Lue keskustelun säännöt.
Perhepäivähoitajan kokemus:
13.06.2014 |
Olen toiminut perhepäivähoitajana kohta 11vuotta. Monenlaista perhettä ja lasta on tullut tutuksi ja ihmistuntemukseni kasvanut.
Yksi piirre jonka olen huomannut yhdistää koira perheitä. Nimittäin perheissä, joissa koira lemmikkinä ennen lasten syntymää ollaan selkeämpiä ja johdonmukaisemmin lapsen kanssa. Jo hyvin pienen lapsen käytöksestä voi huomata miten säännöllisiä vanhemmat ovat olleet.
(On tietenkin mukana myös poikkeuksia, sellaisia perheitä joissa koiraa ei jakseta kasvattaa, jossa koirasta helpommin luovutaan.)
Olen aina iloinen kun kuulen, että perheessä on koira.
Kommentit (45)
Mitä vaarallista huomiossani on? Mitä surullista johtopäätöksien teossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:20"]
Asenteesi koirattomiin lapsiin on itseään toteuttava. Et ole ainut, tuo on hyvin yleistä, hyvää ammattitaitoa on päästä omien ennakkokäsitysten yli ja toimia avoimin mielin kaikkien lasten kanssa.
Valittevasti samalla tavalla hoidossa leimataan lihavia lapsia, puhevikaisia lapsia, vaikeasti allergisia lapsia, yksinhuoltajien lapsia yms.Jos et etukäteen leimaisi lasta saattaisit yllättyä.
[/quote]
Tietenkin otan työssäni huomioon kaikki edellämainitut ja annan lapsille heidän ominaispiirteidensä mukaisen tuen. Meillä toteutetaan varhaislasvatussuunnitelmaa ja tulekea on saatavilla jokaiselle tarvitsevalle, mikä ylittää ammattitaitoni meillä on Kelto apuna.
[/quote]
Harmi, kun mustamaalaat koko pph.n ammattikunnan. Heidän joukossaan suurin osa kuitenkin tekee hyvin työnsä
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:34"]Koira varmasti pakottaa säännöllisempään rytmiin. Se, onko säännöllinen rytmi välttämättä niin hyvä asia, on taas toinen juttu. "Ei me voida tulla teidän häihin kello kolmeksi kun Nico-Petteri nukkuu päiväunet just silloin." Näitäkin tapauksia tunnen.
[/quote] miten tästä kuultaakin katkeruus läpi :) Miten se on sinulta pois jos jossain perheessä päiväunet menevät muun ohjelman edelle? Mistä tiedät miten siellä esim yöt nukutaan jne..
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:45"]
Mitä vaarallista huomiossani on? Mitä surullista johtopäätöksien teossa on?
[/quote]
Mulle tuli mieleen, että lapset pitäisi kasvattaa kuin koirat.
Taidat todellakin ap olla ihan vakavissasi.. Että sellasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana itsensäkorostamisketju dear ap.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
[/quote]
Mitä on se johdonmukaisuus jonka jätät koiraperheen lapsilta pois?
[/quote]
En jätä johdonmukaisuutta pois keneltäkään, mutta jovalmiiksi johdonmukaisen ajattelutavan sisäistäneiden lasten kanssa ei tarvitse esimerkiksi niin montaa toistoa, uutta asiaa sisäistäessä. Toki on sanottava, että on koirattomiakin erittäin säännönmukaisesti kasvatettuja pieniä ihmisiä. Koiraperheissä heitä on vaan enemmän.
ps. Itse olen kuitenkin kissaihminen, joten ottakaa vaan positiivisena tämä huomio koiraharrastajista.
ap
[/quote]
Eikö sen johdonmukaisuuden ja toiston tarpeen vois arvioida jokaisen lapsen kohdalla ihan k.o lapsen toiminnan perusteella? Ilman että pohtii onko hän koiraperheestä vai ei. Tässä on tosiaan vaarana se että lapsia kohtelee eriarvoisesti pelkkien oletusten perusteella.
