Lue keskustelun säännöt.
Kun 4-vuotiasta kiusataan päiväkodissa jo ihan sairaalla tavalla :(
15.06.2014 |
Eilen nukkumaan mennessä 4v poikani itki, että minne äiti ja isä katoaa kun hän jää täysin yksin. Kertoi, että kaveri sanoi päiväkodissa, että minä ja isänsä katoamme ja lapsi jää yksin eikä näe meitä ikinä. Tätä on ollut aiemminkin. Sama kaveri sanoo lapselleni, ettei kukaan halua leikkiä hänen kanssaan eikä hänellä muka ole kavereita. Tästä on puhuttu päiväkodissa ja kaverin vanhemmat sanovat vain, että lapset ovat vähän tällaisia.
Tuntuu pahalta, kun tätä kiusaajaa ei omat vanhemmat halua laittaa kuriin. Kiusaaja vaihtaa syksyllä eskariin, joten ainakin kiusaaminen loppuu siihen.
Lapseni on ujo, mutta pitää muista huolta. Tykkää leikkiä hieman pienempien kanssa, koska tällaisia konflikteja ei tule. Lapsen kanssa on keskusteltu asiasta, ettei moisia puheita kannata kuunnella.
Tuntuu pahalta lapsen puolesta :( Tänään hän on pari kertaa kysynyt, että ethän äiti katoa minnekään. Seuraa isäänsä vessaankin, kun pelkää jos isä ei ole näkyvissä.
Miksi te vanhemmat ette suostu yhteistyöhön, ottaako se egon päälle? Ei kiusaamista voi IKINÄ lakaista maton alle ja väittää, että lapset nyt ovat tällaisia. Ei asian myöntäminen tee teistä huonoja vanhempia, päinvastoin! Jos tuota kaveria ei laiteta kuriin, hän jatkaa sitä eskarissakin. Kiusaa muitakin kuin minun lastani.
Onko teillä kokemusta tällaisesta?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:37"]
Isoimmilla samat ongelmat, vanhemmat ei usko.
Kun minun 13v tytär kertoi minulle (ja kyseli miten toimia), kun oli nähnyt kaverillaan käsivarsissa viiltelyjälkiä. Oli aidosti kauhuissaan ja halusi auttaa kaveria. No kun itse ajattelin, että äitinä haluaisin tietää tuosta, jos en olisi huomannut jo, soitin hyvin rauhallisen puhelun tytön kaverin äidille ja sanoin asiasta.
Sieltä tuli täysi tyrmäys, ei ole heidän MAija viillellyt, se on se toinen MAija, olen käsittänyt väärin jne. Olin toki ihan tarkkaan varmistanut jo aiemmin, kumpi Maija se oli.
No joka tapauksessa, nyt kaverin äiti ei minua tervehdi, tyttäreni saa kuulla koulussa jos jonkinlaisia :juoruja" itsestään ja entinen kaveri kostaa kaikella mahdollisella tavalla lapselleni.
Mitä tästä opin?
No sen, että vaikka tietäisin jonkun lapsesta vaikka mitä hankalaa asiaa, asia saa minun puolesta olla. Viestintuoja ammutaan, mutta nyt ei ammuta minua enää, kerta laukaisu tappoi.
[/quote]
Normaali ihminen erehtyy aina kuvittelemaan, että muutkin ovat. Mutta eihän normaalissa huushollissa tarvitse lapsen viillellä itseään tunteakseen jotain. Ei pidä luopua toimimasta sen takia, että on toiminut kerran naiivisti. Vie asiaa eteenpäin, erityisesti nyt, kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Se lastensuojeluilmo taitaisi olla paikallaan, vaikka en ole ensimmäisenä niitä suosittelmassa.
Eikä kannata pitää viiltelijää hirviönä tai huonostikäyttäytyvänä. Hänen äitinsä toimintaperiaate on vihamielinen totuuden kieltäminen, ja lapsella ei joskus ole paljon muuta mahdollisuutta kuin toimia äitinsä etäpäätteenä, ja molemmat varmaan toimivat syvässä hädässä. Niin kauan kuin ongelmiin löytyy syntipukki muualta (=sinä ja tyttäresi), kaikki on kotona hyvin.
