Kirpparilla tänään (argh mikä mutsi)
Äiti ja natiainen, olisiko ollut parivuotias. Natiainen halusi ajaa myynnissä olevalla pyörällä. Äiti siihen että ei Jaana, et voi nyt ajaa, kun meidän aika menee siihen, jos äiti auttaa sinua ajamaan, eikä sitten ehkä löydetä sinulle mitään kivaa, voisit vaikka katsoa, jos täältä löytyisi sinulle jotain kivaa lelua..
No, Jaanapa istuu vaan ja hokee että kokeilee.. Äiti selittää, että isin kanssa kokeilet mutta äiti haluaa katsoa näitä tavaroita, katsopas Jaana, nyt ei ajeta..
Jaana vaan vänkää. Äiti menee ja työntää natiaista ympäri kirppistä ja hokee että yhden kerran nyt sitten vaan... Hokiessaan alkaa höpöttää, että kirpparinmyyjätäti suuttuu, jos siellä ajetaan pyörällä.. Kierroksen päätyttyä jo höpöttää (äiti) että saakohan täällä ajaa, menepäs Jaana kysymään, saako täällä ajaa... Ja menee sitten ipanan kanssa kysymään. Ei saa.
Ihmekös tuo ettei muksu usko, kun äiti kieltää mutta tekee lopulta aiavn kuten parivuotias haluaa. Olipa tuskaa kuunnella.
*Nimi muutettu.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 13:59"]
No, me muut ollaankin ihan tavallisia kuolevaisia mammoja virheinemme.
[/quote]
Se on kyllä päiväkodissa huomattu. Yhä hullumpia ja hullumpia lapsia tulee nykyään hoitoon.
[/quote]
Siksipä lapset onkin paras kasvattaa kotona, ettei saa vaikutteita hulluista lapsista.
[/quote]
Se on kyllä melkoista menoa päiväkodeissa nykyään. Toinen ongelma on, että vanhemmille pitää jatkuvasti muistuttaa, että ei, te ette voi pitää lastanne koko aikaa hoidossa. Ennen piti lapsille opettaa sana ei. Nykyään tuntuu, että se pitää opettaa vanhemmille.
Juu, päiväkodissa tämä näkyy aamuisin, olen huomannut. Vien omat lapseni kahdeksaksi ja siihen aikaan tulee monta muutakin lasta. Lasteni ryhmissä on lelupäivä kerran viikossa ja meillä se lelu todellakin otetaan vain lelupäivänä. Muina päivinä saavat (kaikki) ottaa unilelun, jonkun pehmeän. Olen nyt pari vuotta seurannut tahtomattani tuota lelushowta. Useammassa perheessä näköjään vanhempien on vaan tosi vaikea pistää lapselle se raja, että lelupäivä on vain tiettynä päivänä. Monella on leluja joka päivä, ja usein vanhempien kuulee oikein kehottavan lapsiaan kysymään tarhantädeiltä, jos tällä kertaa saisi pitää lelua, kun niiin kovasti haluaa. Tai uhkailevat että tarhantäti ei nyt kyllä tykkää, että sulla on lelu kun vain maanantai on se lelupäivä (ja silti lelukassi on mukana).. Joskus olen nähnyt vanhempien jopa lähtevän HAKEMAAN kotoa jotain lelua ei-lelupäivänä!
Huh huh, sanon minä. On se niin vaikea olla aikuinen lapselle.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 13:53"]
Mä kuulin kerran naisen joka jatkuvasti sätti lastaan:
"Ole nyt paikalla että saan katsoa nämä vaatteet"
"Sinun syysi jos en löydä mitään kun pitää jatkuvasti katsoa perään"
"Ole hiljaa välillä, en jaksa kuunnella sua"
"Älä koske mihinkään"
"Älä koko ajan hinkkaa siinä kyljessä. Mene katsomaan noita leluja mutta älä koske mihinkään"
Ja se ääni. Sellanen vihanen, tiuskiva, ärsyttävän artikuloiva. Tuli niin paha olo sen pienen pojan puolesta. Siellä se seisoi paikallaan kädet riippuen kun mitään ei saanut sanoa, eikä mihinkään koskea. Ei äitiin, leluihin tai mihinkään.
