Niin ne vaan on ne pari virikelasta hoidossa vielä juhannusviikolla ja juhannuksen jälkeenkin!

Mun lapsi rakasti päivähoitoa ja koululaisenakin muistelee sitä vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan yli 50% ranskalaisista vanhemmista käy lomilla ilman lapsia, Ranskassa ei ole tarvetta teeskennellä etteikö loma olisi hauskempi ilman lapsia. Miksi Suomessa ollaan näin tiukkoja? Vanhemmat eivät saa yhtään hengähtää ja tehdä mitään vaan kaikki aika ja muut resurssit on käytettyävä lapseen? Oletteko oikeasti sitä mieltä että koko 4vko on lomailtava lapsen kanssa ja mieluiten tekemällä lapsen juttuja?

Tuossa tosin on se, että Ranskassa tunnustetaan avoimesti, että pikkulapsien seura ei läheskään aina ole kivaa, mukavaa tai toivottavaa. Ei, vaikka ne lapset olisivat omia. Suomessa sellaisen sanominen saisi lasu-huutelijat täyteen vauhtiin, koska täällä täytyy hymistellä ja teeskennellä, että pikkulapset ovat parasta sitten viipaloidun leivän, aina ja kaikkialla. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat vai miten se nyt meni.

Ranskalaiset naisethan eivät myöskään imetä, koska se pilaa rinnat. Siellä käytetään äidinmaidonvastiketta. (Ilmeisesti jotain muutosta on viime vuosien aikana tapahtunut, mutta kukaan ei syyllistä jos äitiä ei kiinnosta imettäminen ulkonäöllisistä syistä.)

Kuka roudaa lapset päivähoitoon ja hakee sieltä jos vanhemmat makaa Rivieralla?

Ranskassa vain taaperoikäiset on päivähoidossa ja sinne mennään 3-4kk iässä, sillä koulu alkaa jo 3v ja se on maksuton ja pakollinen. Oli vanhemmat töissä tai ei.

Edelleen: Kuka ne taaperot sinne päivähoitoon vie kun vanhemmat ovat keskenään lomalla?

Ranskassa isovanhemmille on kunnia-asia olla aktiivisesti läsnä, toisin kuin täällä takapajulassa "oon oman osani hoitanut, jokanen hoitaa itte". Ranskassa on osa hyvää kasvatusta ja perhekultuuria osallistaa koko perhe ja suku lapsen kasvattamiseen. Lapsi ikäänkuin liittyy osaksi isompaa yhteisöä jo hyvin varhain. Ranskassa ei niinkään käytetä yksityisiä tai tilapäisiä lastenvahteja, aina löytyy joku sukulainen tai ystävä auttamaan. Monella lapsella isovanhemmille mennessään on myös kavereita mukana, jotka isovanhemmat myös hoitavat. 

Eli Suomessa kulttuuri on se että lapset ovat pelkkä riesa ja lasten kanssa on NIIIIIN raskasta.

Se on trauma, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, kun nämä nykyvanhemmat kiikuttavat lapsia päiväkotiin kesälomallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee näistä jutuista mieleen, että ei meidän muidenkaan työ aina niin mieluista ole. Asiakkaat voivat kenkkuilla ja tekevät tyhmiä ja vääriä juttuja. Sellaista se työelämä vaan on.

Toinen asia, mikä tulee mieleen, on, että lapset eivät vaikuta kovin toivotuilta tässä yhteiskunnassa. Ihmiset, jotka hoitavat heitä työkseen, eivät haluaisi hoitaa heitä. Kuka haluaisi viedä lapsensa sellaiselle hoitajalle. Miettikää.

Aina on vaihtoehto hoitaa itse. Ethän koskaan voi tietää minkälaisia hoitajat loppupeleissä ovat kun ovat lasten kanssa.