[/quote]
Jotain tuollaista minäkin ajattelin. Jos siellä kotona kaikki olisi hyvin ( jos syy ei oel kiusaamisen taikka muun lähipiirin) niin ei tuo lapsi viiltelisi. Joten se, että tuolle vanhemmalle ilmoitetaan kostautuu tuolle itseään viiltelevälle lpaselle. Eli lapsi sai haukut ja kokee, että kaveri petti hänet
Itse en koskaan uskaltanut mennä kertomaan mitään koulunterveydenhoitajalle koska tiesin, että vanhemmille ilmoitetaan ja sitten MINÄ kärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiasta kunnolla puhuttaisiin niin pyrittäisi löytämään syyt miksi lapsi niin puhuu.
Yhdessäkään viestissä ei puhuttu kuoleman mahdollisuudesta, siitä että lapsen sukulainen tai perheenjäsen olisi voinut kuolla.
Kuolema on elämään kuuluva asia eikä se todellakaan ole valehtelua. Joten te jotka sanotte että alkakaa taustoista tietämättä inttämään vastaan sille "kiusaajalle" niin kannattaa puhua mielummin suoraan kotona vastaan tulleista asioista.
Tämä sillä tietona että meillä on lapsi kuollut perheestä ja tiedetään jotain siitä että lapseni kaverin perheessä on sanottu "ettei lapset kuole" tms.
Jos lapselle taas kerrotaan että kuollut tavallaan nukkuu, niin lapselle voi tulla pelko nukkumisesta.
Jos taas siellä tarhassa lapsi pelotellaan tottelemaan sillä että uhataan että vanhemmat katoaa yms niin tottakai siihen pitää puuttua sitten vaikkapa lastensuojelun kautta.
Mutta ketjussa häiritsevintä minusta on että 4- vuotiaan juttuja kuunnellaan näin korvatarkkana ja lapsesta itse leimataan kiusaaja. Menkää itseenne.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:05"]
Lapses on liian herkkä. Et voi suojella häntä jokaiselta pahalta sanalta. Tuota menoa lastas kiusataan myös koulussa ja se pahenee tod. näk. koko ajan.
Järkevintä on nyt selittää lapselles että maailmassa on ilkeitä ihmisiä jotka voi sanoa pahasti tai valehdella päin naamaa. Kaikkea ei pidä uskoa mitä joku sanoo. Ja äiti ja isi ei katoa mihinkään.
Sinä olet just esimerkki curling-vanhemmasta joka lakaisee lapsensa tietä, eikä lapsi opi itse puolustaan itseään ja sanomaan takaisin. Ihan varmasti sellaista lasta aletaan kiusata. Eihän se reilua ole mutta niin se vaan menee.
Jos haluat lastasi auttaa niin opeta mitä hänen tulee sanoa takaisin kiusaajalle. Vaikka näin:
Kiusaaja: "sun vanhemmat katoaa etkä nää niitä enää ikinä!"
Lapses: "Mun vanhemmat rakastaa mua eivätkä koskaan mua hylkää!"
[/quote]
Hyvä lääke, väärä diagnoosi. Ei lapsi ole liian herkkä, jos tuollaisesta järkyttyy. Eikä häntä kiusata lopun ikää koska hän on herkkä. Maailma on täynnä herkkiä ihmisiä, joita ei kiusata.
Sen sijaan se kiusaajien hallinnoiminen ei onnistu, kun aikuiset tekevät koko ajan tätä myyräntyötä, jossa peloitellaan toisiaan. Pahimmat kiusaajat tulevat sitten näistä, joita on yritetty karaista vuoden ikäisestä asti, jotta heitä ei kiusattaisi koulussa.
Kiusaaminen koulussa ja päiväkodissa on aikuisyhteisön hajoamisen suora seuraus.