Ja joku voi sanoa että se oli ehkä vain yksittäistapaus enkä näe kokonaiskuvaa mutta aivan sama. Voin suorastaan pahoin tuon jälkeen, niin karua kuultavaa pienelle parivuotiaalle joka vasta opettelee niitä elämän aakkosia. Olisi varmaan pitänyt sanoa jotain, tämä jäi nimittäin vaivaamaan.
[/quote]
Voi ei! Heräsin kerran myös itse vaatekaupassa että sätin jatkuvasti pientä tyttöäni tavaroiden lähmimisestä. Jätän hänet jatkossa kotiin isän luo jos shoppailen ja yhdessä tehdään lasten juttuja, ei tule kummallekaan paha mieli.
[/quote]
Tästä yläpeukutus. Saman huomasin itse joskus. Nalkutin ja nalkutin lapselle, kunnes tajusin, että eihän mun ole pakko käydä sellaisissa paikoissa, missä lapsella on hankalaa. Ei voi todellakaan vaatia, että lapsi jaksaa seisoa jossain vaatekaupassa pitkään yhdessä paikassa. Yläpuolinen kirjoitus oli kuin minä itse joskus olen ollut.
[/quote]
Se on vaan vanhemman loputon tehtävä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja kasvattaa se lapsi toimimaan myös niissä hankalissa paikoissa ja tilanteissa, jossa vaadittaan kärsivällisyyttä, sekä äidiltä, että lapselta. Se mitä muut ajattelee on yksihailee, sillä pääsee korkeintaan av-palstalle, jos joku humplebragaava hurskastelija saattuu huomaamaan.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 13:53"]
Mä kuulin kerran naisen joka jatkuvasti sätti lastaan:
"Ole nyt paikalla että saan katsoa nämä vaatteet"
"Sinun syysi jos en löydä mitään kun pitää jatkuvasti katsoa perään"
"Ole hiljaa välillä, en jaksa kuunnella sua"
"Älä koske mihinkään"
"Älä koko ajan hinkkaa siinä kyljessä. Mene katsomaan noita leluja mutta älä koske mihinkään"
Ja se ääni. Sellanen vihanen, tiuskiva, ärsyttävän artikuloiva. Tuli niin paha olo sen pienen pojan puolesta. Siellä se seisoi paikallaan kädet riippuen kun mitään ei saanut sanoa, eikä mihinkään koskea. Ei äitiin, leluihin tai mihinkään.
Ja joku voi sanoa että se oli ehkä vain yksittäistapaus enkä näe kokonaiskuvaa mutta aivan sama. Voin suorastaan pahoin tuon jälkeen, niin karua kuultavaa pienelle parivuotiaalle joka vasta opettelee niitä elämän aakkosia. Olisi varmaan pitänyt sanoa jotain, tämä jäi nimittäin vaivaamaan.
[/quote]
Voi ei! Heräsin kerran myös itse vaatekaupassa että sätin jatkuvasti pientä tyttöäni tavaroiden lähmimisestä. Jätän hänet jatkossa kotiin isän luo jos shoppailen ja yhdessä tehdään lasten juttuja, ei tule kummallekaan paha mieli.
[/quote]
Tästä yläpeukutus. Saman huomasin itse joskus. Nalkutin ja nalkutin lapselle, kunnes tajusin, että eihän mun ole pakko käydä sellaisissa paikoissa, missä lapsella on hankalaa. Ei voi todellakaan vaatia, että lapsi jaksaa seisoa jossain vaatekaupassa pitkään yhdessä paikassa. Yläpuolinen kirjoitus oli kuin minä itse joskus olen ollut.