Silti vanhemmat valitsevat toisin. He kiikuttavat lapsensa hoitoon jopa isyyslomalla, kesälomalla, arkivapailla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ryhmässä useampi tällainen. Surullisin tapaus on, kun vanhemmat+isoveli tuovat lapsen yhdessä päiväkotiin ja kertovat lähtevänsä uimaan/leikkipuistoon tms. ja itkevä lapsi jää päiväkotiin.

Viikko lomaa pienimmälle, kun äiti, isä ja kouluikäinen isoveli lomailevat koko kesä- ja heinäkuun.

Onpa mustavalkoista taas.

Minä olen vienyt tällä viikolla isomman kanssa 5 vuotiaam tarhaan ja lähtenyt tämän tulevan tokaluokkalaiseni kanssa yhteisille menoille kuten leffaan ja rannalle. Kyllä, minulla on ollut vapaapäivä. Vapaa ilta minulla ei kuitenkaan ole. Sen jälkeen kun hain pienemmän klo.14.30 isomman kanssa tarhasta ja vein heidät kotiin niin lähdin töihin. Josta palasin juuri. En tunne minkäänlaista hionoa omatuntoa siitä että en pitänyt tänään pienempää kotona. Teen töitä myös usein viikonloput. Vaikka olisim aamulla tai päivällä vapaalla niin se ei tarkoita sitä että en tekisi ollenkaan töitä, ja sitä sinä tarhatäti et tieäy eikä se sinulle kuulu. Kyllä meidän 5 vuotiaskin jää huomenna lomalle viideksi viikoksi ja tänään oli ihanaa kun sain antaa huomiota isommalle. Ja eilen. Myös hän kaipaa sitä kahdenkeskistä aikaa. Että nyt loppu toi jeesustelu.

Ja lisäys tähän. Pienempi lähtee tarhaan huomennakin suurella innolla kun sitten tulee pitkä pätkä kun ei näe kavereitaan. Eikä jäänyt itkien. Ja sai virikkeitä. Win-win-win tilanne siis minulle, pienemmälle ja isommalle. Joten valivali ja päläpälä. Nyt riittää.

Kovasti sinulla on tarvetta puolustella itseäsi.

Itse luin tuon ajatellen, että hienoa. Mitä oikeastaan äidiltä voisi toivoa? Hän käy työssä, mutta kun jossain kohti päivällä oli mahdollisuus antaa kahdenkeskistä huomiota ja aikaa myös isommalle, keksivät hauskaa tekemistä, sitten jo haettiin pienempi, ja työntäyteinen arki jatkuu…Ei kuulosta ihan kevyeltä hommalta tuo, mutta minusta tämä kuulostaa ihan unelmaäitiydeltä. Hienoa, että jaksaa! Mitä kertoo, että täällä on tullut enemmän alapeukkuja? En ymmärrä.

Oikeasti lähipiirin toimintaa kun olen seurannut niin osa vanhemmista on vaan tosi avuttomia. En tiedä miten heistä on tullut sellaisia, mutta he ovat ihan hukassa jo aivan pienen taaperon kanssa. Ei osata laittaa rajoja lapselle tai sitten otetaan henkilökohtaisena loukkauksena 2-vuotiaan uhma. Kahden lapsen kanssa ei edes äidit osaa olla yksin ollenkaan. Asenne on se että lasten kanssa on NIIIIIIN rankkaa. Aina.

Asennemuutosta kaivattaisiin kipeästi. Joku pakollinen maksuton vanhemmuuskurssi neuvolan kautta?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi rakasti päivähoitoa ja koululaisenakin muistelee sitä vieläkin

