Mistä johtuu että nykyäänkin "tasa-arvon" aikana miehen parisuhteeseen kelpaava rooli on todella kapea?! Esimerkiksi työtön/vähemmän tienaava mies ei kelpaa, vaikka nainen on kelvannut kautta aikain samanmoisena

Vierailija kirjoitti:

Huoh, mitä tässä pitäisi tehdä? Eksä oli lyhyt ja työtön, eli just sellainen kuka ei muka parisuhteeseen kelpaa. Suhde loppui kun veti mua turpaan. Nykyinen mies on pitkä ja kokopäivätöissä ja kohtelee mua kuin ihmistä eikä esinettä mitä saa käyttää miten lystää. En lähde vaihtamaan vaikka jollain ukolla tulisikin paha mieli siitä että olen löytänyt itselleni hyvän miehen.

Se veti sua turpaan, koska oli turhautunut itseensä ja elämäänsä.

Miten sillä menee nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä palstaulien jutuissa kuuluu selkeästi se, että kuva parisuhteesta ja naisista on saatu lähinnä telkkarista. Uleilla ei oo itellä kokemusta eikä edes kavereita, joilla olis kokemuksia em. asioista. Mahdoton keskustella kun ulin käsitykset on niin lapsellisia.

Kaikille uleille: hankkikaa ensin kokemusta, ennen kuin puhutte.

Hienosti rakennettu olkiukko. Pelkkiä negatiivisia oletuksia ihmisestä, eikä keskusteluun yhtään mitään uutta. Miksi kuvittelet että tuo edistää sitä mitä haluat edistää? Mahdoton keskustella? Lue tuo viestisi ja mieti koskeeko se myös sinua. Selkeästi et hyväksy jos joku on eri mieltä kuin sinä ja ymmärrän että se kiukuttaa, mutta toisten haukkuminen ei ole ratkaisu.

Yrität niin kovin kuulostaa argumentatiiviselta ja nokkelalta mutta kuule, sen tunnistaa ihan kristallinkirkkaasti että sulla ei oo kokemusta näistä asioista mistä mouhoat. Kuvittelepa itse vaikka tilannetta, jossa henkilö joka ei ole ikinä juonut alkoholia yrittäisi kuvailla miltä alkoholin juominen tuntuu. Huomaisit heti että kokemusta ei oikeasti ole, eikö niin? No sama asia tässä.

Pidä mielessä kun ensi kerralla yrität vakuuttavasti argumentoida että faktojen toteaminen ei ole haukkumista, ei edes vaikka se aiheuttaisi sinussa itkua ja hampaiden kiristelyä. Sinulla ei ole kokemusta, et tunne ihmisiä joilla on kokemusta, ja käsityksesi ovat peräisin mediasta. Kaikki faktoja, älä suotta tuherra itkua.

Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että kyllä luonto tietää mitä se tekee? Jos sinä et saa naista, niin eiköhän se johdu siitä että luonto tekee työtään? Auttaisiko tämän totuuden hyväksyminen sinun oloasi?

Nuo ovat sinun omia keksittyjä faktoja. Keksit kaikki, ja agendasi on nyt haukkua tarinoillasi minua. Onko tuo mielestäsi kypsää?

No kun ei ole, usko nyt jo hyvä ihminen että et hämätä ketään :D kaikki ihan oikeasti näkee näistä sun mongerruksista mikä sun tilanne naisten ja parisuhteiden kanssa on. Tämänkin ajan mitä nyt väännät itsestäänselvyyksistä mammapalstalla voisit käyttää naisten tapaamiseen. Hanki sitä kokemusta, sitten voidaan keskustella.

Jälleen sorrut vain tuohon keksimääsi tarinaan. 🙄 Eikö sinulla ole mitään muuta annettavaa keskustelulle kuin muiden keskustelijoiden mollaaminen aivan hakoteillä olevin keksityin argumentein? Mitä mieltä olet esim siitä että naiset arvostavat kumppanin taloustilanteen miehiä korkeammalle?

Se on tosi järkevä arvostus! Peukku täältä sivusta.

Niinpä. Kumpi on järkevämpi ja kestävämpi parisuhdekriteeri, nuori perse vai se että on helppoa perustaa perhe kun siihen on varaa.