Vähän sama juttu kuin siinä miten eri tavoin pk:ssa hoitajat (tiedostamatta) kohtelevat lapsia sukupuolen perusteella; pojille annetaan enemmän palautetta, tyttöjen oletetaan automaattisesti olevan omatoimisempia jne.
Oisko sulla antaa jotain konkreettista esimerkkiä missä tilanteissa toistat jotain asiaa enemmän koirattomille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ennakkoluulo ole tässä tapuksessa plussan puolella! Positiivinen ennakkoluulo.
Hoitajahan antaa rivien välistä kiitosta pääsääntöisesti koiraperheiden loogiselle tavalle kasvattaa lapsia.
Aloitusviestin alapeukuttajat paljastavat itsensä. Ovat joko koirattomia, sisälukutaidottomia tai jopa lukihäiriöisiä.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:45"]
Mitä vaarallista huomiossani on? Mitä surullista johtopäätöksien teossa on?
[/quote]
Se, että saatat kodella lapsia eriarvoisesti. Oletat koirattoman perheen lapsen olevan automaattisesti hankalampi ja kohtelet koiraperheen lasta jotenkin etevämpänä vaikka näin ei olisikaan. On hirveän helppoa alkaa käyttäytyä oletusten mukaan, se on helpompaa kuin muuttaa niitä ennakkokäsityksiä.
Kyllä lapset eriarvoisen kohtelun huomaavat ja saattavat luulla että heissä ihan oikeasti on jotain muita parempaa / muita huonompaa. Tässä keskustelussa ei ole selvinnyt miten ihan konkreettisesti kohtelet lapsia eri tavoin. Saattaa olla niinkin koirattoman perheen lapsi heittäytyy avuttomaksi kun hän joka tapauksessa saa sinulta enemmän "tukea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:59"]
Eikös se ennakkoluulo ole tässä tapuksessa plussan puolella! Positiivinen ennakkoluulo.
Hoitajahan antaa rivien välistä kiitosta pääsääntöisesti koiraperheiden loogiselle tavalle kasvattaa lapsia.
Aloitusviestin alapeukuttajat paljastavat itsensä. Ovat joko koirattomia, sisälukutaidottomia tai jopa lukihäiriöisiä.
[/quote]
Löytyiskö tästäkin viestistä joku ennakkoluulo..? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
[/quote]
Mitä on se johdonmukaisuus jonka jätät koiraperheen lapsilta pois?
[/quote]
En jätä johdonmukaisuutta pois keneltäkään, mutta jovalmiiksi johdonmukaisen ajattelutavan sisäistäneiden lasten kanssa ei tarvitse esimerkiksi niin montaa toistoa, uutta asiaa sisäistäessä. Toki on sanottava, että on koirattomiakin erittäin säännönmukaisesti kasvatettuja pieniä ihmisiä. Koiraperheissä heitä on vaan enemmän.
ps. Itse olen kuitenkin kissaihminen, joten ottakaa vaan positiivisena tämä huomio koiraharrastajista.
ap
[/quote]
Eikö sen johdonmukaisuuden ja toiston tarpeen vois arvioida jokaisen lapsen kohdalla ihan k.o lapsen toiminnan perusteella? Ilman että pohtii onko hän koiraperheestä vai ei. Tässä on tosiaan vaarana se että lapsia kohtelee eriarvoisesti pelkkien oletusten perusteella.
Vähän sama juttu kuin siinä miten eri tavoin pk:ssa hoitajat (tiedostamatta) kohtelevat lapsia sukupuolen perusteella; pojille annetaan enemmän palautetta, tyttöjen oletetaan automaattisesti olevan omatoimisempia jne.
Oisko sulla antaa jotain konkreettista esimerkkiä missä tilanteissa toistat jotain asiaa enemmän koirattomille lapsille?
