Tyttären päiväkodissa aloitti down-tyttö.

on vanhemmissa vika jos lapsella tuollaiset ennakkoluulot!!

Jessus!

Voit mielestäni myös keskustella hoidossa hoitajien kanssa siitä, miten tämä down-tyttö saataisiin tutustutettua muihin lapsiin.

Että heissä ei ole mitään pelottavaa. Käytännössä näytät mallia lapsellesi miten suhtautua erilaisuuteen. T. Erään down-tytön äiti

Poikieni päiväkotiryhmässä oli myös down-lapsi ja koskaan ei tullut mitään negatiivista kommenttia lapsilta. Joskus sanoivat jossain yhteydessä että x ei osaa puhua vielä kunnolla tms. Mutta joskus kun tuli erilaisuudesta puhetta, niin poikani mainitsivat päiväkodin pulleimman pojan olevan porukassa erilainen kun taas tätä down-lasta eivät maininneet siinä yhteydessä lainkaan.

se on sinun vastuulla äitinä opettaa lapsellesi että ihmisiä on erilaisi ja kaikki ovat samanarvoisia. Ihmettelen kyllä että ey ole asiasta aikaisemmin jutellut lapsellesi... Niin, riippuhan se tietenkin minkä ikäinen lapsi sulla on. Mutta suositytelen lämpimästi että keskustelet lapsesi kanssa down-syndroomasta ja selität mitä se on. Tietenki lapsen ikä ja kehitykseen sopivalla tavalla.

kun on pakko huomauttaa lapselle " joka asiasta" , mutta tajunnut, että ei ole tehtäväni muuttaa opettajaa lapselleni sopivammaksi vaan lapseni sopivaksi tähän maailmaan - eli opetan hänet sietämään ja ottamaan huomautuksista opikseen - " kilttiä tyttöä" vältän hänestä tekemästä, mutta kaikesta ei lapsen tarvitse ottaa pulttia.



Samankaltaisen ohjeen sinulle annan.

Antamaan esimerkkiä jne.

Meille tuli kylään meidän vanha ystävämme, tummaihoinen mies ja 2,5-vuotiaamme katsoi ensin silmät pyöreänä ja lähti sitten itkien pakoon. Minä olin lähellä vajota maanrakoon häpeästä. Ja ei tosiaan ole lasta opetettu rasistisesti, täällä peräkylillä ei vain ollut tullut tummaihoisia aiemmin lapselle vastaan.

T:4

ole mitään " asennevammaa" , ei vaan ole tullut normaalissa elämässä aiemmin tällaista tilannetta vastaan. Tytöt ovat 5-vuotiaita.

ap

Eiköhän lapsesi aika pian pääse turhan pelkonsa yli jos saa tukea siihen.



Juuri tällaisten tilanteiden varalta olis hyvä, jos jokaisessa päiväkodissa suunnilleen olis joku erityislapsi pienestä asti, ei tulis turhia ennakkoluuloja. Itse olen käynyt sellaista koulua jossa oli samoissa tilossa erityiskoulu, välitunnit oli yhtäaikaa, koen että se on avartanut näkemystäni todella paljon.

Tilannehan on lapselle outo. Toinen samanikäinen käyttäytyy aivan oudosti. Pelkäähän lapsi esim. humalassa olevaa aikuista, jos ei sellaista ole nähnyt.



Muistan itsekin, miten pelkäsimme arvaamattomasti käyttäytyvää erityisluokkalaista ala-asteaikoina. Myöhemmin tutustuin häneen - ja pelkäsin edelleen. Mutta enää en näyttänyt sitä.



Keskustele tyttäresi kanssa asiasta. Keskustele myös päiväkodissa hoitajien kanssa. Lapsille on toistettava asiat moneenmoneen kertaan, että ne alkavat tuntua tutummilta ja turvallisemmilta.



Eihän tuo reaktio ole mikään rasistinen reaktio, vaan ihan primitiivinen. Varmasti on ollut aikanaan ihmiselle erittäin tervettä pelätä kaikkea erilaista/kaikkia erilaisia. Ihan hengissäselviämisen kannalta. Tilanne on lapselle outo ja pelottava. Keskustelemalla ja tutustumalla ko. tyttöön tilanne toivottavasti saadaan laukeamaan.



Minulla ei ole mitään down-lapsia vastaan, kuten ei lapsia yleensäkään. Mutta heitäkin on moneen junaan. Lapsia siis. Toiset on rajumpia kuin toiset. Voihan olla että tämäkin lapsi on luonteeltaan rajumpi/kiusaatekevämpi kuin monet muut.



Minusta on hienoa, että lapsesi uskaltaa tunnustaa pelkonsa. Itse en aikanaan uskaltanut, vaan elin välitunnit pelko sielussa - se on erittäin raskasta.

Ei varmaan auta kuin ryhtyä sitkeästi vetämään valistus- ja esimerkkikampanjaa kotona - tulosta vain valitettavasti syntyy joskus aika hitaasti. Lapset ovat toisaalta hyvin ennakkoluulottomia, mutta toisaalta suhtautuvat myös hyvin jyrkästi asioihin, jotka syystä tai toisesta tuntuvat pelottavilta tai ärsyttäviltä.

