Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat anopissasi inhottavat sinua?
14.06.2014 |
Kysymys tarkoitettu ainoastaan niille jotka ajattelevat negatiivisesti anopistaan.
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 00:59"]Anopissa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin että on todellakin tyhmin ihminen, jonka tiedän. En osaa puhua hänen kanssaan juuri mistään, koska hän ei ymmärrä juttujani, ja minä taas en oikein jaksaisi kuunnella hänen juttujaan. On myös kouluttamaton ja ammattitaidoton, eikä todennäköisesti pärjäisi missään muualla kuin oman tutun kotinsa piirissä. Muuten on kyllä ihan hyväntahtoinen ihminen ja toimeen tullaan, olisin vain toivonut anopikseni fiksumman ihmisen. Parempi toki näin, kuin että olisi luonnevikainen tai muuten ongelmainen tapaus.
[/quote] Tiedän tunteen. Tässä minun anoppini aivotuksia ..
- Kun hän imetti poikaystävääni, nautti hän joka aamu kaljan, kosk joku oli sanonut että auttaa maidon tuottamiseen.
- Ei tiennyt mitä on autismi!!!
- tyrkyttää alkoholia raskaana olevalle koska eikai yks lasi pahaa tee.
- soittaa pojalleen aina kun töissä on ongelmia, jos poika voisi puhua hänen puolestaan.
- ei tiedä oikeasti faktoja mistään!! Kertoo tarinoita tyyliin " kaverini synnytti vauvan tynkäjalalla , koska kaatui pyöräillessä ennen synnytystä. Siksi sinä et sa pyöräillä raskaana ollessasi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- yrittää määräillä meitä
- ei pidä minusta koska en tottele hänen määräyksiään
- irtisanoutui töistä ajoissa noin 50-v. viettääkseen mukavaa elämää juoden ja juhlien
- lässyttää lapsenlapsille
- haluaa lapsenlapsista vain valokuvia esiteltäväksi
- ei ole oikeasti kiinnostunut lapsenlapsista ja heidän elämästään
Hoitoapua on pyydetty kerran n. 7 vuotta sitten. Sen jälkeen ei koskaan, eikä pyydetäkään.
Tottunut, että muiden (apen ja mieheni) elämä pyöri hänen ympärillään. Olin ilmeisesti liikaa siihen kuvioon, kun en jaksanut lähteä siihen hölmöyteen mukaan. En myöskään antanut hänen päättää meidän asioitamme, olin paha ihminen :D
Jos nämä anopit ovat miehenne biologisia äitejä, niin oletteko huomanneet siipassanne näitä samoja ominaisuuksia? Tosin putkahtavat paremmin esiin vasta keski-iässä. Biologisesti lienee mahdotonta ettei yksilö perisi lainkaan ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä vanhemmiltaan joko geneettisesti tai mallioppimisen kautta.
Ei mikään inhota, surettaa, että hää men kuolemaan niin nuorena. Olisin mieluusti halunnut tavata mieheni äidin.
Mieheni isällä on uusi vaimo, ja hänenen kanssaan en tule juttuun ollenkaan mutta hän ny ei olekaan oikea anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne; elämä on vain lapsia varten. Hän hoitaa tyttärensä lapsia joka päivä ja valittaa kun ei aika riitä omiin juttuihin.
Pyytää itse lapsia kylään (välimatkasta johtuen ovat sit useamman päivän/yön), sit kuitenkin valittaa miten raskasta on. Olis ottamatta kokonaan, vituttaa se rutina.
Tunkee väkisin kylään ja "auttamaan", en tykkää vieraista kotonani muutenkaan mutta sitä en vaan siedä että joku menee meillä kaapeille yms. Pysyis kotonaan ja kutsuisi mieheni ja lapset sinne, tarvi tänne tulla häiritsemään.
Asuu korvessa keskellä ei mitään ja on mm. sitä mieltä että kaikki karhut pitäisi ampua, muuttaisi ihmisten ilmoille eikä asuisi keskellä metsää. Tai sit vaan pitää hyväksyä että siellä asuu niitä karhujakin.
Meillä on uusperhe mistä ei niin pidetä meteliä. Kaikki lapset asuvat meillä jatkuvasti ja ovat ihan samalla lailla siskoja ja veljiä keskenään, biologia on vaan biologiaa ja perhe on jotain ihan muuta kuin verisukulaisuutta, anoppi sit taas ei laita edes joulukorttiin kuin biologisten lapsenlastensa nimet.