[/quote]
Tietenkin arvioin lapsen varhaiskasvatustarpeet yksilöllisesti ja yhteistyossä vanhempien kanssa. Jälkeenpäin olen vaan huomannut koiraperheiden lasten olevan usein tietyllä lainalaisuudella jo valmiiksi varustettuja, vaikka ovat pieniä. En tietenkään (hymyilyttää täällä itsekseen!) arvioi lasta koiran perusteella, enhän voi edes tietää miten perhe on koiran kasvattanut tai alkukeskustelun perusteella, ei koirasta ole edes tietoa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:45"]
Mitä vaarallista huomiossani on? Mitä surullista johtopäätöksien teossa on?
[/quote]
Se, että saatat kodella lapsia eriarvoisesti. Oletat koirattoman perheen lapsen olevan automaattisesti hankalampi ja kohtelet koiraperheen lasta jotenkin etevämpänä vaikka näin ei olisikaan. On hirveän helppoa alkaa käyttäytyä oletusten mukaan, se on helpompaa kuin muuttaa niitä ennakkokäsityksiä.
Kyllä lapset eriarvoisen kohtelun huomaavat ja saattavat luulla että heissä ihan oikeasti on jotain muita parempaa / muita huonompaa. Tässä keskustelussa ei ole selvinnyt miten ihan konkreettisesti kohtelet lapsia eri tavoin. Saattaa olla niinkin koirattoman perheen lapsi heittäytyy avuttomaksi kun hän joka tapauksessa saa sinulta enemmän "tukea".
[/quote]
Minulla ei ole koskaan hoidossa ollut hankalaa tai avuttomaksi heittäytyvää lasta. On vain lapsia, jokainen kulkee omalla "radallaan" kehityksessä. Lapsuuteen kuuluu asioiden opettelu ja sisäistäminen. Jos koiraperhe lapsi on edellä loogisessa ajattelussa, saattaa koiraton lapsi olla edellä vaikka kävelyyn oppimisessa. Yksi työnkuvaani kuuluva tehtävä on havainnoida lapsen kehitystä ja tässä tapauksessa olen vain huomannat yhdistävän tekijän niille lapsilla joissa on jo kokemusta johdonmukaisesta kasvatuksesta.
Yksi yhdistävä tekijä voi olla myös vaikka isosisarus, sellaisissa perheissä pienet voivat matkimalla oppia tiettyjä asioita nopeammin kuin yksilapsiset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pph, joka ei pätkääkään ajattele työstään sen enempää, kuin onko huomenna nakkisoppaa vai makaronilootaa, on turvassa siltä, ettei kohtele lapsia vahingossa väärin. Kai niitä lapsia saa ajatella ja pohtia ja on silti samalla viivalla muiden kanssa, että joskus tekee oikein, joskus väärin.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:08"]
Onko sinulla omia lapsia, ap?
[/quote]
Miten kysymys liittyy aiheeseen. Lapsettomuuteni tai lapsellisuuteni ei liity ammattiini, olen kouluttautunut. (tarvitseeko lääkärin olla sairas, että voi parantaa sairaita). Minulla ei ole koiraa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:34"]Koira varmasti pakottaa säännöllisempään rytmiin. Se, onko säännöllinen rytmi välttämättä niin hyvä asia, on taas toinen juttu. "Ei me voida tulla teidän häihin kello kolmeksi kun Nico-Petteri nukkuu päiväunet just silloin." Näitäkin tapauksia tunnen.
[/quote] miten tästä kuultaakin katkeruus läpi :) Miten se on sinulta pois jos jossain perheessä päiväunet menevät muun ohjelman edelle? Mistä tiedät miten siellä esim yöt nukutaan jne..
