Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raivokohtaus vaiko psykoosi vaiko mikä??
17.06.2014 |
Olen epävakaa kera pahojen traumojen, ahdistuneisuushäiriön (johon syön nytkin rauhoittavia) ja kroonistuneen masennuksen. Saan toisinaan kohtauksia, joissa vainoharhat ja pelkoni ottavat vallan hetkeksi ja vaikka olen hiillostanut hoitotahoani näistä, eivät osaa/suostu sanomaan, mitä nämä oikein ovat. Av:lla jollain voisi olla sentään valistunut veikkaus, joten...
Nämä alkoivat joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja olivat aluksi hillittömiä raivokohtauksia, jolloin tavaraa meni rikki ja läheiset saivat fyysisesti + henkisesti kärsiä. Aikuistumisen ja iän myötä kohtaukset lievenivät, väkivalta jäi lopulta kokonaan pois mutta tilalle astuivat oudot syytökset ja vainoharhaisuus muita kohtaan.
Kohtaukset tulivat ennen n. kuukausittain, sitten muutaman kerran vuodessa, nyt jotain näiden kahden väliltä. Siinä missä olo helpotti ennen heti kohtauksen tultua, nykyään helpotus on mitätöntä ja paha olo jää "vellomaan" kunnes taas räjähtää. Jokainen raivari tai riita ei laukaise sitä kuitenkaan. Tunnen nytkin, että lähiaikoina tulee tapahtumaan, se on möykkynä rintakehässäni ja koko kehoon levinneenä jännityksenä...ennen kohtausta voin päiväkausia hengittää raskaasti huohottamalla, huokailla, äksyillä, olla itkuinen. Sitten kun kohtaus tulee, olen kiihtynyt, puhun tai mumisen ääneen mantramaisesti, olen vakuuttunut siitä että kaikki ovat minua vastaan eikä kukaan rakasta minua aidosti. Tätä kestää minuuteista tuntiin. Olen oppinut vetäytymään, ja jos aivoni yhtään kuuntelevat tilanteessa, teen niin heti kun pystyn. Jossen pääse pois, alan haastamaan riitaa jokaisen lähelläni olevan kanssa ja joskus raivosta täristen olen meinannut käydä ohikulkevienkin kimppuun. Yleensä olen todella tarkka siitä, miten käyttäydyn, mutta kohtauksen tullessa millään ei ole väliä...
Miltä tämä teistä kuulostaa? Muulta kuin sekopäiseltä, tietenkin...
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:24"]No jos tuosta jotain positiivista haluaa löytää, niin ainakin tiedostat ongelman ja osaat sitä analysoida. Oletko huomannut auttaako mikään sen jälkeen, kun huomaat ensioireet, ettei homma räjähtäisi käsiin? Onko sinulla lääkitystä?
[/quote]
Vielä lisäyksenä edelliseen, että ei tuo mielestäni ihan vaan raivokohtaukselta kuulosta. Toisaalta ei psykoosikaan, koska sinulla sairaudentunto ja tajuat että jotain vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna se auttaisi, jos saisin raivota rauhassa ja huutaa vaikka keuhkoni pihalle. Joudun muiden takia pidättelemään aina tai sitten olen niin lukossa tunteideni kanssa, etten saa pahaa oloani ulos millään tavalla. Olen miettinyt sitä, liittyisikö jotenkin tuohon, etten juuri osoita tunteita, ainakaan ääripään sellaisia. Olen epävakaaksi melko lattea ja ilmeetön, kuulemma. En aina ole ollut, mutta olen väsynyt vuosien myötä pahaan olooni ja kai turtunut jotenkin.
Minulla on tällä hetkellä antipsykoottinen lääkitys, syön Fluanxolia 1mg päivässä. Lisäksi rauhoittavaa. Mielialalääkkeen jätin pois, koska en huomannut mitään eroa (lääkärin luvalla). Antipsykoottista olen syönyt alkuvuodesta asti, kun oloni paheni yllättäen ja ahdistuneisuus muuttui tuskaisuudeksi ym. Viimeisin raivari tuli sen vaikutuksen alaisena ja pysyin paremmin "tajuissani" sen aikana, vetäydyin nopeasti ja analysoin käytöstäni jopa sen aikana, pakotin itseni lepäämäänkin sängylle. Siksi mietin psykoosin mahdollisuutta...hoitotaho ei sano juuta eikä jaata.