Ja kyllä se omalla työllä ansaittu menestys kertoo ihmisen henkisistä ominaisuuksista enemmän kuin ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa tuo Case "Hollantilaisäiti":

Ikänsä miehensä siivellä elänyt nainen antaa muille naisille ohjeeksi, ettei näiden pidä edellyttää mieheltä korkeita tuloja.

En ole väittänyt tuollaista. Vaan että vois pohtia miksi pitää sitä puolison tulotasoa niin tärkeänä. En ole myöskään pelkkä Hollantilaisäiti. Miehen työn vuoksi olemme elänert ympäri eurooppaa. Minulla on korkeakoulutus, mutta olen luopunut urasta, koska en ole kunnianhimoinen ja miehen uta on johtanut ulkomaille ja hän on. En siis alun alkaen hankkinut häntä elättäjäkseni. Joku pohti täällä miyen saa aikansa kulumaan kotona tai käski huolehtimaan siitä, ettäon jotain tilalle jos mies jättääkin. Olen jatkokouluttautunut ja hankkinut asumissani maissa laajan kielitaidon harrastamalla sivutoimisena yliopisto-opiskelua. Samalla olen opiskellut taidehistoriaa ja laajentanut kulttuurientuntemustani. Kotiäitinä oloni on siis ollut antoisaa, se on ananut miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan, lapsilleni mahdollisuuden pitkään kotihoitoon ja siihen, että joku tukee esim. läksyissä ja itse olen saanut sivistää itseäni eri maiden yliopistoissa. Miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta kuten äidit yleensä, toivoisin, että lapsillani olisi vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin minullakin. Poikani on luonteeltaan hyvin paljon kaltaiseni. Maailmasta kiinnostunut, nopea oppimaan ja lähes täysin kunnianhimoton. Näyttäisi siltä, että tapani elää ja mieltää elämää menee monilta nyt hiukan yli käsityksen. Ehkä on vaikea ymmärtää, että joku elää täysin eri olosuhteissa, kuin mihin itse on tottunut ja näkee maailman niin eri tavoin. Aletaan miehen kans olla jo hieman vanhempia, joten suunnittelemme muuttavamme Suomeen. Asunto on jo hankittu ja tarkastelen asenneilmapiiriä mm. täällä vsuvapalstalla ennen saapumistani, jotta tiedämme mitä odottaa. Toivottavasti ihmiset siellä elävässä elämässä ovat hieman keskustelutaitoisempia ja laajakatseisempia kuin tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, mitä tässä pitäisi tehdä? Eksä oli lyhyt ja työtön, eli just sellainen kuka ei muka parisuhteeseen kelpaa. Suhde loppui kun veti mua turpaan. Nykyinen mies on pitkä ja kokopäivätöissä ja kohtelee mua kuin ihmistä eikä esinettä mitä saa käyttää miten lystää. En lähde vaihtamaan vaikka jollain ukolla tulisikin paha mieli siitä että olen löytänyt itselleni hyvän miehen.

Se veti sua turpaan, koska oli turhautunut itseensä ja elämäänsä.

Miten sillä menee nykyään.

Ei ihminen vedä toista turpaan, jos ei ole väkivaltainen ihminen eli koe oikeudekseen satuttaa toista.

Turha syyttää turhautumistaan.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen taloushallinnossa. Ala on naisvaltainen ja pieni palkkainen. Melkein kaikilla toimistomme naispuolisilla työntekijöillä on parisuhde ja lapsia. Eivät ole syrjäytyneet parisuhdemarkkinoilta. Miespuolisilla työntekijöillä ei oo lapsia juuri kellään ja osalla ei oo edes parisuhdetta. Osaamiselta parhaat työntekijät on kuitenkin miehiä ja heikoimmat naisia.

Niin? Eli miespuolisilla työkavereillasi ei ole ollut varaa tehdä lapsia ja nyt sitten syytät naisia siitä että nämä etsii miehiä joilla on. Ja se nyt vaan on niin että lapsiperheen pyörittäminen syö ihmisen voimavaroja, joten ei ihme että lapsettomilla miehillä riittää energiaa tehdä töitä. Eikö tässä nyt järkevin ratkaisu ole nostaa sen naisvaltaisen alan palkkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa tuo Case "Hollantilaisäiti":

Ikänsä miehensä siivellä elänyt nainen antaa muille naisille ohjeeksi, ettei näiden pidä edellyttää mieheltä korkeita tuloja.