Jos tämänkertainen kiusaaja nähtäisiin lapsena eikä paholaisena, ymmärrettäisiin hänen hätänsä, kun vauva on tullut taloon. Tuettaisiin häntä ja vahdittaisiin käytöstä. Minä kertoisin omalle itkevälle nelivuotiaalleni tässä kohtaa, että kaveria taitaa pelottaa, että vanhemmat eivät häntä enää huomaa, kun vauva on tullut taloon, ja halusi seuraa pelkäämään kanssaan pelottelemalla sinutkin. Ja sitten ehkä juteltaisiin siitä, mitä ne pikkusisarukset ovat ja mitä niistä seuraa.
Tieto on valtaa sitten kuitenkin, ja jos sitä ei kierrätetä, kaikki valta on suorastaan tyrkätty ruoskaksi kiusaajan käteen. Sitten vielä paljastetaan selkä, että lyö tuohon.
[/quote]
...ja sitten tuo kiusattu 4v oppii, että vauvan tulo taloon aiheuttaa tuonlaiset ajatukset, hyvä muistaa sitten kun omalle kohdalle sattuu ja osaa pelätä..
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:50"]
Kyllä lapsia voi opettaa vahvistumaankin. Aina löytyy uusia kiusaajia, jos maaperä on altis, se on valitettavaa, mutta totta. Kiusaamista en salli missään muodossa. Kiusaaja on heikko ja yrittää kätkeä omaa arvottomuuttaan tekemällä haittaa toisille.Aika julmaa on keskustelu päiväkodeissakin ja hyvä ottaa asia henkilökunnan kanssa puheeksi.
Tuosta vahvistamisesta on nro 16:lla hyvä esimerkki. Lapsia tullaan nimittelemään ja arvostelemaan vaatteista, hiuksista, kännyköistä, ulkoisista seikoista jne. Lasta voi opettaa suhtautumaan näihin ikäviin tilanteisiin tyyliin;" ei sinun tarvitse vaatteistani tykätäkään" tai "pidän itse kännykästäni."
Lapset seuraavat hyvin paljon aikuisten esimerkkejä ja kuulevat enemmän kuin tiedämmekään.
[/quote]
Meillä lapset lopetti välittämisen kiusaamisesta siihen,kun kerroin, että kiusaajat on ihan paskakakaroita ja niillä on ongelmia kotona ja niiden vanhemmat nyt vain on ihan typeriä ja epäonnistuneita. Se jotenkin on saanut lapset näkemään asian toisin, eikä kiusaajia tarvitse pelätä. Säälivät näitä enemmän, kun niiden elämä on oikeasti kiusaamisen takana niin perseestä.
[/quote]
Totta, noin minäkin olen sanonut ja tottahan se on. KUKAAN, ei lapsi eikä aikuinen kiusaa ketään tarkoituksella jos/kun on terve päästään. Siellä se vika on ja siihen olisi puututtava!
[/quote]
Osoitan sormella enemmän sinne kotiin kuin lapseen. Lapsi todella oppii kaiken kotoa ja oireilee kotiolonsa pahuutta.
Tuskin tosiaan kukaan terve lapsi kiusaa, siihen on syyt muualla.
Mites muuten puutut tuon kiusaajan kotioloihin?
Tuo on päiväkodin henkilökunnan kanssa ratkottava asia. Eli keskustellaan molempien tahojen, kiusatun ja kiusaajan perheen kanssa. Asia otetaan esiin uudestaan ja uudestaan. Lapset pyritään pitämään erillään toisistaan niin kauan että asiat alkaa taas toimia ja katsotaan sitten uudestaan. Jos vanhemmat ei kykene vastuuseen, on muiden otettava se vastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:53"]
Jos ei vanhemmat eikä päiväkoti saa mitään aikaiseksi ja puutu kiusaajan käytökseen, tee sinä se. Ja teekin jämäkästi. Lastasi hakiessa katsot sopivan sauman ja jututat lasta niin ettei muut kuule. Teet selväksi, että jos kiusaaminen ei lopu, tapahtuu jotain ikävää x. Sanot tarkkailevasi tilannetta joka hetki, kerrot että sinulla on päiväkodissakin tarkkailu päällä ja kuulet pienimmästäkin kiusanteosta, joten turha yrittää mitään. Miksi annat lapsesi kärsiä ja saada kenties pysyviä haavoja mieleensä tuollaisen ilkimyksen vuoksi. Toimi nyt kun jotain on vielä tehtävissä. Itse en ikimaailmassa voisi katsoa vierestä lapseni kiusaamista, enkä toisaalta voisi ksokaan antaa lapseni kiusata ketään puuttumatta siihen. Häpeisin silmät päästäni jos ilmenisi, että lapseni kiusaisi muita ja saisi kyllä tuntea käyttäytyneensä typerästi. Ja toisaalta, puolustaisin (syyttömästi) kiusattua lastani leijona lailla, vähät välittämättä kiusaajan tunteista.
