Kolme väitettä älykkyydestä
1). Korkealla älykkyydellä on merkittävä positiivinen vaikutus yksilön menestymiseen.
2). Älykkyys on geneettisesti periytyvää.
3). Älykkyydessä on huomattavia eroja yksilöiden välillä.
Kuulostavatko nämä kolme väitettä yksitellen sinusta todenmukaisilta? Veikkaisin, että mahdollisesti kyllä.
Varsinainen kysymys kuuluukin, että voivatko kaikki kolme väitettä kuitenkaan olla tosia samanaikaisesti?
Kommentit (23)
Kaikki kolme väitettä pitävät nykyisen älyntutkimuksen mukaan paikkansa. Vasemmistolaiset aatteelliset pseudotutkimukset sitten kokonaan asia erikseen.
Ei noissa väitteissä ole mitään keskinäistä ristiriitaa, päinvastoin.
Kakista ulos vaan se, mitä halusit meille sanoa.
Mitä johtopäätöksiä väitteistä sitten mielestäsi tulisi vetää? Otapa Humen giljotiini käteesi hetkeksi.
”Vauvapalstan älykkyyskeskustelun ap on väistämättä tollo”
-Mustanaamio, 1755
Nämä taitavat olla tällä hetkellä ihan tieteen yleisesti tunnustamia faktoja älykkyydestä. Totta kai tutkimus kehittyy koko ajan, mutta siihen asti mennään näillä tiedoilla. Omastakaan mielestä nämä kolme väitettä eivät ole mitenkään ristiriidassa keskenään.
Kertokaapa onko koskaan läydetty älykkyysgeeniä, joka periytyisi
1). Korkealla älykkyydellä on merkittävä positiivinen vaikutus yksilön menestymiseen.
Itseasiassa todella korkea älykkyys on haitaksi menestykselle.
2). Älykkyys on geneettisesti periytyvää.
Mahdollisesti jossain määrin. On epäselvää mikä on älykkäiden vanhempien kasvatuksellinen ja kotoa saatujen virikkeiden vaikutus.
3). Älykkyydessä on huomattavia eroja yksilöiden välillä.
Totta.
Kannattaa lukaista tämä ja miettiä sitten
Yksilöiden välistä vaihtelua pitäisi löytyä piirteistä, jotka eivät ole yksisuuntaisesti yksilöille edullisia tai epäedullisia. Esimerkiksi kokeilunhalukkuus voi olla tilanteesta riippuen joka hyödyllinen tai haitallinen piirre, eikä voida sanoa, että olisi aina parempi olla vähemmän tai enemmän kokeilunhaluinen, joten yksilölliset erot kokeilunhaluisuudessa ovat ymmärrettäviä. Korkean älykkyyden yksiselitteinen positiivinen merkitys ja geneettinen periytyvyys eivät ole evolutiivisesti vakaa yhdistelmä; jos älykkyydessä on merkittäviä eroja yksilöiden välillä, se ei voi olla vahva positiivinen tekijä memestyksessä, koska muuten älykkäät yksilöt olisivat kilpailukykyisempiä kuin vähemmän älykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Mitä johtopäätöksiä väitteistä sitten mielestäsi tulisi vetää? Otapa Humen giljotiini käteesi hetkeksi.
En näe, miten Humen giljotiini liittyy asiaan.
S.B. kirjoitti:
Yksilöiden välistä vaihtelua pitäisi löytyä piirteistä, jotka eivät ole yksisuuntaisesti yksilöille edullisia tai epäedullisia. Esimerkiksi kokeilunhalukkuus voi olla tilanteesta riippuen joka hyödyllinen tai haitallinen piirre, eikä voida sanoa, että olisi aina parempi olla vähemmän tai enemmän kokeilunhaluinen, joten yksilölliset erot kokeilunhaluisuudessa ovat ymmärrettäviä. Korkean älykkyyden yksiselitteinen positiivinen merkitys ja geneettinen periytyvyys eivät ole evolutiivisesti vakaa yhdistelmä; jos älykkyydessä on merkittäviä eroja yksilöiden välillä, se ei voi olla vahva positiivinen tekijä memestyksessä, koska muuten älykkäät yksilöt olisivat kilpailukykyisempiä kuin vähemmän älykkäät.
Alkuperäisissä väitteissäsi oli se virhe että se ei määritellyt mitä se älykkyyden tuoma menestys on. Jos se ei ole menestystä lisääntymisrintamalla niin se ei siirrä älykkyyttä eteenpäin vaikka kuinka olisi muuten menestystä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukaista tämä ja miettiä sitten
Voisitko nostaa tästä esille kohdan, joka on mielestäsi relevantti aiheen suhteen? Ihan kiinnostava artikkeli sinänsä, mutta se vaikuttaa käsittelevän älykkyyttä melko yleisellä tasolla.