En ole väittänyt tuollaista. Vaan että vois pohtia miksi pitää sitä puolison tulotasoa niin tärkeänä. En ole myöskään pelkkä Hollantilaisäiti. Miehen työn vuoksi olemme elänert ympäri eurooppaa. Minulla on korkeakoulutus, mutta olen luopunut urasta, koska en ole kunnianhimoinen ja miehen uta on johtanut ulkomaille ja hän on. En siis alun alkaen hankkinut häntä elättäjäkseni. Joku pohti täällä miyen saa aikansa kulumaan kotona tai käski huolehtimaan siitä, ettäon jotain tilalle jos mies jättääkin. Olen jatkokouluttautunut ja hankkinut asumissani maissa laajan kielitaidon harrastamalla sivutoimisena yliopisto-opiskelua. Samalla olen opiskellut taidehistoriaa ja laajentanut kulttuurientuntemustani. Kotiäitinä oloni on siis ollut antoisaa, se on ananut miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan, lapsilleni mahdollisuuden pitkään kotihoitoon ja siihen, että joku tukee esim. läksyissä ja itse olen saanut sivistää itseäni eri maiden yliopistoissa. Miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta kuten äidit yleensä, toivoisin, että lapsillani olisi vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin minullakin. Poikani on luonteeltaan hyvin paljon kaltaiseni. Maailmasta kiinnostunut, nopea oppimaan ja lähes täysin kunnianhimoton. Näyttäisi siltä, että tapani elää ja mieltää elämää menee monilta nyt hiukan yli käsityksen. Ehkä on vaikea ymmärtää, että joku elää täysin eri olosuhteissa, kuin mihin itse on tottunut ja näkee maailman niin eri tavoin. Aletaan miehen kans olla jo hieman vanhempia, joten suunnittelemme muuttavamme Suomeen. Asunto on jo hankittu ja tarkastelen asenneilmapiiriä mm. täällä vsuvapalstalla ennen saapumistani, jotta tiedämme mitä odottaa. Toivottavasti ihmiset siellä elävässä elämässä ovat hieman keskustelutaitoisempia ja laajakatseisempia kuin tällä palstalla.

Ymmärrätkö itse ollenkaan, kuinka tekopyhältä viestisi kuulostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa tuo Case "Hollantilaisäiti":

Ikänsä miehensä siivellä elänyt nainen antaa muille naisille ohjeeksi, ettei näiden pidä edellyttää mieheltä korkeita tuloja.

En ole väittänyt tuollaista. Vaan että vois pohtia miksi pitää sitä puolison tulotasoa niin tärkeänä. En ole myöskään pelkkä Hollantilaisäiti. Miehen työn vuoksi olemme elänert ympäri eurooppaa. Minulla on korkeakoulutus, mutta olen luopunut urasta, koska en ole kunnianhimoinen ja miehen uta on johtanut ulkomaille ja hän on. En siis alun alkaen hankkinut häntä elättäjäkseni. Joku pohti täällä miyen saa aikansa kulumaan kotona tai käski huolehtimaan siitä, ettäon jotain tilalle jos mies jättääkin. Olen jatkokouluttautunut ja hankkinut asumissani maissa laajan kielitaidon harrastamalla sivutoimisena yliopisto-opiskelua. Samalla olen opiskellut taidehistoriaa ja laajentanut kulttuurientuntemustani. Kotiäitinä oloni on siis ollut antoisaa, se on ananut miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan, lapsilleni mahdollisuuden pitkään kotihoitoon ja siihen, että joku tukee esim. läksyissä ja itse olen saanut sivistää itseäni eri maiden yliopistoissa. Miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta kuten äidit yleensä, toivoisin, että lapsillani olisi vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin minullakin. Poikani on luonteeltaan hyvin paljon kaltaiseni. Maailmasta kiinnostunut, nopea oppimaan ja lähes täysin kunnianhimoton. Näyttäisi siltä, että tapani elää ja mieltää elämää menee monilta nyt hiukan yli käsityksen. Ehkä on vaikea ymmärtää, että joku elää täysin eri olosuhteissa, kuin mihin itse on tottunut ja näkee maailman niin eri tavoin. Aletaan miehen kans olla jo hieman vanhempia, joten suunnittelemme muuttavamme Suomeen. Asunto on jo hankittu ja tarkastelen asenneilmapiiriä mm. täällä vsuvapalstalla ennen saapumistani, jotta tiedämme mitä odottaa. Toivottavasti ihmiset siellä elävässä elämässä ovat hieman keskustelutaitoisempia ja laajakatseisempia kuin tällä palstalla.

