Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko olla vähän katkera, jos isovanhemmat eivät halua ollenkaan auttaa lastenhoidossa?
23.06.2021 |
Joo, tiedän että jokainen hoitaa itse lapsensa, mutta en kyllä voisi itse kuvitella, etten hoitaisi omia lastenlapsiani tai auttaisi omia lapsiani. Sanotaan tässä alkuun, että minä ja sisarukseni olimme lapsena todella paljon hoidossa omilla isovanhemmillani. Ennen lasten syntymää udeltiin jatkuvasti, milloin niitä lastenlapsia syntyy.
Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja neljä tervettä isovanhempaa ja lisäksi kaksi "bonusisovanhempaa". He ovat kaikki noin 60-vuotiaita, työelämässä, mutta kukaan ei tee kovin kuormittavaa työtä. Puolisoni perhe asuu sen verran kaukana, että heitä emme näe kovin usein. Omat vanhempani käyvät kyllä meillä kerran pari viikossa kumpikin, mutta eivät halua jäädä lasten kanssa yksin. Ennen lapsia emme nähneet näin usein, ehkä kerran pariin viikkoon.
Kun ensimmäinen lapsi syntyi, isovanhemmat olivat ihastuneita uuteen vauvaan ja alkoivat käydä meillä useammin. Sain jatkuvasti kuulla, kuinka vieraille pitäisi olla kahvit keitettynä ja jotain tarjottavaa. Tästä jo vähän suutuin, koska olin väsynyt vieraiden passaamiseen pienen vauvan kanssa, ja ovat siitä lähtien hoitaneet omat kahvinsa. Samoin ilmoitin, että en jaksa valitusta kodinhoidosta. En nyt tiedä, ovatko he edelleenkin tästä loukkaantuneita. Meillä on vain pari sääntöä, joita lasten kanssa pitää noudattaa, ei jatkuvasti herkkuja, ja kiipeilevää taaperoa pitää seurata tarkasti, jotta hän ei satuta itseään.
Olen siis ollut esikoisen syntymän jälkeen tasan yhden illan pois kotoa yhtä aikaa puolisoni kanssa, tämä oli, kun nuorempi lapsi syntyi. Kerran kävimme yhdessä kävelyllä, kun lapset nukkuivat päiväunia mummon katsoessa telkkaria. Tässä kaikki lastenhoitoapu, jota olemme saaneet.
Onko mielestänne moraalinen velvollisuus edes joskus hoitaa lapsenlapsia? Erityisesti silloin, jos on saanut erityisen paljon apua omilta vanhemmiltaan. Kyllä me näinkin pärjätään, mutta ärsyttää.
Kommentit (67)
Ei pidä olla katkera. Mitä hyötyä siitä on ja eipä sekään nyt lopulta niin hyvä selitys ole, että itseäkin on hoidatettu isovanhemmille lapsena. Pikemminkin se vahvistaa sen, että tuota ikäpolvea ei lastenhoito kiinnosta. Ei kiinnostanut omat lapset aikoinaan, eikä tällöin lapsenlapsetkaan. Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten siis ärsyttää se, että meillä on lähes joka päivä joku isovanhempi kylässä, mutta istuvat vain sohvalla juomassa kahvia. Mikään ei-kiva ei onnistu lasten kanssa, esimerkiksi vaipanvaihto, voileivän voitelu, pienemmän perässä meno pihalla, niistäminen, lohduttaminen yms. Voivat ehkä hetken lukea jotain kirjaa, mutta sekin on tosi rankkaa. Ärsyttäisi paljon vähemmän, jos he kävisivät huomattavasti harvemmin.
Ei ole oikeutettua katkeroitua. Isovanhemmat eivät ole velvollisia hoitamaa lapselapsiaan, he ovat tehtävänsä hoitaneet ja kasvattaneetomat lapsensa aikuisiksi. Isovanhempia on turha syyllistää. Heillä on vapaus tehdä mitä haluavat.