[/quote]
En ole katkera, koska itselläni ei ole tuollaisia kavereita. Tuttuja on, ja säälin heitä ja heidän kavereitaan. Se on pois juuri tuollakin mainitsemallani tavalla, että ei voida tulla kavereiden tärkeisiin tilaisuuksiin tai ylipäätään huomioida ketään muita ihmisiä, kun ainoastaan sillä omalla tekaistulla päivärytmillä on väliä. Joka kerta oltava kotona ruoka-aikaan, sen sijasta että joku kerta söisikin ravintolassa/kylässä/matkalla jne. Sitten ihmetellään kun entiset ystävät eivät halua pitää yhteyttä ja miten kummassa se kotiäitiys on niin yksinäistä...
Kiitos ketjusta! Olin äitiyslomansa jälkeen masentunut ja koin pienen vauvan väsyttähän ja imetys rumba ahdisti siinä määrin, että halusin iltaisin miehen tultua töistä lähteä 1h lenkille koiramme, kanssa. Vauva itki usein tullessani ja koin siitä huonoa-omaatuntoa ja koen helposti vieläkin, kun haluan välillä omaa aikaa.
On lohduttavaa kuulla, että koiraharrastukseni on saattanut olla kuitenkin lapselle jollain tavalla hyväkin juttu! Kivi vierähti.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:08"]
Onko sinulla omia lapsia, ap?
[/quote]
Miten kysymys liittyy aiheeseen. Lapsettomuuteni tai lapsellisuuteni ei liity ammattiini, olen kouluttautunut. (tarvitseeko lääkärin olla sairas, että voi parantaa sairaita). Minulla ei ole koiraa.
[/quote]
Nyt tämä ketju alkaa jo naurattaa. Ap:tä ei saa luokitella ja arvottaa hoitajana sen mukaan onko hänellä kokemusta äitiydestä ja omista lapsista, mutta ap. itse luokittelee lapset koirien yms. mukaan ja antaa sen perusteella lapsille erilaista hoitoa ja kohtelua.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 19:23"]
Ja pph, joka ei pätkääkään ajattele työstään sen enempää, kuin onko huomenna nakkisoppaa vai makaronilootaa, on turvassa siltä, ettei kohtele lapsia vahingossa väärin. Kai niitä lapsia saa ajatella ja pohtia ja on silti samalla viivalla muiden kanssa, että joskus tekee oikein, joskus väärin.
[/quote]
Tottakai saa pohtia. Omia ennakkoluulojaan kannattaa myös pohtia kriittisesti. Kukaan pph ei varmasti ole täydellinen ja petrattavaa löytyy kaikilta. Ihan kuten meistä kaikista muistakin.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:20"]
Asenteesi koirattomiin lapsiin on itseään toteuttava. Et ole ainut, tuo on hyvin yleistä, hyvää ammattitaitoa on päästä omien ennakkokäsitysten yli ja toimia avoimin mielin kaikkien lasten kanssa.
Valittevasti samalla tavalla hoidossa leimataan lihavia lapsia, puhevikaisia lapsia, vaikeasti allergisia lapsia, yksinhuoltajien lapsia yms.Jos et etukäteen leimaisi lasta saattaisit yllättyä.
[/quote]
Lukihäiriöisenä olen kokenut samaa. Minua pidettiin lapsena tyhmänä ja idioottina, koska luin joitain sanoja väärin. Jossain vaiheessa aloin itsekin alisuoriutua, koska eskarista alkaen hoettiin, ettei minusta mitään tule ja en ymmärrä ja olen tyhmä. Lukiossa yllätyin, kun opiskelu alkoi sujua todella hyvin, koska oli ammattitaitoiset opettajat, jotka totesivat, että minulla on VAIN lukihäiriö.
Onneksi omien lasten hoitajat olivat ammattitaitoisia, eikä mitään tuollaista ennakkoluuloista perhepäivähoitajaa. Ehkä juuri siksi halusin lapset päiväkotiin, koska pelkäsin, että perhepäivähoitajia ei seurata tarpeeksi paljon ja kotiseinien sisällä saattaa olla monenlaista ongelmaista ihmistä tekemässä lastenhoitotyötä.