Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko olla vähän katkera, jos isovanhemmat eivät halua ollenkaan auttaa lastenhoidossa?

Vierailija
23.06.2021 |

Joo, tiedän että jokainen hoitaa itse lapsensa, mutta en kyllä voisi itse kuvitella, etten hoitaisi omia lastenlapsiani tai auttaisi omia lapsiani. Sanotaan tässä alkuun, että minä ja sisarukseni olimme lapsena todella paljon hoidossa omilla isovanhemmillani. Ennen lasten syntymää udeltiin jatkuvasti, milloin niitä lastenlapsia syntyy.

Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja neljä tervettä isovanhempaa ja lisäksi kaksi "bonusisovanhempaa". He ovat kaikki noin 60-vuotiaita, työelämässä, mutta kukaan ei tee kovin kuormittavaa työtä. Puolisoni perhe asuu sen verran kaukana, että heitä emme näe kovin usein. Omat vanhempani käyvät kyllä meillä kerran pari viikossa kumpikin, mutta eivät halua jäädä lasten kanssa yksin. Ennen lapsia emme nähneet näin usein, ehkä kerran pariin viikkoon.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, isovanhemmat olivat ihastuneita uuteen vauvaan ja alkoivat käydä meillä useammin. Sain jatkuvasti kuulla, kuinka vieraille pitäisi olla kahvit keitettynä ja jotain tarjottavaa. Tästä jo vähän suutuin, koska olin väsynyt vieraiden passaamiseen pienen vauvan kanssa, ja ovat siitä lähtien hoitaneet omat kahvinsa. Samoin ilmoitin, että en jaksa valitusta kodinhoidosta. En nyt tiedä, ovatko he edelleenkin tästä loukkaantuneita. Meillä on vain pari sääntöä, joita lasten kanssa pitää noudattaa, ei jatkuvasti herkkuja, ja kiipeilevää taaperoa pitää seurata tarkasti, jotta hän ei satuta itseään.

Olen siis ollut esikoisen syntymän jälkeen tasan yhden illan pois kotoa yhtä aikaa puolisoni kanssa, tämä oli, kun nuorempi lapsi syntyi. Kerran kävimme yhdessä kävelyllä, kun lapset nukkuivat päiväunia mummon katsoessa telkkaria. Tässä kaikki lastenhoitoapu, jota olemme saaneet.

Onko mielestänne moraalinen velvollisuus edes joskus hoitaa lapsenlapsia? Erityisesti silloin, jos on saanut erityisen paljon apua omilta vanhemmiltaan. Kyllä me näinkin pärjätään, mutta ärsyttää.

Kommentit (67)

Vierailija
61/67 |
23.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja yks mitä mietin, niin valittaako tänne vaan rikkaiden lapset, koska kyl mäkin olin mummolassa hoidossa, mutta ei siihe maailman aikaan perheiden tuki oli aika erilaista.

Vierailija
62/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuohon "rahalla hoitaja" -kommenttiin: olen samaa mieltä, että turha roikkua toiveikkaana isovanhemmissa. Kannattaa palkata hoitaja. Mutta: sama koskee heidän vanhuus- ja heiveryysvuosiaan: älä sinäkään ramppaa siellä, vaan palkkaa hoitaja. Ymmärrän, että tämä ratkaisu ei onnistu, jos on kovinkin köyhä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

(47) aivan ihanaa, että autatte, vaikka onkin raskasta. Sitähän se todella on ja siksi ne vanhemmat toivoo hoitoapua. Voitteko sopia, että ovat vain vaikka 6 tuntia kerrallaan tai maksimissaan yhden yön?

Vierailija
64/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eniten siis ärsyttää se, että meillä on lähes joka päivä joku isovanhempi kylässä, mutta istuvat vain sohvalla juomassa kahvia. Mikään ei-kiva ei onnistu lasten kanssa, esimerkiksi vaipanvaihto, voileivän voitelu, pienemmän perässä meno pihalla, niistäminen, lohduttaminen yms. Voivat ehkä hetken lukea jotain kirjaa, mutta sekin on tosi rankkaa. Ärsyttäisi paljon vähemmän, jos he kävisivät huomattavasti harvemmin.