Täällä monet naiset tahtovat määritellä muidenkin naisten elämää ja on luotu kuva "vahvasta naisesta". Todellusuudessa kulttuuriin on pesiytynyt uhriutumisen kulttuuri, missä vaaditaan ja vaaditaan muilta sitä minkä eteen ei olla valmiita pistämään tikkua ristiin. Esim kotitöistä kiinteistöön liittyvät työt ovat kaikkein sukupuolittuneempia, mutta siitä ei yleensä hiiskuta sanallakaan. On hienoa että olet elänyt niin kuin haluat, mutta täällä se ei kaikille naisille valitettavasti ole ok.

Nainen, joka on elänyt kotirouvana vain siksi, että mies on isotuloinen, arvostelee naisia, jotka haaveilevat samasta. Hmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa tuo Case "Hollantilaisäiti":

Ikänsä miehensä siivellä elänyt nainen antaa muille naisille ohjeeksi, ettei näiden pidä edellyttää mieheltä korkeita tuloja.

En ole väittänyt tuollaista. Vaan että vois pohtia miksi pitää sitä puolison tulotasoa niin tärkeänä. En ole myöskään pelkkä Hollantilaisäiti. Miehen työn vuoksi olemme elänert ympäri eurooppaa. Minulla on korkeakoulutus, mutta olen luopunut urasta, koska en ole kunnianhimoinen ja miehen uta on johtanut ulkomaille ja hän on. En siis alun alkaen hankkinut häntä elättäjäkseni. Joku pohti täällä miyen saa aikansa kulumaan kotona tai käski huolehtimaan siitä, ettäon jotain tilalle jos mies jättääkin. Olen jatkokouluttautunut ja hankkinut asumissani maissa laajan kielitaidon harrastamalla sivutoimisena yliopisto-opiskelua. Samalla olen opiskellut taidehistoriaa ja laajentanut kulttuurientuntemustani. Kotiäitinä oloni on siis ollut antoisaa, se on ananut miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan, lapsilleni mahdollisuuden pitkään kotihoitoon ja siihen, että joku tukee esim. läksyissä ja itse olen saanut sivistää itseäni eri maiden yliopistoissa. Miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta kuten äidit yleensä, toivoisin, että lapsillani olisi vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin minullakin. Poikani on luonteeltaan hyvin paljon kaltaiseni. Maailmasta kiinnostunut, nopea oppimaan ja lähes täysin kunnianhimoton. Näyttäisi siltä, että tapani elää ja mieltää elämää menee monilta nyt hiukan yli käsityksen. Ehkä on vaikea ymmärtää, että joku elää täysin eri olosuhteissa, kuin mihin itse on tottunut ja näkee maailman niin eri tavoin. Aletaan miehen kans olla jo hieman vanhempia, joten suunnittelemme muuttavamme Suomeen. Asunto on jo hankittu ja tarkastelen asenneilmapiiriä mm. täällä vsuvapalstalla ennen saapumistani, jotta tiedämme mitä odottaa. Toivottavasti ihmiset siellä elävässä elämässä ovat hieman keskustelutaitoisempia ja laajakatseisempia kuin tällä palstalla.

Satusetä sen kun jatkaa tarinointiaan. Onko tämä nyt se Spessu joka joskus kuuluu mainittavan? Taannoin kehitteli yhteen keskusteluun tarinan aasialaisesta vaimosta (ei kuitenkaan se hullu videolinkittelijä) vaikka toiselta palstalta tyypin tuntevat tiesi että se on syrjäynyt mt-eläkeläinen. Ainakin tyyli sopisi olemaan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Nytkö suomalaiset naiset ovat vastuussa koko Euroopan syrjäytyneiden miesten parisuhteen ja pillunsaannista? En kyllä töiden ja lasten ohella pysty aivan valtaisaa joukkoa hoitelemaan tasa-arvon nimissä :D

Miksi supistat parisuhteen miehen "pillunsaantiin"? Kaikki miehet ei ihme kyllä etsi naista vain saadakseen pillua tai ainakin itselläni on ollut onni tavata miehiä, jotka ovat monipuolisempia ja joille parisuhde on paljon laajempi ja syvääluotavampi kumppanuus yoisen ihmisen kanssa. Kukaan ei ole puhunut suomalaisten naisten vastuusta euroopan luusereista. Pohdin vain, että miksi hyvätuloisen naisen on niin vaikea rakastaa itseään vähemmänansaitsevaa miestä. Eikö tuossa ole kyseessä rakastamisen ongelma? Monille miehille sen sijaan ei ole ongelma rakastaa itseään vähemmänansaitsevaa tai työtöntä naista.