[/quote]
Eli tuo on sitten oikein?
OMG! Että alkaa uhkaamaan ja kiusaamaan lasta ja vielä salaa muilta?
Ei ihme, että lapset oppii kiusaamaan, kun vanhemmat tekee noin.
Luulen, ettei kiusaaminen lopu eskariin vaan jatkuu koko opiskelun ajan. Ujot erottuvat joukosta ja heitä on helppo kiusata. Kiusaajat valitsevat puolustuskyvyttömät. Kotikasvatuksella pahentaa vain tilannetta, lapsi joka ei ole ollut päivääkään samanikäisten kanssa tekemisissä erottuu varmasti joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:37"]
Isoimmilla samat ongelmat, vanhemmat ei usko.
Kun minun 13v tytär kertoi minulle (ja kyseli miten toimia), kun oli nähnyt kaverillaan käsivarsissa viiltelyjälkiä. Oli aidosti kauhuissaan ja halusi auttaa kaveria. No kun itse ajattelin, että äitinä haluaisin tietää tuosta, jos en olisi huomannut jo, soitin hyvin rauhallisen puhelun tytön kaverin äidille ja sanoin asiasta.
Sieltä tuli täysi tyrmäys, ei ole heidän MAija viillellyt, se on se toinen MAija, olen käsittänyt väärin jne. Olin toki ihan tarkkaan varmistanut jo aiemmin, kumpi Maija se oli.
No joka tapauksessa, nyt kaverin äiti ei minua tervehdi, tyttäreni saa kuulla koulussa jos jonkinlaisia :juoruja" itsestään ja entinen kaveri kostaa kaikella mahdollisella tavalla lapselleni.
Mitä tästä opin?
No sen, että vaikka tietäisin jonkun lapsesta vaikka mitä hankalaa asiaa, asia saa minun puolesta olla. Viestintuoja ammutaan, mutta nyt ei ammuta minua enää, kerta laukaisu tappoi.
[/quote]
Normaali ihminen erehtyy aina kuvittelemaan, että muutkin ovat. Mutta eihän normaalissa huushollissa tarvitse lapsen viillellä itseään tunteakseen jotain. Ei pidä luopua toimimasta sen takia, että on toiminut kerran naiivisti. Vie asiaa eteenpäin, erityisesti nyt, kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Se lastensuojeluilmo taitaisi olla paikallaan, vaikka en ole ensimmäisenä niitä suosittelmassa.
Eikä kannata pitää viiltelijää hirviönä tai huonostikäyttäytyvänä. Hänen äitinsä toimintaperiaate on vihamielinen totuuden kieltäminen, ja lapsella ei joskus ole paljon muuta mahdollisuutta kuin toimia äitinsä etäpäätteenä, ja molemmat varmaan toimivat syvässä hädässä. Niin kauan kuin ongelmiin löytyy syntipukki muualta (=sinä ja tyttäresi), kaikki on kotona hyvin.
[/quote]
Jotain tuollaista minäkin ajattelin. Jos siellä kotona kaikki olisi hyvin ( jos syy ei oel kiusaamisen taikka muun lähipiirin) niin ei tuo lapsi viiltelisi. Joten se, että tuolle vanhemmalle ilmoitetaan kostautuu tuolle itseään viiltelevälle lpaselle. Eli lapsi sai haukut ja kokee, että kaveri petti hänet
Itse en koskaan uskaltanut mennä kertomaan mitään koulunterveydenhoitajalle koska tiesin, että vanhemmille ilmoitetaan ja sitten MINÄ kärsin.
