Oletteko koskaan sanoneet suorasanaiselle ihmiselle vastaan samalla tavalla?

Eli olette sitä mieltä, että kannattaa nimenomaan koittaa huomauttaa kommenttien epäasiallisuudesta ja huonoista käytöstavoista kuin ns. antaa samalla mitalla takaisin? Tottahan se on, että jälkimmäisessä tapauksessa vain alenee samalle tasolle arvostelijan kanssa. Silti jollain lapsellisella tasolla oikein haaveilen siitä, että voisin joskus oikein kunnolla näpäyttää tälle naiselle takaisin, kun hän arvostelee minua. ap

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 14:45"]

olen juu ja toi suorasanainen tyyppi suuttui verisesti niin huonosta käytöksestä. Kun kysyin miten Se eroaa hänen käytöksestään niin vastaus oli, että hänen suorasanaisuutensa kuuluu luonteeseen ja on siksi sallittua ja luonnollista kun taas mun samanlainen vastaus on pelkkää ilkeyttä. Että silleen.

[/quote] Mun miehen sisko on samanlainen. Laukoo mielipiteitään ja ohjeitaan missä vaan mistään välittämättä ja ihmettelee kun ihmiset loukkaantuu, koska "hän nyt vaan on luonteeltaan rehellinen ja suorasukainen". Tokikkn jos joku muu vastaa samalla mitalla, niin loukkaantuu heti.

En ole vielä uskaltanut, mutta harkinnassa on. Itseäni huomattavasti ylipainoisempi kaveri laihduttaa ja on jo lähes normaaleissa mitoissa. Hänestä tuli samalla tosi ahdasmielinen, ja huomauttelee minunkin syömisistäni. Olen ajatellut, että jossain vaiheessa täräytän hänelle, että "eiköhän sulla ole ihan siinä tarpeeksi työnsarkaa vahtia ettet liho entisiin mittoihin". Tämän kyllä tekisin vasta äärimmäisessä vitutuksessa.

Kohtelen ihmistä ensin asiallisesti. Jos hän kohtelee muita halveksuvasti kohtelen häntä samalla tavalla. Suorasanaisille sanon suoraan, helpottaa kommunikointia. Ei haittaa jos vittuilee, vittuilen takaisin. Osaan suututtaa ihmiset, kuuluu osittain luonteeseen, haastan ihmisen kun hän kerjää sitä, muuten en edes hae huomiota. Ihmiset ovat niin alkeellisia, tyhmät jutut ja kaikki samojen asioiden toistot. Ihmiset baarijonossa pyrin jättämään väliin, se sananvaihto ei auta ketään.

Mä oon tyytynyt vaan ignooraamaan tällaisen henkilön,nimittäin äitini.Kaikkeen olisi parempi tapa ja minun kuuluisi olla tietynlainen ja elää elämäni hänen ajatustensa mukaan.
Harmittaa,sillä aina ei näin ollut.

Joskus annan samalla mitalla takaisin, mutta useimmiten huomautan hänen tökeryydestään. Joskus leikin ihan viatonta ja kyselen silmät suurina, onko hän todella sitä mieltä että minussa juttu x on huonosti/väärin, koska selvästi hänelläkin on tuo sama juttu x.

Olen se, joka aina jotenkin reagoi huonoihin käytöstapoihin. Inhoan sitä kun ihmiset vain hymistelevät että "Kaisa nyt vaan on tuommoinen, ei kannata välittää". Totta munassa välitän! Mikään "se nyt on vaan tuon luonteinen" ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti ja tökerösti.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 13:13"]Fiksu ja tunne-elämältään tasapainoinen ihminen osaa arvioida milloin on asiallista 'sanoa suoraan' ja milloin ei. Hän myös osaa kuunnella muiden mielipiteitä loukkaantumatta.

Yleensä välttelen suorasanaisia ihmisiä, joilta puuttuu toisen ihmisen kunnioitus. Muutaman kerran olen pakolla joutunut kohtaamaan tällaisen ihmisen työelämässä. Kun hän on ollut hierarkiassa korkeammalla, olen vältellyt ja sanonut vastakkaisen mielipiteeni tai puolustanut itseäni kahden kesken hänelle, mikäli asialla on ollut suurta merkitystä työn sujuvuuden kannalta. Hierarkiassa samalla tasolla tai alempana olevan kanssa olen ollut rohkeampi. Huomaan käyttäväni usein tällaisia ilmaisuja "Olemme nyt kuulleet sinun mielipiteesi. Seuraavaksi kuulemme mielellämme myös muiden asiantuntevat kommentit asiaan. Ole hyvä Matti, miltä tämä näyttää talouslukujen kautta tarkasteltuna?". "Kuulin kyllä mitä sanoit, mutta olen tässä asiassa kokeneempi/ vastuuhenkilö/ huippuasiantuntija ja tulen tekemään ratkaisun kaiken tiedossamme olevan tiedon perusteella. Ilmoitan sinulle päätöksestä samaan aikaan kuin muillekin." "Eiköhän tehdä nyt niin, että jokainen meistä keskittyy omaan työhönsä ja neuvoo muita vain pyynnöstä." "Tyylisi kommentoida tekemistäni ei mennyt nyt ihan nappiin, eikä ollut ihan asiantuntevakaan. Jos haluat jatkaa keskustelua kanssani, voit tulla kokouksen jälkeen huoneeseeni keskustelemaan kasvotusten." jne.

