Lue keskustelun säännöt.
Miksi adoptoidulle yritetään pakottaa biologisia sukulaisia?
20.06.2021 |
Onko muut kokeneet samaa?
Biologisista vanhemmistani isää en muista lainkaan, koska tämä kuoli kun olin n. 1v. Biologisesta äidistä muistan joitain asioita, mutta en kovin hyvin häntäkään. Hän kuoli kun olin 4v. Itse tapausta en muista, vaan jotain hataria muistikuvia muutosta entisestä kodista uuteen kotiin vanhempieni luokse. Mutta enimmäkseen kaikki tietoni biologisista vanhemmista perustuu kerrottuihin asioihin, ei omiin muistoihini. Minut siis adoptoi äidinpuoleinen sukulaisperhe, vanhempani. Aluksi olin sinne virallisesti sijoitettuna ja adoptio tapahtui kun olin koululainen.
Olen siis käytännössä kaiken sen ajan minkä muistan asunut vanhempieni kanssa. Biologisen äidin puoleinen suku on toki tuttua, koska he ovat nykyistäkin sukuani. Sen sijaan biologisen isän puoleiseen sukuun en ole ollut missään yhteydessä ikinä sinä aikana, mitä itse muistan. Kuulemma olen lapsena muutaman kerran tavannut biologisen isäni vanhempia, mutta olen ollut silloin 1-2v. Kuitenkin todella moni ihminen ihmettelee tätä asiaa, että en ole juurikaan kiinnostunut biologisista vanhemmistani tai isän puolen biologisista sukulaisista. Ihmiset ei tunnu käsittävän, että he ovat minulle täysin ventovieraita ihmisiä. Jotkut on jopa kauhistelleet sitä, kun kuulevat, etten ole ollut käytännössä koskaan yhteydessä heihin. Joskus tuntuu jopa, että olen kauhean tunnekylmä ihminen sanoessani, että minua ei kiinnosta biologisen isän puoleiset tuntemattomat sukulaiset. Enhän edes tiedä missä he asuvat tai mitä tekevät. Jotkut ihmiset on myös ehdottaneet osallistumista johonkin ohjelmaan, missä etsitään biologisia sukulaisia. Sitten ovat hämmästyneet kun olen sanonut, ettei kiinnosta.
Miksei ihmiset ymmärrä, että sukuuni kuuluu vanhempieni suku, joiden kanssa olen ollut tekemisissä koko elämäni?
Kommentit (80)
Enemmän ihmettelen, miksi biologisen isäsi suku ei pitänyt sinuun päin yhteyttä. Heidän vastuullaan se olisi ollut, olit pieni lapsi kun jäit orvoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein se tarve tuntea juurensa herää vasta kun saa omia lapsia. Usein ihan hyödyllistä tuntea mm. suvun sairaudet, vaikkei sen kummemmin lähentyisikään.
Ainakin hyvä tietää ketkä on omia serkkuja, ettei vahingossa tule koskeneeksi 😅
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen, miksi biologisen isäsi suku ei pitänyt sinuun päin yhteyttä. Heidän vastuullaan se olisi ollut, olit pieni lapsi kun jäit orvoksi.
Niin no, näin minäkin ajattelisin, että yhteydenpidon olisi ehkä kuitenkin kuulunut olla heidän puoleltaan tapahtuvaa. Yhteydenpito on ollut siis koko elämäni ajan aika nollissa, jopa jo ennen biologisen isäni kuolemaa, koska hän ja perheensä eivät paljoa olleet tekemisissä. Syitä en tiedä. Samoin biologisen äidin kanssa olen tavannut heitä vain ne harvat kerrat, syistä olen kuullut sen verran, että he eivät mitenkään erityisesti pitäneen biologisesta äidistäni, mutta taustoja en tiedä siihenkään.
Mutta kuten sanottu, nykyän enemmän häiritsee muiden ihmisten asenne tätä asiaa kohtaan kuin biologisten isovanhempien puuttuminen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit voinut olla tekemisissä isäsi puolen suvun kanssa myös, jos joku olisi tajunnut ottaa asiakseen tutustuttaa sinut heihin. Sitten hekin olisivat tuttuja ja mieltäisit itsesi osaksi myös sitä sukua. Harmillista.
Käsittääkseni biologisen isän puoleinen suku on itse valinnut tämän etäisen linjan jo jopa ennen syntymääni. Siksi en siis usko, että mikään tutustuttaminen olisi asiaa kauheasti auttanut.
Mutta tosiaan, en miellä heitä sukulaisikseni, koska he eivät ole sellaisia olleet. Virallisestikaan he eivät ole minulle mitään. Muutenkin minulla on jo kaksi sukua, äidin ja isän suvut.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa adoptoiduista kaipaa ikuisesti omia juuriaan.
LÄHDE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äidilläni meni välit omaan sukuunsa enkä koskaan tavannut enoa ja tätiä perheineen. Äiti kuoli kun olin päälle kolmekymppinen ja nämä sukulaiset ottivat uudelleen yhteyttä.