[/quote]
En missään tapauksessa ajattele niin, että viiltelijä on hirviö tai kummajainen!!
Tyttäreni on kertonut asiasta koulussa, kun oli silloinkin joutunut kiusaamisen takia jonnekin kokoukseen. Tytär oli kuullut tuota viiltelijää kiusattavan ja sanonut opettajalle. No tuossa kokouksessa ei tietenkään ollut Maija, vaan se MAijan kiusaaja ja tyttäreni. Kokouksen vetäjä oli vähätellyt kiusaamista, kun ei sitä "huora" sanaa Maija nyt niin tosissaan voi ottaa. Tyttäreni oli sitten sanonut, että kylläpä Maija sen otti tosissaan, kun koetti tappaa itsensä (ei viiltely, vaan muu tapa)
Se kokous sitten päättyi siihen. Eli olemme saaneet asian eteenpäin kerrottua, emme puutu siihen enää. En ilmoittele kellekkään, olemme osamme tehneet.
Ehkä koulusta on otettu yhteyttä Maijaan, en tiedä, se ei minulle kuulu.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:29"]
Luulen, ettei kiusaaminen lopu eskariin vaan jatkuu koko opiskelun ajan. Ujot erottuvat joukosta ja heitä on helppo kiusata. Kiusaajat valitsevat puolustuskyvyttömät. Kotikasvatuksella pahentaa vain tilannetta, lapsi joka ei ole ollut päivääkään samanikäisten kanssa tekemisissä erottuu varmasti joukosta.
[/quote]
Kaikkia kiusataan, mutta se, kuinka antaa kiusaamisen vaikuttaa on se ero.
Toiset ei sitä kestä, toiset vahvistuu.
Ihan sama kaikissa asioissa, kun elämässä tulee ongelmia, toinen jää siihen rähmälleen, toinen vaan jaksaa taistella.
En nyt sano, että nuo taistelijat ovat parempia, vaan sen, että kiusaamisen kohtaamisella on eroja.
Ei kaikki kiusatut ala toisia ampumaan, mutta joku tekee senkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:37"]
Isoimmilla samat ongelmat, vanhemmat ei usko.
Kun minun 13v tytär kertoi minulle (ja kyseli miten toimia), kun oli nähnyt kaverillaan käsivarsissa viiltelyjälkiä. Oli aidosti kauhuissaan ja halusi auttaa kaveria. No kun itse ajattelin, että äitinä haluaisin tietää tuosta, jos en olisi huomannut jo, soitin hyvin rauhallisen puhelun tytön kaverin äidille ja sanoin asiasta.
Sieltä tuli täysi tyrmäys, ei ole heidän MAija viillellyt, se on se toinen MAija, olen käsittänyt väärin jne. Olin toki ihan tarkkaan varmistanut jo aiemmin, kumpi Maija se oli.
No joka tapauksessa, nyt kaverin äiti ei minua tervehdi, tyttäreni saa kuulla koulussa jos jonkinlaisia :juoruja" itsestään ja entinen kaveri kostaa kaikella mahdollisella tavalla lapselleni.
Mitä tästä opin?
No sen, että vaikka tietäisin jonkun lapsesta vaikka mitä hankalaa asiaa, asia saa minun puolesta olla. Viestintuoja ammutaan, mutta nyt ei ammuta minua enää, kerta laukaisu tappoi.
[/quote]
Normaali ihminen erehtyy aina kuvittelemaan, että muutkin ovat. Mutta eihän normaalissa huushollissa tarvitse lapsen viillellä itseään tunteakseen jotain. Ei pidä luopua toimimasta sen takia, että on toiminut kerran naiivisti. Vie asiaa eteenpäin, erityisesti nyt, kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Se lastensuojeluilmo taitaisi olla paikallaan, vaikka en ole ensimmäisenä niitä suosittelmassa.