[/quote]
Se on vaan vanhemman loputon tehtävä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja kasvattaa se lapsi toimimaan myös niissä hankalissa paikoissa ja tilanteissa, jossa vaadittaan kärsivällisyyttä, sekä äidiltä, että lapselta. Se mitä muut ajattelee on yksihailee, sillä pääsee korkeintaan av-palstalle, jos joku humplebragaava hurskastelija saattuu huomaamaan.
[/quote]
No, ei ole oikeasti mitään järkeä lähteä pikkuisen kanssa vaateliikkeeseen, jos voi tehdä asian toisinkin. Tai sitten siellä ei katsele vaatteita rauhassa. Joten tein itse päätöksen, että jos haluan rauhassa shoppailla, lapset ovat kotona isän kanssa. Epämukavuusaluetta voi kokeilla ihan muissa asioissa, kuin lähteä alusvaatteita kokeilemaan 2 vuotiaan kanssa. Ihan muiden mukavuudenkin takia :)
Juu, nämä on näitä uusavuttomia pösilöitä. Itse olen törmännyt monta kertaa siihen, kun pieneltä lapselta aletaan kyselemään puistossa anelevalla äänellä, että mentäskö me nyt kotiin. Lähettäskö me jo kotiin, äiti on kauheen väsynyt, eikö me voitais mennä jo kotiin. Voi kiesus. Noin 2-vuotiaatkin jo päättää, mitä perheessä tehdään ja milloin. Nämä on sitä samaa sakkia, jotka ei opeta lastaan käymään potalla kun ei se halua :D.
Kyllä meidän päiväkodissa unilelu saa olla jokapäivä. Pitäähän pienillä joku turva olla.
Juu niin saa minunkin lapseni tarhassa. Puhuinkin nyt muista leluista, autoista ja barbeista yms. Ja niitä saattaa olla mukana kassillinen.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:02"]
Kyllä meidän päiväkodissa unilelu saa olla jokapäivä. Pitäähän pienillä joku turva olla.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:23"]
Olen ollut videovuokraamossa myyjänä. Videovuokraamossa on myös irtokarkki laatiikoita. Irtokarkkilaatikot ovat sopivasti pienten lasten ulottovilla.
Mitä tekee vanhempi joka haluaa valita leffan rauhassa? Tyrkkää pikkuiset lapsensa karkkilaatikoiden eteen.
Miettikää, mikä kiusaus se on pienelle ihmiselle!
Moni sitten lankeaa avaamaan sen karkkilaatikon kannen, toiset melkeinpä sukeltavat sinne. Vanhempia ei näy missään joten myyjänä menen viereen/huutelen kassalta kieltoja. Siinä vaiheessa vanhemmat havahtuvat ja sanovat lapsilleen "Elmeri kulta! Älä koske karkkeihin kun täti ei tykkää" sitten nihkeä mulkaisu minuun päin.
No en helvetissä tykkää! Joudun hävittämään koko laatikollisen karkkia ja pesemään ja kuivamaan sen laatikon ja sitten täyttämään uudestaan. Mutta juuri tämä... ei saa koskea karkkeihin kun myyjä eitykkää? Muutenko se olisi ihan ok?
[/quote]
Niin, kotona voi tavarat nostaa korkeammalle lapsen ulottumattomiin...
Tulipa tästä mieleen, että saisiko ne karkit pois kassojen läheltä? Voisi sekin vähentää mankumista.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:33"]
20, voi luoja mitä idiootteja... mutta eipä oo uutinen, että osa ihmisistä todellakin sitä on.
[/quote]
Miksi "irtokarkkilaatikot ovat sopivasti lasten ulottuvilla"?
Meillä joskus oli asiakkaana äiti n. 3-4 vuotiaan lapsen kanssa. Kaupassa on säilytylokerot, joihin voi jättää tavaransa ostosten ajaksi.