Olen eri, mutta viidennes pareista on sellaisia joissa nainen tienaa selvästi enemmän kuin kumppaninsa. Kyllä siinä on Suomen väkiluvusta laskettuna aika hiton monta naista jolle ei tuota mitään vaikeuksia rakastaa pienempituloista miestä.

Ja olen sanonut tämän useampaan ketjuun, mutta tämähän ei tarkoita suinkaan sitä että vain viidennes varakkaista naisista huolisi itseään pienempituloisen miehen. Tuossa ryhmässä on lähes pelkästään hyvätuloisia naisia, kun taas useimmat pienituloiset ja kaikki varattomat naiset kuuluvat joko niihin pareihin joissa molemmat on tienaa saman verran tai niihin joissa mies tienaa selvästi enemmän. Eli hyvätuloiset naiset ovat yliedustettuina siinä ryhmässä jossa naiset tienaavat enemmän. Todennäköisesti siis huomattava suurempi osuus varakkaista naisista ottaa köyhemmän miehen.

Ja,miten se on taas NAISTEN VIKA, että nainen kelpaa miehelle, mutta,mikä tahansa otus ei kelpaa naiselle?

Eikö se vain kerro, että naisille kumppani on muutakin ja enemmän kuin pelkkä tappi?

On ihan evoluution temppu, että typerä, laiska ja luonnevikainen mies ei kelpaa. Eihän sellaisen miehen geeneillä hääppösiä jälkeläisiä synny ja jos syntyy, ei elä aikuiseksi vaan päättää päivänsä jossain älyttömässä onnettomuudessa: ajaa kahtasataa kallioon tai hyppää pää edellä sillalta tms.

Naisella on oma elämä pariutumispelissä mukana, nainen voi kuolla väärän kumppanin käsiin ja synnytykseen. Moni kuoleekin, ja sinä pistät senkin naisten syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toit tärkeän tasa-arvokysymyksen esille. Olen miettinyt samaa poikani kohdalla. Hän on hyvännäköinen, pitkä, hoikka, liikunnallinen ja korkeakoulutettu nuorimies. Mutta työtön ja jollain tapaa osaamaton hakemaan töitä. Hän leipoo, laittaa ruokaa ja on kiltti ja viihtyy kotonakin. (ei enää äidin helmoissa) Ei ole kiinnostunut pettämishommista. Tyttöystävä oli, mutta lähti, kun pojaltani puuttuu kunnianhimo. Samanlainen nainen vietäisiin oikeasti käsistä ja löytäisi paremman puolison heti, pojalleni maailma ei ole yhtä suopea. Tyttäreni puolestaan on uraohjus ja kolmekymppiseksi päästyään on päässyt lähes niin pitkälle kuin voi. Saavuttaa toki loputkin. Kumppanin löytyminen oli vaikeaa, koska tytär halusi korkeakoulutetun miehen, jolla vähintään yhtä hyvä tulotaso kuin itsellä. Lopulta sekin onnistui, mutta pohdin sitä miksi naiset ovat vaateliaampia kumppanin suhteen ja mitä tasa-arvoa se edes on?

Ensinnäkään et ole mikään huolestunut äiti, vasn ihan ap. Toiseksi, kerroppa millä tavalla tuo on tasa- arvokysymys? Pitääkö laatia joku laki, joka pakottaa naiset valitsemasn kumppani, jota he eivöt halua, jotta vässykkämiehet saavat naisen(pllua)? Millä tavalla tuo on naisten tasa- arvon mukaista? Vai onko nämä tasa- arvokysymyksiä vain silloin, kun miehen etu on kyseessä?