No älä päästä vanhempasi sisään ja kahvittele niitä . Sillähän siitä pääsee. Voit myös käskeä ne pois nurkistadi pyörimästä.

Vierailija
65/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeutettua katkeroitua. Isovanhemmat eivät ole velvollisia hoitamaa lapselapsiaan, he ovat tehtävänsä hoitaneet ja kasvattaneetomat lapsensa aikuisiksi. Isovanhempia on turha syyllistää. Heillä on vapaus tehdä mitä haluavat.

Puhu vain mummosta. Pappa ei ole pannut tikkua ristiin. Hän on pannut mummoa silloin kun edellistä sukupolvea tehtiin. 

Evoluutio on järjestänyt asian niin, että miehet kuolevat nuorempina. Vanhoista miehistä ei nääs ole mitään hyötyä kenellekään. Seniili patu jorisee "elämänviisauksia" sillä aikaa kun vanhat naiset hoitavat kotityöt ja lastenlapset. 

Minä olen syntynyt 60-luvulla maalla. Isoisä asui meillä ja hoiti minut ja sisarukseni. Oli hoitanut jo omat lapsensakin, koska jäi leskeksi nuorimman lapsensa ollessa alle 3v.

Vierailija
66/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun vanhemmat (olivat todella huonot vanhemmat lapsuudessakin, piittaamattomat ja itsekkäät), ilmoittivat että eivät aio alkaa isovanhemmiksi ollenkaan eivätkä aio koskaan auttaa mitenkään, ei edes elämän ja kuoleman hädässä koska heillä on periaate ettei auteta. Jos auttaa edes hädässä, pian joskus sitten pyydettäisiin uudestaan. Ja toden totta, tuli se kerta jolloin oli todella paha hätä, viimeisenä oljenkortena soitin itkien äidilleni, hän loi vaan luurin korvaan ja ilmoitti että en auta, johan tämä kerrottiin. Kyse olisi ollut siitä että oltaisiin päästy heille pariksi tunniksi sisään lämpimään pakkasella kun asuntoon ei voinut mennä. (En jaksa selittää koko tarinaa).

Ei autettu.

Tuolloin päätin, visusti ja tiukasti, että minulla tulee olemaan aivan sama periaate ”en auta koskaan” siinä vaiheessa kun nuo itsekkäät vanhukset kitisevät vanhuudenapua. Lapsuus oli kurjaa, ja aikuisuudessakin ovat samanlaisia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/67 |
24.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempien kanssa voi olla läheiset ja lämpimät välit ilman mitään hoitovelvollisuuksiakin. Olisiko jokin asia, jota lapsesi voisivat tehdä isovanhempien kanssa, esim. jokin sellainen, joka kiinnostaa molempia osapuolia?

Näin juuri. Ei meillä ole lapset pieninä olleet hoidossa oikeastaan ollenkaan. Nyt isompana käyvät välillä yökylässä minun vanhemmillani. Me ollaan säännöllisesti nähty, kyläilty puolin ja toisin, vietetty yhdessä aikaa koko perheenä. Miehen vanhemmat eivät juuri meillä käy, hyvin harvoin mekään sinne enää jaksetaan mennä, nekin kerrat kun mentäisi, niin eipä useinkaan käy. Nyt itkevät kun meidän lapset kokevat heidät liian vieraiksi eivätkä halua mennä sinne yökylään niinkuin minun vanhemmilleni. Meidän vika, me ollaan kuulemma kielletty lapsia menemästä heille jne. Noh, itseppä kuoppansa kaivoivat, ollaan paljon puhuttu siitä, että heidän täytyisi tutustua paremmin lapsiin, että tulisi ne lämpimämmät välit, kutsuttu kylään jne, mutta ei.