He ovat omat lapsensa jo hoitaneet, anna heidän nyt nauttia elämästä ja hoida lapsesi itse, sinä ne olet tehnytkin. Sinun on nyt nuorena hyvä kehuskella, että kyllä minä auttaisin lastenlasten hoidossa, mutta todellisuus voi olla vähän eri sitten kun olet itse jo yli 60 ja tulee kaikenlaista kremppaa ja omat työtkin pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa se ärsyttää, niin itseänikin ärsyttää meidän isovanhemmat. Mutta katkeruus sinänsä on turhaa tässäkin asiassa. Meillä on jokaisella omat lähtökohtamme ja vaikka minua harmittaa se, että isovanhemmat eivät halua olla juurikaan lastemme kanssa, täytyy myös kunnioittaa heidän oikeuttaan elää oman näköistään elämää. Loppujen lopuksi kummankaan meistä vanhemmat eivät ole mitään pullantuoksuisia mummoja ja pappoja tyypiltään, vaan ihan meneviä, täysillä vielä työelämässä jne.
Kyllä se lopulta pitää lähteä omasta halusta viettää aikaa niiden lasten kanssa ja jos sitä ei ole, kaikki muu on vähän väkisin väännettyä.
No pelkästään tuo, että noin 60 vuotiaat ovat työelämässä, voi olla heille ihan kuormittavaa, vaikka työ näennäisen kevyttä olisikin. Viikonloput tarvitaan palautumiseen jne.
On minuakin mummo paljon hoitanut ollessani pieni, mutta hän olikin kotiäiti koko ikänsä. Omat vanhempani ovat noin 65 ja edelleen kumpikin ihan tukevasti työelämässä. Se on ihan eri lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monet olettavat, että isovanhemman ja lapsenlapsen suhde pitäisi olla aina nimenomaan hoitamista? Voivathan he esim. touhuta ja jutella keskenään, ja käydä yhdessä vaikka metsässä, kalastamassa, tapahtumissa, huvipuistoissa jne. Meillä ainakin on toiminut oikein hyvin noin, ja olemme halunneet pitää mummulat nimenomaan mummuloina, ja hoitopaikat ovat sitten erikseen.
Isovanhemmat häviää pitemmän päälle. Meillä 6 lastenlasta 1v-18v. 18 vuotias paljon ollut meillä. Usein piipahtaa ja käy tervehtimässä ilman erityistä syytä. Kontakti pienestä lähtien säilyy ja tuo meille iloa.
Mummo 70v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten siis ärsyttää se, että meillä on lähes joka päivä joku isovanhempi kylässä, mutta istuvat vain sohvalla juomassa kahvia. Mikään ei-kiva ei onnistu lasten kanssa, esimerkiksi vaipanvaihto, voileivän voitelu, pienemmän perässä meno pihalla, niistäminen, lohduttaminen yms. Voivat ehkä hetken lukea jotain kirjaa, mutta sekin on tosi rankkaa. Ärsyttäisi paljon vähemmän, jos he kävisivät huomattavasti harvemmin.
Tämä oli siis ap. Pienten lasten kanssa ajan viettoon kuuluu kyllä aika paljon hoitamista, jos vanhemmat eivät ole paikalla. Ei oikein voi jättää vessa-asioita ja ruokailuja hoitamatta. Meillä isovanhemmat ovat selkeästi kiinnostuneita lapsenlapsista, kunhan eivät vain joudu tekemään mitään. Se oman kahvin keittäminen on jo tosi kamalaa. Lapset ovat ikään kuin söpö ohjelmanumero, jonka leikkiä voi seurata. Olen ihan vakavissani harkinnut vierailujen rajoittamista. Me oltiin lapsena enemmän isovanhemmilla kuin kotona ja isovanhempamme olivat jo yli 70-vuotiaita siihen aikaan.
Ap
Heidän pitäisi päättää, ovatko vieraita vai perhettä. Vieraat tulevat noin kerran kuussa etukäteen sopien ja varataan pullaa kahvin kera. Perhe tulee harva se päivä ja oikeasti auttaa, osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt suoraan? Että voitteko olla lasten kanssa jos kävisimme yhdessä kaupoilla/kävelyllä/jossain. Mitä vastaavat?
Jos olette sakki kusipäitä kuten olette
jutustasi päätellen, niin katkeruus sopii hyvin jatkoksi.
Läheiset välit , siis aidot, isovanhempiin on ihaninta pääomaa mitä lapsena voi saada.
Mutta jos herrasväellä on prioriteetit toisin, niin varmasti lapsistakin kasvaa samanlaisia itsekeskeisiä mölkkyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsia yhtään.
