Kolme väitettä älykkyydestä
1). Korkealla älykkyydellä on merkittävä positiivinen vaikutus yksilön menestymiseen.
2). Älykkyys on geneettisesti periytyvää.
3). Älykkyydessä on huomattavia eroja yksilöiden välillä.
Kuulostavatko nämä kolme väitettä yksitellen sinusta todenmukaisilta? Veikkaisin, että mahdollisesti kyllä.
Varsinainen kysymys kuuluukin, että voivatko kaikki kolme väitettä kuitenkaan olla tosia samanaikaisesti?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pitävät paikkansa, enkä ymmärrä miksi ne eivät voisi olla totta samanaikaisesti. Nehän ovat.
Tiivistettynä:
Yksilöllistä geneettistä vaihtelua pitäisi löytyä sellaisista piirteistä, jotka eivät ole menestyksen kannalta yksiselitteisesti huonoja tai hyviä.
Älykkyys ei siis voi olla yksiselitteisesti positiivinen tai hyödyllinen piirre.
En nyt oikein saa kiinni siitä, mitä ajat takaa. Miksi "pitäisi" löytyä tuollaista vaihtelua?
Tarkoitan siis sitä, että yksilöllistä vaihtelua voi odottaa löytyvän sellaisien piirteiden kohdalta, jotka eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai huonoja menestyksen kannalta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tilannekohtaisesti haitalliset ja hyödylliset piirteet, kuten vaikka taipumus etsiä ja kokeilla uusia ruokia (voit löytää ja hyödyntää uutta ravinnonlähdettä, tai syödä jotakin myrkyllistä tai tulla kipeäksi).
Suurta yksilöllistä vaihtelua ei oletettavasti pitäisi löytyä piirteistä, jotka ovat yksiselitteisesti positiivisia, koska näitä piirteitä omaavat olisivat yksiselitteisesti kilpailukykyisempiä.
Ovathan nuo osittain paikkaansapitäviä.
Itselläni tosin väite nro 1. ei pidä paikkaansa - päinvastoin estänyt ns. urallista menestymistä, koska mielestäni älykkyyteni vuoksi minusta kasvoi syrjäytynyt introvertti. Liika-ajattelu ja ylikäyvät aivot johtavat myös useammin mielenterveysongelmiin.
Uralliseen/taloudelliseen menestykseen ei todellakaan riitä pelkkä äly.
Ensimmäinen väite ei pidä mitenkään itsestäänselvästi paikkansa.
Ei myöskään toinen
Kolmaskin väite on hieman kyseenalainen, väittäisin "normaalien" ihmisten keskimäärin olevan melko samalla tasolla joitain poikkeuksia lukuunottamatta, mutta ovatko he poikkeustapaukset sitten enää "normaaleja" tuskin. Oikeastaan voisi sanoa, että liiallinen älykkyys on sairaus.
Mitä tuohon loppuun tulee niin
lähinnä tässä kyseessä on kai ns "omanhännän" nostatus. Joka ei varsinaisesti edes välttämättä perustu mihinkään varsinaiseen omaan ajatteluun
Joillekin tulee lukiessaan tietynlaisia tekstejä, että tuon täytyy olla fiksua kun ei ymmärrä tai on ymmärtävinään liian hyvin ei se silti kerro oikeastaan paljonkaan monitulkinnallisuus on myös erittäin kiva juttu