Eikä kannata pitää viiltelijää hirviönä tai huonostikäyttäytyvänä. Hänen äitinsä toimintaperiaate on vihamielinen totuuden kieltäminen, ja lapsella ei joskus ole paljon muuta mahdollisuutta kuin toimia äitinsä etäpäätteenä, ja molemmat varmaan toimivat syvässä hädässä. Niin kauan kuin ongelmiin löytyy syntipukki muualta (=sinä ja tyttäresi), kaikki on kotona hyvin.
[/quote]
Jotain tuollaista minäkin ajattelin. Jos siellä kotona kaikki olisi hyvin ( jos syy ei oel kiusaamisen taikka muun lähipiirin) niin ei tuo lapsi viiltelisi. Joten se, että tuolle vanhemmalle ilmoitetaan kostautuu tuolle itseään viiltelevälle lpaselle. Eli lapsi sai haukut ja kokee, että kaveri petti hänet
Itse en koskaan uskaltanut mennä kertomaan mitään koulunterveydenhoitajalle koska tiesin, että vanhemmille ilmoitetaan ja sitten MINÄ kärsin.
[/quote]
En missään tapauksessa ajattele niin, että viiltelijä on hirviö tai kummajainen!!
Tyttäreni on kertonut asiasta koulussa, kun oli silloinkin joutunut kiusaamisen takia jonnekin kokoukseen. Tytär oli kuullut tuota viiltelijää kiusattavan ja sanonut opettajalle. No tuossa kokouksessa ei tietenkään ollut Maija, vaan se MAijan kiusaaja ja tyttäreni. Kokouksen vetäjä oli vähätellyt kiusaamista, kun ei sitä "huora" sanaa Maija nyt niin tosissaan voi ottaa. Tyttäreni oli sitten sanonut, että kylläpä Maija sen otti tosissaan, kun koetti tappaa itsensä (ei viiltely, vaan muu tapa)
Se kokous sitten päättyi siihen. Eli olemme saaneet asian eteenpäin kerrottua, emme puutu siihen enää. En ilmoittele kellekkään, olemme osamme tehneet.
Ehkä koulusta on otettu yhteyttä Maijaan, en tiedä, se ei minulle kuulu.
[/quote]
Surullinen tapaus kaikille,viiltekijälle, sinun lapsellesi ja sinulle. Lapsesi oli kyllä rohkea kun meni puhumaan.
Itsellänikin on ristiriitainen olo näissä asioissa. ne jotka tekevät vääryyttä peittelevät sen ja sitten on nämä vähättelijät jotka haluavat lakaista kaiken matonalle. Toivottavasti oma lapsesi ei saanut kärsiä tuosta kohtuuttomasti.
Minusta vanha perinne tepsii yhä:
Kerrot lapselle, että se on itse joka haukkuu. Eli jos kiusaaja sanoo, että vanhemmat katoaa, niin käske oman lapsesi vastata, että "se on itse joka sanoo: sinun vanhemmat katoaa".
Tämä ehkä kuulostaa typerältä ,mutta se on yleispätevä ohje jokaiseen kiusaamiseen. Ja niitä kiusaamisia tulee eteen valitettavasti aina silloin tällöin. Silloin on hyvä, että on takataskussa tällainen kiusaamisen torjunta. Eli ei välitä asiasta vaan sanoo, "se on itse, joka sanoo."
Olen työssäni lasten kanssa ja tämä on ainoa, mikä saa kiusaajat hämilleen: he ovatkin itse tyhmiä, pikkuvauvoja tms! Nimittely loppuu siihen paikkaan.
Sen sijaan anteeksipyytämiset sun muut ei minusta välttämättä hetkauta kumpaakaan vaan kiusattu saattaa edelleen luulla olevansa se tyhmä pikkuvauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 16:37"]
Isoimmilla samat ongelmat, vanhemmat ei usko.