No tämä penikkahan alkoi paukutella kovaa yhden säilytyskaapin ovea kaappia päin. Ääni oli todellakin sitä luokkaa, että kohta menee jotain paskaksi.
Mitä tekee äiti? No katselee vierestä ja piipertää "Hei äläs nyt marjatta... kun toi kaupan täti suuttuu sulle kun sä teet noin".
Selvä... Et siis pärjää omalle lapselle, vaan pitää myyjällä pelotella?
SE ON VAIN NIIN ET KIRPPARI EIKÄ KAUPASSA OLEVILLA TAVAROILLA LEIKITÄ ENNENKUIN NE ON MAKSETTU
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:57"]
Juu, nämä on näitä uusavuttomia pösilöitä. Itse olen törmännyt monta kertaa siihen, kun pieneltä lapselta aletaan kyselemään puistossa anelevalla äänellä, että mentäskö me nyt kotiin. Lähettäskö me jo kotiin, äiti on kauheen väsynyt, eikö me voitais mennä jo kotiin. Voi kiesus. Noin 2-vuotiaatkin jo päättää, mitä perheessä tehdään ja milloin. Nämä on sitä samaa sakkia, jotka ei opeta lastaan käymään potalla kun ei se halua :D.
[/quote]
Voi helvetti :D Ipana kainaloon ja menoksi, jos ei lähtökäskyä parin pyynnön jälkeen suostu tottelemaan.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:33"]
20, voi luoja mitä idiootteja... mutta eipä oo uutinen, että osa ihmisistä todellakin sitä on.
[/quote]
Miksi "irtokarkkilaatikot ovat sopivasti lasten ulottuvilla"?
[/quote]
No ehkä tilojen takia? Karkkeja ei voi laittaa katonrajaan. Ja kyllä, lapsille voi opettaa ihan oikeasti, että vaikka karkkilaatikot ovat edessä, niihin ei kosketa.
Tämä varmaan on käsittämätöntä nykymammoille. Jos karkkilaatikot on alhaalla, niitä saa ronkkia. Toisaalta, nykyvanhemmat käyttäytyy yhtä huonosti. Olen jopa sen nähnyt, kun hääparin piti mennä leikkaamaan kakkua, nuoria aikuisia rynni ja nappasi kakkulapion ja leikkasi itselleen ensin palasen. Kun se oli siinä heidän edessä, ei maltettu odottaa.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:23"]
Olen ollut videovuokraamossa myyjänä. Videovuokraamossa on myös irtokarkki laatiikoita. Irtokarkkilaatikot ovat sopivasti pienten lasten ulottovilla.
Mitä tekee vanhempi joka haluaa valita leffan rauhassa? Tyrkkää pikkuiset lapsensa karkkilaatikoiden eteen.
Miettikää, mikä kiusaus se on pienelle ihmiselle!
Moni sitten lankeaa avaamaan sen karkkilaatikon kannen, toiset melkeinpä sukeltavat sinne. Vanhempia ei näy missään joten myyjänä menen viereen/huutelen kassalta kieltoja. Siinä vaiheessa vanhemmat havahtuvat ja sanovat lapsilleen "Elmeri kulta! Älä koske karkkeihin kun täti ei tykkää" sitten nihkeä mulkaisu minuun päin.
No en helvetissä tykkää! Joudun hävittämään koko laatikollisen karkkia ja pesemään ja kuivamaan sen laatikon ja sitten täyttämään uudestaan. Mutta juuri tämä... ei saa koskea karkkeihin kun myyjä eitykkää? Muutenko se olisi ihan ok?
[/quote]
Niin, kotona voi tavarat nostaa korkeammalle lapsen ulottumattomiin...
Tulipa tästä mieleen, että saisiko ne karkit pois kassojen läheltä? Voisi sekin vähentää mankumista.