AP
En ala veikkailemaan sen enempiä, kuin että luettelit jo syitä (trauma ym), jotka jo sinällään ovat tarpeeksi rankkoja asioita laukaisemaan mainitsemaasi käytöstä. Hoitavan tahon pitäisi minusta paneutua asiaan ja selvitellä sitä, jotta saisit parhaan mahdollisen avun - luulen, että elämäsi parantuisi oikeanlaisella terapialla ja em. kohtaukset voisivat jäädä pois tai vähentyä. Jos taas olisi kyse psykoottisuudesta, siihenkin on lääketieteellä oikeanlaisia apuja. Toivon sydämestäni, että saat vastauksia hoitavalta taholta ja täsmällistä, toimivaa apua. Jaksamista, voimaa, iloa ja valoa elämääsi kanssakulkija - tulkoon elämästäsi kepeämpi kulkea! Pidä huolta itsestäsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi käsiisi joku traumaterapian yms asiantuntija! Traumatiikka on monelle perus-mt-työtä tekevälle käsittämätön asia. Ja suosittelen myös googlaamaan "kroonistunut traumaperäinen stressihäiriö" , ehkä käsitteen "dissosiaatihäiriö" tarkastelu avaisi asiaasi eteenpäin! <3
Hyvä jos lääkitys helpottaa. Olisi kuitenkin hyvä löytää muitakin keinoja. Miksi et antaisi itsesi raivota ja huutaa, jos kuitenkaan et vahingoita ketään. Läheisesi toivottavasti ymmärtävät. Olen ollut naimisissa miehen kanssa, jota kaikki luulivat maailman rauhallisemmaksi ihmiseksi, mutta joka sai kotona aivan järkyttäviä raivokohtauksi yleensä jostain mitättömästä asiasta ja niiden aikana oli myös paranoidinen. Oli kasvanut perheessä, jossa tunteet ja kiukku oli pitänyt täysin tukahduttaa. Kun tarpeeksi kauan patoaa sisäänsä niin kyllä se paine sieltä ulos ryöpsähtää. Oletko saanut oikeaa apua traumoihisi (ei siis vaan lääkitystä)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:34"]Etsi käsiisi joku traumaterapian yms asiantuntija! Traumatiikka on monelle perus-mt-työtä tekevälle käsittämätön asia. Ja suosittelen myös googlaamaan "kroonistunut traumaperäinen stressihäiriö" , ehkä käsitteen "dissosiaatihäiriö" tarkastelu avaisi asiaasi eteenpäin! <3
[/quote]
Dissosiaatio tuli minullekin mieleen.
Toistaiseksi en ole saanut apua, mutta traumaterapiasta on puhuttu tulevaisuutta ajatellen. Käyn keskustelemassa hoitajan kanssa viikottain psykiatrian puolella, mutta en koe sen vievän asioita eteenpäin. Se auttaisi, jos olisi jotain järkevää tekemistä päivisin, niin ajatukset eivät kiertäisi kehää...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:42"]Toistaiseksi en ole saanut apua, mutta traumaterapiasta on puhuttu tulevaisuutta ajatellen. Käyn keskustelemassa hoitajan kanssa viikottain psykiatrian puolella, mutta en koe sen vievän asioita eteenpäin. Se auttaisi, jos olisi jotain järkevää tekemistä päivisin, niin ajatukset eivät kiertäisi kehää...
AP
[/quote]
Tietämättä tilanteestasi sen enempää komppaan 8. Jää varmaankin se hoitajan kanssa keskustelu liian kevyeksi vaikka pätevä olisikin.
Anna pala murhetta rintakehästäsi meille,älä kanna niitä yksin..meitä on montaa vekkulia täällä...:-)minä myös..kohtaa asioita yksi kerrallaan...niin huomaat olevasi vapaampi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ollut samantapaisia oireita. Tosin niin, että ahdistus, tuskaisuus ja vainoharhaiset ajatukset ovat tulleet elämässäni esiin vain kahden eri jakson aikana, jotka kestäneet noin vuoden kumpainenkin. Minulla ei ollut lääkitystä, mutta löysin onneksi hyvän terapeutin joka arvioi traumaperäiseksi stressihäiriöksi. Pääsin läpikäymään tukahdettuja ja kamalia asioita menneisyydestäni ja löysin keinoja ahdistuksen käsittelyyn.
Mun aikuisella lapsella on sama. Syynä suunnaton herkkyys ja vaikeus käsitellä tunteita. Alkuoireina ennen kohtausta on levottomuus, tiuskiminen ja omissa oloissa olo. Syitä tähän on etsitty vuosien terapioilla, kokeiltu vaikka mitkä lääkkeet. Ei olla viisaampia. Lopulta ammattiauttajat nostaa aina kädet pystyyn.
Hän on luonteeltaan ujo, ääriempaattinen ja taiteellinen... lieneekö siinä sitten se syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulosairas ja hysteerinen olet. Pyydä jotain seuraavalla kerralla ottamaan sinua hartioista kiinni ja ravistelemaan kunnolla vähän järkeä kalloon!
Oletko kauan syönyt rauhoittavia? Itse kun olen siinä käsityksessä, että ne eivät epävakaalle sovi sen takia että ne itseasiassa saattavat aiheuttaa agressiivista käytöstä, ja heikentävät impulssikontrollia. Mä myös suosittelisin mahdollisimman pikaista traumaterapiaa tai dialektista, jotta opit purkamaan pahan olon pois. Ei tuo vielä varsinaisesti psykoosilta vaikuta, mutta vähän siltä kuulostaa ettei se kauhean kaukanakaan siitä ole. Toivottavasti löydät apua asiaan pian!
Impulssikontrollia harjoittelet ja välillä mieheltä mulkkua myös sinne anuksen puolelle.
Tulee mieleen, että voisiko tuohon olla jokin neurologinen syy, jos kerran niitä on tullut tietyin väliajoin. Voisiko hormoneilla olla osuutta asiaan. Tarkemmin en osaa kyllä arvailla.
Alue: Aihe vapaa
No jos tuosta jotain positiivista haluaa löytää, niin ainakin tiedostat ongelman ja osaat sitä analysoida. Oletko huomannut auttaako mikään sen jälkeen, kun huomaat ensioireet, ettei homma räjähtäisi käsiin? Onko sinulla lääkitystä?