Tosi kiva jos näin on, mutta joillakin surullisilla tapauksilla ei varmasti ole mitään muuta muisteltavaa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutes kuvitteleeko porukka oikeasti täällä ettei päikyn henkilökunta tiedä jos lapsi on perustellusta syystä hoidossa aina? Kyllä ne tietää. Nämä lapset jokainen ymmärtää. Oli syy sitten lastensuojelullinen, kehityksellinen ym. Ja miksi päikyn tädit jopa johtajan kanssa osaa ihmetellä näitä ns. virikelapsia läpi kesän? Siihenkin on syynsä. Nämä vanhemmat itse paljastavat mitä tekevät. Ollaan toinen vanhempi äitiyslomalla ja toinen lomalla. Kerrotaan lapsen kuullen mitä kivaa on suunniteltu ja jätetään se lapsi itkemään sinne päikkyyn. Kukaan päiväkodin henkilökunnasta ei puhu ja arvostele työssä käyviä vanhempia joilla ei ole lomaa kertynyt. Kukaan ei arvostele jos on perusteltu syy. Nämä ns. virikelapset ovat niitä joita lohdutetaan, niitä jotka kysyvät miksi muut ovat kotona ja hän hoidossa. Syynä lomattomuuteen on näilä se että kuvitellaan että se päivähoito kesällä on niin tärkeää ettei mitään voi missata. Todellisuudessa ei ymmärretä että omat hoitajat ovat lomalla, paikalla on muiden päiväkotien lapsia ja aikuisia. Kesällä ei tehdä mitään kamalan erikoista koska miehitys on minimaalinen. Ja uskokaa pois, kaikki sijaisuutta tekevät ovat kesän työttöminä. Erotetaan näissä keskusteluissa hoidon todellinen tarve ja vanhempien silkka itsekkyys

Ihan tosissasi luulet, että vaikkapa kaikki masennuksesta kärsivät on lasu-perheitä? Tai esimerkiksi sen kotona hoidettavan pikkusisaruksen diagnooseista huudellaan isosisaruksen päiväkodissa? Katsos kun perheillä on sellaisiakin haasteita jotka eivät ole poikineet lastensuojelun asiakkuutta. Meillä meni isommat päiväkotiin, kun sairastuin kolmannen lapsen kohdalla vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös aamulla. Helpon vauvan kanssa pärjäsin, mutta en kyennyt vastaamaan isompien lasten ulkoilusta ym. Olen kyllä 100% varma ettei kukaan päiväkodissa tiennyt masennuksestani.

Miksi et halunnut kertoa masennuksestasi hoitajille? Varmasti hekin olisivat osanneet paremmin vastata lapsen tarpeisiin ja oireiluun jos olisivat tienneet tämän. Näin siis jos lapsen parasta miettii.

Minä en näe lapsen parasta niin mustavalkoisesti, että se menisi kaikissa tilanteissa aikuisten tarpeiden yli. Minä ajattelen perheen parasta kokonaisuutena. Se tarkoittaa minulle sitä, että lapsen tarpeet menee yli silloin kun ne on aikuisen tarpeita suurempia tai yhtä suuria. Mutta sellainen olisi-ehkä-kiva-tietää tyyppinen tarve ei minusta ylitä aikuisen oikeutta yksityisyyteen arkaluontoisissa henkilökohtaisissa asioissa. Silloin aikuiselle aiheutuvan harmin suhde todennäköiseen lapselle saavutettavaan hyötyyn on kohtuuton.

Mitä harmia tästä voisi koitua aikuiselle? Kaikilla pk:n työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Sen sijaan jos he tietävät että äiti on masentunut, niin he varmasti voisivat yrittää antaa tälle lapselle extra huomiota.

Ai, hoitajilla vaitiolovelvollisuus?

Kyllä hoitajien vaitiolovelvollisuus omasta työstään ja lasten perheiden yksityisasioista, näyttää olevan yhtä ohut, kuin veteen piirretty viiva ja siksi vanhemmat eivät halua kertoa asioitaan, koska niistä juorutaan työyhteisössä ja jos lukee tätäkin palstaa, niin perheiden yksityisasiat tuodaan keskustelupalstoille ihmisten ruodittavaksi ja haukuttavaksi.