Jos et ole valmis hoitamaan lastasi yksin 24/7 siihen asti kunnes he pärjäävät itsenäisesti, älä tee lapsia.
Meillä myös ne isovanhemmat, jotka hoidatti lapsensa omilla vanhemmillaan, eivät ole halunneet hoitaa lapsia ja käydä kylässä heidän ollessaan pieniä. Nyt mököttävät kun teini-ikää lähestyvät eivät enää halua heille mennä kyläilemään kun ovat jääneet vieraiksi.
Kyllä minusta kuuluu asiaan, että perheenjäsenet auttavat toisiaan kun tarvetta on ja kun on mahdollista auttaa.
Mun vanhemmat ei koskaan halunneet ottaa mitään hoitovastuuta, äiti pelkäsi hysteerisenä "jos vaikka jotain sattuisi". Aina ollaan siis vierailtu perheenä. Miehen vanhemmat eläköityi suht nuorina siisteistä sisätöistä ja päättivät viettää eläkepäivät harrastaen. Kesäkaudet he olivat ulkomailla ja kerran suvessa tuli postikortti jossain, jossa itkettiin miten kova ikävä oli lapsenlapsia ja seuraavassa lausessa sitten jo hehkutettiinkin ulkomaita, maisemia, ruokaa ja viiniä.
Nyt molemmat on jo raihnaisia ja heille kyllä apu kelpaa. Ikävä kyllä meidän mökki on samalla paikkakunnalla ja mies joutuu valehtelematta pari kolme päivää viikossa jo hoitelemaan vanhempiensa asioita.
Lapsenlapsia ei valtavasti kiinnosta isovanhemmat puolin eikä toisin.
Itse aiotaan olla erilaiset isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Heidän pitäisi päättää, ovatko vieraita vai perhettä. Vieraat tulevat noin kerran kuussa etukäteen sopien ja varataan pullaa kahvin kera. Perhe tulee harva se päivä ja oikeasti auttaa, osallistuu.
Tätä komppaan. Kerro heille suoraan, miltä susta tuntuu ja mitkä on rajat/ehdot. Mutta älä syyttele, vaadi, raivoa tai itke - kerro vain asiat ystävällisesti. Itse tekevät valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten siis ärsyttää se, että meillä on lähes joka päivä joku isovanhempi kylässä, mutta istuvat vain sohvalla juomassa kahvia. Mikään ei-kiva ei onnistu lasten kanssa, esimerkiksi vaipanvaihto, voileivän voitelu, pienemmän perässä meno pihalla, niistäminen, lohduttaminen yms. Voivat ehkä hetken lukea jotain kirjaa, mutta sekin on tosi rankkaa. Ärsyttäisi paljon vähemmän, jos he kävisivät huomattavasti harvemmin.
Tämä oli siis ap. Pienten lasten kanssa ajan viettoon kuuluu kyllä aika paljon hoitamista, jos vanhemmat eivät ole paikalla. Ei oikein voi jättää vessa-asioita ja ruokailuja hoitamatta. Meillä isovanhemmat ovat selkeästi kiinnostuneita lapsenlapsista, kunhan eivät vain joudu tekemään mitään. Se oman kahvin keittäminen on jo tosi kamalaa. Lapset ovat ikään kuin söpö ohjelmanumero, jonka leikkiä voi seurata. Olen ihan vakavissani harkinnut vierailujen rajoittamista. Me oltiin lapsena enemmän isovanhemmilla kuin kotona ja isovanhempamme olivat jo yli 70-vuotiaita siihen aikaan.
Ap
miksi olet pullautellut kakaroita, jos et osaa niitä edes hoitaa?
aikaa on näköjään maata palstalla kuitenkin. mutta kahvia ei kerkiä keittämään?
Miksi miehesi ei hoida lapsia? Ja miksi ette palkkaa hoitajaa kun haluatte yhdessä ulos?
Alue: Aihe vapaa
Meillä vähän samanlainen tilanne. Eipä tuota enää kehtaa edes pyytääkkään auttamaan. Eipä heistä kyllä kuulu edes juurikaan, mutta se on heidän ongelma, kun lapsenlapset jää täysin vieraiksi. Turha odottaa sitten vanhanakaan mitään apua meiltä.