Seurusteleeko kukaan serkkunsa kanssa?
Muistan kuinka jo teininä meillä oli omituiset välit, hän suojeli mua ja oli vähän mustasukkainen saamastani huomiosta. Joskus kännissä pussailtiin. Sitten välit viilenivät kun hän lähti muualle opiskelemaan ja mä aloin seurustella ensimmäistä kertaa vakavasti.
Ny kuitenkin oon sinkkuna ja hänkin on. Nähtiin sattumalta baarissa pari kuukautta sitten ja päädyttiin sänkyyn. Sen jälkeen ollaan päädytty samaan sänkyyn monen monta kertaa, selvinpäinkin. Ikää 25v ja 27v. Mietin olisiko ihan mahdotonta että meillä olisi yhteinen tulevaisuus? Onko se niin tuomittavaa?
Kommentit (101)
Ei sitten ketään muuta löydy panokaveriksi koko maailmasta kuin oma sukulainen?
Juuri näin. Ja voisiko sitä lakia päivittää sopimaan moderniin yhteiskuntaan tältäkin osin. Eli kiellettäisiin serkkujen oikeus mennä naimisiin. Onhan sitä päivitettykin jo esim homo avioliittojen kohdalta ja hyvä niin. Kuka lähtee ajamaan asiaa niin allekirjoitan
Lähes seitsemän vuotta vanha ketju, että mitenhän heille jatkossa kävi?
Itse seurustelen tällä hetkellä mun serkkujen isän kanssa. :)
Vierailija kirjoitti:
No johan löytyi enon/sedän panijakin. Ei naurata.
Kui?
Myötähäpeä ja inho. Luulin että moderni suomalainen ihminen ei pane omia sukulaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä serkkuni on siis äitini velipuolen poika. Ap
Olisit heti sanonut... Olette vähemmän sukua kuin täyssisarusten lapset, ja se on hyvä, jos haluatte yhteisiä lapsia.
Itse ihastuin jo joskus 7-vuotiaana pari vuotta vanhempaan serkkupoikaan, mutta en koskaan saanut vastakaikua.. Se oli tosi harmillista silloin, vielä teini-ikäisenäkin elättelin pientä toivoa. Jotenkin vähän oletin, että kun tällainen ei niin läheinen serkku tyttö osoittaa kiinnostusta, niin hän kiinnostuisi myös, edes vähän.. Ei kuitenkaan mikään sisko kyseessä.
Koin hänet samaan aikaan niin läheiseksi ja samanlaiseksi, mutta haastavaksi ja etäiseksi, että se oli kiehtovaa. Sellainen sopivan pieni kielletty hedelmä.
Tuo ihastus kesti aikuisikään asti, nyt hänellä on joku nainen ja asuu kaukana, kyllä näinkin pitkä ihastus niin vain viimein hiipuu... On hyväksyttävä tosiasiat.
Mun serkut ei ole mulle edes biologisesti sukua, mutta silti pelkkä ajatus serkun kanssa seurustelusta on inha.
Teininä liikuskelin jonkin verran mun serkun porukoissa ja olihan siinä ihastumista puolin toisin.
Me ei oltu kasvettu mitenkään yhdessä, että koko ajan oltais tekemisissä oltu. Satunnaisesti nähtiin kesäisin. Asuttiin eri kaupungeissa jne. Teininä sitten yökyläilin enemmän heillä, kun meidän kylillä ei tapahtunut mitään ja asuivat kaupungissa.
Joskus sitten kosteamman illan jälkeen päädyttiin pussailemaan.. Se tuntu hyvinkin väärältä mun mielestä. Se oli siinä sitten se kokemus. Nähdään sukujuhlissa lähinnä nykyään.
Yhä tuntuu väärältä ja ällöltä. Likaiselta.
Yksi serkku on kyllä sen verran herkku, että voisinhan vähän hauskaa pitää. En tunne häntä juuri ollenkaan joten se ei tuntuisi kovin "veljelliseltä", mutta hauskanpidon kannalta siinä olisi ehkä sellaista kielletty juttu -ajatusta sopivasti mukana.
Mutta mitään seurustelua tai muuta ei helekutti, ja lapsistakin voisi tulla jälkeenjääneitä tai ainakin riski on jo normaalia isompi.
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeä ja inho. Luulin että moderni suomalainen ihminen ei pane omia sukulaisiaan.
Myötis sua kohtaan, kun suomalaisista jotain muuta luulet. Suurin osa mettäläisiä ja siellähän ei muuta näe kun omiansa. Halut ne on hiirilläkin, miksi suomaalaisillakin.
Oikein hyvin voisin seurustella serkkuni kanssa, jos tuntisin hänet ja alkaisimme tykätä toisistamme. Minulla on serkkuja, joita en ole koskaan tavannut ja joiden nimiä en edes tiedä. Ei sellaisessa ole ajatuksen tasolla mitään inhottavaa, etenkin kun lapsien hankkiminen ja sellaiset asiat eivät kiinnosta lainkaan, eli ei tarvitsisi miettiä mahdollisia perinnöllisyyteen liittyviä hankaluuksia.
On oikeastaan melko yllättävää, kuinka paljon ihmisiä kuvottaa serkkujen väliset suhteet, kun nykyään kaikenlaisiin seksuaalisiin ilmiöihin suhtaudutaan muutoin niin suvaitsevasti.
Vierailija kirjoitti:
No johan löytyi enon/sedän panijakin. Ei naurata.
No eihän serkkujen isä ole setä tai eno, jos hän on ollut tädin mies joskus, silloin ei ole mitään sukua!
Vierailija kirjoitti:
Lähes seitsemän vuotta vanha ketju, että mitenhän heille jatkossa kävi?
Itse seurustelen tällä hetkellä mun serkkujen isän kanssa. :)
Sehän on nyt paksuna, hiljattain oli viesti, että serkku on raskaana.
Siis niin oksettavaa. Täytyy olla jo lähtökohtaisesti jälkeenjäänyt, että alkaa sukulaisiaan lääppimään. Putkaan pitäis heittää.
Onpas Suomi sukurutsainen ja juntti maa kun noin monet täälläkin ovat omaa serkkuaan panneet. Järkyttävää. Eikä ymmärretä edes hävetä. Taitaa oma äiti tai isäkin kelvata pahimmassa puutteessa. Banjo soi.