Kun minun 13v tytär kertoi minulle (ja kyseli miten toimia), kun oli nähnyt kaverillaan käsivarsissa viiltelyjälkiä. Oli aidosti kauhuissaan ja halusi auttaa kaveria. No kun itse ajattelin, että äitinä haluaisin tietää tuosta, jos en olisi huomannut jo, soitin hyvin rauhallisen puhelun tytön kaverin äidille ja sanoin asiasta.
Sieltä tuli täysi tyrmäys, ei ole heidän MAija viillellyt, se on se toinen MAija, olen käsittänyt väärin jne. Olin toki ihan tarkkaan varmistanut jo aiemmin, kumpi Maija se oli.
No joka tapauksessa, nyt kaverin äiti ei minua tervehdi, tyttäreni saa kuulla koulussa jos jonkinlaisia :juoruja" itsestään ja entinen kaveri kostaa kaikella mahdollisella tavalla lapselleni.
Mitä tästä opin?
No sen, että vaikka tietäisin jonkun lapsesta vaikka mitä hankalaa asiaa, asia saa minun puolesta olla. Viestintuoja ammutaan, mutta nyt ei ammuta minua enää, kerta laukaisu tappoi.
[/quote]
Normaali ihminen erehtyy aina kuvittelemaan, että muutkin ovat. Mutta eihän normaalissa huushollissa tarvitse lapsen viillellä itseään tunteakseen jotain. Ei pidä luopua toimimasta sen takia, että on toiminut kerran naiivisti. Vie asiaa eteenpäin, erityisesti nyt, kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Se lastensuojeluilmo taitaisi olla paikallaan, vaikka en ole ensimmäisenä niitä suosittelmassa.
Eikä kannata pitää viiltelijää hirviönä tai huonostikäyttäytyvänä. Hänen äitinsä toimintaperiaate on vihamielinen totuuden kieltäminen, ja lapsella ei joskus ole paljon muuta mahdollisuutta kuin toimia äitinsä etäpäätteenä, ja molemmat varmaan toimivat syvässä hädässä. Niin kauan kuin ongelmiin löytyy syntipukki muualta (=sinä ja tyttäresi), kaikki on kotona hyvin.
[/quote]
Jotain tuollaista minäkin ajattelin. Jos siellä kotona kaikki olisi hyvin ( jos syy ei oel kiusaamisen taikka muun lähipiirin) niin ei tuo lapsi viiltelisi. Joten se, että tuolle vanhemmalle ilmoitetaan kostautuu tuolle itseään viiltelevälle lpaselle. Eli lapsi sai haukut ja kokee, että kaveri petti hänet
Itse en koskaan uskaltanut mennä kertomaan mitään koulunterveydenhoitajalle koska tiesin, että vanhemmille ilmoitetaan ja sitten MINÄ kärsin.
[/quote]
En missään tapauksessa ajattele niin, että viiltelijä on hirviö tai kummajainen!!
Tyttäreni on kertonut asiasta koulussa, kun oli silloinkin joutunut kiusaamisen takia jonnekin kokoukseen. Tytär oli kuullut tuota viiltelijää kiusattavan ja sanonut opettajalle. No tuossa kokouksessa ei tietenkään ollut Maija, vaan se MAijan kiusaaja ja tyttäreni. Kokouksen vetäjä oli vähätellyt kiusaamista, kun ei sitä "huora" sanaa Maija nyt niin tosissaan voi ottaa. Tyttäreni oli sitten sanonut, että kylläpä Maija sen otti tosissaan, kun koetti tappaa itsensä (ei viiltely, vaan muu tapa)
Se kokous sitten päättyi siihen. Eli olemme saaneet asian eteenpäin kerrottua, emme puutu siihen enää. En ilmoittele kellekkään, olemme osamme tehneet.
Ehkä koulusta on otettu yhteyttä Maijaan, en tiedä, se ei minulle kuulu.
[/quote]
Surullinen tapaus kaikille,viiltekijälle, sinun lapsellesi ja sinulle. Lapsesi oli kyllä rohkea kun meni puhumaan.
