä asuessa ihan kunnolla aikaa huomata, millaista on asua toisessa maassa. Ja USAssa asuminen on yksi "helpoimpia" paikkoja, vielä ymmärtäisin ison kulttuurieron asuinpaikan, Afrikka, entisen Itäblokin alue tms, mutta jenkkilässä siihen menoon sujahtaa helposti, varsinkin kun on ilmeisen kielitaitoinen, kun on opiskellutkin psykologiaa yliopistossa siellä vuosia. Kyllä tässä nyt jostain muusta (isommasta ja merkittävämmästä) on kyse, kuin koti-ikävästä Suomeen. Tiertysti me ihmiset olemme kovin erilaisia, mutta itse olen asunut Suomen ulkopuolella viimeiset 10v ja yhteydenpito on nykyisin niin helppoa ilman fyysistä näkemistä, että en ikipäivänä harkitsisi eroa (suomalaisesta) miehestäni voidakseni lähteä täältä ulkomailta takaisin Suomeen. Elämä on siellä, missä tärkein ydinporukka, puoliso, lapset tai suunnitellut lapset ym. "Home is where the heart is".

Ero on luultavasti usean asian summa, lock down Jenkeissä varmaan ollut viiminen niitti.

Nooh.. Lock downing luulis jopa vaikuttavan päinvastoin, kun rakastavaiset ja noinkin tuore aviopari sais olla kotona yhdessä ja toistensa sylissä/ kainalossa 24/7... ihan vaan ajatellen esim. sitä paljonpuhuttua koronavauvabuumia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloinen paras ystäväni kertoi, kuinka Kiira aina Tampereen jäähallilla oli muita kohtaan nokkava. Ystäväni kertoi, että Kiira ylenkatsoi muita ja puhui muille halveksien ja itseään esille tuoden "Mun vuoro alkaa, muut voi poistua". 

On kyllä todella erikoista, että isänsä 70v päivinä veti kaiken huomion itseensä :O !!!

Tuollaistahan se jäähallilla on. Moni olisi mielellään luistelemassa muiden jääajalla, vaikka eivät siitä ole maksaneet. Ei pidä olla herkkähipiäinen, jos on väärässä. Huipulle ei päästä nöyristelemällä ja antamalla kaikkien muiden mennä edelle.

Niinpä, ja tuskimpa hiihtoladullakaan saa olla amatöörit sähläämässä kun ammattiurheilijat harjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt avata tätä ketjua. Todella ala-arvoisia, ilkeitä ja vahingoniloisia kommentteja, kaikki nettikiusaajat kokoontuneet paikalle. Kaikkea hyvää ja voimia eronneille!

Ei kannata välittää. Tänne ei kyllä kannata laittaa aloituksia siinä toivossa, että saisi järkeviä ja empaattisia kommentteja. Jotkut voivat kirjoittaa kaikkea loukkaavaa, koska haluavat kiusata toisia. Jotkut voivat itse niin huonosti, että saavat ilkeilystä jonkinlaisen nautinnon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt avata tätä ketjua. Todella ala-arvoisia, ilkeitä ja vahingoniloisia kommentteja, kaikki nettikiusaajat kokoontuneet paikalle. Kaikkea hyvää ja voimia eronneille!

Ei kannata välittää. Tänne ei kyllä kannata laittaa aloituksia siinä toivossa, että saisi järkeviä ja empaattisia kommentteja. Jotkut voivat kirjoittaa kaikkea loukkaavaa, koska haluavat kiusata toisia. Jotkut voivat itse niin huonosti, että saavat ilkeilystä jonkinlaisen nautinnon. 

Samaa mieltä siitä, että monesti useissa ketjuissa on törkeitä kommentteja. Tätä Kiira-ketjua seuranneena en voim olla samaa mieltä, minusta tässä ei ole tullut minkäänlaista "kiusaamista" vastaan. Sinänsä ei kait ole ihme, jos ihmiset arvuuttelevat, mitä on taustalla noin lyhyen avioliiton jälkeisessä erossa... se on kyllä minusta ihan eri asia, kuin nettikiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt avata tätä ketjua. Todella ala-arvoisia, ilkeitä ja vahingoniloisia kommentteja, kaikki nettikiusaajat kokoontuneet paikalle. Kaikkea hyvää ja voimia eronneille!

Ei kannata välittää. Tänne ei kyllä kannata laittaa aloituksia siinä toivossa, että saisi järkeviä ja empaattisia kommentteja. Jotkut voivat kirjoittaa kaikkea loukkaavaa, koska haluavat kiusata toisia. Jotkut voivat itse niin huonosti, että saavat ilkeilystä jonkinlaisen nautinnon. 

