Puolitoistavuotias puree vanhempiaan ja sisaruksiaan, mitä tehdä?

mutta meillä oli aikoinaan esikoisella samanlaista, eikä se vaihe hirvittävän kauan kestänyt. Me vaan sanottiin aina tiukasti ja määrätietoisesti, ettei niin sovi tehdä ja selitimme, että se sattuu. Jos luuli, että sanomisemme oli jokin leikki, saatoimme välillä jättää myös kokonaan huomiotta, jotta hän ei puremalla saanut sitä, mitä haki, eli juuri sitä huomiota.

tuossa iässä. Puri yleensä kun halusi huomiota. Teimme niin, että kielsimme ja poistimme aina tilanteesta, eli omaan huoneeseen hetkeksi. Pureminen jäi pois muutamassa kuukaudessa, kun huomasi, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Lisäksi yritin huomioida kaikkia hyviä tekoja erityisesti ja niistä sateli kehuja. Nyt ei ole puoleen vuoteen puraissut kertaakaan ja on varmaan unohtanut koko homman.

Kiellämme aina määrätietoisesti, mutta ei kovin vihaisesti. Pelkkä EI, sitten otan lapsen käden silitän sillä itseäni ja sanon: "näin, silitetään äitiä /siskoa/veljeä, ei saa purra, silittää saa, silittäminen tuntuu hyvältä. ai kun tuntuu mukavalta. oi, oletpast taitava..."niin ja meillä siis ollut kaksi purijaa, toinen vajaa 2-v puree vieläkin satunnaisesti, lähinnä kiukun purkamista jne.