Luotettavuudesta ap. perhepäivähoitajana on tästä hyvä esimerkki, hän ei edes halua köydä keskustelua yleisellä tasolla, vaan tuo hoitolapsien ja perheiden yksityisasiat tunnistettavasti palstalle ja haukuttavaksi. Vielä mielikuvituksella ja juoruilla höystettynä.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi hoitajat eivät nauti vanhempien luottamusta ja moni vanhempi jättää asiat kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutes kuvitteleeko porukka oikeasti täällä ettei päikyn henkilökunta tiedä jos lapsi on perustellusta syystä hoidossa aina? Kyllä ne tietää. Nämä lapset jokainen ymmärtää. Oli syy sitten lastensuojelullinen, kehityksellinen ym. Ja miksi päikyn tädit jopa johtajan kanssa osaa ihmetellä näitä ns. virikelapsia läpi kesän? Siihenkin on syynsä. Nämä vanhemmat itse paljastavat mitä tekevät. Ollaan toinen vanhempi äitiyslomalla ja toinen lomalla. Kerrotaan lapsen kuullen mitä kivaa on suunniteltu ja jätetään se lapsi itkemään sinne päikkyyn. Kukaan päiväkodin henkilökunnasta ei puhu ja arvostele työssä käyviä vanhempia joilla ei ole lomaa kertynyt. Kukaan ei arvostele jos on perusteltu syy. Nämä ns. virikelapset ovat niitä joita lohdutetaan, niitä jotka kysyvät miksi muut ovat kotona ja hän hoidossa. Syynä lomattomuuteen on näilä se että kuvitellaan että se päivähoito kesällä on niin tärkeää ettei mitään voi missata. Todellisuudessa ei ymmärretä että omat hoitajat ovat lomalla, paikalla on muiden päiväkotien lapsia ja aikuisia. Kesällä ei tehdä mitään kamalan erikoista koska miehitys on minimaalinen. Ja uskokaa pois, kaikki sijaisuutta tekevät ovat kesän työttöminä. Erotetaan näissä keskusteluissa hoidon todellinen tarve ja vanhempien silkka itsekkyys

Ihan tosissasi luulet, että vaikkapa kaikki masennuksesta kärsivät on lasu-perheitä? Tai esimerkiksi sen kotona hoidettavan pikkusisaruksen diagnooseista huudellaan isosisaruksen päiväkodissa? Katsos kun perheillä on sellaisiakin haasteita jotka eivät ole poikineet lastensuojelun asiakkuutta. Meillä meni isommat päiväkotiin, kun sairastuin kolmannen lapsen kohdalla vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös aamulla. Helpon vauvan kanssa pärjäsin, mutta en kyennyt vastaamaan isompien lasten ulkoilusta ym. Olen kyllä 100% varma ettei kukaan päiväkodissa tiennyt masennuksestani.

Miksi et halunnut kertoa masennuksestasi hoitajille? Varmasti hekin olisivat osanneet paremmin vastata lapsen tarpeisiin ja oireiluun jos olisivat tienneet tämän. Näin siis jos lapsen parasta miettii.

Minä en näe lapsen parasta niin mustavalkoisesti, että se menisi kaikissa tilanteissa aikuisten tarpeiden yli. Minä ajattelen perheen parasta kokonaisuutena. Se tarkoittaa minulle sitä, että lapsen tarpeet menee yli silloin kun ne on aikuisen tarpeita suurempia tai yhtä suuria. Mutta sellainen olisi-ehkä-kiva-tietää tyyppinen tarve ei minusta ylitä aikuisen oikeutta yksityisyyteen arkaluontoisissa henkilökohtaisissa asioissa. Silloin aikuiselle aiheutuvan harmin suhde todennäköiseen lapselle saavutettavaan hyötyyn on kohtuuton.

Mitä harmia tästä voisi koitua aikuiselle? Kaikilla pk:n työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Sen sijaan jos he tietävät että äiti on masentunut, niin he varmasti voisivat yrittää antaa tälle lapselle extra huomiota.

