En taida olla hyvä äiti :´(
Minulla menee aika ajoin hermot ja tänään ihan totaalisesti. Ja silloin ääni kohoaa ja päästelen sammakoita suustani, olen ihan paskamutsi.
Muksut on murkkuja ja minä mulkku.
Samaan aikaan rakastan niitä niin että sydän on rusinana ja kuolisin jos heille tapahtuisi jotakin pahaa, taatusti kuolisin, menisin liian rikki jatkaakseni elämääni.
Kerron rakkaudestani päivittäin, osoitan hellyyttä ja huolehdin ja ajattelen heitä aina ensimmäisenä, olen turvallinen ja annan kaiken mahdollisen minkä voin vaikka sanon myös "ei" ja kiellän.
Mutta tämä minun ruma turpani päästelee sammakoita ja nämä hermoni ja temperamenttini, voisin ampua itseni, viiltää ranteet auki.
Eikä se että on suurta stressiä nyt päällä oikeuta tätä, olen äkkiväärä ilman sitäkin ihan liian usein.
Ei olisi pitänyt ruveta äidiksi ollenkaan, paska paska ämmä.
Kommentit (13)
Jotkut ihmiset päästelevät niitä sammakoita, vaikka ääni ei kohoaisikaan. Minusta sinä olet siinä vertailussa se parempi ihminen; sinulla sentään on kyse kiivastumisesta eikä psykopatiasta. Sinä kelpaat vanhemmaksi, psykopaatit eivät. Vaikka toki lapsia tekevätkin tänne kärsimään.
Kyllä tuo sinun tekstisi kertoi vain syvästä rakkaudesta lapsiisi. Ja siitä että olet normaali. Älä ole niin ankara itseäsi kohtaan, kyl se siit!
Oletko aina noin dramaattinen ja teatraalinen?
Aika normaalilta kuulostaa. Minäkin olen paha äiti ja sen lisäksi vielä paha äitipuoli. Välillä menee hermo ja tulee huudettua lapsille. Tiedän (lasten kertoman perusteella) että pidän tiukempaa kuria miehen lapsille kuin heidän oma äitinsä, mutta silti lapset halaavat ja antavat hyvänyön suukon (ihan vapaaehtoisesti) vaikka ovat jo 13v. ja 10v. ja välimme ovat tosi läheiset.
Varsinkin 10v. on luonteeltaan erittäin tempperamenttinen ja juuri pari päivää sitten sai kauhean kiukuttelukohtauksen pihalla ja jouduin raahaamaan huutavan lapsen väkisin sisälle rauhoittumaan. Voin kuvitella että jos lapsen äiti olisi nähnyt tilanteen, niin se olisi varmaan saanut slaagin kun hänen lellipentuaan näin kohdellaan. (isoveljen kertoman mukaan äiti antaa aina kaikessa periksi nuoremmalle lapselle eikä pidä tälle mitään kuria) Silti ei mennyt kuin tunti, kun lapsen kanssa taas halailtiin ja naureskeltiin jollekkin. Meillä onkin miehen kanssa periaatteena rajat ja paljon rakkautta.
Noup, olet vain liian kiinni lapsissasi, ei muuta. Ne on jo teinejä, ja sä et ole päästänyt napanuoraa hälvenemään.
Kuule, ihan sama homma, tosin vanhin 8. Näistä tulee tunnevammasia, väkivaltaisia, kiroilevia aikuisia.Ajattelen jo nyt, miten vaikeat ajat on edessä kun nää on teinejä,kun olen jo nyt näin paska. Vaikka kuinka vannon että vaikka talo romahtas, niin en huudaja raivoo,niin ei se onnistu. Ja aivan ihania lapsia.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 20:56"]
Muksut on murkkuja ja minä mulkku.
[/quote]
Tää pelasti mun päivän. :D
Kuulostaa siltä että olet tavallinen äiti.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:05"]
Kuule, ihan sama homma, tosin vanhin 8. Näistä tulee tunnevammasia, väkivaltaisia, kiroilevia aikuisia.Ajattelen jo nyt, miten vaikeat ajat on edessä kun nää on teinejä,kun olen jo nyt näin paska. Vaikka kuinka vannon että vaikka talo romahtas, niin en huudaja raivoo,niin ei se onnistu. Ja aivan ihania lapsia.
[/quote]
Hä? Jos ne onkin ihania juuri siksi, kun äiti osaa päästää höyryä eikä heittäydy marttyyriksi tai avuttomaksi? Mitä sinä oikein niille sanot, jos täydellinen muodonvaihdos on luvassa?
Samanlainen olen minä. Oppivat jo varhain kiroilemaan.
Kuulostaa tutulta, paitsi että mun lapsi on uhmaikäinen ja mä oon kusipäämutsi. Räyhään ihanalle pienelle lapselleni :(
Minä olen sitten paska isä, hermo ei vaan kestä akan ja pentujen kitinää ja kiukuttelua.
Ei nuo minun kiroile vaikka mulla pääsee veet sun muut aika ajoin, mutta enpä osaa kiroilua ihan niin hirveän pahana pitää, toisin kuin tätä hermoheikkouttani :(
ap