Samaa mieltä siitä, että monesti useissa ketjuissa on törkeitä kommentteja. Tätä Kiira-ketjua seuranneena en voim olla samaa mieltä, minusta tässä ei ole tullut minkäänlaista "kiusaamista" vastaan. Sinänsä ei kait ole ihme, jos ihmiset arvuuttelevat, mitä on taustalla noin lyhyen avioliiton jälkeisessä erossa... se on kyllä minusta ihan eri asia, kuin nettikiusaaminen.

No kyllä täällä sitä jonkinlaista kiusaamistakin on ollut, kun joku on jotain mieltä  niin siitä revitään ties mitä maan ja taivaan välillä. Ainakin halutaan ärsyttää. Kuka kokee minkäkin kiusaamiseksi. Jos sinä et sitä koe, joku muu voi sen kiusaamisena kokea. Kuka tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että Kiira haluaa palata Suomeen ja perustaa perheen. Ei siihen välttämättä muuta dramatiikkaa tarvita. Onneksi hän on vielä nuori.

Itsekin mietin että hän varmaa haluaa palata Suomeen, mies ei. Mies on ilmeisesti tehnyt uraa ulkomailla koko aikuisikänsä eikä ole muuttamassa enää Suomeen.

No ei nyt tasan varmaan ole "halu muuttaa Suomeen" tällaisen ratkaisun takana! Miksi menis naimisiin miehen kanssa, jolla yli 10v jatkunut hieno kansainvälinen ura takana, jos Suomeen haluaa lähteä asustelemaan? Nyt atas noi kommentit tulee niiltä, jotka ei ole Suomen ulkopuolella käyneet, kuin ehkä joskus lomalla, jos sitäkään. Ei tarvii asua kauan Suomen ulkopuolella huomatakseen, miten paljon enemmän mahdollisuuksia, niin työn kuin vapaa-ajan suhteen Suomen ulkopuolella on. En ikipäivänä usko, että Kiira olis niin hömppä, ettei olisi sitä jo huomannut. Ja koti on siellä, missä rakkaimmat ihmiset (=puoliso ja oma ydinperhe), sillä asuinmaalla ei ole siinä asetelmassa isointa roolia, tai ei pitäisi olla.

Tilanteet muuttuu. New Yorkista ei niin vaan piipahdeta katsomaan omia vanhempia, sisaruksia, sisarusten lapsia jne. Juhlapyhät vietetään erillään, kesällä ehkä nähdään. Ikää kun tulee niin näitä asioista alkaa miettiä erilailla.

Joo, samaa mieltä siitä, että tilanteet muuttuu. Mutta 3v naimisissa on vähän niinkuin "vasta sisäänajettu auto", ei siihen tilanteeseen pitäis ihan helposti tulla niin isoa ryppyä, että johtaa eroon. ja ainakaan siitä syystä, että on ikävä Suomessa asuvia sukulaisia? En kuuna päivänä usko tuota, kun on vielä ollut etäsuhteen ajan sekä senkin jälkeen yhdessä asuessa ihan kunnolla aikaa huomata, millaista on asua toisessa maassa. Ja USAssa asuminen on yksi "helpoimpia" paikkoja, vielä ymmärtäisin ison kulttuurieron asuinpaikan, Afrikka, entisen Itäblokin alue tms, mutta jenkkilässä siihen menoon sujahtaa helposti, varsinkin kun on ilmeisen kielitaitoinen, kun on opiskellutkin psykologiaa yliopistossa siellä vuosia. Kyllä tässä nyt jostain muusta (isommasta ja merkittävämmästä) on kyse, kuin koti-ikävästä Suomeen. Tiertysti me ihmiset olemme kovin erilaisia, mutta itse olen asunut Suomen ulkopuolella viimeiset 10v ja yhteydenpito on nykyisin niin helppoa ilman fyysistä näkemistä, että en ikipäivänä harkitsisi eroa (suomalaisesta) miehestäni voidakseni lähteä täältä ulkomailta takaisin Suomeen. Elämä on siellä, missä tärkein ydinporukka, puoliso, lapset tai suunnitellut lapset ym. "Home is where the heart is".

Ero on luultavasti usean asian summa, lock down Jenkeissä varmaan ollut viiminen niitti.

Nooh.. Lock downing luulis jopa vaikuttavan päinvastoin, kun rakastavaiset ja noinkin tuore aviopari sais olla kotona yhdessä ja toistensa sylissä/ kainalossa 24/7... ihan vaan ajatellen esim. sitä paljonpuhuttua koronavauvabuumia...

Ehkä teinit jaksaa nyhjätä toisetensa kainalossa 24/7, aikuiset ihmiset harvemmin.