Ai, hoitajilla vaitiolovelvollisuus?

Kyllä hoitajien vaitiolovelvollisuus omasta työstään ja lasten perheiden yksityisasioista, näyttää olevan yhtä ohut, kuin veteen piirretty viiva ja siksi vanhemmat eivät halua kertoa asioitaan, koska niistä juorutaan työyhteisössä ja jos lukee tätäkin palstaa, niin perheiden yksityisasiat tuodaan keskustelupalstoille ihmisten ruodittavaksi ja haukuttavaksi.

Luotettavuudesta ap. perhepäivähoitajana on tästä hyvä esimerkki, hän ei edes halua köydä keskustelua yleisellä tasolla, vaan tuo hoitolapsien ja perheiden yksityisasiat tunnistettavasti palstalle ja haukuttavaksi. Vielä mielikuvituksella ja juoruilla höystettynä.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi hoitajat eivät nauti vanhempien luottamusta ja moni vanhempi jättää asiat kertomatta.

Kalikka kalahti…?

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Lapset ovat lapsia vain vähän aikaa. Antakaa aikaa lapsillenne.

Pitäisikö teidän hoitajien vaan hoitaa työnne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että tulee noita Koskelan tapauksia. Näitä juttuja, kun lukee niin suurta on kateus ja viha, mitä jotkut näyttävät tuntevan äitejä kohtaan, jotka vievät lapsia toisten hoidettaviksi. Sieltä se jo kumpuaa se ilkeys.

Mitäpä lottoat, ovatko Koskelan teinit sellaisista perheistä, joissa vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa mahdollisimman paljon aikaa?

Lastensuojelu täässä jälleen. Entäpä, jos se Koskela meni miten meni juuri siksi, että vanhemmuus kotona oli niin heikkoa ja olisi kannattanut päästä ihmisten silmien alle ajoissa ja saada apua ennaltaehkäisevästi.

No eivätköhän ole olleet päivähoidossa, ainakin yhden vanhemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä.

Ja näin ohimennen haluaisin kysyä, että jos vanhemmuus on heikkoa, niin millä logiikalla ennaltaehkäisevä tukimuoto on laittaa lapset päiväkotiin? Miten vanhempi oppii paremmaksi vanhemmaksi, jos lapsi ei edes ole kotona?

Suomalainen tapa kasvattaa lasta ja ihanteet maailmanlaajuisesti ovat hyvin erikoisia ja ainutlaatuisia, vaikka yritetään olla niin kansainvälisiä.

Suomessa korotetaan äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta ja lapsi halutaan eristää muusta maailmasta ja ikäistensä seurasta kotiin erakoksi. Leikit ja akviteetit jaetaan vain vanhempien kesken. Muu maailma on paha. Eristäminen muusta maailmasta tapahtuu jo vauvan syntymästä alkaen, äidit pitävät n. 10kk äitiyslomaa ja sen jälkeen jäädään lapsen kanssa kotiin perhevapaalle, kunnes lapsi on 3v.

Ja ne ainoat hetket päiväkodissa, milloin lapsi jakaa leikit ja akviteetit on vain 3-6v ja silloinkin ihanne on olla mahdollisimman vähän muiden ihmisten kanssa, ainakin jos jompikumpi vanhempi on kotona

Missä ihmeen välissä suomalainen lapsi oppii sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot , kun esikoulu alkaa 6v?

Mitä hyötyä on korkeasta kiintymyssuhteesta äitiin, jos lapsi pelkää

ja jännittää muita ihmisiä, eikä osaa käyttäytyä luontevasti vieraiden tai ikäistensä seurassa, kun ei ole saanut mahdollisuutta oppia sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja.