Olen ihan oikea äiti, vaikkei se ehkä sovi maailmankuvaasi. Miehet hyväksyvät mielellään "vässykkänaisen", jos heillä on siihen varaa. Tyttäreni vuositulot ovat yli 70 000 euroa ja aika monen n. 30-vuotiaan miehen on hankala heittää paremmaksi. Sitä tyttäreni kuitenkin halusi ja ihmeekseni sopiva löytyikin - ulkomailta. En pakota ketään hyväksymään "vässykkää", mutta totean, että poikani ei ole naisen kanssa tämän intiimialueen vaan kumppanuuden vuoksi. Tasa-arvokysymyksenä pidän sitä siksi, että mieheltä edelleen odotetaan enemmän kuin naiselta, joissain asioissa. Ja naiset jostain syystä kieltäytyvät ymmärtämästä, että se ei ole tasa-arvoista. Itse olen saanut olla kotiäiti tai ehkä mielestäsi vässykkänainen ja olen kiitollinen siitä urasuuntautuneelle miehelleni. Perheessäni tämä vässykkyys on valitettavasti periytynyt "väärälle" sukupuolelle. Miehen kunnianhimo taas tyttärellemme.

Miehelleni ei ole ollut ongelma, etten käy töissä, mutta useimmille naisille on ongelma, että mies ei käy töissä. Mielestäni se on epätasa-arvoista.

Joopa joo tottakai olet vielä kotiäitikin suoraan sieltä Red pill -jenkkipropagandasta.

Kotirouvia on Euroopassakin. Ei tarvitse kauemmas lähteä. Eikä kukaan ole kertonut miksi pohdintani aiheuttaa noin paljon raivoa/ärtymystä. En aidosti ymmärrä, miksi naiset tulevat hyväksytyksi kotirouvina, mutta miehet eivät kotiherroina. Te pidätte yllä miehen sukupuoliroolia vaikka haluatte eroon naisen roolista. Se on mielestäni ristiriitaista ja epäreilua ja sitä olisi hyvä edes hieman kyseenalaistaa - käsitystään ei ole pakko muuttaa, mutta miksi ajattelette että miehen esim. Pitää ansaita enemmän? Entä jos mies hoitaisi lapset kotona? Kävisikö se?

Nytkö suomalaiset naiset ovat vastuussa koko Euroopan syrjäytyneiden miesten parisuhteen ja pillunsaannista? En kyllä töiden ja lasten ohella pysty aivan valtaisaa joukkoa hoitelemaan tasa-arvon nimissä :D

Miksi supistat parisuhteen miehen "pillunsaantiin"? Kaikki miehet ei ihme kyllä etsi naista vain saadakseen pillua tai ainakin itselläni on ollut onni tavata miehiä, jotka ovat monipuolisempia ja joille parisuhde on paljon laajempi ja syvääluotavampi kumppanuus yoisen ihmisen kanssa. Kukaan ei ole puhunut suomalaisten naisten vastuusta euroopan luusereista. Pohdin vain, että miksi hyvätuloisen naisen on niin vaikea rakastaa itseään vähemmänansaitsevaa miestä. Eikö tuossa ole kyseessä rakastamisen ongelma? Monille miehille sen sijaan ei ole ongelma rakastaa itseään vähemmänansaitsevaa tai työtöntä naista.

Pitkässä parisuhteessa tulot voivat mennä ylös ja alas. Ei se työura mene aina niin, että palkka vaan nousee vuodesta toiseen.

Luonto karsii evoluutiolla kelvottomat oksat. Ap on sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa tuo Case "Hollantilaisäiti":

Ikänsä miehensä siivellä elänyt nainen antaa muille naisille ohjeeksi, ettei näiden pidä edellyttää mieheltä korkeita tuloja.