[/quote]
Ootko nyt ihan tosissaan? Että siirretään karkit pois kassojen luota, sen sijaan että vanhemmat alkaisivat tosissaan opettaa niille lapsille, ettei aina saa mitä haluaa?
Ei niitä karkkeja ihan sattumalta ole lähes joka kaupassa kassoille sijoitettu. Niiden myyntivaltillisin paikka on kassoilla, koska niitä ostellaan useimmiten heräteostoksina. Jos ne olisi sijoitettu johonkin peränurkkaan kauas kassoilta, niin myynti romahtaisi välittömästi.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:33"]
20, voi luoja mitä idiootteja... mutta eipä oo uutinen, että osa ihmisistä todellakin sitä on.
[/quote]
Miksi "irtokarkkilaatikot ovat sopivasti lasten ulottuvilla"?
[/quote]
No ehkä tilojen takia? Karkkeja ei voi laittaa katonrajaan. Ja kyllä, lapsille voi opettaa ihan oikeasti, että vaikka karkkilaatikot ovat edessä, niihin ei kosketa.
Tämä varmaan on käsittämätöntä nykymammoille. Jos karkkilaatikot on alhaalla, niitä saa ronkkia. Toisaalta, nykyvanhemmat käyttäytyy yhtä huonosti. Olen jopa sen nähnyt, kun hääparin piti mennä leikkaamaan kakkua, nuoria aikuisia rynni ja nappasi kakkulapion ja leikkasi itselleen ensin palasen. Kun se oli siinä heidän edessä, ei maltettu odottaa.
[/quote]
Se on tosiaan aivan käsittämätöntä, että joidenkin logiikan mukaan kaikki mikä on esillä, niin saa käpälöidä. Itselleni ainakin opetettiin jo pikkulapsena, että ei kosketa, ellei aikuinen anna lupaa koskea. Ja tämä neuvo siis päti niin kaupassa, kioskissa, vieraspaikoissa ja museoissa (museoissa tosin tämä pitäis opettaa monelle aikuisellekin. Jos näyttelyesine ei ole lasivitriiniä edessä, niin eiköhän sitä mennä heti käpälöimään..).
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:23"]
Olen ollut videovuokraamossa myyjänä. Videovuokraamossa on myös irtokarkki laatiikoita. Irtokarkkilaatikot ovat sopivasti pienten lasten ulottovilla.
Mitä tekee vanhempi joka haluaa valita leffan rauhassa? Tyrkkää pikkuiset lapsensa karkkilaatikoiden eteen.
Miettikää, mikä kiusaus se on pienelle ihmiselle!
Moni sitten lankeaa avaamaan sen karkkilaatikon kannen, toiset melkeinpä sukeltavat sinne. Vanhempia ei näy missään joten myyjänä menen viereen/huutelen kassalta kieltoja. Siinä vaiheessa vanhemmat havahtuvat ja sanovat lapsilleen "Elmeri kulta! Älä koske karkkeihin kun täti ei tykkää" sitten nihkeä mulkaisu minuun päin.
No en helvetissä tykkää! Joudun hävittämään koko laatikollisen karkkia ja pesemään ja kuivamaan sen laatikon ja sitten täyttämään uudestaan. Mutta juuri tämä... ei saa koskea karkkeihin kun myyjä eitykkää? Muutenko se olisi ihan ok?
[/quote]
Niin, kotona voi tavarat nostaa korkeammalle lapsen ulottumattomiin...
Tulipa tästä mieleen, että saisiko ne karkit pois kassojen läheltä? Voisi sekin vähentää mankumista.
[/quote]
Ootko nyt ihan tosissaan? Että siirretään karkit pois kassojen luota, sen sijaan että vanhemmat alkaisivat tosissaan opettaa niille lapsille, ettei aina saa mitä haluaa?