Muualla maailmassa tai vaikkapa Euroopassa korostetaan ja ihannoidaan lapsen sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Lapset viedään hoitoon 2-4kk iässä, viimeistään puolivuotiaana, lapset ovat päivät ikäistensä seurassa ja myös vapaa-ajalla, jolloin kokoonnutaan yhteen syömään tai viettämään aikaa ystävien ja suvun kesken, jossa myös lapset tapaavat ikäistensä seuraa ja osaavat olla vieraiden kanssa. Jopa lapset nauttivat suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että tulee noita Koskelan tapauksia. Näitä juttuja, kun lukee niin suurta on kateus ja viha, mitä jotkut näyttävät tuntevan äitejä kohtaan, jotka vievät lapsia toisten hoidettaviksi. Sieltä se jo kumpuaa se ilkeys.

Mitäpä lottoat, ovatko Koskelan teinit sellaisista perheistä, joissa vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa mahdollisimman paljon aikaa?

Lastensuojelu täässä jälleen. Entäpä, jos se Koskela meni miten meni juuri siksi, että vanhemmuus kotona oli niin heikkoa ja olisi kannattanut päästä ihmisten silmien alle ajoissa ja saada apua ennaltaehkäisevästi.

No eivätköhän ole olleet päivähoidossa, ainakin yhden vanhemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä.

Ja näin ohimennen haluaisin kysyä, että jos vanhemmuus on heikkoa, niin millä logiikalla ennaltaehkäisevä tukimuoto on laittaa lapset päiväkotiin? Miten vanhempi oppii paremmaksi vanhemmaksi, jos lapsi ei edes ole kotona?

Periaate on karumpi. Kun lapsi on päivähoidossa, hän on ihmisten silmien alla, jolloin paljastuu, mikäli kotona on väkivaltaa tai lapseen kohdistuvaa laiminlyöntiä ja näihin voidaan puuttua.  Päiväkodissa lapsi saa myös säännölliset ateriat ja päiväkodin rytmi toivottavasti tuo päivärytmiä myös sinne kotiin. Myös vanhempi saa pikkasen hengähdysaikaa, jos ei pärjää lastensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme, että tulee noita Koskelan tapauksia. Näitä juttuja, kun lukee niin suurta on kateus ja viha, mitä jotkut näyttävät tuntevan äitejä kohtaan, jotka vievät lapsia toisten hoidettaviksi. Sieltä se jo kumpuaa se ilkeys.

Mitäpä lottoat, ovatko Koskelan teinit sellaisista perheistä, joissa vanhemmat ovat viettäneet lastensa kanssa mahdollisimman paljon aikaa?

Lastensuojelu täässä jälleen. Entäpä, jos se Koskela meni miten meni juuri siksi, että vanhemmuus kotona oli niin heikkoa ja olisi kannattanut päästä ihmisten silmien alle ajoissa ja saada apua ennaltaehkäisevästi.

No eivätköhän ole olleet päivähoidossa, ainakin yhden vanhemmat ihan työssäkäyviä ihmisiä.

Ja näin ohimennen haluaisin kysyä, että jos vanhemmuus on heikkoa, niin millä logiikalla ennaltaehkäisevä tukimuoto on laittaa lapset päiväkotiin? Miten vanhempi oppii paremmaksi vanhemmaksi, jos lapsi ei edes ole kotona?

Periaate on karumpi. Kun lapsi on päivähoidossa, hän on ihmisten silmien alla, jolloin paljastuu, mikäli kotona on väkivaltaa tai lapseen kohdistuvaa laiminlyöntiä ja näihin voidaan puuttua.  Päiväkodissa lapsi saa myös säännölliset ateriat ja päiväkodin rytmi toivottavasti tuo päivärytmiä myös sinne kotiin. Myös vanhempi saa pikkasen hengähdysaikaa, jos ei pärjää lastensa kanssa. 

Entä jos vanhempia voitaisiin kouluttaa näissä asioissa jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee näistä jutuista mieleen, että ei meidän muidenkaan työ aina niin mieluista ole. Asiakkaat voivat kenkkuilla ja tekevät tyhmiä ja vääriä juttuja. Sellaista se työelämä vaan on.