Kaikkiin "minulla on oikeus arvostella muita mistä vaan milloin vaan" -ihmisiin pidän etäisyyttä. Mielestäni heiltä puuttuu empatiakykyä ja sosiaalista silmää.

[/quote]

En muuten ikinä haluaisi olla alaisesi. Inhoan tuollaisia sosiaalisia pelejä. Minun periaatteeni on, että asiat on pakko sanoa suoraan jos haluaa jotain kehitystä tapahtuvan ja sitä vartenhan siellä työpaikalla ollaan, että hommat tulevat tehdyksi. Ei sen takia, että kaikkien tunteita paijataan.

Ei siis ole oikein sanoa suoraan työkaverille, että haiset niin pahalle, että en voi hengittää vaan pitää ensin puhua asiasta työkavereiden kanssa haisulin selän takana ja sitten mennä varovasti kertomaan hajusta pomolle (jotta pomo tietää sitten potkia sen seuraavissa yt-neuvotteluissa) jotta pomo voi ehkä huomauttaa siitä. Sitten haisuli voi ajaa itsensä hermoromahduksen partaalle miettimällä ketkä kaikki tietävät hajusta, pitäisikö pyytää anteeksi tai selittää mistä se johtui mutta kenellekäs selität kun et tiedä ja jokainen työkaverin vino katse tai pilkallinen hymy saa suuren merkityksen haisulin aivoissa ja sitä hän sitten jauhaa koko työajan eikä pysty enää keksittymään töihinsä. Ihanaa!

Kyllä olen sanonut, tai oikeastaan pidin vain puoleni ja mielestäni ihan asiallisesti. En hakkunut tai kiroillut. Hän kanteli huonosta käytöksestäni esimiehelle ja haukkui minua kahvipöydässä työkavereille. Huh onneksi tuo ihminen jäi jo eläkkeelle

Mun 10- v. tyttärelläni on tuollainen suorasanainen kaveri, joka sanoa möläyttelee milloin mitäkin "läpällä". Itse hän on tosi herkkänahkainen ja nyt onkin käymässä niin, ettei häntä juuri yhteisiin leikkeihin huolita. Tytärtäni olen ohjeistanut kertomaan tälle kaverille, kuinka pahalta hänen möläytyksensä tuntuvat. Kun tyttöni on kertonut, tämä kaveri moittii liian herkkänahkaiseksi, kun sehän oli vaan läppä. Äidilleen en voi asiasta sanoa, koska tyttäreni on kieltänyt. Olen sanonut tytölleni, että voi ottaa etäisyyttä tähän kaveriin ja tarvittaessa kertoa myös syyn tyyliin "en halua kuunnella kun niin usein dissaat mua".

Johtuu siitä, että kerta kaikkiaan tietää kaiken paremmin kuin toiset.

Olen sanonut, ja riitahan siitä tuli ja välit meni. Ei sinänsä iso ongelma, koska kyseessä oli samalla työpaikalla toimiva eri yrityksen edustaja, joka oli taipumuksensa vuoksi riidoissa myös esimiestensä kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 12:31"]Johtuu siitä, että kerta kaikkiaan tietää kaiken paremmin kuin toiset.

[/quote]

Näin se on.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 12:31"]

Johtuu siitä, että kerta kaikkiaan tietää kaiken paremmin kuin toiset.

[/quote]

Näin se taitaa valitettavasti olla. Kyse ei tosiaankaan taida olla siitä, että nämä ihmiset arvostaisivat suorapuheisuutta tai avoimuutta yleisesti, vaan he haluavat ainoastaan, että heidän paremmat mielipiteensä tulevat kaikkien tietoon.

En tosiaan ole sanonut tälle ihmiselle koskaan pahasti vastaan mitään. Kerran taisin todeta, että minä tykkään ulkonäöstäni ihan näin, kiitos vain, kun hän taas kerran alkoi täysin kyselemättä arvostella ulkonäköäni. En osaa edes kuvitella, millainen p**kamyrsky syntyisi, jos arvostelisin häntä samalla tavalla kuin hän ja hänen lapsensa puhuvat meidän asioista. Ja tosiaan, äidin tavat ovat siirtyneet myös pojalle, koska viime vierailulla saimme kuulla, kuinka ruoka ei maistunut miltään ja oli huonosti valmistettu ja niin edelleen. Kertaakaan ei äiti sanonut lapselle, ettei tuollainen käytös ole sopivaa. - ap

Fiksu ja tunne-elämältään tasapainoinen ihminen osaa arvioida milloin on asiallista 'sanoa suoraan' ja milloin ei. Hän myös osaa kuunnella muiden mielipiteitä loukkaantumatta.

