Perhepäivähoitajan kokemus:
Olen toiminut perhepäivähoitajana kohta 11vuotta. Monenlaista perhettä ja lasta on tullut tutuksi ja ihmistuntemukseni kasvanut.
Yksi piirre jonka olen huomannut yhdistää koira perheitä. Nimittäin perheissä, joissa koira lemmikkinä ennen lasten syntymää ollaan selkeämpiä ja johdonmukaisemmin lapsen kanssa. Jo hyvin pienen lapsen käytöksestä voi huomata miten säännöllisiä vanhemmat ovat olleet.
(On tietenkin mukana myös poikkeuksia, sellaisia perheitä joissa koiraa ei jakseta kasvattaa, jossa koirasta helpommin luovutaan.)
Olen aina iloinen kun kuulen, että perheessä on koira.
Kommentit (45)
Siis suhtaudutko sä lähtökohtaisesti eri tavalla joihinkin lapsiin, koska niiden perheessä on koira, vai huomiotko tarpeet lapsikohtaisesti todellisten havaintojesi perusteella? Ensin väitit ensimmäistä ja sen jälkeen toista, aika epäjohdonmukaista. Mutta sullahan ei ollutkaan koiraa ;)
Meillä toisinpäin. Ensin lapsia ja sitten koira. Aivan liian lepsu oon ollu koiran kanssa.
:-) Sinä suhtaudut eritavalla lapsiin, jotka tulevat koiraperheistä kuin muihin lapsiin.
Hassua, minä tunnen erittäin monta perhettä, missä on hyvinkasvatetut lapset ja ovat lukeneet itselleen hyvät ammatit ja elävät hyvää elämää. Ja missään niissä ei ole koiraa. Hmmm, tässä on nyt jotain mätää. Onkohan niillä ollut salaa koira kellarissa.
Mulla on elämäni kolmas koira joista tämän nykyisen varsinaiseen kasvattamiseen olen osallistunut. Nykyinen koirani on saksanpaimenkoira ja täytyy sanoa että (kiviä tulee, tiedän, mutta aivan sama) yhteenkään kolmesta lapsestani en luota niinkuin koiraani (nyt, koiran ollessa 6 v). Lapseni eivät todellakaan ole yhtä hyväkäytöksisiä kuin haluaisin, niskuroivat ja kiukuttelevat. Koira on ainut tässä perheessä jolla on jotain logiikkaa ja joka tottelee. Jos voisin valita kasvattaisin vain koiria.
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
Mut eihän kaikki kasvata koiriaan "oikein" ja johdonmukaisesti, tuo on aika vaarallinen olettamus minun mielestäni, että olisi johdonmukainen ja säännöllinen elämä ollut ennen hoitoon tuontia.
Toinen pph
ps. Olet varmaan huomannut, ettei myöskään ison lapsikatraan nuorin ole hyvin kasvatettu, vaikka vanhemmilla on jopa vuosikymmenten lastenkasvatuskokemusta.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:04"]
Hassua, minä tunnen erittäin monta perhettä, missä on hyvinkasvatetut lapset ja ovat lukeneet itselleen hyvät ammatit ja elävät hyvää elämää. Ja missään niissä ei ole koiraa. Hmmm, tässä on nyt jotain mätää. Onkohan niillä ollut salaa koira kellarissa.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että tälläisten perheiden kannattaisi hankkia koira. Jos muutenkin ovat jo hyvin säännöllisiä ja johdonmukaisia koiran kasvatus tulisi luonnostaan, vaivatta Ja voisi ottaa vaan sen söpöyden ja muun hyvän mitä lemmikki tuo perheeseen.
t.Ap
Asenteesi koirattomiin lapsiin on itseään toteuttava. Et ole ainut, tuo on hyvin yleistä, hyvää ammattitaitoa on päästä omien ennakkokäsitysten yli ja toimia avoimin mielin kaikkien lasten kanssa.
Valittevasti samalla tavalla hoidossa leimataan lihavia lapsia, puhevikaisia lapsia, vaikeasti allergisia lapsia, yksinhuoltajien lapsia yms.Jos et etukäteen leimaisi lasta saattaisit yllättyä.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:04"]
Hassua, minä tunnen erittäin monta perhettä, missä on hyvinkasvatetut lapset ja ovat lukeneet itselleen hyvät ammatit ja elävät hyvää elämää. Ja missään niissä ei ole koiraa. Hmmm, tässä on nyt jotain mätää. Onkohan niillä ollut salaa koira kellarissa.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että tälläisten perheiden kannattaisi hankkia koira. Jos muutenkin ovat jo hyvin säännöllisiä ja johdonmukaisia koiran kasvatus tulisi luonnostaan, vaivatta Ja voisi ottaa vaan sen söpöyden ja muun hyvän mitä lemmikki tuo perheeseen.
t.Ap
[/quote]
Varmaan ne hankkivat jos koiran haluavat. Ei koiraa kannata hankkia vain siksi että perheen elämä on koirillekin sopivaa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
[/quote]
Mitä on se johdonmukaisuus jonka jätät koiraperheen lapsilta pois?
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:17"]
Mut eihän kaikki kasvata koiriaan "oikein" ja johdonmukaisesti, tuo on aika vaarallinen olettamus minun mielestäni, että olisi johdonmukainen ja säännöllinen elämä ollut ennen hoitoon tuontia.