Toinen asia, mikä tulee mieleen, on, että lapset eivät vaikuta kovin toivotuilta tässä yhteiskunnassa. Ihmiset, jotka hoitavat heitä työkseen, eivät haluaisi hoitaa heitä. Kuka haluaisi viedä lapsensa sellaiselle hoitajalle. Miettikää.

Hoitaa pitäisi, puoli-ilmaiseksi. Suostuisitko itse?

Melko monen on suostuttava. Jokainen tietää minne päin ovi aukeaa.

Itse jäin 3vk lomalle maanantaina ja sitä ennen tein pari viikkoa töitä ennakkoon ja kun palaan lomalta, loman ajalta olevat työt on tekemättä, kun nykyisin ei sijaisia palkata.

Olen kirjanpitäjä ja kuukausipalkalla. Ylitöistä ei makseta.

Näin on monessa työpaikassa. Ja kesälomaa on yhteensä 4vk.

Hoitajilla on kyllä ihmeelliset käsitykset muiden töistä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö teidän hoitajien vaan hoitaa työnne?

Eikös se ole juuri työn hoitamista jos pidetään lapsen puolia? Ja kokemuksesta tiedän että monet vanhemmat kohtelevat hoitajia kuin roskaa, alemman luokan kansalaisina, joten on varmaan myös oikeutettua purkautua aiheesta ja muutenkin työn epäkohdista.

Onkohan se niin että kunnilla ei ole varaa maksaa kunnollisesta kesäpäivystyskestä vaan vajaalla miehityksellä mennään ja toivotaan että mahdollisimman moni pitäisi lapset lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutes kuvitteleeko porukka oikeasti täällä ettei päikyn henkilökunta tiedä jos lapsi on perustellusta syystä hoidossa aina? Kyllä ne tietää. Nämä lapset jokainen ymmärtää. Oli syy sitten lastensuojelullinen, kehityksellinen ym. Ja miksi päikyn tädit jopa johtajan kanssa osaa ihmetellä näitä ns. virikelapsia läpi kesän? Siihenkin on syynsä. Nämä vanhemmat itse paljastavat mitä tekevät. Ollaan toinen vanhempi äitiyslomalla ja toinen lomalla. Kerrotaan lapsen kuullen mitä kivaa on suunniteltu ja jätetään se lapsi itkemään sinne päikkyyn. Kukaan päiväkodin henkilökunnasta ei puhu ja arvostele työssä käyviä vanhempia joilla ei ole lomaa kertynyt. Kukaan ei arvostele jos on perusteltu syy. Nämä ns. virikelapset ovat niitä joita lohdutetaan, niitä jotka kysyvät miksi muut ovat kotona ja hän hoidossa. Syynä lomattomuuteen on näilä se että kuvitellaan että se päivähoito kesällä on niin tärkeää ettei mitään voi missata. Todellisuudessa ei ymmärretä että omat hoitajat ovat lomalla, paikalla on muiden päiväkotien lapsia ja aikuisia. Kesällä ei tehdä mitään kamalan erikoista koska miehitys on minimaalinen. Ja uskokaa pois, kaikki sijaisuutta tekevät ovat kesän työttöminä. Erotetaan näissä keskusteluissa hoidon todellinen tarve ja vanhempien silkka itsekkyys

Ihan tosissasi luulet, että vaikkapa kaikki masennuksesta kärsivät on lasu-perheitä? Tai esimerkiksi sen kotona hoidettavan pikkusisaruksen diagnooseista huudellaan isosisaruksen päiväkodissa? Katsos kun perheillä on sellaisiakin haasteita jotka eivät ole poikineet lastensuojelun asiakkuutta. Meillä meni isommat päiväkotiin, kun sairastuin kolmannen lapsen kohdalla vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Hyvä kun pääsin sängystä ylös aamulla. Helpon vauvan kanssa pärjäsin, mutta en kyennyt vastaamaan isompien lasten ulkoilusta ym. Olen kyllä 100% varma ettei kukaan päiväkodissa tiennyt masennuksestani.