En ole väittänyt tuollaista. Vaan että vois pohtia miksi pitää sitä puolison tulotasoa niin tärkeänä. En ole myöskään pelkkä Hollantilaisäiti. Miehen työn vuoksi olemme elänert ympäri eurooppaa. Minulla on korkeakoulutus, mutta olen luopunut urasta, koska en ole kunnianhimoinen ja miehen uta on johtanut ulkomaille ja hän on. En siis alun alkaen hankkinut häntä elättäjäkseni. Joku pohti täällä miyen saa aikansa kulumaan kotona tai käski huolehtimaan siitä, ettäon jotain tilalle jos mies jättääkin. Olen jatkokouluttautunut ja hankkinut asumissani maissa laajan kielitaidon harrastamalla sivutoimisena yliopisto-opiskelua. Samalla olen opiskellut taidehistoriaa ja laajentanut kulttuurientuntemustani. Kotiäitinä oloni on siis ollut antoisaa, se on ananut miehelleni mahdollisuuden edetä urallaan, lapsilleni mahdollisuuden pitkään kotihoitoon ja siihen, että joku tukee esim. läksyissä ja itse olen saanut sivistää itseäni eri maiden yliopistoissa. Miehelleni tämä ei ole ongelma, mutta kuten äidit yleensä, toivoisin, että lapsillani olisi vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään, kuin minullakin. Poikani on luonteeltaan hyvin paljon kaltaiseni. Maailmasta kiinnostunut, nopea oppimaan ja lähes täysin kunnianhimoton. Näyttäisi siltä, että tapani elää ja mieltää elämää menee monilta nyt hiukan yli käsityksen. Ehkä on vaikea ymmärtää, että joku elää täysin eri olosuhteissa, kuin mihin itse on tottunut ja näkee maailman niin eri tavoin. Aletaan miehen kans olla jo hieman vanhempia, joten suunnittelemme muuttavamme Suomeen. Asunto on jo hankittu ja tarkastelen asenneilmapiiriä mm. täällä vsuvapalstalla ennen saapumistani, jotta tiedämme mitä odottaa. Toivottavasti ihmiset siellä elävässä elämässä ovat hieman keskustelutaitoisempia ja laajakatseisempia kuin tällä palstalla.

Satusetä sen kun jatkaa tarinointiaan. Onko tämä nyt se Spessu joka joskus kuuluu mainittavan? Taannoin kehitteli yhteen keskusteluun tarinan aasialaisesta vaimosta (ei kuitenkaan se hullu videolinkittelijä) vaikka toiselta palstalta tyypin tuntevat tiesi että se on syrjäynyt mt-eläkeläinen. Ainakin tyyli sopisi olemaan sama.

Minusta tämä on lähinnä säälittävä, kun se pitää itseään über älykkäänä ja fiksuna, ja kuvittelee, että täällä ihmiset eivät tiedä ja tajua tämän soopaa. No eiköhän tämä typerien tarinoitten keksiminen kerro ihan riittävästi tästä häiskästä.

Sinä saat ap ihan rauhassa haluta minkälaisen kumppanin tahansa. Sen kumppanin ei kuitenkaan ole pakko haluta sinua. Tämä on sitä tasa- arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen taloushallinnossa. Ala on naisvaltainen ja pieni palkkainen. Melkein kaikilla toimistomme naispuolisilla työntekijöillä on parisuhde ja lapsia. Eivät ole syrjäytyneet parisuhdemarkkinoilta. Miespuolisilla työntekijöillä ei oo lapsia juuri kellään ja osalla ei oo edes parisuhdetta. Osaamiselta parhaat työntekijät on kuitenkin miehiä ja heikoimmat naisia.

Niin? Eli miespuolisilla työkavereillasi ei ole ollut varaa tehdä lapsia ja nyt sitten syytät naisia siitä että nämä etsii miehiä joilla on. Ja se nyt vaan on niin että lapsiperheen pyörittäminen syö ihmisen voimavaroja, joten ei ihme että lapsettomilla miehillä riittää energiaa tehdä töitä. Eikö tässä nyt järkevin ratkaisu ole nostaa sen naisvaltaisen alan palkkaa?

Ei oo mahdollista nostaa palkkaa kun on kuitenkin aika vähäpätöinen työ. Maailma on kohdellu noita naisia aika paljon paremmin vaikka, eivät tee yhtään sen merkittävämpää työtä kuin miehet. Osalla miehistä ei oo juuri ollu parisuhteita, eikä mahdollisuutta perheen perustamiseen, vaikka rahat ois ehkä riittänytkin perheen perustarpeisiin. Miehet ja naiset ei tässä kohtaa ole tasa-arvoisia. Naisa-alalla toimivat miehet on heikommassa asemassa kuin ko. alalla toimivat naiset, vaikka työpanos on samanarvoinen.

Miksi sinulle, ap, ei kelpaa tasoisesi kumppani? Tasoteriahan on teidän palstan miesten mukaan totta, ja silloin kumppani on omantadon mukainen.

Tämän teidän tadoteorian mukaanhan nainen on tasokas vain, kun on alle 25- vuotias, kaunis, hoikka ja neitsyt. Ja mies on aina tasokas, kun on varakas ja menestynyt. Eikö tässä silloin mennä ihan tämän teidän tadoteorisn mukaan? Mitä.siis valitat.

