Mikä on mielestäsi raain (eniten raaka) lastensatu?
Mun mielestä Tuhkimo ja se kun ne siskot leikkaa kantapään ja varpaan pois, että saisi kengän mahdutettua jalkaan.
Ja toinen on Hannu ja Kerttu. Se noita, joka paistaa lapsia uunissa.
Aika järkkyjä tarinoita lapselle luettavaksi. :-/
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:42"]
Muistaako kukaan sellaista satua kuin Grimmin Kädetön tyttö? Siinä isä halusi mennä naimisiin tyttärensä kanssa ja kun tytär ei suostunut, isä ehdottaa tälle, että leikkaa tältä kädet ja rinnat irti, että pääsisi haluistaan.
Tytär suostuu tähän ja sanoo:" isä rakas, tee minulle mitä tahdot, olen lapsesi."
Ja sitten isä leikkasi kädet ja rinnat irti tytöltään.
Hyi kamala!!! :-X
[/quote]
Tässä on sellainen versio,jonka itse luin pienenä:http://neito.weebly.com/tarina.html
On kyllä yksi karvimpia satuja,jonka muistan :I
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:31"]
minusta Hannu ja Kerttu, koska siinä vanhemmat haluavat lapsille pahaa jättämällä lapset metsään kuolemaan.
[/quote]
Minulle tuli juuri tästä syystä kamalia pelkotiloja lapsena, kun luin tuon sadun. Kysyin äidiltä, viekö hänkin minut metsään ja jättää sinne.. Onneksi äiti sanoi, että ei ikimaailmassa! Muistan vieläkin tilanteen, vaikka taisin olla vain 4-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 08:05"]
yksi Grimmin satu, jossa tyttö meni vanhan ukon talossa kiellettyyn huoneeseen ja siellä oli sammio täynnä verta ja ruumiin kappaleita ja sitten sormus putosi sammioon ja siitä ukko sai tietää, että tyttö oli käynyt siellä huoneessa( en muista miten jatkui, enkä nimeä,:muistaako joku?)
[/quote]Maarian lapsi?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:52"]
Ruohometsän kansa. Lasketaanko sitä nyt saduksi, mutta hiton raaka
[/quote]
Ei lasketa, eikä se ole lastenkirja. Todella hyvä kirja kyllä muuten, samoin kuin saman kirjoittajan Ruttokoirat, joka ei sekään tosiaan ole lastenkirja.
Alkuperäiset Grimmin sadut eivät tosiaan olleet lapsille tarkoitettuja. Olen yrittänyt löytää sitä alkuperäista kirjaa (suomennosta tietysti) mutta en ole onnistunut, saatavilla on enää siistittyjä versioita joissa tarina voi olla hurja mutta kaikki karmeudet on poistettu. Haluaisin lukea ne uudelleen nyt aikuisen kokeillakseni ymmärränkö niiden vertauskuvallisuuden, lapsena ne otti titenkin kirjaimellisesti.
En ikimaailmassa lukis omille lapsille mitään Grimmin satuja, nehän on ihan kauheita. Muutenkin mun mielestä perinteisten satujen moraaliset opetukset on aika kyseenalaisia, ja monien pääteema tuntuu olevan korostaa sitä, kuinka hyveellistä nöyryys ja vaatimattomuus ja se, että ei lainkaan pidä omia puoliaan, on tytöille ja naisille. En mä tollasta halua lapsilleni opettaa.
Aidot, raa'at sadut ovat itseasiassa lapsen psyyken kehitykselle parempia kuin valmiiksipureskellut Disney-hötöt. Niiden avulla lapsi pystyy turvallisesti käsittelemään mm. hyljätyksitulemisen pelkoaan, kuten tuossa Hannussa ja Kertussa. Kannattaa perehtyä herran nimeltä Bettelheim oppeihin.
P.S. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että 4-vuotiaalle isketään Grimmin sadut iltalukemiseksi ilman aikuisen läsnäoloa.
Oikeasti lastensaduista sanoisin, että Veljeni Leijonamieli. Tämä myös eroaa noista vanhemmista saduista sillä, että tässä väkivallalla on enemmän psykologista vaikutusta, siinä missä Grimmin tyylisissä jutuissa sillä on lähinnä tarkoituksena shokeeravasti rangaista moraalista eksyneitä. Tämän takia VL on myös kyllä jäänyt lapsena lähtemättömästi mieleen hyvällä tavalla.