Miksi et halunnut kertoa masennuksestasi hoitajille? Varmasti hekin olisivat osanneet paremmin vastata lapsen tarpeisiin ja oireiluun jos olisivat tienneet tämän. Näin siis jos lapsen parasta miettii.

Minä en näe lapsen parasta niin mustavalkoisesti, että se menisi kaikissa tilanteissa aikuisten tarpeiden yli. Minä ajattelen perheen parasta kokonaisuutena. Se tarkoittaa minulle sitä, että lapsen tarpeet menee yli silloin kun ne on aikuisen tarpeita suurempia tai yhtä suuria. Mutta sellainen olisi-ehkä-kiva-tietää tyyppinen tarve ei minusta ylitä aikuisen oikeutta yksityisyyteen arkaluontoisissa henkilökohtaisissa asioissa. Silloin aikuiselle aiheutuvan harmin suhde todennäköiseen lapselle saavutettavaan hyötyyn on kohtuuton.

Mitä harmia tästä voisi koitua aikuiselle? Kaikilla pk:n työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus. Sen sijaan jos he tietävät että äiti on masentunut, niin he varmasti voisivat yrittää antaa tälle lapselle extra huomiota.

Ai, hoitajilla vaitiolovelvollisuus?

Kyllä hoitajien vaitiolovelvollisuus omasta työstään ja lasten perheiden yksityisasioista, näyttää olevan yhtä ohut, kuin veteen piirretty viiva ja siksi vanhemmat eivät halua kertoa asioitaan, koska niistä juorutaan työyhteisössä ja jos lukee tätäkin palstaa, niin perheiden yksityisasiat tuodaan keskustelupalstoille ihmisten ruodittavaksi ja haukuttavaksi.

Luotettavuudesta ap. perhepäivähoitajana on tästä hyvä esimerkki, hän ei edes halua köydä keskustelua yleisellä tasolla, vaan tuo hoitolapsien ja perheiden yksityisasiat tunnistettavasti palstalle ja haukuttavaksi. Vielä mielikuvituksella ja juoruilla höystettynä.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi hoitajat eivät nauti vanhempien luottamusta ja moni vanhempi jättää asiat kertomatta.

Mitä yksityisasioita täällä on levitelty? En kiellä sitä etteikö jotkut voisi sellaista tehdä, se on ikävää ja ehdottomasti väärin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi rakasti päivähoitoa ja koululaisenakin muistelee sitä vieläkin

Höh...sitä ei saa sanoa ääneen, että lapset viihtyvät ja leikkivät mieluimmin toisten lasten kanssa, jolloin lapsen luovuus ja mielikuvitus pääsee valloilleen, kyllä ne leikit on lapsen leikittävä vanhemman, mieluimmin äidin kanssa, joka ohjaa leikkiä, mihin järjestykseen nukkekodin tuolit laitetaan ja lapsi seuraa vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi rakasti päivähoitoa ja koululaisenakin muistelee sitä vieläkin

Höh...sitä ei saa sanoa ääneen, että lapset viihtyvät ja leikkivät mieluimmin toisten lasten kanssa, jolloin lapsen luovuus ja mielikuvitus pääsee valloilleen, kyllä ne leikit on lapsen leikittävä vanhemman, mieluimmin äidin kanssa, joka ohjaa leikkiä, mihin järjestykseen nukkekodin tuolit laitetaan ja lapsi seuraa vierestä.

Itse asiassa vanhemman kanssa leikkiminen tutkitusti on lapselle tosi kehittävää ja vähentää mm. sisarusten välistä riitelyä. Mutta se tietenkin edellyttää sen että leikki on lapsilähtöistä. Toisia lapsia näkee kyllä muuallakin kun päiväkodissa, toki se saattaa vaatia vähän viitseliäisyyttä.