Toinen pph
ps. Olet varmaan huomannut, ettei myöskään ison lapsikatraan nuorin ole hyvin kasvatettu, vaikka vanhemmilla on jopa vuosikymmenten lastenkasvatuskokemusta.
[/quote]
Totta tuokin, eivät kaikki jaksa tai osaa kasvattaa koiraa, mutta väittäisin, että perheissä joissa edes vähän välitetään lemmikin hyvinvoinnista ja on ollut vauva vaihe on käytännönsanelema pakko olla tiettyä rytmiä ja enemmän säännöllisyyttä.
Vaikka alalla lla olenkin jo ollut melkein 11 vuotta en kovin montaa monilapsisen perheen kuopusta ole hoitanut. Pikkusisarukset menneet usein isompien perässä samaan päiväkotiin tai koulurakennukseen (esikoulu). Kuljetusten järkevöittämiseksi.
ap
Näissä mutututkimuksissa asenteet vaikuttavat aina asiaan, halusi tai ei.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:20"]
Asenteesi koirattomiin lapsiin on itseään toteuttava. Et ole ainut, tuo on hyvin yleistä, hyvää ammattitaitoa on päästä omien ennakkokäsitysten yli ja toimia avoimin mielin kaikkien lasten kanssa.
Valittevasti samalla tavalla hoidossa leimataan lihavia lapsia, puhevikaisia lapsia, vaikeasti allergisia lapsia, yksinhuoltajien lapsia yms.Jos et etukäteen leimaisi lasta saattaisit yllättyä.
[/quote]
Tietenkin otan työssäni huomioon kaikki edellämainitut ja annan lapsille heidän ominaispiirteidensä mukaisen tuen. Meillä toteutetaan varhaislasvatussuunnitelmaa ja tulekea on saatavilla jokaiselle tarvitsevalle, mikä ylittää ammattitaitoni meillä on Kelto apuna.
Ei kannata mitätöidä vuosien tuomaa kokemusta.
Koira varmasti pakottaa säännöllisempään rytmiin. Se, onko säännöllinen rytmi välttämättä niin hyvä asia, on taas toinen juttu. "Ei me voida tulla teidän häihin kello kolmeksi kun Nico-Petteri nukkuu päiväunet just silloin." Näitäkin tapauksia tunnen.
Surullista ap, että sinulla tuollainen asenne. Eikä mikään noista sinun muista esimerkeistä viitannut tähän asiaan yhtään!
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
[/quote]
Mitä on se johdonmukaisuus jonka jätät koiraperheen lapsilta pois?
[/quote]
En jätä johdonmukaisuutta pois keneltäkään, mutta jovalmiiksi johdonmukaisen ajattelutavan sisäistäneiden lasten kanssa ei tarvitse esimerkiksi niin montaa toistoa, uutta asiaa sisäistäessä. Toki on sanottava, että on koirattomiakin erittäin säännönmukaisesti kasvatettuja pieniä ihmisiä. Koiraperheissä heitä on vaan enemmän.
ps. Itse olen kuitenkin kissaihminen, joten ottakaa vaan positiivisena tämä huomio koiraharrastajista.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]
Kyllä, suhtaudun eritavalla lapsiin jotka tulevat koiraperheistä. Tiedän jo etukäteen, että sellaisten lasten kanssa on loogisempaa toimia, toisten lasten kanssa, joudun tekemään enemmän töitä, että johdonmukaisuus sisäistyy.
Suhtaudun myös eritavalla kaksi/monikielisen lapsiin, tiedän jo ennalta, että heidän kanssaan panostan enemmän kielenkehitykseen, satuihin, lauluihin ym.
Suhtaudun myös eritavalla vasenkätisiin lapsii. Esim varautumatta vasenkätisten askartelusaksilla.
Mietin jokaisen lapsen kohdalla miten suhtaudun ja koiraperhelasten kanssa voidaan edetä helpommin jo muihin ihmisen perustaitoihin, kun johdonmukaisuus on jo sisäistetty.
t.Ap
[/quote] Miksi suhtaudut monikielisiin erilailla kuin yksikielisiin? Voihan olla että monikieliset vanhemmat leikittävät ja laulavat lasta enemmän. Nykyään ei moni suomalainen lue lapselleen tai laula, voihan olla että yksikielisen lapsen vanhemmat eivät kommunikoi lapsensa kanssa tarpeeksi. Nykyään lasten pitää aikuistua nopeasti eikä leikkimistä nähdä hyödyllisenä. Suomalaisnuoret eivät enää osaa lukea (siis osaavat kirjaimet ja tietävät kuinka luetaan mutta luetunymmärtäminen on hukassa).
[/quote]
Suhtautumisellani tarkoitan havainnoivaa ja lapsen kehitystä tukevaa varhaiskasvatusta, eli käytännössä pyrin ottamaan lapsen esimerkiksi kieli asian huomioimisen kohteeksi, jotta lapsi pääsee muiden mukaan kielellisesti.
Kirjoituksesi on hyvä ja olen siitä kanssasi samaa mieltä. Leikki kehittää lasta luonnollisesti, mutta leikin tehtävä on myös antaa iloa ja käsittelykykyä. Leikki antaa iloa myös aikuisille, jos muistaa joskus leikitellä.
ap