Itsellänikin on ristiriitainen olo näissä asioissa. ne jotka tekevät vääryyttä peittelevät sen ja sitten on nämä vähättelijät jotka haluavat lakaista kaiken matonalle. Toivottavasti oma lapsesi ei saanut kärsiä tuosta kohtuuttomasti.
[/quote]
Vaikeahan se on totuutta tietää, mutta uskoisin, ettei tyttäreni ole siitä masentunut tai jäänyt murehtimaan kiusaamista. Taitaa olla sellainen luonne, että nostaa kytkintä ja puolustaa muita. Ei sillä, ettei kiusaus aina satuttaisi, mutta kun on muutama hyvä kaveri ja niiden kanssa homma sujuu, siitä selviää. Töysin yksin jäävällä on varmaan kammottavaa.
Murkkuhan tuo on, mutta ihmeen paljon se mulle kertoo asioitaan, hyviä ja huonoja. Joku pv. otetaan yhteen, mutta onneksi kumpikaan ei ole pitkävihaisia, puhdistetaan keuhkot ja ilma ja taas halataan.
Olen aina sanonut, etten voi vaatia lapsisltani muuta kuin sen mitä itse teen, kiukustun, huudan ja lepyn. Mulle saa sillointällöin huutaa ja kun kerran siihen on kasvanut, en voi sitä kieltää. Esimerkki opettaa. Lapsia meillä kuunnellaan aina, jopa silloin, kun ei tekisi mieli kuunnella.
Yksityinen päiväkoti voi irtisanoa lapsen.
Helsinkiläinen Minna Torenius kertoo Helsingin Sanomissa, että hänen 5-vuotias poikansa irtisanottiin Ankkalammen Katajanokan päiväkodista viime helmikuussa.
Keskustelut irtisanomisesta alkoivat tammikuussa, koska päiväkodin mukaan lapsi käyttäytyi ongelmallisesti, ja henkilökunta väsyi poikaan.
Pojan hoito olisi voinut jatkua, jos perhe olisi suostunut lyhennettyyn hoitoaikaan, mutta perhe ei tätä pystynyt järjestämään.
- Se oli todella rankkaa aikaa. Yhteistä päämäärää ei ollut, ja tilanne lukkiutui, Torenius kertoo lehdelle.
Perhe koki joutuvansa jatkuvan rankan arvostelun kohteeksi. Vanhemmat kertovat saaneensa päivittäin palautetta päiväkodin henkilöstöltä, mutta muiden lasten vanhemmilta kielteistä palautetta ei kuulunut.
Yksityinen päiväkoti voi irtisanoa perheen ja päiväkodin hoitosopimuksen. Kunnalla taas on velvollisuus päivähoidon järjestämiseen.
Viisivuotias on nyt kunnallisessa päivähoidossa, ja erityisen tuen tarve on harkinnassa.
Ankkalammen päiväkodeissa irtisanominen oli kolmas. Ankkalampi-päiväkotien toimitusjohtaja Heidi Ruhola sanoo päätöksen olevan aina vaikea ja pitkän prosessin lopputulos.
HS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisivuotias on nyt kunnallisessa päivähoidossa, ja erityisen tuen tarve on harkinnassa.
Varmaan aika yleistä, valitettavasti!
Demokratian vaikeus, yhteiskunnan pitäisi toimia alimmansuorittajan tasolla, niin päiväkodissakin
Onkohan kiusaajalla vanhempia sisaruksia? Eräs ystäväni on kertonut oman isoveljensä kiusanneen häntä tällä tavalla heidän ollessaan pieniä. Jostainhan tuo lapsikin juttunsa keksii.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 15:39"]
Demokratian vaikeus, yhteiskunnan pitäisi toimia alimmansuorittajan tasolla, niin päiväkodissakin
[/quote]
Siis mitä?
Kiusaamista on niin hankalaa saada loppumaan, jos henkilökunta ei tee mitään. Jos sanoo lapselle, että ensikerralla pyyhit lattiaa sillä kiusaajalla ja käsket painumaan vittuun, niin sitten on lapsi itse silmätikkuna. Ja mikään muu ei kiusaamista saa loppumaan, kuin kunnolla turpaan.