Naiset, miksi ette tee uraa?

Koska mä oon tyhmä. Monta kertaa yrittänyt päästä AMK mutta ei vaan onnistu.

Vittu.

Mulla on koulutus, hyvä työ ja loistavat etenemismahdollisuudet. Ja kaksi lasta. Olin aiemmin todella uraorientoitunut, kunnes tajusin, etten saa urasta elämääni sen kummempaa sisältöä. Toki rahaa voisi tulla enemmän, mutta se tarkoittaisi enemmän vastuuta ja vähemmän vapaa-aikaa

Olen tullut siihen lopputulokseen, että teen sen, mikä on pakko ja muuten satsaan vapaa-aikaan, perheeseen ja ystäviini. Sitä paitsi mies on varakas, joten mitä suotta itse rehkimään.

Minulla on tämä yksi ainoa elämä. Miksi kummassa tuhlaisin sen tekemällä 60 tuntista työviikkoa jollekin toiselle? Jos olisin yrittäjä, tilanne olisi tottakai toinen.

Ei mulla ole itsetuntoa tarpeeksi.

Kouluun pääsin, mutta ura on asia erikseen.

En viitsi, opiskelu rankkaa. Kuka sitten ehtisi siivota, pestä pyykit hoitaa kodin ja lapset.

Ei kiinnostanut mennä lukioon, ihan järkyttävän tylsää ajanhukkaa, ei mua kiinnostaisi olla joku... mitä ihmeitä ne uran tekijät sitten ovatkaan, minä haluan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja käyttää luovuuttani. Minä olen ollut kaupallisella alalla koko ikäni, nyt isännöitsijä, tykkään ratkaista ongelmia ja järjestellä asioita.

Paljon huonommilla peruskoulun päättötodistuksilla porukkaa meni lukioon, siitä ei ole kyse ettenkö olisi pärjännyt. Mun tytär on nyt ensimmäinen ylioppilas meidän sukuhaarassa, hänkin tosin luki samalla merkonomiksi ja jatkaa tradenomiksi. Minä, mieheni, sisarukseni ja äitini, ollaan kaikki käyty kauppis, mies, äiti ja veli tosin eivät ole sen alan töissä.

Miksi pitäisi? Mulla on maisterin tutkinto ja silti ei uran tekeminen voisi vähempää kiinnostaa. Kunnianhimoa on tasan ei yhtään. Tai siis onhan se ihan hieno tunne saavuttaa jotain, mutta ei se vaan ole sen työmäärän arvoista.

Viihdyn kotona. Teen kotihommat ja mies ansaitsee. Minulle jää enemmän aikaa shoppailuun ja itseeni panostamiseen. Mies mielellään maksaa siitä, että pidän itseni viimeisen päälle kunnossa ja käyn muun muassa kauneushoidoissa.

Nokun .. SIKSI.

Olen liikkeenharjoittaja. Edestakaisen liikkeen...

Traumaattinen lapsuus, teini-ikä ja nuoruus. Että en edes sun käskystäsi ikävä kyllä ole vielä alkanut uraa luomaan.

Ei tarvitse tehdä uraa, sillä minulle riittää se ura, jota mieheni kyntää.

Ei tarvitse, mies tekee sen puolestani, saan olla kotona ja odottaa lapsia koulusta:) ihanaa kun ei ole pakko tehdä mitään mistä en pidä.

Minulla ei ole vähääkään kunnianhimoa. Riittää, että olen käynyt lukion ja ammattikoulun ja mulla on koulutustani vastaava vakituinen työpaikka, jossa viihdyn erinomaisesti.  Haluan että työni on "tylsää", eikä liian vaikeaa.  Vapaa-ajalla sitten toteutan itseäni erilaisissa jutuissa.  Ja kolme lastakin on :)

Positiivisten roolimallien puute. Urahalut huomattu liian myöhään... Oravanpyörästä hyppääminen uusien opiskelujen takia hankalaa ilman tulotason huomattavaa putoamista. 

Miksi pitäisi tehdä uraa? Minulla ei ole tarvetta näyttää kenellekään yhtään mitään.

Olen halunnut olla lasten kanssa kotona kunnes nuorin oli 3v. Olen kyllä kunnianhimoinen sen suhteen että teen työni hyvin, mutta suljen työpaikkani oven ja jätän työt sinne enkä tuo niitä kotiin, mieluummin 8h työpäivän jälkeen. 

Rakastan pikku keski-luokkaista elämääni ja vapaa-aikaani, aikaa, jonka voin viettää lasten ja harrastusten parissa, en halua vastata kenenkään muun kuin omasta työstäni. Opiskelusta ja itseni kehittämisestä olen kiinnostunut ja joka syksy aloitan uuden opiskelun tai jatkan edellisen vuoden opiskelua, mutta vain kehittääkseni itseäni ja ajatteluani. Olen myös kiinnostunut kädentaitojeni kehittämisestä, matkoista, kulttuurista, uskonnoista, luonnosta, liikunnasta, laiskottelusta jne. Uranluominen veisi tuosta kaikesta aivan liian paljon aikaa ja mitä saisin vastineeksi?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:22"]Traumaattinen lapsuus, teini-ikä ja nuoruus. Että en edes sun käskystäsi ikävä kyllä ole vielä alkanut uraa luomaan.

[/quote]

Miksi annat vanhojen juttujen seisoa myös tulevaisuuden edessä?

Minäkin olin lasten kanssa kotona sen kolme vuotta, mutta entä sitten? Yritän vaan tajuta sen miksi täällä eletään miehen rahoilla.....

Mummoni sanoi että pidä huoli että pystyt elättämään itsesti ja lapsesi (vaari kuoli talvisodassa)  ja sen olen tehnyt.

Ura ei ole itseisarvo.

Muut asiat ovat merkityksellisempiä.

Olen tehnyt niin.
T. DI ja 3 lapsen äiti