Ai niin, kun sinun pitäisi saada se status- nainen, koska tasa- arvo.

Kumpi nyt on totta, tasa- arvo, vai tasoteoria, sillä molempia et voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen taloushallinnossa. Ala on naisvaltainen ja pieni palkkainen. Melkein kaikilla toimistomme naispuolisilla työntekijöillä on parisuhde ja lapsia. Eivät ole syrjäytyneet parisuhdemarkkinoilta. Miespuolisilla työntekijöillä ei oo lapsia juuri kellään ja osalla ei oo edes parisuhdetta. Osaamiselta parhaat työntekijät on kuitenkin miehiä ja heikoimmat naisia.

Huomautan sivusta, ettei se ole lapsiperheen kannalta suinkaan yhdentekevää kumpi perheessä on se paremmin tienaava. Perhevapaauudistuksessakin tuli valtava vastustus niiltä perheiltä, joissa koettiin ettei paremmin tienaavalla miehellä ole mitenkään varaa pitää yhtään isyyslomaa tai perheen talous kriisiytyy. Toisin päin tilanne on vielä hankalampi - ei ole edes sitä mahdollisuutta, että parempituloinen pysyisi koko ajan töissä. Näissä perheissä otetaan jokaisesta äitiyslomasta todella kovaa taloudellista osumaa. Eikä se hyvätuloinen työ ole aina sellainen, että siitä ollaan noin vain pari vuotta pois ja palataan sitten muina miehinä takaisin. Yrittäjät, johtajat yms. Miehelle ei mikään ongelma, naisella ei pahimmillaan ole enää töitä mihin palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen taloushallinnossa. Ala on naisvaltainen ja pieni palkkainen. Melkein kaikilla toimistomme naispuolisilla työntekijöillä on parisuhde ja lapsia. Eivät ole syrjäytyneet parisuhdemarkkinoilta. Miespuolisilla työntekijöillä ei oo lapsia juuri kellään ja osalla ei oo edes parisuhdetta. Osaamiselta parhaat työntekijät on kuitenkin miehiä ja heikoimmat naisia.

Niin? Eli miespuolisilla työkavereillasi ei ole ollut varaa tehdä lapsia ja nyt sitten syytät naisia siitä että nämä etsii miehiä joilla on. Ja se nyt vaan on niin että lapsiperheen pyörittäminen syö ihmisen voimavaroja, joten ei ihme että lapsettomilla miehillä riittää energiaa tehdä töitä. Eikö tässä nyt järkevin ratkaisu ole nostaa sen naisvaltaisen alan palkkaa?

Ei oo mahdollista nostaa palkkaa kun on kuitenkin aika vähäpätöinen työ. Maailma on kohdellu noita naisia aika paljon paremmin vaikka, eivät tee yhtään sen merkittävämpää työtä kuin miehet. Osalla miehistä ei oo juuri ollu parisuhteita, eikä mahdollisuutta perheen perustamiseen, vaikka rahat ois ehkä riittänytkin perheen perustarpeisiin. Miehet ja naiset ei tässä kohtaa ole tasa-arvoisia. Naisa-alalla toimivat miehet on heikommassa asemassa kuin ko. alalla toimivat naiset, vaikka työpanos on samanarvoinen.

Siis sun mielestä oikeaa tasa-arvoa on se, että jokaisella maailman ihmisellä on yhtä suuri todennäköisyys päätyä parisuhteeseen? Riippumatta mistään ominaisuuksista?

Jos työtön mies/nainen ei tee mitään muuta kuin istuu pubissa kaljaa/siideriä kitaten ja valittaa kovaa kohtaloaan, niin ei kuule kiinnosta parisuhde tuollaisen kanssa naisia  - eikä miehiäkään. Kukaan ei halua patalaiskaa itsesäälissä kieriskelevää ihmistä kiviriipakseen. Ei edes mies, vaikka kuvitteletkin että miehelle nyt kelpaa nainen kuin nainen. Höpön löpön. On miehilläkin kriteerit. Vähintään sen työttömän naisen oletetaan hoitavan kaikki kotihommat ja ainakin laittavan osan korvauksistaan ruokaan ja muihin yhteisiin kuluihin. Jos vaan makaa laiskana sohvalla kaikki päivät, niin kuule kyllä alkaa mieskin valittaa, etsii pian toisen naisen, ja kohta on lusikat jaossa.