Ihan ok sinänsä, mutta ihmiset hassulla tavalla odottavat että olisin superkiintynyt ventovieraisiin ihmisiin. Näkisin kauheasti vaivaa mennäkseni tiiviisti tapaamaan, haluaisin kutsua omiin juttuihini, huolestuisin pienistä terveyshuolistaan. Se on sentään sun täti jne. Olen paljon kiintyneempi naapureihin.
Jopa omat ystäväni tuntuvat pitävän minua kylmäsydämisenä kun en olekaan niin innostunut tädeistä ja sedistä. Mitä jos heille toisi ventovieraan miehen näytille että tuossa on setäsi. Aivan kuin suku olisi puhdasta biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Jossain vaiheessa juuresi biologisen isäsi puolesta alkavat kiinnostaa sinua kovasti. Ikä tekee sen. Niin käy jokaiselle.
Jos nyt haluat olla fiksu, tutustut näihin isän puoleisiin sukulaisiisi, kun he ovat vielä elossa ja kyselet heiltä kaiken mahdollisen isästäsi ja hänen suvustaan.
Jos et sitä tee, asia kaduttaa sinua vanhana kovasti. Tiedän, että sinun on vaikea kuvitella tätä nyt, mutta niin siinä käy.
t. Mummopalstailija
Onpas yleistävää tekstiä.
Mutta ehkä juuri tällaisia kommentteja aloituksessa tarkoitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa adoptoiduista kaipaa ikuisesti omia juuriaan.
Onko tästä jonkinlaista oikeaa tilastoa? Vai onko se vain oletus, koska he, jotka kaipaavat ovat esillä vahvasti mm. Erilaisten etsintäohjelmien kauttaa.
Entä jokainen henkilö, joka saanut alkunsa luovutetuista sukusoluista? Kaipaavatko hekin ikuisesti biologisia vanhempiaan?
Ei se biologia minusta kyllä aina kaikkea kerro.
Onko muka siis niin, että valtaosa kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Jossain vaiheessa juuresi biologisen isäsi puolesta alkavat kiinnostaa sinua kovasti. Ikä tekee sen. Niin käy jokaiselle.
Jos nyt haluat olla fiksu, tutustut näihin isän puoleisiin sukulaisiisi, kun he ovat vielä elossa ja kyselet heiltä kaiken mahdollisen isästäsi ja hänen suvustaan.
Jos et sitä tee, asia kaduttaa sinua vanhana kovasti. Tiedän, että sinun on vaikea kuvitella tätä nyt, mutta niin siinä käy.
t. Mummopalstailija
Onpas yleistävää tekstiä.
Mutta ehkä juuri tällaisia kommentteja aloituksessa tarkoitettiin.
Eihän tuossa sanottu että pitäisi olla jotenkin läheinen biosuvun kanssa vaan sitä että voi olla ihan hyvä ottaa asioista selvää kun se vielä on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Jossain vaiheessa juuresi biologisen isäsi puolesta alkavat kiinnostaa sinua kovasti. Ikä tekee sen. Niin käy jokaiselle.
Jos nyt haluat olla fiksu, tutustut näihin isän puoleisiin sukulaisiisi, kun he ovat vielä elossa ja kyselet heiltä kaiken mahdollisen isästäsi ja hänen suvustaan.
Jos et sitä tee, asia kaduttaa sinua vanhana kovasti. Tiedän, että sinun on vaikea kuvitella tätä nyt, mutta niin siinä käy.
t. Mummopalstailija
Onpas yleistävää tekstiä.
Mutta ehkä juuri tällaisia kommentteja aloituksessa tarkoitettiin.
Eihän tuossa sanottu että pitäisi olla jotenkin läheinen biosuvun kanssa vaan sitä että voi olla ihan hyvä ottaa asioista selvää kun se vielä on mahdollista.
Mutta ap ilmaissut, että ei kiinnosta ottaa asioista selvää, niin miksi pitäisi väkisin niin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni meni välit omaan sukuunsa enkä koskaan tavannut enoa ja tätiä perheineen. Äiti kuoli kun olin päälle kolmekymppinen ja nämä sukulaiset ottivat uudelleen yhteyttä.
Ihan ok sinänsä, mutta ihmiset hassulla tavalla odottavat että olisin superkiintynyt ventovieraisiin ihmisiin. Näkisin kauheasti vaivaa mennäkseni tiiviisti tapaamaan, haluaisin kutsua omiin juttuihini, huolestuisin pienistä terveyshuolistaan. Se on sentään sun täti jne. Olen paljon kiintyneempi naapureihin.
Jopa omat ystäväni tuntuvat pitävän minua kylmäsydämisenä kun en olekaan niin innostunut tädeistä ja sedistä. Mitä jos heille toisi ventovieraan miehen näytille että tuossa on setäsi. Aivan kuin suku olisi puhdasta biologiaa.
Niinpä. Juuri se tuntuu monilta unohtuvan, että kiintymys ei ole mitään sellaista, mikä tulee automaattisesti kun esitellään tuntematon ihminen. Biologiakaan ei sitä kiintymystä tuo. Lisäksi, kiintymyksen pitäisi kai olla vähän kuin molemminpuolista.