Ei niitä karkkeja ihan sattumalta ole lähes joka kaupassa kassoille sijoitettu. Niiden myyntivaltillisin paikka on kassoilla, koska niitä ostellaan useimmiten heräteostoksina. Jos ne olisi sijoitettu johonkin peränurkkaan kauas kassoilta, niin myynti romahtaisi välittömästi.
[/quote]
Meidän vuokraamossa on lupa lisätä koko laatikon hinta laskuun mukaan mikäli sitä on joku lapsi näprännyt. Tieto siitä on myös ovella ja kassalla.
Ja meillä karkit sijoitettu että ne näkee kassallta esteettä.
Hyvät 35, 36 ja 37. Ei tietenkään kosketa mihinkään sillä perusteella että se on nenän edessä. Mutta se mekkala voisi olla pienempi, jos ei sitä kiusaustakaan ole siinä nähtävänä. Eikä tulisi niitä heräteostoksiakaan sitten aikuisille eikä lapsille.
Vai haluaako kauppa että lapsen kinutessa tuleekin niitä karkkien heräteostoksia? Kauppakin voisi tulla tukemaan kasvatustyötä (tiedän että nauratte, tulipa lennokas ajatus)!
Nyky-yhteiskunnassa lapsi ei saa näkyä eikä kuulua.Joistakin vanhemmista on varmaan helpompaa antaa lapselle periksi kuin saada osakseen kiukkuisia katseita kun uhmaikäinen saa raivarin, kun hakee rajojaan.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 15:46"]
SE ON VAIN NIIN ET KIRPPARI EIKÄ KAUPASSA OLEVILLA TAVAROILLA LEIKITÄ ENNENKUIN NE ON MAKSETTU
[/quote]
Kävin juuri viikonloppuna eräällä kirpparilla, jossa lappu kehotti laittamaan (myytävänä olevat) lelut takaisin hyllyyn kun niillä on leikitty. Käytäntöjä taitaa siis olla monenlaisia.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 13:53"]
Mä kuulin kerran naisen joka jatkuvasti sätti lastaan:
"Ole nyt paikalla että saan katsoa nämä vaatteet"
"Sinun syysi jos en löydä mitään kun pitää jatkuvasti katsoa perään"
"Ole hiljaa välillä, en jaksa kuunnella sua"
"Älä koske mihinkään"
"Älä koko ajan hinkkaa siinä kyljessä. Mene katsomaan noita leluja mutta älä koske mihinkään"
Ja se ääni. Sellanen vihanen, tiuskiva, ärsyttävän artikuloiva. Tuli niin paha olo sen pienen pojan puolesta. Siellä se seisoi paikallaan kädet riippuen kun mitään ei saanut sanoa, eikä mihinkään koskea. Ei äitiin, leluihin tai mihinkään.
Ja joku voi sanoa että se oli ehkä vain yksittäistapaus enkä näe kokonaiskuvaa mutta aivan sama. Voin suorastaan pahoin tuon jälkeen, niin karua kuultavaa pienelle parivuotiaalle joka vasta opettelee niitä elämän aakkosia. Olisi varmaan pitänyt sanoa jotain, tämä jäi nimittäin vaivaamaan.
[/quote]
Voi ei! Heräsin kerran myös itse vaatekaupassa että sätin jatkuvasti pientä tyttöäni tavaroiden lähmimisestä. Jätän hänet jatkossa kotiin isän luo jos shoppailen ja yhdessä tehdään lasten juttuja, ei tule kummallekaan paha mieli.
[/quote]
Tästä yläpeukutus. Saman huomasin itse joskus. Nalkutin ja nalkutin lapselle, kunnes tajusin, että eihän mun ole pakko käydä sellaisissa paikoissa, missä lapsella on hankalaa. Ei voi todellakaan vaatia, että lapsi jaksaa seisoa jossain vaatekaupassa pitkään yhdessä paikassa. Yläpuolinen kirjoitus oli kuin minä itse joskus olen ollut.