Alkoipa ärsyttää kun näitä listasi, onneks on hyvät välit (monta sataa kilometriä) appivanhempiin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on ateisti ja tämä tulee esille melkein joka keskustelussa mitä käydään. Ei siinä muuten mitään, mutta kun hän haukkuu uskoani miehelleni aina kun selkäni käännän. Anoppi suorastaan palvoi minua koska toimin mikrobien ja kemikaalien tutkijana ja se oli anopin mielestä hienoa, mutta kun kuuli että mm. käyn kirkossa niin asenne vaihtui heti. Lisäksi hänen mielestään vapaaehtoinen lapsettomuus on luonnotonta ja väärin, yrittää painostaa miestäni ottamaan eron ja hankkimaan naisen jonka kanssa tehdä lapsia (vaikka mieskään ei niitä lapsia halua).
Mun anoppi on:
- omaan elämäänsä tyytymätön ja siksi kadehtii jatkuvasti kuiden koulutusta, omaisuutta, uusia hankintoja ja ostoksia, ulkonäköä, matkustamista, kesämökkiä, asuntoa, sisustusta, jnejne. Kääntää ilmiselvän kateutensa läpinäkyvään defenssiajatteluun, eli esim. "en olisi tuollaista halunnutkaan", "se naapurin uusi sohva oli ihan kuvottava", "työttömyyskortistoon opiskeleva tohtori", jne.
- epäreilu lapsiaan kohtaan. On valinnut suosikit, joita hyysää ja lahjoo, ja sitten sen inhokin, jonka on pakottanut sairastumaan vahvuuteen, koska apua ei ole ollut tarjolla, ikinä.
- jakelee ennakkoperintöä selän takana vain tietyille lapsilleen. Yrittää hyssytellä ja elää varmaan jatkuvassa pelossa, että asiat tulevat julki.
- On ihan yhtä epäoikeudenmukainen lapsenlapsiaankin kohtaan. Roolit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.
- Sairastaa jonkinasteista masennusta (tai kaksisuuntaista) ja vetää marttyyrin roolia. Masennuksesta on tullut perustelu, tekosyy ja selitys kaikelle, esim. anoppi puhuu epäkohteliaasti ja loukkaa muita (selitys: se johtuu masennuksesta), anoppi ei halua osallistua sukujuhliin (se johtuu masennuksesta), anoppi jättää oman osuutensa yhteislahjasta maksamatta (se johtuu masennuksesta), anoppi kiukuttelee (se johtuu masennuksesta). Anoppi käyttää sairauttaan selityksenä kaikelle vaikka oikeasti syyt ovat ihan erit.
- on kohdellut minua ja perhettäni ylimielisesti, törkeästi ja kuin roskaa seurustelumme alkuvaiheessa monta vuotta. Luuli varmaan, ettemme miehen kanssa ole tosissamme, vaikka tosissamme olimmekin alusta alkaen. Nyt selvästi on yrittänyt vaihtaa asennettaan, kutta valitettavasti arvet sielussani ovat liian syvät, että pystyisin unohtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ei ole opettanut lapsilleen perusarjen taitoja, kuten esimerkiksi siivoamista, yksinkertaista ruoanlaittoa, sillä anoppi on aina siivonnut täysi-ikäisen ja ylikin täysi-ikäisen lapsensa huoneet, pessyt pyykit ja laittanut ruoat. minun on pitänyt nämä asiat opettaa nykyiselle miehelleni, joka on onneksi innostunut ollut oppimaan
- marttyyri ja tekopyhä, jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla -> heittäytyy marttyyriksi. Hyvänä esimerkkinä ero appiukosta, anoppi uhkaili lapsilleen tekevänsä itsemurhan.
- muutenkin ärsyttää ainainen lässytys ja se että aikuinen käly ei ole muuttanut kilometriä kauemmas äidistään, jottei menetä ns. " kotihoitoa".
Hyviä puolia ovat mm. se, että anoppi asuu 400 km päässä ja häntä ei tarvitse nähdä kuin 2 kertaa vuodessa. Olen aina ollut kateellinen niille, jotka kehuvat että heillä on ihana anoppi.
Materian korostaminen. Mitä enemmän lahjoja antaa, sitä enemmän rakastaa vastaanottajaa. On se tavallaan herttasta, kun jouluna sekä mies että minä saadaan joku 8 pakettia per nenä. Rahaa ei ole niin paljoo joten ne lahjat ovat tahattomasti hauskoja. Yhdessä paketissa sukka, toisessa toinen sukka, yhdessä paketissa veitsi, toisessa toka veitsi, yms, yms, kunnes viimeisessä paketissa itse se veitsiteline. Hauskaa! Poikamme saa valehtelematta n 20 lahjaa. Koti näyttä lelukaupalta anopin vierailun jälkeen.