Yleensä välttelen suorasanaisia ihmisiä, joilta puuttuu toisen ihmisen kunnioitus. Muutaman kerran olen pakolla joutunut kohtaamaan tällaisen ihmisen työelämässä. Kun hän on ollut hierarkiassa korkeammalla, olen vältellyt ja sanonut vastakkaisen mielipiteeni tai puolustanut itseäni kahden kesken hänelle, mikäli asialla on ollut suurta merkitystä työn sujuvuuden kannalta. Hierarkiassa samalla tasolla tai alempana olevan kanssa olen ollut rohkeampi. Huomaan käyttäväni usein tällaisia ilmaisuja "Olemme nyt kuulleet sinun mielipiteesi. Seuraavaksi kuulemme mielellämme myös muiden asiantuntevat kommentit asiaan. Ole hyvä Matti, miltä tämä näyttää talouslukujen kautta tarkasteltuna?". "Kuulin kyllä mitä sanoit, mutta olen tässä asiassa kokeneempi/ vastuuhenkilö/ huippuasiantuntija ja tulen tekemään ratkaisun kaiken tiedossamme olevan tiedon perusteella. Ilmoitan sinulle päätöksestä samaan aikaan kuin muillekin." "Eiköhän tehdä nyt niin, että jokainen meistä keskittyy omaan työhönsä ja neuvoo muita vain pyynnöstä." "Tyylisi kommentoida tekemistäni ei mennyt nyt ihan nappiin, eikä ollut ihan asiantuntevakaan. Jos haluat jatkaa keskustelua kanssani, voit tulla kokouksen jälkeen huoneeseeni keskustelemaan kasvotusten." jne.

Kaikkiin "minulla on oikeus arvostella muita mistä vaan milloin vaan" -ihmisiin pidän etäisyyttä. Mielestäni heiltä puuttuu empatiakykyä ja sosiaalista silmää.

Olen. Sattuu asumaan samassa taloyhtiössä tyyppi, joka puuttuu joka asiaan ja "tykkää, että hänellekin sanotaan suoraan". No, ei muuten tykkää, olen kuullut useammalta naapurilta, miten on sen jälkeen jauhanut paskaa minusta.

En usko, että kannattaa vastata samalla mitalla. Rajat kuitenkin kannattaa vetää. Jos törmäisin ihmiseen ensimmäistä kertaa, ihmettelisin vaan hiljaa tai kysyisin "mitä oikein yrität sanoa'. Jatkossa jod tuollainen ihminen vaikkapa arvostelisi pukeutumistani, saattaisin todeta "Eikö sinulle ole tähän ikään mennessä opetettu hyviä käytöstapoja. Nyt on korkea aika alkaa käyttäytyä ja voit aloittaa sen kehumalla uutta takkiani tai olemalla kommentoimatta sitä."

olen juu ja toi suorasanainen tyyppi suuttui verisesti niin huonosta käytöksestä. Kun kysyin miten Se eroaa hänen käytöksestään niin vastaus oli, että hänen suorasanaisuutensa kuuluu luonteeseen ja on siksi sallittua ja luonnollista kun taas mun samanlainen vastaus on pelkkää ilkeyttä. Että silleen.

Mä sanon aina takaisin, jos joku aukoo päätään. En mene kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin ikinä. Enkä suostu olemaan se, jonka niskaan aina kaadetaan kaikki paskat.

Meidän työpaikan pahin päänaukoja jätti minut rauhaan, koska sanoin takaisin yhdessä tilanteessa.

Nyt tämä kyseinen henkilö jopa yrittää kaveerata mun kanssa, tullaan toimeen keskenämme.

Olen ja riitahan siitä seurasi. Sukulaisellani oli tapana arvostella ulkonäköäni tyyliin "siis miksi lantiosi on tuon muotoinen?! näyttää ihan luonnottomalta, ja muutenkin olet niin laiha ettei näytä yhtään hyvältä! Siis ihosi on taas hirveä, oletko syönyt suklaata?!" Kerran sitten painokommenttiin tokaisin että hän sen sijaan näyttää syöneet hyvin, jolloin sain vastaan tunnin itku- ja raivokohtauksen ja huutoa siitä kuinka hänellä on aineenvaihdunnan sairaus ja kuinka kehtaan! Mutta kuitenkin hän siis jaksaa puhua siitä, kuinka itse näyttää hyvältä ja on tyytyväinen kokoonsa ja minä taas olen ihan liian kulmikas ja luukasa...

Mä tunnen sellaisen tyypin, joka on kova heittämään läppää muista ihmisistä, aika törkeälläkin tavalla. Ajattelee varmaan, että tämähän on vain huumoria. Kommentoi siis painoa, älyä, ulkonäköä jne. ja tietty aina selän takana mutta hänelle ei saa sanoa mitään, tai on heti naama mutrulla. En voi ymmärtää.