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni meni välit omaan sukuunsa enkä koskaan tavannut enoa ja tätiä perheineen. Äiti kuoli kun olin päälle kolmekymppinen ja nämä sukulaiset ottivat uudelleen yhteyttä.
Ihan ok sinänsä, mutta ihmiset hassulla tavalla odottavat että olisin superkiintynyt ventovieraisiin ihmisiin. Näkisin kauheasti vaivaa mennäkseni tiiviisti tapaamaan, haluaisin kutsua omiin juttuihini, huolestuisin pienistä terveyshuolistaan. Se on sentään sun täti jne. Olen paljon kiintyneempi naapureihin.
Jopa omat ystäväni tuntuvat pitävän minua kylmäsydämisenä kun en olekaan niin innostunut tädeistä ja sedistä. Mitä jos heille toisi ventovieraan miehen näytille että tuossa on setäsi. Aivan kuin suku olisi puhdasta biologiaa.
No he ovat varmaankin kiintyneet sinuun, koska ovat olleet kiintyneitä äitiisi ja sitä kautta luonnollisesti myös sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tuossa taustalla joku torjunta. Ei pidä isän sukua "mieluisena". Elivätkö vanhemmat jotenkin levotonta ehkä päihdehuuruista elämää kun kumpikin kuoli niin nuorena? Ap haluaa samaistua vain adoptiovanhempiin?
Ei olekaan varmaan erityistä syytä "lähentyä" isän puolen biosuvun kanssa mutta muuten suvun historia voisi olla ihan mielenkiintoista tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori. Jossain vaiheessa juuresi biologisen isäsi puolesta alkavat kiinnostaa sinua kovasti. Ikä tekee sen. Niin käy jokaiselle.
Jos nyt haluat olla fiksu, tutustut näihin isän puoleisiin sukulaisiisi, kun he ovat vielä elossa ja kyselet heiltä kaiken mahdollisen isästäsi ja hänen suvustaan.
Jos et sitä tee, asia kaduttaa sinua vanhana kovasti. Tiedän, että sinun on vaikea kuvitella tätä nyt, mutta niin siinä käy.
t. Mummopalstailija
Onpas yleistävää tekstiä.
Mutta ehkä juuri tällaisia kommentteja aloituksessa tarkoitettiin.
Eihän tuossa sanottu että pitäisi olla jotenkin läheinen biosuvun kanssa vaan sitä että voi olla ihan hyvä ottaa asioista selvää kun se vielä on mahdollista.
Mutta ap ilmaissut, että ei kiinnosta ottaa asioista selvää, niin miksi pitäisi väkisin niin tehdä?
Vaikkapa omien jälkeläisten vuoksi, jos ei itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, minäkin suosittelisin että ottaisit yhteyttä vielä kun mahdollista. Kuitenkin puolet perimästä sieltä. Omat lapsetkin voivat aikanaan kaivata tietoa isoisästä.
Ensinnäkään minähän en tiedä heistä yhtään mitään. Ikänsä olisi muistaakseni n. 80v. Tarkkaa asuinpaikkaansa en tiedä, Suomen ulkopuolella kuitenkin.
Lapsillani on jo kaksi isoisää, minun isäni ja isänsä isä. Mihin he tarvitsisivat muita?
Eihän kyse olekaan siitä että tulisi uudet isovanhemmat elämään. Kyse on siitä että tietää jotain juuristaan. Kyllä tuollainen tuntematon sukuhaara voi myöhemmin askarruttaa. Jos ei sinua, niin ehkä jälkipolvia. Ehkä jopa enemmänkin juuri siitä syystä jos tuo suku on kokonaan ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tuossa taustalla joku torjunta. Ei pidä isän sukua "mieluisena". Elivätkö vanhemmat jotenkin levotonta ehkä päihdehuuruista elämää kun kumpikin kuoli niin nuorena? Ap haluaa samaistua vain adoptiovanhempiin?
Ei olekaan varmaan erityistä syytä "lähentyä" isän puolen biosuvun kanssa mutta muuten suvun historia voisi olla ihan mielenkiintoista tietää.
Itseasiassa kyllä, pidän vanhempiani, siis ihmisiä jotka adoptoivat minut ollessani pieni, ainoina oikeina vanhempina, mitä minulla on ollut. Biologisesta äidistä olen totta kai kuullut, koska hän on edelleen samaa sukua, mutta eipä hänenkään elämässään mitään erityistä ollut. Vähän vääriä valintoja ehkä, mutta ei sen kummempaa draamaa.
Eihän tuohon tarvitse muuta kuin kirjoittaa vaikka kirjeen isovanhemmille ja kysyy jos he haluavat kertoa suvusta. Ei tarvitse edes koskaan tavata. Voi kuitenkin parhaassa tapauksessa olla ihan mielenkiintoista ja arvokastakin tietoa.
Olisit voinut olla tekemisissä isäsi puolen suvun kanssa myös, jos joku olisi tajunnut ottaa asiakseen tutustuttaa sinut heihin. Sitten hekin olisivat tuttuja ja mieltäisit itsesi osaksi myös sitä sukua. Harmillista.