Ainoa kerta, kun tästä tuli ongelma oli kun meillä ei ollut varaa hankkia hänelle lahjaa. Äitienpäivänä meilla oli rahat todella, todella tiukilla. Lähetettiin anopille kaksi korttia. Yksi pojaltaan ja yksi pojanpojalta. Lahjaan meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa. Normaalisti mies ostaa aina jotain hienoa mutta nyt ei yksinkertaisesti pystynyt. No, appi laitto viestiä, että anoppi oli vähän maassa. Mies soitti ja pyysi anteeksi, että ei ollut varaa hienoon lahjaan. Sano, että kirjaimellisesti oli vain sen verran rahaa, että olisi joko pystynyt ostamaan pojalleen vaippoja tai äitienpäivä lahjan. Molempiin ei rahat riitä joten piti priorisoida. Anoppi alko itkemään. Näinkö paskasti vanhaa naista kohdellaan, hän on tehnyt kaikkensa poikansa eteen, näin hänet palkitaan, kukaan ei arvosta. Me oltiin molemmat vähän shokissa. Sit mies suuttu. Miten hän kehtaa vaatia, että vaipparahat käytetään hänen lahjaan! No, soitti takas ja sano mitä mieltä on ja siitä vasta sota sytty. Ollaan paskoja ihmisiä jotka kohtelee vanhaa naista paskasti. Kolme kuukautta anoppi piti mykkäkoulua ja vähitellen laantu.
Omituista, koska anoppi on muuten ihan järkevä. Fakta vaan on, että hänen silmissä lahjan antaminen = rakastaa. Ei anna lahjaa = ei rakasta. Mitkään selitykset tai syyt ei käy. Kuten sanottu, muuten normaali ihminen mutta toi lahjatilanne on kyllä suoraan sanottuna pimeetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto, itsekeskeisyys, katkeruus ja piheys. Eniten se, ettei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan.
Se kun anoppi AJATTELEE. Lopettaisi sen. Aina kun hän alkaa ajattelemaan se tarkoittaa katastrofaalista karhunpalvelusta. Ja sitten päälle heittäytyy marttyyriksi kun emme ole kiitollisia kun hän Ajatteli. Ja nämä ovat tyyliin on tunkemassa läppäriä tiskikoneeseen "kun siinä oli rasvainen sormenjälki niin hän Ajatteli" tai on menossa puhdistamaan hirvikiväärin piippua tiskiaineella, vedellä ja pulloharjalla. Joo saa ihan keskenään ampua sillä ruosteisella piipulla sitten. Ja pitäisi olla kiitollisia näistä.
Lisäksi haukkuu poikaansa ja syyttää tätä täysin perättömästi milloin mistäkin. Elää omassa pikku maailmassa jossa ei ole kovinkaan usein kosketusta todellisuuteen. Jos hän saa päähänsä että musta on valkoinen niin sehän kanssa on eikä sillä ole mitään merkitystä että kaikki muut 10 paikalla olijaa näkevät vain mustaa.
No, eipä ole kyllä poikansakaan pahemmin väleissä joten ei onneksi tarvitse kuin kerran vuodessa tarvinnut sietää, jos hyvin käy niin jatkossa ei sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs johtuu, että nämä jutut on niin samanlaisia? Montakin vastausta on kuin omalta näppikseltäni.
En vihaa anoppiani, mutta on tiettyjä asioita joista en hänessä ja hänen käytöksestään pidä.
- Anoppini rakastaa rumia koriste-esineitä ja halpaa krääsää. Ollaan saatu lahjaksi "hedelmäpussi", punaisia huovutettuja (sydämen muotoisia) lasinalustoja, (sydämen muotoisia) jääpalamuotteja, (sydämen muotoinen kulho), suklaafonduesetti (koristeltu yllätys yllätys, sydämillä) jne. Nykyisin kerron täsmällisesti esimerkiksi joululahjatoiveet, jotta mitään ylimääräistä krääsää ei kertyisi kaappeihin.
- Ylihuolehtivainen
- Haluaa nähdä monta kertaa kuussa lyhyillä varotusajoilla. Soittaa perjantai-iltana tai pahimmillaan samana päivänä, ja vaatii esim lauantaiksi ruokailemaan. Ei siinä muuta, mutta meillä menee matkoihin jo reilusti aikaa ja ruokailukin tehdään pitkän kaavan mukaan.
- On ylipainoinen ja laihduttaa. Kertoo ettei voi syödä pullaa, mutta vinkuu kuitenkin niitä herkkuja ja haaveilee suureen ääneen niiden perään.