Esimerkiksi meidän lapsukainen sai pienempänä (3-5 v) hirveitä raivareita aina, kun joku kehtasi puhua jotakin muuta kieltä kuin suomea. Hänen tarharyhmässään oli poika, joka puhui mm. kiinaa ja englantia, ja oman pikku kansainvälisyysihmeeni mielestä kaveri oli tyhmä ja ilkeä (!), kun puhui " väärää" kieltä. Kesti oikeasti monta monta kuukautta, ennen kuin sitkeä esimerkin näyttäminen (=tarhakaverin ja hänen vanhempiensa kanssa jutteleminen) ja aiheesta keskustelu alkoi mennä lapselle jakeluun. Meidän pikku kielipuristimme lähisuvussa on peräti neljä kääntäjää, joten asennevammasta tuskin oli kyse, ottipahan vain lasta päähän, kun ei ymmärtänyt, mistä puhutaan. Ap:n lastakin ihan selkeästi pelottaa, kun ei tajua, miksi kaveri käyttäytyy eri lailla kuin hän on tottunut odottamaan. Että tsemppiä kasvatustalkoisiin ap:lle ja terveisiä myös teille Porvoon äideille!

...tädeillä oli vielä tapana katsoa näitä sotkemisia läpi sormien, koska lapset eivät kunnolla edes tajunneet mitä tekivät.



Työskentelen itsekin päiväkodin erityisryhmässä ja olemme suvaitsevaisia. Ei se aina ole niin, että kaikki negatiivinen tulee vanhemmilta...



Poikani on nyt 7v ja ekalla, sietää tosi hyvin erilaisiakin lapsia eikä niistä kummemmin hermoile. Mainita saattaa, jos jotain ihan kummallista on.

siitä miten tärkeää on, että päiväkodeissa on erityislapsia terveiden seassa. Pelkoja syntyy, kun kohdataan jotain erilaista. Ajan myötä ja keskustellen ja opastaen tilanne tasoittuu.

Seuraava ajatus oli ' kunpa minunkin lasteni ryhmässä olisi joku kehitysvammainen lapsi' . Kunpa lasteni ryhmässä olisi edes joku tummempi lapsi tai thaimaalainen tms. Mutta ei ole :( Kaikki ovat supisuomalaisia pellavapäivä. Olisi hyvä, jos lapset saisivat normaalissa elämässään jo lapsena tutustua erilaisiin ihmisiin. Oppisivat ymmärtämään erilaisuutta.



Esikoinen on nähnyt pyörätuolilla liikkuvan ihmisen ja sitä ihmetteli, lähinnä oli kateellinen hienosta tuolista. Kerroin, että ihmiset ovat erilaisia ja jotkut tarvitsee pyörätuolia liikkuakseen. Enempää kyselyjä ei tullut.



Sinuna juttelisin hoitajien kanssa ja pyytäisin heiltä neuvoja. Ovatko he tietoisia lapsesi pelosta? Hoitajat voivat parhaiten näyttää, että down-tyttöä ei tarvitse pelätä.

olevaa cp-vammaista tyttöä.

Pelko alkoi kun poika heitti lasillisen vettä päälleni niin ettei kukaan nähnyt, ja tädit luulivat tietysti että olin itse kastellut itseni. Olin aika ujo ja arka muutenkin joten sinänsä typerä tilanne otti koville. Vasta isompana tajusin että poika oli down-lapsi.



Eli pointtini oli siinä etten pelännyt poikaa hänen erilaisuutensa takia, vaan sen veden heittämisen takia. Ja sellaista olisi voinut tehdä kuka tahansa " normaalikin" lapsi. Se nyt vaan sattui olemaan tämä poika. Sitä ennen en muista pitäneeni häntä mitenkään erilaisena muihin verrattuna. Ja me olimme kuusivuotiaita silloin.



Koita selvittää mitä asiaa lapsesi tässä toisessa lapsessa oikeastaan pelkää.

Alkuperäisestä viestistä ei mitenkään paistanut että äidin mielestä on kiva että hänen lapsensa ei pidä down-lapsesta, saati että hän olisi opettanut lapselle tällaista asennetta! Kuvitteletteko te tosiaan että " ennakkoluulot" syntyvät vain opettamalla, kyllä ne ovat kuule ihan sisäsyntyisiä.



Miettikääpä itse vaikkapa 5-vuotiasta lasta jonka leikkejä joku 1-vuotias tulee " älyttömänä" sotkemaan ja repimään. Jotkut lapset saattavat olla niin hoivanhaluisia että sietävät sitä koska vaihtavat leikkinsa " vauvan" hoivailemiseksi, mutta monet vähintäänkin ärsyyntyvät, saattavat jopa pelätä ja vihata ko. häirikköä. Jos tämä down nyt sitten käyttäytyy samalla tavalla, hän herättää toki kiukkua. Down-lapsella ei ole edes sitä etua että voidaan osoittaa hänen olevan pieni ja siksi vielä typerä ja hoivailun tarpeessa. Ja kun lisäksi vielä downin ulkonäkö on poikkeava ja kenties käytös liian " sosiaalista" ja päällekäyvää, niin mikäs ihme jos 5-vuotias jota muutenkin kaikki maailmassa pelottaa, alkaa pelätä?



Jos oma lapseni pelkäisi jotakuta vammaista, yrittäisin vedota hänen sääliinsä: raukkaparka on kipeä, hän ei voi sille mitään että käyttäytyy vähän omituisesti.