Mullekin tuli heti mieleen Andersenin Punaiset kengät. Loppu on melkein tragikoominen, kun tyttö (Kaarina) menee kirkkoon, hänen sydämensä pakahtuu ja sielu lentää Jumalan valtakuntaan, missä kukaan ei kysele punaisten kenkien perään.
Toinen on Grimmin veljesten Hanhityttö. Satu on Grimmeille tyypilliseen tapaan täynnä murhetta, väkivaltaa, raakuutta ja kostoa. Eniten taisi lapsena harmittaa, kun kauniin hevosen pää katkaistaan ja ripustetaan jonnekin kaupungin muurille riippumaan.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 14:54"]
Mullekin tuli heti mieleen Andersenin Punaiset kengät. Loppu on melkein tragikoominen, kun tyttö (Kaarina) menee kirkkoon, hänen sydämensä pakahtuu ja sielu lentää Jumalan valtakuntaan, missä kukaan ei kysele punaisten kenkien perään.
Toinen on Grimmin veljesten Hanhityttö. Satu on Grimmeille tyypilliseen tapaan täynnä murhetta, väkivaltaa, raakuutta ja kostoa. Eniten taisi lapsena harmittaa, kun kauniin hevosen pää katkaistaan ja ripustetaan jonnekin kaupungin muurille riippumaan.
[/quote]
Andersin mielestä loppu on onnellinen,kun päähenkilö kuolee ja pääsee taivaseen,synkkä tyyppi :D Pieni Merenneito muuttuu meren vaahdoksi kun on ensin kävellyt jalat verta vuotaen ja antanut noidan leikata kielensä,Pieni tulitikkutyttö paleltuu hengiltä,Ruma ankanpoikanen ei sentään kuole,mutta sitäkin sorsitaan koko tarinan ajan. Pienenä en uskaltanut lukea Andersenin satuja juuri ennen nukkumaanmenoa,jos eivät raakoja niin todella ahdistavia ne ainakin ovat.
Kummatkaan noista eivät tosin ole lapsille kirjoitettuja.
Hamelnin pillipiipari on myös aika pelottava, tai oli joskus aikoinaan. Yleensäkin Grimmin sadut on aika raakoja.
Mummi luki mulle Grimmin satuja. Huhhuh. Milloin joku paloiteltiin, milloin sattui jotain muuta väkivaltaista.
minusta Hannu ja Kerttu, koska siinä vanhemmat haluavat lapsille pahaa jättämällä lapset metsään kuolemaan.
Muistaako kukaan sellaista satua kuin Grimmin Kädetön tyttö? Siinä isä halusi mennä naimisiin tyttärensä kanssa ja kun tytär ei suostunut, isä ehdottaa tälle, että leikkaa tältä kädet ja rinnat irti, että pääsisi haluistaan.
Tytär suostuu tähän ja sanoo:" isä rakas, tee minulle mitä tahdot, olen lapsesi."
Ja sitten isä leikkasi kädet ja rinnat irti tytöltään.
Hyi kamala!!! :-X
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:24"]Kummatkaan noista eivät tosin ole lapsille kirjoitettuja.
[/quote]
Mutta nykyään hyväksytty lastensatuina. Itsekin lueskelin niitä lapsena.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:21"]
Mun mielestä Tuhkimo ja se kun ne siskot leikkaa kantapään ja varpaan pois, että saisi kengän mahdutettua jalkaan.
Ja toinen on Hannu ja Kerttu. Se noita, joka paistaa lapsia uunissa.
Aika järkkyjä tarinoita lapselle luettavaksi. :-/
[/quote]
Pienenä järkytyin eniten Andersenin saduista,hurjin oli Punaiset kengät:"Tarinassa nuori tyttö ei jää kotiin hoitamaan sairasta kasvattiäitiään vaan lähtee tanssiaisiin ja panee jalkaansa punaiset kengät. Kengät kasvavat kiinni tytön jalkoihin, eikä hän saa riisuttua niitä. Viimein pyöveli katkaisee tytön jalat polven alapuolelta. Katkaistut jalat, joissa kengät ovat, jatkavat tanssimista kadoten metsään. Kainalosauvoin kulkien tyttö jatkaa elämäänsä. Viimein hän menee kirkkoon ja saa syntinsä anteeksi ja sydämeensä rauhan. " Muutenkin Andersenilla oli aika kolkko maailmankuva,"onnellinen loppu" tarkoitti että päähenkilö kuolee ja pääsee kärsimyksistään.