Ihan eniten ärsyttää ja ihmetyttää se, että anoppi on tieten tahtoen halunnut pudottautua kehityksen ja sivistyksen kelkasta, kieltäytymällä systemaattisesti opettelemasta käyttämään tietokonetta. 90-luvun lopulla kun koneiden käyttö arkipäiväistyi esim. pankkipalveluissa, anoppi oli vasta vähän yli 50-vuotias ja oikein hyvin olisi ehtinyt oppia kun vaan olisi alkanut käyttää. Mutta ei..."minä oon niin hakopää, että ihan turha yrittää.." Ja nyt kun KAIKKI on palvelut on netissä, niin kylläpä maristaan kun kaikki on netissä... Niin olisit itsekin, jos olisit mennyt!! Ja viimeisimpänä.. Anoppi täyttää 70, ei kuulemma meinaa enää uusia ajokorttiaan! Eli heittääntyy vielä enemmän muiden avustettavaksi ja palveltavaksi. On ihan hyvä kuski ja hyväkuntoinen, siitä ei ole kyse!
Mua yksi asia vielä: appi pitää vaimoaan kynnysmattonaan, on pettänyt koko heidän liittonsa ajan ja passuuttanut itseään niin, että herralle pitää hakea sukatkin kaapista ja kuoria perunat valmiiksi. Että antaa kohdella itseään noin!?
Ei varsinaisesti mikään, hössöttäminen lähinnä vaan..
No ei inhota, mutta ärsyttää
- kun laittaa melkein joka ruokaan inkivääriä, enkä pidä siitä
- kun ostaa lahjaksi merkkituotteita, jotka eivät sovi minun ja mieheni arvoihin (vaikka tietää, että ollaan viherhippejä)
- valittaa miehen kirpparivaatteista
- vittuilee miehen pride-t-paidasta
Ihan tosissaan sanottuna, tykkään anopista valtavasti ja meillä on läheiset välit. Nämä asiat väkisin keksein ärsyttävinä piirteinä.
- Yksinkertaisuus; ei ole siis mikään penaalin terävin kynä
- Anoppi on aina vakavan näköinen ja tapana on puhua "vihaisella" tavalla, vaikkei ole oikeasti vihainen. Eli ei kyllä mikään ystävällinen ja herttainen ihminen.
- Materialistisuus: käyttää kalliita merkkejä (mm. laukut ja kosmetiikka), joihin itsellä ei ole varaa. Maksattaa nuo miehellään ja pojillaan.
- Rahan ottaminen pojiltaan. Molemmilla pojilla olisi kyllä perheenperustamisvaiheissaan ihan omia menoeriä kylliksi ilman että annetaan äidille kuukausittain (!!) rahaa. Tai maksetaan lastenhoidosta (kun anoppi hoisi lastenlastaan viikon verran, ei lasta kuitenkaan otettu pois päiväkodista tuoksi ajaksi).
- Pihiys
- Himohamstraaminen. Anopin talo on täynnä kaikkea rojua, mitään ei voi heittää pois.
- Ei sisustusmakua. Anoppilassa on kauhea sisustus, ei mitään hajua siitä, mitkä värit sopii yhteen ja mitkä ei. Pelkästään olohuoneesta löytyy seitsemää eri puun sävyä.
- Anoppi on hemmoteltu ja tottunut, että perheen miehet pyörii hänen pikkusormensa ympärillä. Anoppi on jo eläkkeellä, mutta silti kiukuttelee jos vaikka joululahjaksi saatu yöpaita on väärän värinen.
- Temperamenttisuus. Ilmenee siten, että on tottunut määräämään perheessä kaikesta. Tämän vuoksi ei kestäkään sitä, jos minä miniänä vaikutan suunnitelmiin, jolloin hänen oma tahtonsa ei toteudukaan. Tällöin kiukuttelee, tiuskii ja osoittaa minulle mieltään.
- Kateellisuus. Muiden naapureiden ja tuttavien varallisuutta ym. kadehditaan. Muutenkin perheessä jauhetaan todella paljon rahasta.
- Häsläys. Kahvipöydän kattaminen kestää ikuisuuden ja siltikin pöydästä puuttuu aina jotain.
-Visuaalisuuden puute. Kahvipöytään katetaan vieraille iloisesti erilaisia kuppeja. Kerran ollessani siellä kahvilla pöydästä löytyi kolmea erilaista kuppia. Ihmisille myös katetaan erilaisia kahviliinoja, joita ei vaivauduta edes taittelemaan. Tällainen "häläl väliä" -asenne sisustusta ja pieniin yksityiskohtiin on itselleni vierasta.
Huoh. Onneksi anoppi asuu kauempana eikä perhe ole muutenkaan toisilleen läheinen. En siis joudu "sietämään" anoppia kuin muutaman kerran vuodessa. Tosin sekin on liikaa.