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Yksilöiden välistä vaihtelua pitäisi löytyä piirteistä, jotka eivät ole yksisuuntaisesti yksilöille edullisia tai epäedullisia. Esimerkiksi kokeilunhalukkuus voi olla tilanteesta riippuen joka hyödyllinen tai haitallinen piirre, eikä voida sanoa, että olisi aina parempi olla vähemmän tai enemmän kokeilunhaluinen, joten yksilölliset erot kokeilunhaluisuudessa ovat ymmärrettäviä. Korkean älykkyyden yksiselitteinen positiivinen merkitys ja geneettinen periytyvyys eivät ole evolutiivisesti vakaa yhdistelmä; jos älykkyydessä on merkittäviä eroja yksilöiden välillä, se ei voi olla vahva positiivinen tekijä memestyksessä, koska muuten älykkäät yksilöt olisivat kilpailukykyisempiä kuin vähemmän älykkäät.
Alkuperäisissä väitteissäsi oli se virhe että se ei määritellyt mitä se älykkyyden tuoma menestys on. Jos se ei ole menestystä lisääntymisrintamalla niin se ei siirrä älykkyyttä eteenpäin vaikka kuinka olisi muuten menestystä.
Jätin tarkoituksella rajaamatta menestystä mihinkään osa-alueeseen.
Tarkoittaisiko huomiosi sitä, että mikään rintama, jossa älykkyys vaikuttaa positiivisesti menestymiseen, ei itse asiassa ole lisääntymiselle relevantti? Tämä vaikuttaisi melko radikaalilta johtopäätökseltä, koska älykkyyden ajatellaan usein vaikuttavan melko moneen asiaan.
Mitä mieltä olet ajatuksesta, että älykkyys lisäisi menestystä sellaisillakin rintamilla, jotka ovat pariutumisen kannalta relevantteja, mutta että älykkyydessä itsessään olisi jokin varjopuoli, joka vähentäisi lisääntymismenestystä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Tiivistettynä:
Yksilöllistä geneettistä vaihtelua pitäisi löytyä sellaisista piirteistä, jotka eivät ole menestyksen kannalta yksiselitteisesti huonoja tai hyviä.
Älykkyys ei siis voi olla yksiselitteisesti positiivinen tai hyödyllinen piirre.
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Tiivistettynä:
Yksilöllistä geneettistä vaihtelua pitäisi löytyä sellaisista piirteistä, jotka eivät ole menestyksen kannalta yksiselitteisesti huonoja tai hyviä.
Älykkyys ei siis voi olla yksiselitteisesti positiivinen tai hyödyllinen piirre.
Voi se olla, sen avulla ihmiskunta on kehittynyt. Kuitenkaan korkea älykkyys ei välttämättä saa aikaan lisääntymisetua jolloin vaihtelu on säilynyt. Ihmisyhteisöt ovat aina tarvinneet paljon suorittavan työn tekijöitä menestyäkseen.
Sanoisin että ihmispopulaatioille on eduksi vaihtelun säilyminen. Siksi se on säilynyt, siksi tämä ominaisuus, korkea älykkyys, ei tuo lisäänymisetua.
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Tiivistettynä:
Yksilöllistä geneettistä vaihtelua pitäisi löytyä sellaisista piirteistä, jotka eivät ole menestyksen kannalta yksiselitteisesti huonoja tai hyviä.
Älykkyys ei siis voi olla yksiselitteisesti positiivinen tai hyödyllinen piirre.
En nyt oikein saa kiinni siitä, mitä ajat takaa. Miksi "pitäisi" löytyä tuollaista vaihtelua?
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Tiivistettynä:
Yksilöllistä geneettistä vaihtelua pitäisi löytyä sellaisista piirteistä, jotka eivät ole menestyksen kannalta yksiselitteisesti huonoja tai hyviä.
Älykkyys ei siis voi olla yksiselitteisesti positiivinen tai hyödyllinen piirre.
Voi se olla, sen avulla ihmiskunta on kehittynyt. Kuitenkaan korkea älykkyys ei välttämättä saa aikaan lisääntymisetua jolloin vaihtelu on säilynyt. Ihmisyhteisöt ovat aina tarvinneet paljon suorittavan työn tekijöitä menestyäkseen.
Sanoisin että ihmispopulaatioille on eduksi vaihtelun säilyminen. Siksi se on säilynyt, siksi tämä ominaisuus, korkea älykkyys, ei tuo lisäänymisetua.
Lisääntymisedusta en tiedä, mutta olen kuullut joltain professorilta väitteen, että ÄO on vahvin yksittäinen indikaattori kun ennustetaan menestystä elämässä. Se olisi siis hyvinkin tärkeää.
Aihe ei kiinnosta palstalaisia :(?